kouvotsvoni
Banjottu
Pyryf
Hekoheko. Riitti.
Tässä on postauksen mallia. Loppukaneetilla vielä pajatso tyhjäksi. Vuoden, ellei kolmen, kommentti!
Monella on mummolastaan paljon makumuistoja ja niiden ihanuutta. Mäkin muistan miten mummon laittamat ruoat olivat ihan erimakuisia kuin kotona. En nyt tiedä oliko ne niin ihania. Tehokasta ravintoa varmasti ja hyväksi todettua maaseudun fyysisesti vaativaan puurtamiseen.
Ruskeakastike oli liian rasvaista, ruisleipä (omasta leivinuunista) aavistuksen verran liian hapanta (mutta hyvää silti), maitoa ei ollut kuin punaista ja jänispaisti maistui niin kummalliselta että en voinut sitä syödä. Kotona kaupungissa ei mitään jäniksiä ikinä syöty, eikä myöskään mateita. Eikä jälkiruokia, mitä mummolla oli aina tarjolla. Kuten raparperikeittoa ja marjapuuroa. En osannut syödä oikein niitäkään, kun en ollut tottunut makeaan suoraan aterian jälkeen. Siskoni vielä vähemmän. Mummon silmissä me lapsenlapset ehkä oltiin kaupunkilaisia nirppanokkia. Toivottavasti silti ymmärti. Eiköhän vissiin.
Ratkesihan tää viimein. Troyhan se.
Koht ompi ravistusaika käsillä viikko vielä ja sitten saa alkaa ravistamaan. Tuleeko ravistettua tai nautittua tipoista housuissa?
Mulla on kolmet kalsarit, joskus mukulana ostin kun koitettiin saada keltaiset läikät pois. Ei saatu nyt tekis mieli viedä ihan piruttaan noi kalsarit veteen ja koittaa tuleeko puhtaaksi. Mitä oon tuttujen ravistelua seurannut niin on pirun hienoo touhua.