Moro Markus, niinku uhkasin niin tehtäis comeback täällä. Ei sul oo ku koko kauden kuulumiset läpikäytäväksi, joten annan aikaa. Elikkäs, mites 2016 kausi sujui?
Aloitetaan tarina taustoilla. Marc VDS:n GT-tiimi lopetti 2015-kauden päätteeksi eli edellisten kuuden kauden pääduuni loppui. Harmittava tilanne, mutta toisaalta avasi uusia mahdollisuuksia.
Ensimmäisenä soitin Turnerille Amerikkaan ja sanoin, että pääsen '16 ajamaan kaikki IMSAn kisat (edellisinä vuosina jäi aina joku kisa väliin päällekkäisyyksien vuoksi). Sitten yritin löytää korvaavaa ohjelmaa Eurooppaan ja siinä oli hyviä keskusteluja kolmen autonvalmistajan kanssa. VDS teki kuitenkin "comebackin" ja päätti lähteä Renault Sport Series -sarjaan R.S.01 -autolla. Tämä rajoitti Euroopan kuvioita ja päädyin tekemään BMW:n kanssa diilin pelkästä Nyrren projektista. Span 24:ään en mahtunut, kun en päässyt ajamaan koko Blancpainia ja heillä oli jo riittävästi kuskeja, joten lähdin Emil Freyn Jaguar-tiimiin. Tämän lisäksi ajoin koppiautoilla Belcaria opastaen junnukuskeja sekä yhden RCN:n opastaen vähän varttuneempaa junnua.
Alunperin tästä syntyi 26 kisaviikonlopun kalenteri, tosin taisi kolme kisaa matkan varrella peruuntua. Ohjelmaltaan hieno ja kiireinen kausi, mutta tuloksellisesti vähän pettymys.
Jenkeissä oli hyviä yrityksiä, mutta jäi aina vajaaksi. Daytonassa M6 GT3:n debyyttikisassa kurvattiin kolmen joukossa, mutta lopun pienet tekniikkamurheet pudottivat viidenneksi. Sebringissä lähdettiin viimeiselle pätkälle kakkosena, mutta lopun hässäkässä käteen jäi 7. sija. Muutamassa kisassa oli vauhti kateissa joko omasta syystä tai BoP:n ansiosta ja muutamassa oltiin kärkivauhdissa. Kauden eka podium tuli lopulta vasta Petit Le Mansissa ja sekin yhden auton hylkäyksen vuoksi. Hauskaa oli silti.
Nyrren 24 jäi kesken tiimikaverin kolarin vuoksi. Omat ajot jäivät yhteen tuplastinttiin. Pienenä highlightina nousin kuutospaikalta kärkeen uusintälähdössä, joten oma tontti tuli hoidettua.
Jaguar-projekti hieman viivästyi ja siellä jäi edeltävät testit ja Blancpain-kisat ajamatta ja aloitimme uudella autolla Spassa. Odotukset nolla, auto melko hankala ajaa (meinasin heittää voltin Eau Rougissa, kun otti ilmaa alleen aika-ajossa), mutta jotenkin kampesimme sen kärkitaisteluun muutaman tunnin aikana. Sitten tiimikaveri ajoi toista hanuriin kuuden tunnin kohdalla ja vietimme varikolla pitkän korjausstopin. Ei tulosta, mutta viikonlopusta jäi hyvä fiilis. Tuotiin uusi auto maaliin ja väläyteltiin vähän alkumetreillä isoja tehdastiimejä vastaan täysin odotusten vastaisesti.
Rellu-sarja sujui sikäli hyvin, että voitimme 3 neljästä tittelistä. Tiimimestaruus, endurance-mestaruus ja tiimikaverin Am-sarjan mestaruus. Itse jäin Pro-sarjassa kolmanneksi, mikä sekin oli ihan OK, kun yksi viikonloppu jäi väliin ja parina muuna oli vähän ahdasta. Se R.S.01 on muuten todella hieno ajaa. Monta sekuntia GT3/GTE-autoja nopeampi ja muistuttaa fiilikseltään enemmän DTM:ää tai formulaa. Hiilikuitukori ja -jarrut, tehoa ja downforcea. Hieno kokemus ja harmi, että Renault päätti lopettaa sarjan keskittäessään panostuksensa fykkösiin.
Kausi päättyi 2 viikkoa sitten Meksikossa Baja 1000 -aavikkorallissa, josta kuin ihmeen kaupalla selvisimme hengissä.
Viime viikkoina tuli toinenkin huono uutinen Rellun päätöksen lisäksi, kun tiimikaveri jenkeissä joutuu lopettamaan ajamisen kokonaan. Ainakin toistaiseksi. Siellä oli jo diili selvä, mutta nyt tiimillä on kiire löytää budjettia ennen tammikuun Daytonaa. Jos siellä ei tapahdu ihmeitä, ajan kolmen vuoden tauon jälkeen taas pääosin Euroopassa, mutta palataan tähän, kun saadaan nimet paperiin.
