Tällaista on tullut
Anna arpisten haavojen olla. Niitä auki ollut rakkaan akkunakaan
sinä kiljuit kuulle, pidit pirun työnä.
rouva luuli että sitten tiistaiyönä näin käymme yhdessä ain'
käymme aina rinnakkain niin että vastaantulijat joutuivat väistämään
He huusivat kadulla toisilleen niin, että vastaantulijat kääntyivät
Käännyn puoleenne kapteeni kuunnelkaa:
"Harri on tehnyt itsestään pellen. Harri on joviaali ilmiö."
mä maalaispoika oon, panen sitten sinua poskeen
minä olen panomies...
Beibi, beibi, vielä ootko mun?
Eihän äskeinen mennyt pieleen?
Minä karvoista sun aivan hullaannun
Sua tahdon panna mieleen
Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi...
Ajattelen joka päivä ja joka ikinen yö, jonka sydämeni lyötyä miestä näin palaa poroksi,
kun raikaa sana jazzin, laava virtaa, kasvaa meren tuolla puolen jossakin on maa,
jonka tuhansiin järviin juosta saan. Oi, sallithan, että jäät
on ilta taas. sinun ootan saapuvan
sua ootan vaikka luulen ettet jäät ja järvet kestäviksi, rati riti ralla,
semmoinen on hallamailta valotta vilu tulevi.
Jopa tuon tunsi tullessansa, tiesi tietä käyessänsä, pahaisen paikan portahille, kylmille kynnyksille.
Kynnyksellä on höyheniä, pureksittu siemenkota poisheitetty kivi ja miksi? ikkuna on kynsin raavittu auki
tämä ei ole rangaistus eikä unta ainakaan. "kerro missä viisaaksi tullaan, missä opin rakastamaan,
vaikka toiset romut, huutelivat hui"
Robotti Ruttunen, on jälleen iloinen. Hän vanhan sähköhellan kanssa meni kihloihin.
Kihlat vahdettiin. Käytiin peruskoulu loppuun sitten mentiin kortistoon,
kahen viikon piästä hältä ruokarahhoo suan, kun se ensimmäistä kertoo männöö kuittoomaan
takas sen niin, en paa pahemmalta kuin kuolla kesken painajaisen. Häviä!
Kadota alkaa jo näkyvistä. Kun sanon: "Ois vielä kysymistä. Mitä tapahtuu silloin kun muakin viedään?
Mikä meininki on, täytyy saada tietää!"
Haamu siinä sängyllä sykkivänä ja kankea. Se on Alivaltiosihteeri: selkä rautakankea.
Edestä keltainen takaa ruskea? Taitaa olla "Alkkarit". Mikä menee aina navan alle?
Luulen että kalsarit on niissä kuminauha. Nauha on rauha sielussa rikkomaton.
Ja teille nyt laulaa voi onnellinen: lapsi kesän ja auringon, kun kengät on lakerinahkaa
kiinni napitan paidan lumivalkoisen. Kun prässit sirkkelin terinä soi, ei ryntäillä päätä ei pahkaa
avulla kiiltävän vahan hiukseni muotoilen.
Peilissä seisojaa tuijotan ja suoristan liitua, raitaa jostain laskee kämmen kylmä olallein
Tiedän seurassa tässäpä ei, ei kuljeta polkua kaitaa.
Litteän hopean kaivan povesta huules huuliani vasten. Kosketa mua joka kaiken opettaa
Niin katson kuinka lasittunein silmin tuijottaa ja tivaa "Juotko jo viinaa? Tullaan viisaammiksi"
Näinkö meille täällä aina käy, käy, käy, käy. Rakkautta hukkaan heittää kuperkeikkaa
siskokin tuntee tuon lain mutta silti pian kainaloosi käperryn ja jos sallit yöksi jään
Ja kun aamu on en tiedä missä herään. Käy tuuli läpi pääni etelästä pohjoiseen
Oon yksin ajatusten raunioilla. Ikuisesti kolinaa. En taia juua kaljaa enää koskaan,
mie kärsin suunnatonta tuskaa polttavaa, kun aivan yksinäin mä kuljin allapäin jo hetken toivoin kuolemaa.
Jaksa en odottaa, tahdon sen musertaa. Käy jalkoihin tyly asfaltti, unet ohuiksi kuluttaa
Jengi pelaa vaan on jättänyt paikallesi ikkunaan jäät, siihen ikkunaan jään.
Olet onnellinen. Alla kuun uuden sen. Alla yön valkoisen. Tanssin tuon nyt jo nään
Vaikka oottamaan kanssa jumpperin - sain sen jouluna vaimolta lahjaksi.
Tämä neonsade silmää kirvelee...