Re: Re: Re: Kulttuuri vai laki
Hurmurisija sanoi:
Ottavan kulttuurin pitäisi ensin sisäistää ulkopuolelta tulevien normien taustalla vaikuttava kulttuuri ennen kuin itse normit olisi mahdollista sisäistää. Emme mekään sopeutuisi islamin lakeihin vain siksi, että joku niitä meille lain voimin yrittäisi tyrkyttää. Laki ei toimi jos ihmiset eivät ole kasvaneet sen perustana olevaan kulttuuriin.
Historiallisen aineiston valossa tämä ei pidä paikkaansa. Koko kulttuuria ei tarvitse sisäistää, jos omaksutaan vain rajoitettu joukko normeja. Se on selvää, etteivät kaikki lait toimi niin kuin niiden ajatellaan toimivan. Tästä ei kuitenkaan voida johtaa ajatusta, etteivätkö tietyt perustavanlaatuiset normit voisi toimia. Kun puhutaan riitojen sovittelusta, on siihen aikojen kuluessa kehitetty erilaisia ratkaisuja. Verikosto-oppi ei ole kulttuurisidonnainen, vaan jokaisessa kulttuurissa on tietyssä yhteiskunnallisessa kehitysvaiheessa sovellettu tätä oppia. Pohjoismaissakaan ei tarvitse mennä montakaan sataa vuotta taaksepäin, että löydetään jo meidän omat sovellutuksemme verikosto-opista, rauhattomaksi julistamisesta jne.
Kysymys ei ole siitä, että alkuperäiskansa omaksuisi uuden valtakansan normiston kokonaisuudessaan. 95% tällaisestä normistosta on sellaista millä ei ole mitään sovelluskohdetta alkuperäiskansan parissa. Mainitsemasi aborginaalien riitojenratkaisumenetelmälle on kehitelty vaihtoehtoja, jotka eivät riko Australian rikoslakia ja joita voidaan hyvin soveltaa aborginaalien kulttuurin piirissä. Suomen mustalaisväestökään ei ole kovinkaan innokkaasti soveltanut omaa verikosto-oppiaan ja enemmistö mustalaisista sanoutuu siitä irti. Siitä huolimatta kulttuurirelativistit omalla "paremmalla" tiedollaan väittävät, että verikosto-oppi on voimassa - pystymättä kuitenkaan antamaan tämän opin sisällöstä minkäänlaista kuvausta, jolla jokin tietty veriteko voitaisiin rajata opin ulkopuolelle. Todellisuudessa tällaiset rajoitukset ovat olemassa ne olivat olemassa pohjoismaisessakin verikosto-opissa ennen kuin se alettiin korvata valtiollisella sääntelyllä.
Kulttuurirelativismin hyväksymisvaatimuksessa näen ongelmaksi osin tarkoituksellisesti virheellisesti muotoiltujen peruslähtökohtien lisäksi myös sen, että siinä ikäänkuin lähtökohtaisesti oletetaan, että toisten kulttuurien normistosta on ulkopuolisen mahdollisuus muodostaa tyhjentävä käsitys. Toiseksi ongelmaksi muodostuu se, etteivät erilaiset vähemmistökulttuurit todellakaan ole stabiileja ja pysyttele niille määritellyissä puitteissa. Es. ranskassa muslimit ovat alkaneet soveltaa, "hunnuttoman naisen raiskaaminen on sallittavaa joukolla" tyylistä periaatetta tietyissä jengiytyneissä ryhmissä, joilla ei enää ole oikeuskulttuurista sidosta sen enempää islamiin kuin ranskalaiseen oikeuteenkaan. Ts. vähemmistössä on tapahtunut sopeutumista mutta sopeutuminen on pitkälti puutteellisen yhteiskuntan integroinnin takia edennyt aivan uuteen suuntaan. Ihan kaikissa asioissa ei voida ollenkaan vedota siihen, että on olemassa määriteltävissä oleva kulttuuri, jossa tietynlainen rikollinen toiminta on sallittua ja hyväksyttyä.
EDIT: Itseasiassa pitäisikin puhua ylipäätään vain arvojen suhteellisuudesta tai eräänlaisesta nihilismistä, jonka mukaan mitään arvoja ei ole olemassa. Suurelta osinhan kysymys on siitä, että yksilö toimii omasta mielestään ainoalla mahdollisella tavalla eikä siitä, että yksilö toimisi omassa kulttuurissaan vallitsevan tai edes yleisesti hyväksytyn toimintatavan mukaan. Sosiologian lisäksi myös psykologian on tieteenä tultava mukaan kuvaan. Enemmistö ko. kulttuurin edustajista kun ei tee sitä, mitä kyseinen yksilö tekee.
