Nossumin uusimassa Sundbyn ohjelmassa on treenimäärää huomattavasti vähennetty, mutta vastaavasti niiden kovuus on viety äärimmilleen. Intervallien tehoa- ja vauhtikestävyystreenejä on lisätty. Perinteisten pitkien rauhallisien treenisessioiden määrää on huomattavasti vähennetty.
Vastikään tehdyissä kuntotesteissä saavutti Sundby uransa parhaat tulokset mm. maksimaalisessa hapenottokyvyssä.
Nyt on joukis niin, että tuo on vaihtoehtoinen tapa treenata ja ei sovi kaikille. Luin juuri artikkelin tästä. Puhutaan pyramidimallin treenauksesta ja toinen
uusi suuntaus on ollut polarisoitu treenimalli. Tuossa jälkimmäisessä (jonka kannattaja tunnut olevan) tehdään hitokseltaan enemmän maksimi- ja kovia VK treenejä peruskunnon kustannuksella. Jotkut - paino sanalla jotkut - ovat siitä saaneet lisää potkua, mutta se ei sovi kaikille ja kaikki eivät ole sillä tuloksiaan parantaneet, vaan päinvastoin. Ihmiset eivät ole yhdestä muotista (sanon tämän taas) ja jos homma olisi kiinni tasan yhdestä ja oikeasta treenimetodista, kuka tahansa vain toistaisi yhden A4 pituisen treenimallin ohjelmaa ja avot, kaikki olisivat mestareita. Ainoa ero olisi pienet geneettiset poikkeamat, jotka vaikuttavat kehitysmahdollisuuksiimme.
Jutussa tuotiin esiin hyvä pointti: polarisoidussa mallissa urheilijat vetivät paljon treeniä myös pyramidimallin kynnyksillä ja ne luettiin kuitenkin jompaan kumpaan ääripäähän menneiksi treeneiksi eli itse asiassa polarisoitu malli ei ollut niin polarisoitu kuin puhtaasti väitettiin.
Suurin riski tuossa mallissa on loukkaantumisriski, etenkin tavallisella kuntourheilijoille, joille sitä ei voi suositella kuin poikkeustapauksissa. Kroppa vaatii palautumista, sitä ei voi mikään tai kukaan kiistää ja kovan treenin jälkeen ei voi vetää toista kovaa tai kolmatta päivää aina vaan edes viikkotolkulla, puhumattakaan kuukausia ja läpi vuoden.
Onko joukahaisen mielestä siis niin että tuo juoksutaloutta ja hapenottokykyä vakaasti sekä vääjäämättä kehittävä perustreeni on turhaa? Jos treeni on pelkästään hiilarivoittoista, kuinka keho totutetaan rasvanpolttoalueen treeniin jos olet kestävyysurheilija etkä maileri? Jos esimerkiksi kauden päätavoite on 100 km:n ultrajuoksu tai vaikkapa vaan maratonit, niin mitä järkeä on vetää jotain intervalleja ja 400 metrin vetoja päivästä toiseen tai lyhyttä VK2:ta?
Hyvä esimerkki on eräs kaveri, jonka kanssa on vähän kisaa pitkillä matkoilla. Omaa paremman puolikkaan tuloksen kuin minä, mutta ei pystynyt juoksemaan 30 kilsaa pitempää matkaa, kun loppui veto siihen kohtaan meikäläisen maraenkan nopeudella. Kaveri ei treenaa PK:ta juuri lainkaan, puhumattakaan pitkistä tuntien tasavauhtisista juoksu/pyörä/hiihtotreeneistä. Sullakin on kaiketi se mara juoksematta?
Yleiskommenttina että joukiksen (fanaattinen) usko omien treenimetodien ylioimaisuuteen ja toistettavuuteen *koska minäkin* on sama kuin sanoisin että en ymmärrä miten jollakin voi olla diabetes, kun minullakaan ei ole. Jos olisimme kaikki samanlaisia, olisimme kaikki saman naisen kanssa naimisissa, samassa työpaikassa ja söisimme päivittäin samaan aikaan samaa ruokaakin sekä päättäisimme päivämme samalla kellonlyömällä.
Joukiksen sanoma on minulle muutenkin vähän epäselvä: treenataan hapoilla koko ajan, mutta ei ole mitään selvää tavoitetta muuta kuin "hyvä terveys" eli treeni on kuin kilpatason pikajuoksijalla/ratapyöräilijällä ja tavoite on kuitenkin vain hyvä yleiskunto (Strava-juttuja en laske miksikään kisoiksi). Jotenkin nämä nyt läpsii toisiaan poskelle.
Hyvää yleiskuntoon riittää pelkät reippaat kävelylenkit, terveelliset elämäntavat ja kunnon päivittäiset yöunet sekä stressitön elämänasenne. Arvostan enemmän ihmistä, joka osaa suhteuttaa tavoitteensa omaan elämäntilanteeseen, enkä sellaista, jonka mielestä absoluuttiset tulokset määrittävät ihmisen arvon (kunto)urheilijana. Kilpaurheilijathan vetävät kaikki täysillä, treenimetodeistaan huolimatta, joten Sundby ei ole mikään aivan erityisen erikseen korkeamman hatunnoston vaativa poikkeus. Ei mitään syytä sellaiseen.
