Lähteekö taju?

[SamiJ]

Muistaakseni en ole koskaan pyörtynyt. Pienempää huimausta saattaa joskus esiintyä nopeassa ylösnousemuksessa. Joskus armenian leivissä ollessani meinasi taju lähteä, kun aamutoimien jälkeen piti unenpöpperössä rynnätä ulos riviin. Asennossa seistessä ja hengitystä tasaillessa sumeni silmissä muutamaksi sekunniksi ja tuntui että jalat lähtee alta, mutta jotenkin klaarasin tilanteen ja pysyin tolpillani ilman isompaa härväämistä.

 

[PuoliPöhkö]

Ikinä en oo pyörtyny - enkä pyörry.
Jos tuo sattuis kohalle, niin voishan sitä vähän katsella tähtiä ja kieriskellä maassa. Mutta en mä näitä hommia lopettais.
Joskus kyykkimiseltä noustessa saattaa sekunnin huipata. Enkä tarkoita tässä ulostamista.

 

[kouvotsvoni]

Mikä mies se semmonen on, jolta ei ole koskaan taju lähtenyt?

 

[teppoil]

Kaksi kertaa on taju lähtenyt kun saunoin ehkä vähän liian kovin.

 

[jupla]

Taju on lähtenyt kerran saadessani köniini. Joskus huippaa heikosti, kun niskat ovat juntturassa.

 

[PuoliPöhkö]

Mikä mies se semmonen on, jolta ei ole koskaan taju lähtenyt?

Tolkku

 

[Juskanen]

Joskus iloisna kedolla hypähtelyn ja niittuheinän ja kukkiaisten syönnin jälkeen mua vähän huimaa. Muuten ei koskaan, paitsi nyt pyörii ihan tosi kunnolla. Huu-uh.

Siellä pajukossahan sitä on sit hyvä ottaa lepiä :ahem:

 

[Juskanen]

Pari kertaa olen pyörtynt. Helsinki City Gp:ssä (vai mikäseoli, kuitenkin se kun Trulii ajeli F1:tä Helsingissä) siinä ihmisjoukossa lähti taju vähäksi aikaa. Sitten myös kun on tuota polvea punkteerattu (väärä termi varmaan) niin on taju lähtenyt. Välillä myöskin huimaa, jos nousee seisomaan nopeesti. Arkielämässä ei kuitenkaan taju ole lähtenyt.

Mulla ei oo koskaan käyny tuota, että ihmisjoukossa seisoessa lähtis taju. Se on kuitenkin vissiin aika yleistä. Oon vaan tällanen arkielämän pyörtyilijä. Nykyisin ehkä keskimäärin pari kertaa vuodessa tulee sellanen, että taju lähtee/meinaa lähteä ilman tiedossa olevaa syytä. Ja sit siihen ne syylliset pyörtymiset päälle. Tänä vuonna oon tipahtanut kahdesti.

 

[sooda]

Joskus kersana muistan kun "piireissä" kiersi juttu että kun kuristaa itteään kaulahuivilla ja senjälkeen hengittää määrätyllä tavalla pyörtyy. Tottakai piti kavereiden kans kokeilla. Minä ekana ja tottakai taju kankaalle. Kaverit ei enää uskaltaneetkaan. Siitä jäi sellainen aivovamma että pitää täällä forumilla aina välillä ottaa osaa keskusteluun.

 

[Tsuhna]

Pyörtymiseen saakka ei kyllä. Pari kertaa ollut lähellä.. toinen ylä-asteaikana kun urheilin liian kovasti liian aikaisin rajun flunssan jälkeen, toinen intissä kun virka-apuhälyn seurauksena kirmattiin pikajuoksuhathattia sotkubaarista yksikköön ja sieltä täyspakkaus mukana päävartion taakse. Ei ollut siinä kolmirivissä montaa joka ei hakenut happea alemmista ilmakerroksista.

 

[sooda]

Ai niin. Multa unohtu se kun inttiaikana olin Multian hautausmaalla sankaripatsaan edessä kunniavartiossa. Itsenäisyyspäivanä. Helevetin kylmä tuuli ja pitkä seisominen asennossa. Pyörryin ja kaaduin. Olen ainoa forumisti joka on kaatunut Isänmaan puolesta.

 

[PekPoy]

Olen ainoa forumisti joka on kaatunut Isänmaan puolesta.

 

[Tsuhna]

Olen ainoa forumisti joka on kaatunut Isänmaan puolesta.

Et muuten ole.. muistui kolmas läheltäpiti-tilanne mieleen. Ryhmän puolustusammunta Pahkajärven Rasiamäessä talvella. Lunta oli sen verran paljon haudan pohjalla että melkein kontillaan piti mennä jotta pääsi niiden poikkihirsien ali. Päätin kuitenkin yrittää kyyryssä juosta ja eikös kypärä siihin poikkihirteen sitten kolahtanu. Ei ollu mikään hipaisu, vaan ihan suora osuma. Niskassa tuntui rusahdus ja näkö sumeni. Keho valahti sekunnin murto-osaksi hervottomaksi ja kaaduin seljälleni. Muutaman sekunnin siinä päätä selvittelin, mutta en suostunut keskeyttämään toimintaa. Asemaan vaan ja tulta munille.

 

[Melinda]

Olen ainoa forumisti joka on kaatunut Isänmaan puolesta.

Tästä tuli mieleen yksi muinainen partiolaisten paraati, johon osallistui varmasti suurin osa Suomen virallisista lippukunnista. Aloitusjuhlallisuudet pidettiin urheilukentällä, jonka jalkapallonurmikolla seisoivat kaikkien osallistuvien lippukuntien lipunkantajat kera varsin isojen ja raskaiden lippujen. Oli kesä, oli kuuma, ja aurinko paistoi suoraan urheilukentän monttuun -> lipunkantajia putoili nurmeen kuin pikkulintuja puusta pakkasella. Me istuimme rinteessä ja kauhistelimme.

Vastaavan ilmiön näin myös pari vuotta sitten kuorokeikalla, jossa toistasataa laulajaa ja vähintään saman verran yleisöä oli ahdettu lähes täysin ilmanvaihdottomaan seurakuntasaliin. Varsinkin lapsikuorolaisilla teki tiukkaa, ja pikkutyttöjä kannettiin ulos virkoamaan ainakin puoli tusinaa. :dunno: Sen jälkeen keikat onkin sitten pidetty ihan muualla.

 

[Estate]

Enpä ole ennen kunnolla pyörtynytkään, mutta tänään lähti kyllä taju.

Oltiin juuri laittamassa ruokaa uuniin miehen kanssa, kun alkoi tuntua, etten pysy pystyssä. Ehdin sanoa jotain ja ilmeisesti laskeutua polvilleni ennen kuin ihan pimeni. Olin kuulemma tärissyt ja heilunut, mutta heräsin pian ja olin sitten melkein heti kartalla. Pelästyin kyllä hirveästi, kun heräsin, mutta poikaystävä pelästyi vielä enemmän ja soitti ambulanssin.

Olin nukkunut ja syönyt huonosti sekä stressannut työhaastattelua eivätkä taju kankaalla tekemät liikkeeni vaikuttaneet miltään epileptisiltä kouristeluilta, niin sain vain määräyksen maata sängyssä ja mies passata minua.

 

[Pietari]

Vastaan, että Olen aina täysin tajuissani

 

[Matxi]

Kerran pyörtynyt joskus 10-12 vuotiaana. Olin sairaana ja kotona koulusta. Johtui siis varmaan siitä.
Seuraavan kerran meinasin pyörtyä joskus lukioikäisenä. Taas sairaana kotona silloin. Johtui varmaan siitä. En pyörtynyt.
Aikuisiällä sipasin kirveellä peukaloon kunnon vekin. Siinä kun kylmän juoksevan veden alla pidin sitä sormea niin alkoi heikottaan. En pyörtynyt.
Pari vuotta sitten kun sappikiviä sairastelin niin pääsiäisenä oli vähän heikko happi ja saunan jälkeen oli laitettava eteiseen pötkölleen toviksi kun meinas jalat lähteä alta. En pyörtynyt.

 

[lfb]

Ainakin kerran olen pyörtynyt. En ole keksinyt sille mitään järkevää selitystä, mutta muistaakseni se on tosiaan ainoa kerta kun näin on käynyt. Muutaman kerran on ollut lähellä, ainakin kerran verikoetta otettaessa kun oli muutenkin vähän heikko happi kuumeen takia ja kerran intissä muodossa seistessä.

 

[Andy]

Joskus ala-asteikäisenä tulin skeitin kanssa isojen poikien kanssa laudoista ja vanerista rakennetusta puolirampista alas pää edellä. Silloin taisi huimata pari sekuntia ja näkyä jotain kahtenakin hetken. Sen jälkeen ei ole huimannut eikä pyörryttänyt

 

[Ode]

Olen aina täysin tajuissani. Koskaan ei oo multa tajua lähtenyt (nukahtaminen nyt on eri asia), ei edes silloin kun tarhassa putosin kerrossängyn yläpediltä pää edellä lattialle :thumbup: Mullon kova pää. Tajuissani olen vaikkei sitä postauksista juuri huomaa.