Kuuleppas burb: aivan vastaavia törpppöilyjä oli ainakin meikäläisen hoodeilla nuorison toimesta -70/80 luvulla. En viitsi luetella mitä kaikkea olen joutunut todistamaan.
Mutta se ero on, että suurempi osa nuorista on todella fiksua porukkaa kuin ennen. Pölhöpäitä on aina porukassa mukana.
Tuo pahoinvointi on kaivamalla kaivettua, ennen vain ei puhuttu näistä asioista ja vain isoimmista kohelluksista pääsi lukemaan lehdistä. Ei ollut nettiä, jonka kautta nykyään kaikki leviää ja jonka ansiosta saa kuvan että kaikki on muka nyt niin maan perkeleen päin helevettiä.
En siis lähde tuon tappíomielialan lietsomiseen mukaan, etenkään tänään kun takana on hienot juhlat ja perheen insinöörikunta kasvoi jo kolmeen kappaleeseen. Oma uskoni nykyajan nuoriin on luja, enkä aio jatkaa ikiaikaista nuorempien sukupolvien mollaamista ainakaan omalta osaltani. Perheessä on neljä poikaa, kaksi niistä omia ja minun mielikuvani asiasta perustuu näihin heppuihin ja kaverikuntaansa, joka on aika laaja.