Naapurit hylkivät vammaisia
Naapureiden valitukset ovat viivästyttäneet kehitysvammaisten asuntolaa Espoon Riilahdessa vuosilla
Naa*pu*rit ovat vas*tus*ta*neet ke*hi*tys*vam*mais*ten nuor*ten asun*to*la*han*ket*ta jo*kai*ses*sa mah*dol*li*ses*sa vai*hees*sa. Vuo*sia suun*ni*tel*tu ta*lo val*mis*tu*nee vuon*na 2015.
Ke*hi*tys*vam*mai*set nuo*ret ovat saa*neet hyy*tä*vän vas*taan*oton Rii*lah*den pie*nel*lä oma*ko*ti*alueel*la Es*poon Kai*taal*la. Ve*ne*puun*tiel*le suun*ni*tel*ta*va asun*to*la to*teu*tuu mel*ko var*mas*ti, mut*ta naa*pu*rus*to on käy*nyt sit*keää vii*vy*tys*tais*te*lua nel*jä vuot*ta sit*ten al*ka*nut*ta han*ket*ta vas*taan.
asun*to*la*han*ket*ta jo*kai*ses*sa mah*dol*li*ses*sa vai*hees*sa. Vuo*sia suun*ni*tel*tu ta*lo val*mis*tu*nee vuon*na 2015.
Ke*hi*tys*vam*mai*set nuo*ret ovat saa*neet hyy*tä*vän vas*taan*oton Rii*lah*den pie*nel*lä oma*ko*ti*alueel*la Es*poon Kai*taal*la. Ve*ne*puun*tiel*le suun*ni*tel*ta*va asun*to*la to*teu*tuu mel*ko var*mas*ti, mut*ta naa*pu*rus*to on käy*nyt sit*keää vii*vy*tys*tais*te*lua nel*jä vuot*ta sit*ten al*ka*nut*ta han*ket*ta vas*taan.
"Il*man kaik*kia va*li*tuk*sia ta*lo oli*si jo pys*tys*sä", sa*noo Timo Joensuu, jo*ka on tul*lut kat*so*maan tu*le*van asun*to*lan met*säis*tä tont*tia tyt*tä*ren*sä Aino Joensuun, 18, ja kah*den muun ke*hi*tys*vam*mai*sen nuo*ren kans*sa.
Ton*tin kaa*va*muu*tok*ses*ta tu*li Hel*sin*gin hal*lin*to-oi*keu*teen nel*jä va*li*tus*ta. Niis*sä ve*dot*tiin muun muas*sa asun*to*jen ar*von ale*ne*mi*seen, häi*rit*se*vään kul*je*tus*lii*ken*tee*seen, ra*ken*nuk*sen so*pi*mat*to*muu*teen pien*ta*lo*alueel*le – ja tie*tys*ti lii*to-ora*viin.
Hal*lin*to-oi*keus hyl*kä*si kaik*ki va*li*tuk*set pe*rus*teet*to*mi*na.
"Täs*sä on ky*se sii*tä, et*tä ai*kui*set kou*lu*te*tut ih*mi*set osaa*vat ver*ho*ta va*li*tuk*sen*sa muu*hun kuin vam*mais*ten vas*tus*ta*mi*seen", Ai*no Joen*suun äi*ti Sari Koivusaari-Joensuu us*koo.
"Ha*luai*sin ve*do*ta naa*pu*rei*hin, et*tä he ajat*te*li*si*vat in*hi*mil*li*ses*ti. Va*li*tuk*set ovat tä*hän as*ti vain vii*vyt*tä*neet han*ket*ta."
En*nak*ko*luu*lo*jen häl*ven*tä*mi*sek*si tu*le*vien asuk*kai*den van*hem*mat ko*ko*si*vat esit*te*ly*leh*ti*sen, jo*hon tu*li ku*va jo*kai*ses*ta nuo*res*ta ja ly*hyt ker*to*mus hä*nen vam*mai*suu*des*taan. He ja*koi*vat esit*teen lä*hi*seu*dun jo*kai*seen asun*toon. Ei aut*ta*nut.
Hal*lin*to-oi*keu*den pää*tök*sen jäl*keen va*lit*ta*jat ha*ki*vat va*li*tus*lu*paa kor*keim*mas*ta hal*lin*to-oi*keu*des*ta. Lu*paa ei tul*lut, mut*ta ai*kaa me*ni taas kuu*kau*sia.
Asun*to*la val*mis*tu*nee va*li*tus*ten ta*kia vas*ta vuon*na 2015. Kau*pun*gin vuok*ra*ton*til*le ra*ken*net*ta*van ta*lon omis*taa asu*mis*pal*ve*lu*sää*tiö As*pa ja ra*hoit*taa val*tion asun*to*ra*has*to Ara.
Asun*toon muut*taa 15 vai*keas*ti ke*hi*tys*vam*mais*ta, jois*ta on tie*dos*sa jo kym*me*nen. 15–24-vuo*tiaat nuo*ret ei*vät osaa juu*ri pu*hua ei*vät*kä pys*ty liik*ku*maan it*se*näi*ses*ti. Naa*pu*rus*tol*le he oli*si*vat lä*hes nä*ky*mät*tö*miä.
Jou*kos*sa on esi*mer*kik*si cp-vam*mai*sia ja au*tis*te*ja. Mel*kein jo*kai*sel*la on li*säk*si epi*lep*sia. Nuo*ret vaa*ti*vat ym*pä*ri*vuo*ro*kau*tis*ta hoi*vaa, jo*ka on ol*lut hei*dän ko*ko elä*män*sä ajan omien van*hem*pien vas*tuul*la.
"Mo*ni van*hem*pi on ai*van lo*pus*sa. Va*lit*ta*jien pi*täi*si miet*tiä, mi*ten suh*tau*tui*si*vat, jos he ja hei*dän lap*sen*sa oli*si*vat täs*sä ase*mas*sa", Ti*mo Joen*suu sa*noo. "Naa*pu*rien asen*ne tun*tuu kai*ken kaik*kiaan to*si pa*hal*ta."
Kun ke*hi*tys*vam*mais*ten seu*rue liik*kuu hil*jak*seen naa*pu*ri*ta*lo*jen ohi, pi*haan*sa hoi*ta*va mies sam*mut*taa ruo*hon*leik*ku*rin ja ka*toaa si*sä*ti*loi*hin.
Toi*sen ta*lon edus*tal*la kak*si rott*wei*le*ria hauk*ku*vat lä*hes*ty*väl*le tun*te*mat*to*mien jou*kol*le. Koi*rien isän*tä Henrik Lampén tun*nus*tau*tuu asun*to*lan vas*tus*ta*jak*si. Syi*tä riit*tää: "Met*säs*sä asuu lii*to-ora*via, jo*ten sii*hen pääl*le on vä*hän has*sua ra*ken*taa. Tut*ki*jat pa*ni*vat juu*ri pan*nan kau*laan yh*del*le, jo*ka oli ras*kaa*na. Li*säk*si on tik*ko*ja, ket*tu*ja, peu*ro*ja ja pöl*lö*jä."
LEIF ROSAS
Vaikeasti kehitysvammaiset Aino Joensuu, 18, (punainen paita), Jere Mustonen, 20, (musta paita) ja Oskar Collan, 15, (raitapaita) ovat epätoivottuja naapureita.
Naa*pu*rit ovat vas*tus*ta*neet ke*hi*tys*vam*mais*ten nuor*ten asun*to*la*han*ket*ta jo*kai*ses*sa mah*dol*li*ses*sa vai*hees*sa. Vuo*sia suun*ni*tel*tu ta*lo val*mis*tu*nee vuon*na 2015.
Ke*hi*tys*vam*mai*set nuo*ret ovat saa*neet hyy*tä*vän vas*taan*oton Rii*lah*den pie*nel*lä oma*ko*ti*alueel*la Es*poon Kai*taal*la. Ve*ne*puun*tiel*le suun*ni*tel*ta*va asun*to*la to*teu*tuu mel*ko var*mas*ti, mut*ta naa*pu*rus*to on käy*nyt sit*keää vii*vy*tys*tais*te*lua nel*jä vuot*ta sit*ten al*ka*nut*ta han*ket*ta vas*taan.
Naa*pu*rit ovat vas*tus*ta*neet ke*hi*tys*vam*mais*ten nuor*ten asun*to*la*han*ket*ta jo*kai*ses*sa mah*dol*li*ses*sa vai*hees*sa. Vuo*sia suun*ni*tel*tu ta*lo val*mis*tu*nee vuon*na 2015.
Ke*hi*tys*vam*mai*set nuo*ret ovat saa*neet hyy*tä*vän vas*taan*oton Rii*lah*den pie*nel*lä oma*ko*ti*alueel*la Es*poon Kai*taal*la. Ve*ne*puun*tiel*le suun*ni*tel*ta*va asun*to*la to*teu*tuu mel*ko var*mas*ti, mut*ta naa*pu*rus*to on käy*nyt sit*keää vii*vy*tys*tais*te*lua nel*jä vuot*ta sit*ten al*ka*nut*ta han*ket*ta vas*taan.
"Il*man kaik*kia va*li*tuk*sia ta*lo oli*si jo pys*tys*sä", sa*noo Timo Joensuu, jo*ka on tul*lut kat*so*maan tu*le*van asun*to*lan met*säis*tä tont*tia tyt*tä*ren*sä Aino Joensuun, 18, ja kah*den muun ke*hi*tys*vam*mai*sen nuo*ren kans*sa.
Ton*tin kaa*va*muu*tok*ses*ta tu*li Hel*sin*gin hal*lin*to-oi*keu*teen nel*jä va*li*tus*ta. Niis*sä ve*dot*tiin muun muas*sa asun*to*jen ar*von ale*ne*mi*seen, häi*rit*se*vään kul*je*tus*lii*ken*tee*seen, ra*ken*nuk*sen so*pi*mat*to*muu*teen pien*ta*lo*alueel*le – ja tie*tys*ti lii*to-ora*viin.
Hal*lin*to-oi*keus hyl*kä*si kaik*ki va*li*tuk*set pe*rus*teet*to*mi*na.
"Täs*sä on ky*se sii*tä, et*tä ai*kui*set kou*lu*te*tut ih*mi*set osaa*vat ver*ho*ta va*li*tuk*sen*sa muu*hun kuin vam*mais*ten vas*tus*ta*mi*seen", Ai*no Joen*suun äi*ti Sari Koivusaari-Joensuu us*koo.
"Ha*luai*sin ve*do*ta naa*pu*rei*hin, et*tä he ajat*te*li*si*vat in*hi*mil*li*ses*ti. Va*li*tuk*set ovat tä*hän as*ti vain vii*vyt*tä*neet han*ket*ta."
En*nak*ko*luu*lo*jen häl*ven*tä*mi*sek*si tu*le*vien asuk*kai*den van*hem*mat ko*ko*si*vat esit*te*ly*leh*ti*sen, jo*hon tu*li ku*va jo*kai*ses*ta nuo*res*ta ja ly*hyt ker*to*mus hä*nen vam*mai*suu*des*taan. He ja*koi*vat esit*teen lä*hi*seu*dun jo*kai*seen asun*toon. Ei aut*ta*nut.
Hal*lin*to-oi*keu*den pää*tök*sen jäl*keen va*lit*ta*jat ha*ki*vat va*li*tus*lu*paa kor*keim*mas*ta hal*lin*to-oi*keu*des*ta. Lu*paa ei tul*lut, mut*ta ai*kaa me*ni taas kuu*kau*sia.
Asun*to*la val*mis*tu*nee va*li*tus*ten ta*kia vas*ta vuon*na 2015. Kau*pun*gin vuok*ra*ton*til*le ra*ken*net*ta*van ta*lon omis*taa asu*mis*pal*ve*lu*sää*tiö As*pa ja ra*hoit*taa val*tion asun*to*ra*has*to Ara.
Asun*toon muut*taa 15 vai*keas*ti ke*hi*tys*vam*mais*ta, jois*ta on tie*dos*sa jo kym*me*nen. 15–24-vuo*tiaat nuo*ret ei*vät osaa juu*ri pu*hua ei*vät*kä pys*ty liik*ku*maan it*se*näi*ses*ti. Naa*pu*rus*tol*le he oli*si*vat lä*hes nä*ky*mät*tö*miä.
Jou*kos*sa on esi*mer*kik*si cp-vam*mai*sia ja au*tis*te*ja. Mel*kein jo*kai*sel*la on li*säk*si epi*lep*sia. Nuo*ret vaa*ti*vat ym*pä*ri*vuo*ro*kau*tis*ta hoi*vaa, jo*ka on ol*lut hei*dän ko*ko elä*män*sä ajan omien van*hem*pien vas*tuul*la.
"Mo*ni van*hem*pi on ai*van lo*pus*sa. Va*lit*ta*jien pi*täi*si miet*tiä, mi*ten suh*tau*tui*si*vat, jos he ja hei*dän lap*sen*sa oli*si*vat täs*sä ase*mas*sa", Ti*mo Joen*suu sa*noo. "Naa*pu*rien asen*ne tun*tuu kai*ken kaik*kiaan to*si pa*hal*ta."
Kun ke*hi*tys*vam*mais*ten seu*rue liik*kuu hil*jak*seen naa*pu*ri*ta*lo*jen ohi, pi*haan*sa hoi*ta*va mies sam*mut*taa ruo*hon*leik*ku*rin ja ka*toaa si*sä*ti*loi*hin.
Toi*sen ta*lon edus*tal*la kak*si rott*wei*le*ria hauk*ku*vat lä*hes*ty*väl*le tun*te*mat*to*mien jou*kol*le. Koi*rien isän*tä Henrik Lampén tun*nus*tau*tuu asun*to*lan vas*tus*ta*jak*si. Syi*tä riit*tää: "Met*säs*sä asuu lii*to-ora*via, jo*ten sii*hen pääl*le on vä*hän has*sua ra*ken*taa. Tut*ki*jat pa*ni*vat juu*ri pan*nan kau*laan yh*del*le, jo*ka oli ras*kaa*na. Li*säk*si on tik*ko*ja, ket*tu*ja, peu*ro*ja ja pöl*lö*jä."
"Jos asun*to*la osoit*tau*tuu liian kal*liik*si yl*lä*pi*tää, ta*lo voi*daan muut*taa vaik*ka pa*ko*lais*ten vas*taa*not*to*kes*kuk*sek*si. As*pa pyö*rit*tää myös nii*tä."
"Jä*te*huol*to ja ruo*ka*toi*mi*tuk*set tuo*vat pal*jon lii*ken*net*tä, ku*ten in*va*tak*sit, joil*la he mat*kus*ta*vat, mi*nun ve*ro*ra*hoil*la*ni."
Es*poon ra*ken*nus*lau*ta*kun*ta myön*tä*nee Vil*la Hu*vik*si ni*me*tyl*le asun*to*lal*le ra*ken*nus*lu*van 26. ke*sä*kuu*ta. Lu*pa*ha*ke*mus on poi*ki*nut nel*jä huo*mau*tus*ta. Lu*vas*ta va*li*te*taan var*mas*ti.
Ai*na*kin naa*pu*ri Lampén ai*koo jat*kaa vas*tus*tus*taan joh*don*mu*kai*ses*ti. "Sen ver*ran pi*dän nii*den lii*to-ora*vien puol*ta."
