Laulunsanajatkumo

[Zoe]

...Tuli vakava syksy ja toinenkin
minä väsyin hieman ja paljon unohdin
Sen muistin mä kuitenkin,
miten sä hengähdit hiljaa
Sinne alle sotkuisen katoksen
kesä tuli niin äkkii ja häipyi hiipien
Me valvottiin palellen,
mul oli hiuksissa hiekkaa...


Maija Vilkkumaa: Hiuksissa hiekkaa

 

[Albert Oil]

(Sä olet kuin et ruuhkassa mua huomaisikaan.
Ehkä haluatkin pakottaa mut huudahtamaan.

"Ootsä Soile Söderberg?
Sun) hiukset on niin jännän väriset.
Hei beibi, oot aito väärennös.
Hei beibi, tosi hyvä jäljennös.
Hei beibi, parempi kuin alku(peräinen)."


LATL: Soile Söderberg

 

[Zoe]

Alkuillasta
puoli kuudelta
koputan ikkunasi karmeja
Punaraitaiset
verhot vetäiset
auki niin että minä säikähdän

Sitten käskette:
"Tule sisälle
älä seiso siinä niin kuin typerys!"
Se sinun kaveri on mua vanhempi

Myöhemmin illalla
naurat mun kasvoilla
ollutta ilmettä...


Zen Café: Harri

 

[Balthazar]

Kauko Röyhkä: Paras kaverini

(Taisin laittaa tämän jo kerran, mut menköön nyt uudestaan.)

Olit paras kaverini.
Sinuun minä luotin kuin Dänikeniin,
tai en ihan.
Minä aavistin:
alat rataa hakemaan taas,
sakemannin hautoja lepikosta,
sä näät majan, ja ne veljekset,
ja meet samaan mihin kaikki;
mee mee mee sä vaan.
Menkää te vain kimpassa.

 

[burb]

Oi, beibi, nyt taisin keksiä,
voisimme kokeilla ryhmäseksiä.
Otetaan faijasi mukaan kimppaan,
olenkin jo kyllästynyt pelkkään pimppaan.

Raptori: Oi Beibi

 

[Albert Oil]

(En tiedä pystynkö lähtöäsi estämään.
En tiedä opinko koskaan sitä kestämään.
Mut jos sä seikkailuun) kyllästyt,
mä olen olemassa vieläkin.

Mä sulle lupasin:
En muita huomaa
En ole koskaan ollut sulle uskoton,
en ole ratkennut sun vuokses juomaan,
vaikka elämä sun kanssas
vaikeaa on.
Tämä elämä sun kanssas vaikeaa (on.)


LATL: Tämä vaikea elämä

 

[Balthazar]

Kauko Röyhkä: Vaikea ihminen

Nekään ei halunneet mua
sinne niiden bileisiin
Vaikka asun lähellä,
lähempänä kuin kukaan muu niiden tuttavista.
Olen vaikea, vaikea ihminen,
tiedän sen.

Parempi pysytellä pois,
vihaan niiden elämäntyyliä.
Se kuvottaa, tukahduttaa mut,
tekee mieli vain haastaa riitaa.
Olen vaikea, vaikea ihminen,
tiedän sen.

Istun yksin enkä pimeässä näe mitään.
Ulkoa kuulen niiden stereoiden soivan.
Istun yksin, mutta tiedän,
että ne on pian ohi.
Ne on ohi.
Ne on vanhoja,
vanhoja.

Sotilaat, tämä on maa
joka oottaa anastajaansa.

 

[Albert Oil]

(Jäi maailma paikoilleen,
sai iltarukous pisteen sanoilleen.
vain tatuoidut) sotilaat
jäi aavelaivastollaan kulkemaan.

Rakkaalleen hän viestin laittaa.
Haukan siivet sitä kantaa
yli kasvojeni, (ohi mastojeni,
naiselleni.)


Nipa: Naiselleni

 

[Zoe]

Se ei kätellessä katso silmiin
jos se puhuu niin se puhuu hiljaa
sillon hiukset niin kuin heinäpelto
talven jälkeen huhtikuussa

Jos se kävelee sen jalat liikkuu
ja sen kädet menee takin taskuun
siellon tupakat ja tikkuaski,
lompakko on housun taskussa

Mies jonka ympäriltä tuolit viedään
mies jonka etunimi mieleen ei jää
mies jonka kasvot ovat raastinrautaa hioneet
Mies jonka ympäriltä tuolit viedään
mies jonka sukunimi mieleen ei jää
mies jonka talossa on suorat seinät ja tapetit

Se ei hymyile ja jos se nauraa
se on useimmiten väärä paikka
se on elokuvan loppukohtaus,
sankari saa vihdoin naisen

Tälle naiset eivät juuri niiaa
mies ei liehittele eikä riiaa
se on vähän että yksi tanssi,
sitten ehkä vielä saatille...


Zen Café: Mies jonka ympäriltä tuolit viedään

 

[Albert Oil]

(Mitä sä näät kun silmät ummistat
ja pimeyden keskeltä kasvot tunnistat?
Tätä surun ja onnen määrää, oikeaa tai) väärää
ei kenenkään pidä epäillä, ei kenenkään.

Kenelle soittaisit viimeisen puhelun?
Ja ketä sä syyttäisit kyyneleistä sun?
Tätä surun ja onnen määrää, oikeaa tai väärää,
ei kenenkään pidä epäillä, ei kenenkään.

Jos onni on kärsiä rakkaudesta,
mun sydän on turtana kaipauksesta
ja suru vain vierelläs viivähtää.
Mä lupasin soittaa sairaalasta,
vaikka lakkaisit kaipaamasta.
Enää kolme viikkoa elinaikaa.

Kenet sä näät, kun silmät aukaiset?
Ketä sä tähtäät, kun aseen laukaiset?
Tätä surun ja onnen määrää, oikeaa tai väärää,
ei kenenkään pidä epäillä, ei kenenkään.

Mitä sä tahtoisit vielä viestittää,
kun epäilemättä kesken se viesti jää.
Tätä surun ja onnen määrää, oikeaa tai väärää,
ei kenenkään pidä epäillä, ei kenenkään.

Jos onni on kärsiä rakkaudesta,
mun sydän on turtana kaipauksesta
ja suru vain vierelläs viivähtää.
Mä lupasin soittaa sairaalasta,
vaikka lakkaisit kaipaamasta.
Enään kolme viikkoa elinaikaa.

Ketä sä tähtäät, kun aseen (laukaiset?)


LATL: Suru ja onni

 

[Zoe]

...Ja oikea siipi on valkee,
ja se vasen musta on
Ja päivä on auringon kultaa,
ja yö on kylmä, valoton
Ja oikea siipi on valkee,
ja se vasen musta on
Älä putoa, katso alas
siellä kyllin kauan vietit,
mietit miten lopettaa

Vanhan runontekijän sanoin
täynnä uhmaa ja kauneutta
Luon rannanmitan valkeaa vaahtoa
sinut kauniina kuin kärsivä jumala

Olen väsynyt moniin sanoihin,
olen väsynyt itseeni
Jos sanot: "jätä kaikki, seuraa minua"
jättäisin ja seuraisin...


CMX: Siivekäs

 

[burb]

Mitäs siita seuraa,
kun on sokkotreffiseuraa?
Carita-sika ketjupoltti,
sorkkia pyyhki polviin...
Tutustuttiin, humpattiin,
kahvitkin kiehautettiin,
tähtiä nähtiin - ja todettiin:
todellakin, nyt oltiin
vieraalla seudulla, alasti ja rahoitta,
kolkot oli kivitalot, routainen oli maa...
Hän löysi lainapeitteen
lämmittamaan, mutta parempaan
oli pystyttava ennen
paleltumiskuolemaa...

Y.U.P. - Yövieraat

 

[Zoe]

Mul on sängyssäni mies, sen olkaan tatuoitu on Jack Nicholson
Se makaa alasti ja nukkuu ja mä mietin kuka helvetti tuo on?
Ei ainakaan se sadun prinssi, se johon tulisesti rakastun
Joten nousen vähin äänin, porraskäytävässä pukeudun

Otan kahvilasta pöydän, selkä ulko-ovelle päin
Enkä todellakaan tunne minkäänlaista ylpeyttä itsestäin
Mutsi soittaa kertoakseen miten kiva ois jos joskus kävisin
Mut se veisais vaan sen saman virren, se on kuultu monta kertaa ennenkin...

...Se menee näin:
Milla hei sun täytyy muuttuu
sun elämältäs suunta puuttuu
sä aina tartut tikkuun lyhimpään, se ei johda mihinkään
Sä et oo mikään tyttö enää
sun täytyis tehdä jotain järkevää
ja lapselliset leikkis lopettaa

Kahvilan seinällä on taulu, vanha valokuva mustavalkoinen
Rannalla tuulisella nainen pitää hatustaan kiinni hymyillen
On upottanut varpaat hiekkaan, touhuja pienen pojan katselee
Poika löytänyt on simpukankuoren, sitä vakavana kuuntelee...


Anssi Kela: Milla

 

[Balthazar]

Kauko Röyhkä: Zaia

Sä tunnut tosi oudolta, Zaia,
kun poltat savukkeen ja katot valokuvia.
Sä olet itse niissä, ja koko huone,
myöskin mä oon sun kanssa.

Sä istut kuvan reunassa, Zaia,
ja minä ikkunan luona, selin kameraan.
Se on kai tammikuuta,
ja savuvana taivaalla
ei liiku.

 

[abc]

Aarne Tenkanen & Tempuntekijät - Tyttökalenteri

"Tyttökalenteri, mun tyttökalenteri
Sen sivuista kolmastoista on tyhjillään
sun valokuvaa varten

Tyttökalenteri, mun tyttökalenteri
Sen sivuista kolmastoista on tyhjillään
sun valokuvaa varten

Rouva tammikuu kylmissään kuin neiti helmikuu
sukkahousuistaan onnistuu sentään kuoriutumaan
Miss maaliskuun lanteet rehevinä kaareutuu
ja pikkupöksyistä miss huhtikuun pystyy suoriutumaan

Kun on liian vähän rahaa kunnon kameraan
ja liian vähän rahaa kulisseihinkin
Kun on liian vähän rahaa millä kaiken saa
niin moni silmään sahaa ja kaikesta käy tinkimään

Miss toukokuun kutsuvan avoin ja kaunis suu
ja neiti kesäkuu punastuu kai alastomuuttaan
Miss heinäkuu laiturilla taaksepäin nojautuu
ja neiti elokuu ei peittele omaa ihanuuttaan

Kun on liian vähän rahaa kunnon kameraan
ja liian vähän rahaa kulisseihinkin
Kun on liian vähän rahaa millä kaiken saa
niin moni silmään sahaa ja kaikesta käy tinkimään

Tyttökalenteri, mun tyttökalenteri
Sen sivuista kolmastoista on tyhjillään
sun valokuvaa varten

Ihana syyskuu helmisimpukkana avautuu
ja rouva lokakuu pukeutuu vain tuulitakkiin
Miss marraskuun tupsupipo peittää täysikuun
ja neiti joulukuu turvautuu taas tonttulakkiin

Tyttökalenteri, mun tyttökalenteri
Sen sivuista kolmastoista on tyhjillään
sun valokuvaa varten

Tyttökalenteri, mun tyttökalenteri
Sen sivuista kolmastoista on tyhjillään
sun valokuvaa varten
mua varten vain"

 

[Albert Oil]

(Mä muistan vielä sen päivän, kun seisoin) laiturilla,
pidin isän kädestä kiinni, kun junat lähti puuasemalta.
Me mentiin asemalle jalan, nailonpaidat heilui tuulessa,
se sanoi: "Tuolla on veturitalli, olen siellä duunissa."
Mä muistan sen asemahallin ja tuoksun pilsnerin
ja kun isän silmä vältti sisään salaa livahdin.
Ja mä muistan vielä sen kerran, kun kaupan Hugo Tammisen
eessä näin erään hienon herran joka tunsi Armin, tuon kaunottaren.

Mä olin pikkukaupungin poika,
oli suuret unelmat.
Mä olin pikku(kaupungin poika,
nyt nuo unelmat, nyt nuo unelmat katoavat.)


Kalevi Kullasvaara: Pikkukaupungin poika

 

[Zoe]

...Odota, miksi karkuun juoksit niin varoen?
Heräsin tähän kylmään aamuun nyt palelen
Odota, miksi karkuun juoksit niin varoen?
Heräsin tähän kylmään aamuun nyt palelen

Sinä vielä junalaiturilla
piiritit mut pikku suudelmilla
Toivon sun vielä joskus luoksein palaavan

Jäi välillemme liian monta
kilometriä tunteetonta
Ei saa ne meitä ikuisesti erottaa...


Aikakone: Odota

 

[Albert Oil]

(Elämää ,elämää!
Elämää, elämää on tämäkin!

Köyhä poika ei tiedä
miksi tytöt eivät suostu) suudelmiin.
Ei auta edes kyyneleet.
Sitä tytöt eivät siedä,
jos poika vielä uskoo tunteisiin,
vaikka haaveet ovat haihtuneet.

Nykyajan hullutuksia
tai mitä sairauksia ne lieneekään:
Ei elämästä enää edes juovu.
(Nykyajan hullutuksia,
tuskin seurauksia me mietitään.
En elämästä silti koskaan luovu.

Elämää, elämää!
Elämää, elämää on tämäkin!)


LATL: Elämää

 

[abc]

Dingo - Kirjoitan

"Aavikolta tuulee, lyöden saluunan ovet kii,
on nurkassa piano sen äärellä aaveet tanssivat balettii.
on seinään naulittu ässä, naula on läpi sydämen,
ja minä seison tässä kun aaveet tarttuvat käsiini kuiskien.
Ne vievät mut baaritiskille tarjoten iloliemiään,
juovun ja pyydän pianistia soittamaan sävelmän,
jossa on tuuli ja vesi, niitty ja omenapuu, aavikon laidalta tuulee
on kaunista se mitä muistoissain tapahtuu.
kirjoitan, seiniin autiotalojen, kirjoitan kuinka sinua tarvitsen,
kirjoitan rappukäytäviin yksinäisten.
kirjoitan, kirjoitan, kirjoitan."

 

[Albert Oil]

(Minä poikamiehenä tietenkin
lehti-ilmoitukseen vastasin.
Sitä pitkän matkan tehdä saa,
kun on pakko kauas matkustaa,
jos mielii itselleen saada rakkaimman.
Ja kunhan vain Turkmenia ensin löytyy kartalta,
mä tähdet kompassina luokses suunnistan.

Mun oma ljeni, ljeni, ljeni,
uskomattoman kaunis morsian.
Niin soma ljeni, pieni saraseeni,
Mun oma Miss Turkmenia.

Tiekartalta matkoja mittailin,
ajoreitin viivalla merkitsin:
Viipuri, sitten Pietari, Moskova
ja seuraavaksi Voldograd ja sieltä
Araljärven kautta Azabadhiin.
Ja taas kun vaaramaisemat) aavikoksi muuttuvat,
maastoauton voi kai vaihtaa kameliin.

Mun oma ljeni, ljeni, ljeni,
uskomattoman (kaunis morsian.
Niin soma ljeni, pieni saraseeni,
mun oma Miss Turkmenia.)


LATL: Turkmenialainen tyttöystävä