ykkösissä kausina 89-94, MM-startteja 62kpl, MM-pisteitä 10, podiumeja 1,(san marino 91). tallit ykkösissä: onyx,dallara,benetton ja sauber. siinä pääpiirteittäin JJ:n harmittavan lyhyeksi jäänyt ura F1 ykkösissä. loistavia lupauksia tulevaisuutta ajattellen antaneet pikkuformula kaudet, ja niistä johtuneet unelmat murskautuivat tammikuussa 1994 silverstonen radalla JJ:n törmättyä betoniseinään. Hän oli saanut juuri unelmapestin benettonilta, ja voitot olisivat olleet paljon mahdollisia. Mitä JJ olisikaan voinut saavuttaa? itse veikaisin muutamaa voittoa ja 5-10 podiumia. Lahjojahan JJ:llä oli vaikka mihin...
legenda nimeltään JJ Lehto
- Viestiketjun aloittaja epeli
- Aloituspäivämäärä
Jere1983
Well-known member
Bernie oletko se sinä?
Harmi vaan tuo ZeiZein onnettomuus, itse ainakin pidän JJtä parempana kuskina kuin Saloa.
Harmi vaan tuo ZeiZein onnettomuus, itse ainakin pidän JJtä parempana kuskina kuin Saloa.
Hënkka
Guest
Jos se onnettomuus ei olisi tuhonnut JJ:n uraa, niin sen olisi kuitenkin tehnyt Michael Schumacher.
GeGe
Talvihorrostaja
- Liittynyt
- 26.3.2002
- Viestit
- 2828
Totta.
Olisi kyllä ollut mielenkiintoista nähdä mitä Jyrki Järvilehto olisi saanut aikaan. No onneksi Häkä kuitenkin toi kaksi mestaruutta. Ja nyt on Kimi jo hyvässä vauhdissa. Aina ei voi voittaa
<small>[ 30-09-2002, 20:40: Message edited by: GeGe ]</small>
Bobakki
@f1hog
Tuo ei kyllä pidä paikkaansa. Kerro yksikin tilanne. JJ:n suhtautuminen kaikkeen on oikeastaan yllättävää, kuten esim. Roebuck tässä vasta kirjoitti, ei Jyrkistä pahemmin katkeruutta ole ikinä huomannut.
Henkan kirjoittaman näkisin hieman toisin, JJ sanoi itsekin, että Schumacherin sijaan syitä sai etsiä muualta. Briatore, Walkinshaw... kukaan ei puhunut Jykän puolesta Benettonilla. Kalusto ei ollut parhaimmalla tahdollakaan samanarvoista. Lisäksi mekaanikot halusivat pitää Schumin säädöt autoissa sallien korkeintaan pieniä muutoksia, syynä paitsi Schumin ihannointi myös se, että JJ:n auto saatiin tarvittaessa siirrettyä Michaelin käyttöön.
Kunpa olisikin Jyrki valinnut Jordanin kaudeksi '94, olisi erään Edmundinkin ykkösura paria lukua lyhempi...
Kuis oli Barcelona ja viimeinen kierros viime vuonna, ei voinut olla kuulematta JJ:n
höpinöistö sitä vahingoniloa mitä hän tunsi kun Häkän varma voitto hajosi kytkimen myötä.
Ja sitä paitsi pitkin viime vuotta muisti hän aina ilmoittaa kuinka Ylivoimaisella autolla Häkkisen -98 mestaruus tuli (ei kait huonolla mestaruuksia tulekkaan), tämänhän tietää varmasti myös JJ, mutta katkera mikä katkera....
höpinöistö sitä vahingoniloa mitä hän tunsi kun Häkän varma voitto hajosi kytkimen myötä.
Ja sitä paitsi pitkin viime vuotta muisti hän aina ilmoittaa kuinka Ylivoimaisella autolla Häkkisen -98 mestaruus tuli (ei kait huonolla mestaruuksia tulekkaan), tämänhän tietää varmasti myös JJ, mutta katkera mikä katkera....
Marsin Muinais Mies
Martian Member
- Liittynyt
- 1.9.2002
- Viestit
- 534
Yhdes kisas Benettonilla JJ oli ajamas kolmanneksi, mutta silloin paukahti kone. Varmaan ainoo kerta koko vuonna, kele.
Olisko kolmas sija sitte muuttanu mitää jatkon kannalta, ei tetoa.
Eikös JJ:llä ollut jonkinlaisia mahdollisuuksia päästä vuodeksi 95 kehnompiin talleihin ( oliko Stewart kiinnostunut? Muistaakseni se pärjäs noina vuosina yllättävänkin hyvin pikkutalliksi) , mutta miestä itseään ei haluttanut enää "ruputalleihin" mennä.
Minkähänlaisessa ajokunnossa JJ niskansa puolesta oikeen oli vuonna 94? Muistaakseni aika-ajo tulokset vaihtelivat todella paljon tuolloin, miten paljon se sitten johtui kaluston kunnosta ja miten paljon terveydentilasta, sen tietää varmaankin vaan JJ itse.
Olisko kolmas sija sitte muuttanu mitää jatkon kannalta, ei tetoa.
Eikös JJ:llä ollut jonkinlaisia mahdollisuuksia päästä vuodeksi 95 kehnompiin talleihin ( oliko Stewart kiinnostunut? Muistaakseni se pärjäs noina vuosina yllättävänkin hyvin pikkutalliksi) , mutta miestä itseään ei haluttanut enää "ruputalleihin" mennä.
Minkähänlaisessa ajokunnossa JJ niskansa puolesta oikeen oli vuonna 94? Muistaakseni aika-ajo tulokset vaihtelivat todella paljon tuolloin, miten paljon se sitten johtui kaluston kunnosta ja miten paljon terveydentilasta, sen tietää varmaankin vaan JJ itse.
Bobakki
@f1hog
opaa, "Ei voinut olla kuulematta"... kyllä se ainakin minulta ohi meni. Lienee enemmänkin kyse siitä, mitä haluaa kuulla. Lisäksi JJ on mielestäni täysin oikeassa vuodesta '98
MMMestari, Stewart tuskin oli kiinnostunut Jykän palveluksista vuonna '95 kun talli tuli sarjaan vasta '97... Ainakin Minardi oli todella pitkään kiinnostunut JJ:n ajattamisesta, lisäksi muistelen Jykän nimen liitetyn Ligieriin '95.
Tuosta onnettomuudesta, löysin kovalevyltäni pyörimästä tällaisen pätkän, tiedä mitä varten olen kijoittanut. Se on ehkä hieman kesken, mutta kun tuosta onnettomuudesta tuli puhe niin:
-klips klips-
--Sauberin potkittua Jyrkin pois Heinz-Harald Frentzenin tieltä alkoi tallipaikan etsintä. Pitkään näytti siltä, että JJ ajaa Jordanilla Rubens Barrichellon parina, mutta kun Benettonilla oli vaikeuksia löytää Michael Schumacherille tallikaveria, kiinnostui talli Lehdosta ja pyysi Jykän testaamaan. Benetton testasi neljää muutakin kuljettajaa, joukossa mm. Michele Alboreto ja Luca Badoer, mutta odotetusti JJ oli nopeampi kuin muut ja valittiin ajamaan autoa numero kuusi vuodeksi 1994. Kaikki näytti hyvältä, Jyrki loisti autoesittelyssä ja kävi jopa Schumacherin kanssa sukeltamassa. Onni päätti kuitenkin jälleen kerran näyttää persettään Lehdolle ja kaikki mureni.
Oli perjantai, tammikuun 21. päivä. Benetton testasi Silverstonessa vanhalla autolla, kyseessä oli päivän viimeiset kierrokset, sillä taivas alkoi jo hämärtyä. Yht’äkkiä rataa kiertäneen auton ääni katkesi, jotain oli tapahtunut. JJ oli ajanut ulos radan takaosan nopeassa kaarteessa, samassa jossa päättyi Michael Schumacherin mestaruustaisto viisi vuotta myöhemmin. Schumacherin ajaessa ulos rataan oli tälle kohdin tehty jo muutoksia, mutka oli hitaampi, muuri kauempana ja sitä suojasi isompi rengaskerros. JJ meni seinään onneksi perä edellä, jos Jyrki olisi keula edellä siihen osunut olisi tiedossa ollut vähintään Alessandro Zanardin kohtalo. Nytkin vammat olivat pahat, pahiten vammautui niska. Jopa halvautuminen oli lähellä. Sairaalassa lääkäreiden ennustus oli, että normaaliin elämään Jyrki kykenisi palaamaan puolessa vuodessa, kilpa-autoilu saisi odottaa pitempään. Suomessa Keke Rosberg ei sponsorineuvottelujen takia halunnut päästää tietoja JJ:n todellisesta tilasta ilmi, mutta lopulta sopimukset jäivät Keken työhuoneen pöydälle allekirjoittamattomina, kun JJ:n tilasta oli pakko tiedottaa tarkemmin.
Onnettomuuden syy ei koskaan selvinnyt, JJ itse ei muistanut tällistä mitään, mutta epäili ajaneensa liian lujaa. Myös säällä saattoi olla oma osuutensa: ilma oli eritttäin kylmä, radalla saattoi olla jäätä. Seuraukset olivat Jyrkin uran kannalta pahat. Benetton-sopimus oli vain vuoden mittainen, joten radalle oli kiire takaisin. Liian kiire. JJ ei pystynyt ajamaan sarjan kahdessa ensimmäisessä kilpailussa lainkaan, mutta kolmanteen kilpailuun Imolaan hän pääsi jo mukaan, nopeammin kuin lääkäreistä kukaan oli uskonut. Ainakaan aika-ajoissa niska ei enää vihoitellut, tuloksena oli uran paras aika-ajosijoitus, viides ruutu. Jyrki sai lauantain aika-ajoissa kuitenkin pahan henkisen kolhun: Roland Ratzenberger, JJ:n hyvä ystävä, ajoi ulos ja menetti henkensä. JJ oli ajanut Monacosta Imolaan yhdessä Ratzenbergerin kanssa. Kilpailussa tuli toinen paha kolhu: lähdössä Jyrkin Benettonin vaihdeautomatiikka arpoi ykkösen sijaan suuremman vaihteen ja auto sammui. Lähtö kuitenkin tapahtui, eikä 17. ruudusta lähtenyt Pedro Lamy huomannut paikallaan ollutta Benettonia, vaan ajoi sen perään. JJ ja Lamy selvisivät säikähdyksellä, mutta kohta tapahtui jotain paljon pahempaa. Viidennellä kierroksella Ayrton Senna, joka oli Jyrkiä aiemmin suurinkin ylisanoin kehunut, ajoi ulos ja menetti henkensä. Viikonlopun vaikutusta Jykän mielialaan voi vain arvailla. Vaimo Satu oli kuitenkin samaan aikaan raskaana, liekö myös samaan aikaan ilmi tullut vaaramomentti vaikuttanut. Mieleen lienee tullut myös, mitä olisi voinut tapahtua tammikuun ulosajossa.-klips klips-
Niskan puolesta JJ oli '94 siinä kunnossa, että tasaisemmilla radoilla (Imola, Barcelona) vauhti oli kohdillaan (Imolan viides ruutu oli niin pian onnettomuuden jälkeen todella upea saavutus), kun taas töyssyisemmät radat olivat Jyrkille todella pahoja, Monacossa Jykällä oli jopa vaikeuksia pitää päätään pystyssä kipujen takia. Kanada taas on hieman arvoitus, radalla on kyllä pomppujakin, mutta käsittääkseni niska ei silti juuri vaivannut. Tästä kilpailusta Jyrki sanoikin jälkeenpäin, ettei voi ymmärtää, kuinka hän voi olla yli 2 sekuntia jäljessä samanlaisella autolla ajavaa... Epäilykset ovatkin suuret, ettei autot olleet ihan samanlaiset. Jyrkiltä itseltään harvemmin näistä asioista mitään kuuli / kuulee, Monacossa hän myönsi myöhemmin niskan vaivanneen.
Loppukauden parista kilpailusta Schueyn kilpailukiellon aikaan voi todeta oikeastaan vain sen, että tulos oli varsin odotettu: Benetton lupaili palauttaa JJ:n kilpa-ajajaksi kovan testirupeaman kautta. Sitä se ei kuitenkaan ollut, Kanadan jälkeen Jyrki testasi ennen Sumin kilpailukieltoa käsittääkseni kahdesti Benettonia ja kerran Ligieriä. Aika turha odottaa minkäänlaisia tuloksia ensin onnettomuuden ja sitten pitkän ajotauon jälkeen. Lienee toki myös selvää, että autossakin oli jotain vialla, niin hitaita sekä JJ että Jos Verstappen olivat. JJ myös hävisi Josille molemmissa kilpailuissa. Kaksi viimeistä kisaa Sauberilla menivät sitten saman kaavan mukaan, motivaatio ja toisaalta myös ajotuntuma olivat kateissa.
<small>[ 01-10-2002, 02:32: Message edited by: Bobakki ]</small>
MMMestari, Stewart tuskin oli kiinnostunut Jykän palveluksista vuonna '95 kun talli tuli sarjaan vasta '97... Ainakin Minardi oli todella pitkään kiinnostunut JJ:n ajattamisesta, lisäksi muistelen Jykän nimen liitetyn Ligieriin '95.
Tuosta onnettomuudesta, löysin kovalevyltäni pyörimästä tällaisen pätkän, tiedä mitä varten olen kijoittanut. Se on ehkä hieman kesken, mutta kun tuosta onnettomuudesta tuli puhe niin:
-klips klips-
--Sauberin potkittua Jyrkin pois Heinz-Harald Frentzenin tieltä alkoi tallipaikan etsintä. Pitkään näytti siltä, että JJ ajaa Jordanilla Rubens Barrichellon parina, mutta kun Benettonilla oli vaikeuksia löytää Michael Schumacherille tallikaveria, kiinnostui talli Lehdosta ja pyysi Jykän testaamaan. Benetton testasi neljää muutakin kuljettajaa, joukossa mm. Michele Alboreto ja Luca Badoer, mutta odotetusti JJ oli nopeampi kuin muut ja valittiin ajamaan autoa numero kuusi vuodeksi 1994. Kaikki näytti hyvältä, Jyrki loisti autoesittelyssä ja kävi jopa Schumacherin kanssa sukeltamassa. Onni päätti kuitenkin jälleen kerran näyttää persettään Lehdolle ja kaikki mureni.
Oli perjantai, tammikuun 21. päivä. Benetton testasi Silverstonessa vanhalla autolla, kyseessä oli päivän viimeiset kierrokset, sillä taivas alkoi jo hämärtyä. Yht’äkkiä rataa kiertäneen auton ääni katkesi, jotain oli tapahtunut. JJ oli ajanut ulos radan takaosan nopeassa kaarteessa, samassa jossa päättyi Michael Schumacherin mestaruustaisto viisi vuotta myöhemmin. Schumacherin ajaessa ulos rataan oli tälle kohdin tehty jo muutoksia, mutka oli hitaampi, muuri kauempana ja sitä suojasi isompi rengaskerros. JJ meni seinään onneksi perä edellä, jos Jyrki olisi keula edellä siihen osunut olisi tiedossa ollut vähintään Alessandro Zanardin kohtalo. Nytkin vammat olivat pahat, pahiten vammautui niska. Jopa halvautuminen oli lähellä. Sairaalassa lääkäreiden ennustus oli, että normaaliin elämään Jyrki kykenisi palaamaan puolessa vuodessa, kilpa-autoilu saisi odottaa pitempään. Suomessa Keke Rosberg ei sponsorineuvottelujen takia halunnut päästää tietoja JJ:n todellisesta tilasta ilmi, mutta lopulta sopimukset jäivät Keken työhuoneen pöydälle allekirjoittamattomina, kun JJ:n tilasta oli pakko tiedottaa tarkemmin.
Onnettomuuden syy ei koskaan selvinnyt, JJ itse ei muistanut tällistä mitään, mutta epäili ajaneensa liian lujaa. Myös säällä saattoi olla oma osuutensa: ilma oli eritttäin kylmä, radalla saattoi olla jäätä. Seuraukset olivat Jyrkin uran kannalta pahat. Benetton-sopimus oli vain vuoden mittainen, joten radalle oli kiire takaisin. Liian kiire. JJ ei pystynyt ajamaan sarjan kahdessa ensimmäisessä kilpailussa lainkaan, mutta kolmanteen kilpailuun Imolaan hän pääsi jo mukaan, nopeammin kuin lääkäreistä kukaan oli uskonut. Ainakaan aika-ajoissa niska ei enää vihoitellut, tuloksena oli uran paras aika-ajosijoitus, viides ruutu. Jyrki sai lauantain aika-ajoissa kuitenkin pahan henkisen kolhun: Roland Ratzenberger, JJ:n hyvä ystävä, ajoi ulos ja menetti henkensä. JJ oli ajanut Monacosta Imolaan yhdessä Ratzenbergerin kanssa. Kilpailussa tuli toinen paha kolhu: lähdössä Jyrkin Benettonin vaihdeautomatiikka arpoi ykkösen sijaan suuremman vaihteen ja auto sammui. Lähtö kuitenkin tapahtui, eikä 17. ruudusta lähtenyt Pedro Lamy huomannut paikallaan ollutta Benettonia, vaan ajoi sen perään. JJ ja Lamy selvisivät säikähdyksellä, mutta kohta tapahtui jotain paljon pahempaa. Viidennellä kierroksella Ayrton Senna, joka oli Jyrkiä aiemmin suurinkin ylisanoin kehunut, ajoi ulos ja menetti henkensä. Viikonlopun vaikutusta Jykän mielialaan voi vain arvailla. Vaimo Satu oli kuitenkin samaan aikaan raskaana, liekö myös samaan aikaan ilmi tullut vaaramomentti vaikuttanut. Mieleen lienee tullut myös, mitä olisi voinut tapahtua tammikuun ulosajossa.-klips klips-
Niskan puolesta JJ oli '94 siinä kunnossa, että tasaisemmilla radoilla (Imola, Barcelona) vauhti oli kohdillaan (Imolan viides ruutu oli niin pian onnettomuuden jälkeen todella upea saavutus), kun taas töyssyisemmät radat olivat Jyrkille todella pahoja, Monacossa Jykällä oli jopa vaikeuksia pitää päätään pystyssä kipujen takia. Kanada taas on hieman arvoitus, radalla on kyllä pomppujakin, mutta käsittääkseni niska ei silti juuri vaivannut. Tästä kilpailusta Jyrki sanoikin jälkeenpäin, ettei voi ymmärtää, kuinka hän voi olla yli 2 sekuntia jäljessä samanlaisella autolla ajavaa... Epäilykset ovatkin suuret, ettei autot olleet ihan samanlaiset. Jyrkiltä itseltään harvemmin näistä asioista mitään kuuli / kuulee, Monacossa hän myönsi myöhemmin niskan vaivanneen.
Loppukauden parista kilpailusta Schueyn kilpailukiellon aikaan voi todeta oikeastaan vain sen, että tulos oli varsin odotettu: Benetton lupaili palauttaa JJ:n kilpa-ajajaksi kovan testirupeaman kautta. Sitä se ei kuitenkaan ollut, Kanadan jälkeen Jyrki testasi ennen Sumin kilpailukieltoa käsittääkseni kahdesti Benettonia ja kerran Ligieriä. Aika turha odottaa minkäänlaisia tuloksia ensin onnettomuuden ja sitten pitkän ajotauon jälkeen. Lienee toki myös selvää, että autossakin oli jotain vialla, niin hitaita sekä JJ että Jos Verstappen olivat. JJ myös hävisi Josille molemmissa kilpailuissa. Kaksi viimeistä kisaa Sauberilla menivät sitten saman kaavan mukaan, motivaatio ja toisaalta myös ajotuntuma olivat kateissa.
<small>[ 01-10-2002, 02:32: Message edited by: Bobakki ]</small>
Puupää
Señor Member
Kiitokset Bobakille muistien verestämisestä.
Kyllähän tuo JJ:n ura on ollut perisuomalaista suossa rämpimistä. Niin lähellä mutta silti niin kaukana. Arvostustakaan ei tuolle "uuden ajan pioneerille" herunut eikä tunnu heruvan vieläkään. Ei ole pitkä aika kun varikolla joku legenda kehui suomalaisia ja luetteli kuskeja Rosbergista Räikköseen - unohtaen Lehdon. Julkisuudessa JJ antoi Pepsodent lausuntoja ja sai Diivan leiman otsaansa. Lause pistettiin Monterminin suuhun, liekkö sitten totta. Muistot "lausunnoista" ovat vähän Salon kaltaisia siitä miten joku Onyx oli vain omistajansa leikkikalu tai kuinka Sauber tuki vain saksalaista Wendlingeriä.
Omat parhaimmat muistot kyllä liittyvät Dallara-kauteen ja siihen kuinka ne pistivät joskus jopa kampoihin itse Ferrarille (kun se oli pahimmassa alemmuustilassa).
Ja eikös Jyrkin ura alkanut jollain Ferrarin testirupeamalla?
Kyllähän tuo JJ:n ura on ollut perisuomalaista suossa rämpimistä. Niin lähellä mutta silti niin kaukana. Arvostustakaan ei tuolle "uuden ajan pioneerille" herunut eikä tunnu heruvan vieläkään. Ei ole pitkä aika kun varikolla joku legenda kehui suomalaisia ja luetteli kuskeja Rosbergista Räikköseen - unohtaen Lehdon. Julkisuudessa JJ antoi Pepsodent lausuntoja ja sai Diivan leiman otsaansa. Lause pistettiin Monterminin suuhun, liekkö sitten totta. Muistot "lausunnoista" ovat vähän Salon kaltaisia siitä miten joku Onyx oli vain omistajansa leikkikalu tai kuinka Sauber tuki vain saksalaista Wendlingeriä.
Omat parhaimmat muistot kyllä liittyvät Dallara-kauteen ja siihen kuinka ne pistivät joskus jopa kampoihin itse Ferrarille (kun se oli pahimmassa alemmuustilassa).
Ja eikös Jyrkin ura alkanut jollain Ferrarin testirupeamalla?
Bobakki - hyvä juttu tuo on, tosin niin tutun kuulonen, että täällä olen sen varmaan joskus "suustasi" lukenut, mutta...
En tiedä korjasinko silloin, nyt ainakin ainaisena JJ fanina teen sen
Eli Kanadassa kisan jälkeen kerrottiin, että auton rungossa oli hiushalkeema, jonka takia sen vääntöjäykkyys ei ollut Schumin kanssa samaa luokkaa - tossa ois ollut ongelma, tällästä muistelen....
Ett silleen!!!!!!1
En tiedä korjasinko silloin, nyt ainakin ainaisena JJ fanina teen sen
Eli Kanadassa kisan jälkeen kerrottiin, että auton rungossa oli hiushalkeema, jonka takia sen vääntöjäykkyys ei ollut Schumin kanssa samaa luokkaa - tossa ois ollut ongelma, tällästä muistelen....
Ett silleen!!!!!!1
sooda
Alan Parsa
Eli Kanadassa kisan jälkeen kerrottiin, että auton rungossa oli hiushalkeema, jonka takia sen vääntöjäykkyys ei ollut Schumin kanssa samaa luokkaa - tossa ois ollut ongelma, tällästä muistelen....
Ett silleen!!!!!!1
Kyllä muistan saman. Vielä jossain silloin puhuttiin että talli tiesi tämän pohjassa olevan halkeaman. VITTUMAINEN MIES SE FLAAVIO. frown
Ett silleen!!!!!!1
Kyllä muistan saman. Vielä jossain silloin puhuttiin että talli tiesi tämän pohjassa olevan halkeaman. VITTUMAINEN MIES SE FLAAVIO. frown
Rallia seuranneiden keskuudessa Jykää pidetään yleisesti maailman parhaana yleiskuljettajana, joka on minimaalisella harjoittelulla pystynyt kotimaisen rallikärjen vauhtiin. Ratapuoli onkin sitten paremmin todistettu. Mm. murskavoitto brittien F3-sarjassa suuremmalla erolla, kuin Senna konsanaan. Lienee sarjan ylivoimaisin voitto koskaan?
Siitä, että Jykässä on lievää katkeruutta havaittavissa, olen samaa mieltä. Tietäähän ukko parhaiten itse kuinka hyvä oli ja kuinka paljon sen eteen tehtiin töitä. Samaan aikaan Suomessa ff1600 luokkaa vastaavalla autolla ajanut kertoi parhaillakin kierroksillä jääneen Jykälle runsaat 2s/kierros Apparalla. Jykä oli kuulemma kokeillut rajat jokaisessa mutkassa. Niin kehittyy mahtava tuntuma autoon.
Siitä, että Jykässä on lievää katkeruutta havaittavissa, olen samaa mieltä. Tietäähän ukko parhaiten itse kuinka hyvä oli ja kuinka paljon sen eteen tehtiin töitä. Samaan aikaan Suomessa ff1600 luokkaa vastaavalla autolla ajanut kertoi parhaillakin kierroksillä jääneen Jykälle runsaat 2s/kierros Apparalla. Jykä oli kuulemma kokeillut rajat jokaisessa mutkassa. Niin kehittyy mahtava tuntuma autoon.
Juu... Itseasias Eddie Jordan tais haluta Jykän jo kaudelle 1991, eli Jordanin debyyttikaudelle, jolloin tiimillä oli aivan loistava runko ja heti Benettonista seuraavat Fordin tehdasmyllyt. Mr. Rosberg (ja ehkä Jykä myös) vaan hieman ylenkatsoivat tulokastallia ja valitsivat talliksi Scuderia Italian, joka ajoi Pirellin tunnetusti nopeilla aika-ajogummeilla ja oli mukavasti nousemassa F1 tallien rankingissa. 1991 Belgian GP:ssä Bertrand Gachotin paikalle Jordaniin istui eräs Mersun junnutiimin jäsen, joka jo aika-ajoissa tyrmäsi koko F1-maailman...
Jordan taisi olla varsin innokas JJ:tä kohtaan, sillä normaalista poiketen hän jopa julisti lehdistölle (mikäli oikein muistan) haluavansa palkata suomalaisen. Ilmeisesti F3000 tiimin omistajana oli jo varhain huomioinut lahjakkuuden.
Kun topikki on kerran Lehdolle omistettu, niin vielä kerran: Ottakaa selvää Le Mans 1995 -voitosta. Siinä on yksi suomalaisen autourheilun suurista sankaritarinoista!
Bobakki
@f1hog
Juu, minäkin muistan '91 offseasonilta lukeneeni Jordanin sanomana sellaisen värssyn, että hän etsii toiseen autoonsa (vain De Cesariksen paikka oli varma) nuorta ja nopeaa kuljettajaa - sellaista kuin JJ Lehto on.
tuota muuta uraa koskien, tuo kirjoitukseni alku sikäli kun jotakuta kiinnostaa, lähinnä tuosta F1-urasta kun mä tuosta pikkuformula-ajasta tiedä aikas vähän-se on aika vahvasti asenteellinen, mutta kärsikää...
Menestyksen ja vahvan taustatiimin ansiosta lähti Jyrki kipuamaan kohti ykkösiä siirtymällä siipiformuloihin, ensin FF2000-sarjaan vuodeksi 1987, vuotta myöhemmin F3:siin ja lopulta vuonna ’89 ykkösten porteille, F3000-luokkaan. Erikoista nousussa oli se, että Jyrki ajoi koko pikkuformulauransa samassa tallissa, Keith Wigginsin Pacific Racingilla, joka kävi myöhemmin kokeilemassa ykkösissäkin.
Vaikka Jyrki oli voittanut sekä FF2000- sekä F3-sarjat ensiyrittämällä, tuli kolmetonnisissa esiin yllättäviä vaikeuksia, kun uusi tiimi ei kyennytkään vastaamaan enää kokeneempien vauhtiin niinkuin aiemmissa luokissa. Hätä ei kuitenkaan ollut suuri vaikka Jyrki ei ollutkaan sarjansa nopein, sillä sopimus Ferrarin testikuljettajaksi takasi tärkeitä testikierroksia tosikoitoksia varten huippuluokan autolla.
Myös portit ykkösiin alkoivat avautua. JJ:n ensivisiitti ykkösiin oli tapahtua jo alkukaudesta ’89 kun Gerhard Bergerin ajaettua pahasti ulos Imolan Tamburello-mutkassa alettiin itävaltalaiselle etsiä kuumeisesti korvaajaa. JJ:tä pidettiin liian kokemattomana Ferrariin ja niinpä valinta osui kokeneeseen Osella-kuljettajaan, Piercarlo Ghinzaniin. Jyrkin oli määrä täyttää Ghinzanin paikka Osellalla, mutta kuin ihmeen kaupalla Berger toipui ajoissa ajaakseen seuraavassa kilpailussa ja Jykän debyytti kuninkuusluokassa siirtyi loppuvuoteen. Kun Bertrand Gachot riitaantui Onyx-tallin kanssa, manageri Keke Rosberg näki tilaisuutensa ja neuvotteli JJ:lle paikan loppukaudeksi.
Saatuaan viimeisiin kilpailuihin paikan Onyx-tallista oli Jyrki räjäyttää pankin sateisessa Adelaiden päätöskisassa. Ensimmäisessä startissa JJ kohelsi ja aiheutti punaisen lipun, mutta toisessa startissa jälki oli täysin toisenlaista. Sadekelin taitajana Jyrki nousi ohitusten ja keskeytysten ansiosta jo pisteille ja taisteli lopulta neljänneksi ajaneen Lotus-kuski Satoru Nakajiman kanssa kunnes Onyxin bensansyöttöjärjestelmään tuli vika ja Lehto oli pakotettu keskeyttämään. Näyttö oli kuitenkin annettu ja JJ solmi luottavaisena sopimuksen seuraavasta kaudesta Onyxin kanssa, olihan tallin autolla saavutettu jopa kolmossija Stefan Johanssonin toimesta.
Kaikki kuitenkin muuttui talven aikana eikä JJ vielä ensimmäiseen kilpailuun Phoenixiin lentäessäänkään ollut varma, pääsisikö hän ajamaan ensinkään. Tallin omistus päätyi erinäisten vaiheiden jäkeen sveitsiläiselle automuseon (!) omistajalle Peter Monteverdille ja Jyrki pääsi starttaamaan kauden 1. kilpailuun. Parempi olisi ehkä ollut ettei, autot olivat kauheita ajettavia ja toisen kuljettajan, Gregor Foitekin, isä, joka omisti osan tallista, kielsi poikaansa ajamasta kun autot kävivät liian vaarallisiksi. Esimerkiksi JJ:n autoon asennettiin kerran tasauspyörästö väärin päin! Lisäksi rahojen käydessä vähiin kertoo tarina Monteverdin hakeneen varaosia museostaan. Onneksi Jyrki sai pitää henkensä ja Monteverdin toiminta loppui hieman kauden puolivälin jälkeen. Myös tuloksellisesti kausi oli surkea, JJ pääsi maaliin vain kerran kauden aikana.
Vuodeksi ’91 Keke sai neuvoteltua JJ:n Scuderia Italialle. Kaikki näytti hyvältä, talli sai uudet Juddin V10-koneet ja auto oli muutenkin kilpailukykyinen. Vaikka Scuderia oli askel eteenpäin, osattiin myös Italiassa sählätä: JJ:n testatessa Monzassa unohtivat mekaanikot kiinnittää jarrupolkimen ja maisemaanhan siinä mentiin. Jyrki selvisi kuitenkin suuremmitta vammoitta.
Itse kilpailut lähtivät sujumaan hienosti, avauskilpailussa Phoenixissa JJ oli aika-ajoissa top 10:ssä ja jo kolmannessa kilpailussaan kilpailukykyisellä autolla oli JJ sateen avustamana palkintokorokkeella, kolmantena, Ayrton Sennan ja Gerhard Bergerin seurana. Kolmossijan jälkeen alkoi koko Jyrkin F1-uraa vainonnut epäonni teknisten vikojen muodossa. JJ kaksi viikkoa myöhemmin Monacossa kuudentena kun vaihdelaatikko petti, Kanadassa moottoririkko vei nelossijan ja myös Meksikossa Jyrki oli matkalla pisteille. Lopulta kaiken epäonnen jälkeen pistetili ei enää loppukaudella kasvanut. Maalinkin Jyrki näki vain viisi kertaa kauden aikana.
Vuodeksi ’92 Jyrki jäi Scuderia Italialle, ja kaikki näytti jälleen hyvältä, sillä talli sai käyttöönsä Ferrarin vuoden ikäiset V12-myllyt. Kauden toisessa kilpailussa Meksikossa JJ olikin seitsemännessä ruudussa, takanaan mm. molemmat Ferrarit! Maranellossa tästä ei tietenkään tykätty ja Dallaran konehuoneeseen ilmaantui astetta huonompaa tavaraa. Kilpailussa Jyrki jäikin sitten kahdeksanneksi. Dallara osoittautui pian ajo-ominaisuuksiltaan täydeksi sudeksi ja FIAn muutettua bensiinisääntöjä hävisi moottoreista 20 hv muihin verrattuna kun öljyntoimittaja Agip ei kyennyt vastaamaan muiden tuotekehittelyyn. Tämän jälkeen Jyrki karsiutuikin kilpailusta ensimmäisen kerran kahteen vuoteen. Oli Dallara sentään luotettava, Jyrki selviytyi maaliin 12 kertaa kauden aikana.
Vaikka Scuderia Italia tarjosikin uutta sopimusta, halusi JJ muualle ja teki sopimuksen urheiluautojen C-ryhmässä menestyneen Sauber-tallin kanssa. Talli vaikutti hyvältä, avainhenkilöstöön kuuluivat Ferrari-tutut Steve Nichols ja Luigi Mazzola. Kuten aina ennenkin, oli alku uudessa tallissa lupaava: ensimmäisessä kilpailussa Kyalamissa Jyrki saavutti uransa siihen asti parhaan lähtöruudun (6.) ja kipailukin alkoi loistavasti kun JJ kiipesi ensimmäisellä kierroksella neljänneksi. Pian Sauberin vaihdelaatikko juuttui kuitenkin kolmosvaihteelle ja Jyrki körötteli varikolle. Iskettyään tuulilasin säpäleiksi Jyrki jatkoi matkaa tehden hurjia kierrosaikoja. Matka näytti loppuvan kesken pisteitä ajatellen, kunnes viimeisillä kierroksilla alkoi todella kova sade. JJ oli noussut seitsemänneksi ja pääsi sateen turvin Derek Warwickin kantaan viimeisellä kierroksella. JJ painosti ja pakotti Warwickin virheeseen ja nousi tämän ohitse. Kun Gerhard Berger jäi vielä viimeiselle kierrokselle oli Jyrki Sauberin debyyttikilpailussa viides!
Valitettavasti ensimmäisen kilpailun hieno menestys ei saanut jatkoa. Seuraavissa kahdessa kilpailussa Jykä oli seitsemännessä ruudussa, mutta Sauber osoittautui epäluotettavaksi ja maali jäi näkemättä. Neljännessä kilpailussa Imolassa Jyrki oli hienosti neljäs, mutta siihen ilonaiheet jäivätkin. Tärkeimmät henkilöt Nicholsin johdolla jättivät tallin kyllästyneinä Sauberin johtotyyliin ja samalla alkoi tallin toisen kuljettajan, Karl Wendingerin, suosiminen. Tallin palaverit alettiin pitää saksaksi, mikä ei ainakaan helpottanut Jykän tilannetta. Tilanne kärjistyi Monacossa kun JJ sai tallikaverusten kolarista syyt niskoilleen, vaikka jokainen normaalilla järjellä varustettu näki, kumpi oikeasti oli syyllinen. Lisäksi Ilmorin moottori paljasti kummallisen luonteensa: viileässä säässä Sauberit olivat säännöllisesti kärkikuusikossa, mutta ilman lämmetessä tehot tippuivat muihin verrattuna pahasti. FIAn kiellettyä tekniset apuvälineet seuraavaksi kaudeksi loppui Sauberilla niiden kehittely eikä luvattu aktiivijousituskaan siten saapunut. Loppukaudesta parempaa tavaraa saanut Wendlinger ajeli pisteille sen verran tiuhaan että pisteet olivat lopulta itävaltalaisen hyväksi 7-5. JJ oli kuitenkin tallikaveriaan selvästi tasaisempi, aina kun Jyrki ajoi maaliin oli hän kymmenen parhaan joukossa.
tuota muuta uraa koskien, tuo kirjoitukseni alku sikäli kun jotakuta kiinnostaa, lähinnä tuosta F1-urasta kun mä tuosta pikkuformula-ajasta tiedä aikas vähän-se on aika vahvasti asenteellinen, mutta kärsikää...
Menestyksen ja vahvan taustatiimin ansiosta lähti Jyrki kipuamaan kohti ykkösiä siirtymällä siipiformuloihin, ensin FF2000-sarjaan vuodeksi 1987, vuotta myöhemmin F3:siin ja lopulta vuonna ’89 ykkösten porteille, F3000-luokkaan. Erikoista nousussa oli se, että Jyrki ajoi koko pikkuformulauransa samassa tallissa, Keith Wigginsin Pacific Racingilla, joka kävi myöhemmin kokeilemassa ykkösissäkin.
Vaikka Jyrki oli voittanut sekä FF2000- sekä F3-sarjat ensiyrittämällä, tuli kolmetonnisissa esiin yllättäviä vaikeuksia, kun uusi tiimi ei kyennytkään vastaamaan enää kokeneempien vauhtiin niinkuin aiemmissa luokissa. Hätä ei kuitenkaan ollut suuri vaikka Jyrki ei ollutkaan sarjansa nopein, sillä sopimus Ferrarin testikuljettajaksi takasi tärkeitä testikierroksia tosikoitoksia varten huippuluokan autolla.
Myös portit ykkösiin alkoivat avautua. JJ:n ensivisiitti ykkösiin oli tapahtua jo alkukaudesta ’89 kun Gerhard Bergerin ajaettua pahasti ulos Imolan Tamburello-mutkassa alettiin itävaltalaiselle etsiä kuumeisesti korvaajaa. JJ:tä pidettiin liian kokemattomana Ferrariin ja niinpä valinta osui kokeneeseen Osella-kuljettajaan, Piercarlo Ghinzaniin. Jyrkin oli määrä täyttää Ghinzanin paikka Osellalla, mutta kuin ihmeen kaupalla Berger toipui ajoissa ajaakseen seuraavassa kilpailussa ja Jykän debyytti kuninkuusluokassa siirtyi loppuvuoteen. Kun Bertrand Gachot riitaantui Onyx-tallin kanssa, manageri Keke Rosberg näki tilaisuutensa ja neuvotteli JJ:lle paikan loppukaudeksi.
Saatuaan viimeisiin kilpailuihin paikan Onyx-tallista oli Jyrki räjäyttää pankin sateisessa Adelaiden päätöskisassa. Ensimmäisessä startissa JJ kohelsi ja aiheutti punaisen lipun, mutta toisessa startissa jälki oli täysin toisenlaista. Sadekelin taitajana Jyrki nousi ohitusten ja keskeytysten ansiosta jo pisteille ja taisteli lopulta neljänneksi ajaneen Lotus-kuski Satoru Nakajiman kanssa kunnes Onyxin bensansyöttöjärjestelmään tuli vika ja Lehto oli pakotettu keskeyttämään. Näyttö oli kuitenkin annettu ja JJ solmi luottavaisena sopimuksen seuraavasta kaudesta Onyxin kanssa, olihan tallin autolla saavutettu jopa kolmossija Stefan Johanssonin toimesta.
Kaikki kuitenkin muuttui talven aikana eikä JJ vielä ensimmäiseen kilpailuun Phoenixiin lentäessäänkään ollut varma, pääsisikö hän ajamaan ensinkään. Tallin omistus päätyi erinäisten vaiheiden jäkeen sveitsiläiselle automuseon (!) omistajalle Peter Monteverdille ja Jyrki pääsi starttaamaan kauden 1. kilpailuun. Parempi olisi ehkä ollut ettei, autot olivat kauheita ajettavia ja toisen kuljettajan, Gregor Foitekin, isä, joka omisti osan tallista, kielsi poikaansa ajamasta kun autot kävivät liian vaarallisiksi. Esimerkiksi JJ:n autoon asennettiin kerran tasauspyörästö väärin päin! Lisäksi rahojen käydessä vähiin kertoo tarina Monteverdin hakeneen varaosia museostaan. Onneksi Jyrki sai pitää henkensä ja Monteverdin toiminta loppui hieman kauden puolivälin jälkeen. Myös tuloksellisesti kausi oli surkea, JJ pääsi maaliin vain kerran kauden aikana.
Vuodeksi ’91 Keke sai neuvoteltua JJ:n Scuderia Italialle. Kaikki näytti hyvältä, talli sai uudet Juddin V10-koneet ja auto oli muutenkin kilpailukykyinen. Vaikka Scuderia oli askel eteenpäin, osattiin myös Italiassa sählätä: JJ:n testatessa Monzassa unohtivat mekaanikot kiinnittää jarrupolkimen ja maisemaanhan siinä mentiin. Jyrki selvisi kuitenkin suuremmitta vammoitta.
Itse kilpailut lähtivät sujumaan hienosti, avauskilpailussa Phoenixissa JJ oli aika-ajoissa top 10:ssä ja jo kolmannessa kilpailussaan kilpailukykyisellä autolla oli JJ sateen avustamana palkintokorokkeella, kolmantena, Ayrton Sennan ja Gerhard Bergerin seurana. Kolmossijan jälkeen alkoi koko Jyrkin F1-uraa vainonnut epäonni teknisten vikojen muodossa. JJ kaksi viikkoa myöhemmin Monacossa kuudentena kun vaihdelaatikko petti, Kanadassa moottoririkko vei nelossijan ja myös Meksikossa Jyrki oli matkalla pisteille. Lopulta kaiken epäonnen jälkeen pistetili ei enää loppukaudella kasvanut. Maalinkin Jyrki näki vain viisi kertaa kauden aikana.
Vuodeksi ’92 Jyrki jäi Scuderia Italialle, ja kaikki näytti jälleen hyvältä, sillä talli sai käyttöönsä Ferrarin vuoden ikäiset V12-myllyt. Kauden toisessa kilpailussa Meksikossa JJ olikin seitsemännessä ruudussa, takanaan mm. molemmat Ferrarit! Maranellossa tästä ei tietenkään tykätty ja Dallaran konehuoneeseen ilmaantui astetta huonompaa tavaraa. Kilpailussa Jyrki jäikin sitten kahdeksanneksi. Dallara osoittautui pian ajo-ominaisuuksiltaan täydeksi sudeksi ja FIAn muutettua bensiinisääntöjä hävisi moottoreista 20 hv muihin verrattuna kun öljyntoimittaja Agip ei kyennyt vastaamaan muiden tuotekehittelyyn. Tämän jälkeen Jyrki karsiutuikin kilpailusta ensimmäisen kerran kahteen vuoteen. Oli Dallara sentään luotettava, Jyrki selviytyi maaliin 12 kertaa kauden aikana.
Vaikka Scuderia Italia tarjosikin uutta sopimusta, halusi JJ muualle ja teki sopimuksen urheiluautojen C-ryhmässä menestyneen Sauber-tallin kanssa. Talli vaikutti hyvältä, avainhenkilöstöön kuuluivat Ferrari-tutut Steve Nichols ja Luigi Mazzola. Kuten aina ennenkin, oli alku uudessa tallissa lupaava: ensimmäisessä kilpailussa Kyalamissa Jyrki saavutti uransa siihen asti parhaan lähtöruudun (6.) ja kipailukin alkoi loistavasti kun JJ kiipesi ensimmäisellä kierroksella neljänneksi. Pian Sauberin vaihdelaatikko juuttui kuitenkin kolmosvaihteelle ja Jyrki körötteli varikolle. Iskettyään tuulilasin säpäleiksi Jyrki jatkoi matkaa tehden hurjia kierrosaikoja. Matka näytti loppuvan kesken pisteitä ajatellen, kunnes viimeisillä kierroksilla alkoi todella kova sade. JJ oli noussut seitsemänneksi ja pääsi sateen turvin Derek Warwickin kantaan viimeisellä kierroksella. JJ painosti ja pakotti Warwickin virheeseen ja nousi tämän ohitse. Kun Gerhard Berger jäi vielä viimeiselle kierrokselle oli Jyrki Sauberin debyyttikilpailussa viides!
Valitettavasti ensimmäisen kilpailun hieno menestys ei saanut jatkoa. Seuraavissa kahdessa kilpailussa Jykä oli seitsemännessä ruudussa, mutta Sauber osoittautui epäluotettavaksi ja maali jäi näkemättä. Neljännessä kilpailussa Imolassa Jyrki oli hienosti neljäs, mutta siihen ilonaiheet jäivätkin. Tärkeimmät henkilöt Nicholsin johdolla jättivät tallin kyllästyneinä Sauberin johtotyyliin ja samalla alkoi tallin toisen kuljettajan, Karl Wendingerin, suosiminen. Tallin palaverit alettiin pitää saksaksi, mikä ei ainakaan helpottanut Jykän tilannetta. Tilanne kärjistyi Monacossa kun JJ sai tallikaverusten kolarista syyt niskoilleen, vaikka jokainen normaalilla järjellä varustettu näki, kumpi oikeasti oli syyllinen. Lisäksi Ilmorin moottori paljasti kummallisen luonteensa: viileässä säässä Sauberit olivat säännöllisesti kärkikuusikossa, mutta ilman lämmetessä tehot tippuivat muihin verrattuna pahasti. FIAn kiellettyä tekniset apuvälineet seuraavaksi kaudeksi loppui Sauberilla niiden kehittely eikä luvattu aktiivijousituskaan siten saapunut. Loppukaudesta parempaa tavaraa saanut Wendlinger ajeli pisteille sen verran tiuhaan että pisteet olivat lopulta itävaltalaisen hyväksi 7-5. JJ oli kuitenkin tallikaveriaan selvästi tasaisempi, aina kun Jyrki ajoi maaliin oli hän kymmenen parhaan joukossa.