Lyrics for Viimeinkin by Neljä Ruusua
Nyt täytyy kuunnella, mennä ja huudella, päivät on toisissaan kii
Kärsiä, kaivata, taas muita vaivata, kadota jäljettömiin
Tie tuttu kulkea, on tämä julkea, taas pääsin päähänsä sen
Vaihtuvat talot ja autiot salot, mä kadotin rakkauden
Yö laskeutuu, niin minäkin
Kun loistaa kuu yli kaupungin
On muualla nyt uutena
Niin kaukana vanhasta, viimeinkin
Siellä ei pitkälle päästy ei yksikään säästynyt jäljittä sen
Kun sai viehkoa, kainoa, harhaista vainoa tarkkailla yöt valvoen
Jääkö nyt puutarhat, kuihtuneet unelmat ehkä on parempi näin
Suunnata toisaalle, uhrata tunteelle lähteä valoa päin
Yö laskeutuu, niin minäkin
Kun loistaa kuu yli kaupungin
On muualla nyt uutena
Niin kaukana vanhasta, viimeinkin
Yö laskeutuu, niin minäkin
Kun loistaa kuu yli kaupungin
On muualla nyt uutena
Niin kaukana vanhasta, viimeinkin
