Iltoja palstalle.
Mun ensimmäiset kontaktit tuli ralliin 60-luvulla kun näin vähän kummallisia autoja kaupungilla liikenteessä. Oli kovat äänet ja ylimääräiset valot! Mitä hemmetin vempeleitä nuo on, miksi ne on tuollaisia, pyöri ajatukset keskenkasvuisen päässä, eikun fillarissa perässä katsomaan mihin ne meni ja löytyihän ne lähimmän autoliikkeen edestä, hienosti vinoparkkeerattuna ikkunan edessä, vau.
Eka varsinainen kilpailu oli joku Sveitsin Vauhtipuisto, ajettiin Hyvinkäällä aitona puistoajona Sveitsin teillä ja poluilla, sinne jaksoi vielä kävellä talvipakkasessa katsomaan. Joku Anglia pöllytti penkkaa ja kolautti takakulman puuhun niin että takavalo lähti irti, se oli huimaa.
Ensimmäinen varsinainen pidempi rallin katselusessio oli 70-luvun alussa Sveitsin Talviralli (maailman suurin pienoisralli, mainostettiin). Autoja oli silloin hurja määrä, 250 ?, tarkkaa lukua en muista. Pakkasta yli 20 astetta, puolen metrin penkat, väkeä paikalla muutama kymmenen päätä. Silloin pätkälle lähdettiin 2 minuutin välein eli pätkän läpivienti kesti yli 8 tuntia!
Paikka oli se Hirvijärventieltä Kenkiäntielle ensin puoli kilsaa suoraa, sitten loivaa vasenta ylämäkeen, pelto takana, sähkölinjat näytti suoraa, varma paikka ulosajoille. Tie kuitenkin kääntyy heti nyppylän päältä oikealle. Ensimmäinen ulosajanut oli Ralli Kadett ( Pertti Lehtonen?), nelkku pesässä ja lappu lattiassa, pyyhki mennessään sen lumipenkan ja jatkoi 40-50 m umpihangessa pellolla. Sen jälkeen kun se vähäinenkin ohjaava penkka oli pois, käytännössä lähes kaikki ajoivat pellolle jos "reikä oli tyhjä" eli edellinen oli saatu työnnettyä tielle. Sama meno jatkui aamukuuteen jolloin viimeinenkin Trabant oli kiepahtanut lähes nolla vauhdista kyljelleen ojaan.
Paikka on toiminut senkin jälkeen ainakin Hankirallissa, Vatanen nolla-autona ulos ym ja Midnight Police Rallissa kesäkisassa.
Pakkasta oli muuten aamukuudelta -28 astetta, kertoi paikallinen isäntä joka oli menossa aamulypsylle ja tuli vaan ohimennen katsomaan ketkä pöhlöt oli siellä olleet koko yön, vajaa yhdeksän tuntia paukkupakkasessa. Siitä se sitten alkoi parikymmen vuotinen penkalla seisominen. Älkää nuoremmat naureskelko, sen aikaisista "ammattikatsojista" muutamat jaksaa vieläkin. Terveisiä vaan.
Pistetäänpä tuohon vielä pari legendaarista pätkää syötiksi, jos joku viitsii kirjoitella tapahtumista, Soukkio ja Lukonkulma Mäntsälästä, Puujaa Riihimäeltä ja Kalamajantie Lopelta, parhaimmillaan 1976 kalamajalla oli pituutta 32 km, tuli muuten hiki.