Tuntematon Sotilas (1985)
Ajattelin skipata perinteisen tänä vuonna ja katsoa uusintafilmatisoinnin tämän sijaan, kun on kerta jo 4 vuotta pölyyntynyt digiboksin kovolla. Aiemmin en ole ko. kelasta nähnyt kuin lyhyen vilauksen ja kuulopuheita, ettei olisi niin viihdyttävä kuin orkkis. No, katsotaan.
Pituus on aivan huikea: vähän vajaa 4 tuntia. Kuinkahan tuota jaksaisi katsoa, tuumin ennakkoon. Rainan loputtua tuntui, että tuo vajaa 4 tuntia meni sittenkin aika vikkelään (Ei, tämä ei johtunut nukahtamisesta kesken leffan).
Tässä oli joitain tuttuja hupi-/läppäelementtejä orkkikseen verrattuna, mutta se, mika orkkiksesta puuttui, oli todentuntu. Itsehän en ole sodassa ollut, luonnollisesti, mutta ainakin ulkomaisiin laatufilkkoihin verrattuna tässä oli nyt sitä jotakin mitä mustavalkoversiosta puuttui (värien lisäksi). Sotilaat olivat nuoria ja uusintateos näyttää myös Suomen osalta enemmän sitä rappiotilaa, mitä rintamalla ilmeisesti oli aika yleisesti havaittavissa. Eli kyseessä ei ole mikään kevyt viihde-elokuva joka Laineen versio osin oli. Ylinäyttelemistä ei paljoa ollut havaittavissa, johtuen tietysti eri aikakaudesta filmatisoinnin suhteen ja sen mukanaan tuomasta realistisemmasta tyylisuunnasta. Lisäksi henkilöhahmojen taustoihin tuli kokonaan uutta valoa.
Jopa painostava tunne alkoi välittyä sodan pitkittyessä ja tuo tunne huipentui Neuvostoliiton suurhyökkäyksen alkamisen yhteydessä. Huumorikin alkoi olla tiukassa siinä vaiheessa ja epätoivo/lamaannus oli käsin kosketeltavaa.
Työ- ja eläinten suojelu ei ollut vielä aivan tämän päivän tasolla vajaat 30 vuotta sitten, ja se näkyy selvästi muutamassa kohtauksessa. Välillä näytti, että jopa näyttelijöille olisi oikeasti käynyt huonosti filmauksen aikana. Toivottavasti näin ei kuitenkaan ollut.
Mutta kokonaisuutena siis parhaimpia suomalaisia sotaelokuvia ja nostan tämän vähintään rinnalle Edwin Laineen version kanssa, ehkä jopa hivenen edelle.
Pojoja 8/10.
