Kevät koitti nettiaktivisteille
Kun historiankirjoittajat joskus myöhemmin analysoivat hullua uutiskevättä 2011, avainsana on internet.
Yksi tärkeimpiä tiedonvälittäjiä Pohjois-Afrikan kansannousuissa ovat olleet yhteisösivustot Twitter ja Facebook. Diplomaattien salaisuudet paljastanut Wikileaks on horjuttanut hallituksia ja osoittanut, kuinka huonosti salaileva politikointi sopii internet-aikaan.
Wikileaks-kohu johti myös näkyviin nettihyökkäyksiin Wikileaksin rahaliikennettä jäädyttäneitä rahalaitoksia vastaan. Nettimellakoissa oli mukana mitä ilmeisimmin myös tavallisia ihmisiä eri puolilta maailmaa.
Viimeistään nyt on selvää, että tavalliset ihmiset voivat organisoitua verkossa ja panna itse uusiksi ne asiat, joita poliitikot eivät ole kyenneet muuttamaan. Suomessa verkosta voisi alkaa vaikkapa todellinen kansannousu rapistuvan vanhustenhuollon puolesta. Siksi onkin surullista, että Suomessa Facebook on nostanut pinnalle lähinnä minikaivurilla maata kiertäneen Kaivuri-Mutasen.
Syy ei ole vain netin käyttäjissä. Vallanpitäjät ovat tehneet omiin asioihin vaikuttamisesta verkossa hillittömän vaikeaa. Lakeja valmistelevien ministeriöiden nettisivut ovat tympeän suljettuja saarekkeita, joilla kansalaisen äänelle ole yleensä edes paikkaa. Facebookiin ja keskustelupalstoille valtio on lähettänyt lähinnä poliiseja, ei lakitekstiä kirjoittavia virkamiehiä.
Verkossa voisi päättää vaikkapa paikallisen terveyskeskuksen tai päiväkodin pyörittämisestä, mutta niistä vastaavat kunnat latovat Facebook-sivuilleen lähinnä yhdentekeviä tiedotteita. Päätökset sorvataan kabineteissa.
Näkyvimmin tällaista sulkeutunutta Suomea on kritisoinut helmikuussa ilmestynyt Tanja Aitamurron,Taneli Heikan, Petteri Kilpisen ja Matti Posion Uusi kultakausi -pamfletti. Kriitikot tarjoavat tilalle nettidemokratian Suomea, jossa umpinaiset nettisivut ja kokoushuoneet avataan Facebookin ja keskustelupalstojen tavallisille tallaajille.
Vaatimus on nettiaktivismin hurjan kevään jälkeen entistä oikeutetumpi.
Suomessa kevään kruunaavat huhtikuun eduskuntavaalit, joita varten moni ehdokas on jo alkanut päivittää uudenkarheita Facebook- ja Twitter-sivujaan. Niistä ei kuitenkaan ole pätkääkään iloa, jos ehdokkaat marssivat valituksi tultuaan eduskuntaan, sulkeutuvat kabinetteihin ja tyrkkäävät profiiliinsa silloin tällöin julistuksen, jota edes avustaja ei viitsi kommentoida. Kun suoran vaikuttamisen mahdollisuudet on nähty, tämä alkaa tuntua lähinnä oudolta.
Jos vallanpitäjät eivät vaalien jälkeenkään ymmärrä tätä, netti voi täälläkin lyödä heitä kunnolla sormille.
