Mun mielestä oikea unirytmi on se, joka istuu arkipäivän elämään. Jos on aikainen herääminen, menee aiemmin goisaamaan ja jos on myöhäisempi, niin käkkii myöhempään ylhäällä.
Tuo ei vaan toimi kaikkien kohdalla noin, luontaisesta uni-valverytmistä johtuen. Itse olen luonnostan illan virkku - ja se vituttaa koska yhteiskunnan rytmi on mulle "väärä".
Tieteen kuvalehdessä on ollut aiheesta parikin artikkelia viimeisen vuosikymmenen aikana, joissa molemmissa on todettu, että kullekin luontainen vuorokausirytmi on aa) yksilöllistä, pee) geneettistä, kee) eikä sitä voi mitenkään "kääntää väkisin" ja pysyvästi muuksi kuin se on.
Kyse ei omankaan kokemukseni perusteella ole
tavasta vaan nimenomaan kullekin luontaisesta ja yksilöllisestä vuorokausirytmistä, jolle ei loppupeleissä juuri mitään voi.
Perinnöllisyyttä tukee myös omalla kohdallani ihan käytännön havainto: äitini ja äidin äitini olivat molemmat vuorokausirytmiltään voimakkaasti B-tyyppiä, eli molemmilla oli viivästynyt vuorokausirytmi (illan virkku - aamun torkku)
Sama koskee aamunvirkkuja. Luontaista vuorokausikelloaan ei voi kääntää pysyvästi muuksi, vaikka kuinka haluaisi.
Olen kateellinen kaikille aamuvirkuille. Tahtoisin todellakin pompata sängystä kello 5:30 pirteänä kuin peipponen, käydä aamulenkillä ja puuhastella aamupalankin kaikessa rauhassa ennen töihin siirtymistä. Aamuherätykset on kuitenkin tajutonta tuskaa ja illalla ei saa unta millään keinolla ennen yhtä. Duuniin lähdetään kauheella kiireellä pää jumissa ja tukka sekaisin.
Eikä tämä rytmi käänny muuksi pakollakaan - kuin hetkittäin.