Euron loppu hyödyttäisi kaikkia
Euroalueen hajoaminen ei suistaisi euromaiden taloutta kaaokseen. Päinvastoin, rahaliiton loppu olisi euromaiden kivuttomin ja nopein tie talouskriisistä uuteen kasvuun. Näin väittää Euroopan arvostetuimpiin kuuluva analyysiyhtiö, jonka mukaan tavoitteissaan epäonnistunut rahaliitto vain pitkittää euroalueen taantumaa.
Jan Hurri
4.8.2010 06:01
Euroalueen talous- ja rahaliitto EMU ja samalla nykyinen euro tuskin pysyvät enää koossa viittä vuotta pidempään. Todennäköisemmin euro hajoaa mahdottomuuteensa jo muutaman lähivuoden kuluessa.
Näin arvioi Euroopan arvostetuimpiin kuuluva analyysiyhtiö, kansainvälisten suursijoittajien tarkoin seuraama brittiläinen Capital Economics heinäkuussa julkaisemassaan tutkimusraportissa.
Euroalueen todennäköinen hajoaminen ei silti ole yllättävin yhtiön ekonomistien johtopäätöksistä.
Yllättävämpi ja omaperäisempi on raportin väite, jonka mukaan euroalueen hajoaminen olisi euromaille nopein ja kivuttomin tie ulos nykyisestä talouskriisistä.
Yhtiön mukaan rahaliiton pitäminen koossa väkisin vain pitkittäisi koko euroalueen taantumaa ja suistaisi heikoimmat jäsenmaat vuosien tai jopa vuosikymmenten mittaiseen deflatoriseen lamaan.
Euron loppu olisi
koko Euroopan etu
Capital Economics tyrmää huolellisesti perustellen tulkinnan, jonka mukaan rahaliiton hajoaminen suistaisi euroalueen tai pahimmillaan koko maailmantalouden jopa Lehman-shokkia pahempaan kaaokseen.
Alkuvuoden mittaan moni muukin analyysiyhtiö ja suurpankin analyysiyksikkö on käsitellyt raporteissaan rahaliiton mahdollista hajoamista ja eurorikon todennäköisiä seurauksia.
Valtaosa aiemmista raporteista on päätellyt euron osittaisestakin hajoamisesta koituvan eroavalle tai eroaville maille enemmän haittaa kuin hyötyä. Siksi enemmistö aihetta käsitelleistä tutkimuksista on päätellyt euron pysyvän puutteistaan huolimatta koossa.
Jo pitkään euroa kriittisesti käsitellyt Capital Economics päättelee puolestaan, että rahaliiton hajoaminen hyödyttäisi yhtä hyvin etelän velkaisimpia euromaita kuin pohjoisen vähemmän velkaisia jäsenmaita.
EMU:n hajoaminen olisi yhtiön mukaan hyvä uutinen koko Euroopan talousnäkymille.
Politiikka viivyttää
suurta remonttia
Nykymuodossaan ja viimeaikaisilla talous- ja rahapolitiikan linjauksilla koko euroalue on menossa yhä syvemmälle vaikeuksiin, Capital Economics arvioi.
Euromailla on yhtiön mukaan edessään heikkoa ja vielä heikompaa talouskehitystä, elleivät europäättäjät vihdoin myönnä rahaliiton epäonnistumista ja tee tarvittavia muutoksia – eli käynnistä purkutöitä.
Yhtiö tosin arvioi suurten päätösten viipyvän mahdollisesti vielä ainakin muutaman vuoden, sillä pelissä on liian paljon poliittista arvovaltaa.
Capital Economics veikkaa kuitenkin, että viimeistään viiden vuoden kuluessa rahaliitto hajoaa. Kevään ja kesän mittaan hajoamisen todennäköisyys on yhtiön mukaan noussut jo yli 50 prosentin.
Suomeksi sanottuna analyysiyhtiö arvioi, että euroalueen hajoaminen viiden lähivuoden kuluessa on todennäköisempää kuin rahaliiton pysyminen koossa.
Kolme syytä
kurimukseen
Nykymenolla euroalueen heikoimpia jäsenmaita, Portugalia, Italiaa, Irlantia, Kreikkaa ja Espanjaa (niin sanottuja PIIGS-maita) uhkaa Capital Economicsin mukaan vuosien tai jopa vuosikymmenien mittainen lama ja deflaatiokierre.
Nämä euroalueen velkaisimmat ja heikoimmat jäsenmaat uhkaavat suistua kurimukseen karkeasti pelkistäen kolmesta syystä:
1) Ylivoimaisen suureksi paisunut julkisen talouden velkataakka,
2) Euroaikana yhä surkeammaksi rapautunut kilpailukyky suhteessa Saksaan ja muihin vahvimpiin euromaihin, ja
3) Saksan ja muiden pohjoisten euromaiden jääräpäinen tukeutuminen vientivetoiseen kasvuun ja kotimaista kysyntää kuristavaan talouspolitiikkaan.
Tällä reseptillä heikoimmilla ja velkaisimmilla euromailla ei ole analyysiyhtiön mukaan minkäänlaisia mahdollisuuksia selvitä talouskriisistään ilman vuosikausien kärsimystä.
PIIGS-maiden vuosien deflatorinen lama heikentäisi yhtiön mukaan Saksan ja muiden pohjoisten euromaiden vientinäkymiä ja näin pitkittäisi koko euroalueen taantumaa jopa vuosien mittaiseksi.
Paluu omiin valuuttoihin
olisi kaikille parasta
Etelän kriisimaat eivät analyysin mukaan selviä tästä kriisistä niillä julkisen talouden kiristysohjelmilla, joihin Saksa ja muut suuret euromaat niitä pakottavat. Päinvastoin, talouskuritus pahentaa kriisimaiden jamaa.
Sen sijaan ero eurosta avaisi tien samanlaiseen vientivetoiseen kasvuun, jollaisen avulla esimerkiksi Suomi nousi 1990-luvun lamasta. Kreikankin vienti saisi vauhtia uuden drakman voimakkaasta heikkenemisestä.
Kansallisten valuuttojen voimakas devalvoituminen olisi Capital Economicsin mukaan alijäämäisimmille euromaille nopeampi ja pienemmän tuskan tie kasvuun kuin muuten kärsittävä vuosien deflaatio.
Euron hylkääminen sujuisi yhtiön mukaan vähimmin vaurioin, jos lähtijämaat samalla toteuttaisivat vanhojen euromääräisten velkojensa saneerauksen.
Velkasaneeraus tarkoittaisi esimerkiksi lainavaluuttojen muuttamista eurosta uusiksi kansallisiksi valuutoiksi, laina-aikojen pidentämistä, nimelliskorkojen alentamista tai näiden jonkinlaista yhdistelmää.
Euron hylkääminen olisi yhtiön mukaan paras vaihtoehto myös Saksalle ja muille vahvimmille euromaille, etteivät nekin juuttuisi keskinäiseen Saksan hallitsemaan kilpailukykykisaan.
Uuden D-markan voimakas vahvistuminen leikkaisi Saksan vientiylijäämää ja vauhdittaisi maan kotimaista kysyntää. Saksalaiset vaurastuisivat, ja muu Eurooppa saisi Saksasta oivan vientimarkkinan.
Suurpankit varautuvat
jo rahaliiton rakoiluun
Rahaliiton rakoiluun tai suoranaiseen hajoamiseen uskoo Capital Economics -yhtiön lisäksi kasvava osa rahoitusmarkkinoiden ja talouden ammattilaisista.
Kanadalainen RBC Capital Markets toteutti kesällä kyselytutkimuksen, jossa se tiedusteli arvioita euron kohtalosta 440:ltä maailmanlaajuisesti toimivan pankin ja yrityksen johtajalta.
Puolet vastaajista arveli ainakin yhden euromaan eroavan rahaliitosta vuoden 2013 loppuun mennessä. Neljäsosa yritysjohtajista ja pankinjohtajista ennusti rahaliiton täydellistä hajoamista.
Viime viikolla talouslehti Financial Times kertoi, että kansainväliset suurpankit ovat ryhtyneet varautumaan yhden tai useamman euromaan lähtöön rahaliitosta. Varautuminen on ilmennyt esimerkiksi velkakirja- ja johdannaiskaupan sopimusten muotoilussa.
