Taas on väännetty kotisohvalla yleistys jonkun televisio-ohjelman perusteella.
En ymmärrä tuota "arvoasteikkoa" laisinkaan. Miten perheessä on "arvoasteikko"? Olenko kuningas ja vaimo alamainen, lapset orjia, koira napanöyhtää?
Käsittääkseni perheessä on jäsenillä tarpeita, tehtäviä, velvollisuuksia sekä oikeuksia ja niitä pyritään parhain päin toteuttamaan.
Ei eläin mene kirjastoon ja lue tai katso televisiota tai kokkaa.
Tässä on nyt lääkärillä suhteellisuudentaju pettänyt.
Meillä ihminen-eläin -suhde toimii loistavasti.
- saa paijailla niitä, suhde toimi kumpaankin suuntaan
- hoitavat varashälyttimen virkaa erittäin tehokkaasti
- saavat vaatimansa ruuan, leikin, ulkoilutuksen sekä terveydenhuollon ja siinä sivussa isäntä/emäntä hyötyliikuntaa sekä endorfiinejä 100% enemmän kuin ilman koiria
Niin. Mitäpä tuo asiasta tietäiskään. Eihän se ole kuin työkseen tekemisissä noiden kanssa.
Ja siitä arvoasteikosta sen verran, että kyllä joka kämpässä pitäis olla joku, joka päättää tietyistä asioista, ehkä joku toinen toisista. Ja kyllä, sun sanallasi
pitää olla enemmän painoarvoa ku lapsesi (puhutaan alaikäisistä, kotona asuvista jne...) sanalla. Tekeekö se sitten susta kuninkaan ja lapsesta alamaisen? Ei minusta. Mutta noin sen pitää mennä.
Sä yrität nyt tehdä itsestäsi niin jaloa, että sulla menee puurot ja vellit täysin sekaisin tämän asian kanssa. Unohdat, että koirallasi on just ne oikeudet ja velvollisuudet, jotka sinä (tai joku muu ihminen asunnossanne) on sille antanut. Pelkästään se asettaa teidät täysin eri asemaan. Lisäksi tulee lukuisia muita asioita, joista yhtenä vois mainita vaikkapa sen, että sulla on laillinen oikeus lopettaa lemmikkisi elämä silloin, kun susta tuntuu siltä. Sä voit myös myydä sen, tai vaikka antaa jollekin vastaantulijalle, eikä koiralla ole minkäänlaista vaikutusvaltaa siihen. Eikä voikaan olla. Mm. nämä asiat asettavat lemmikin "arvoasteikon" alimmalle tasolle perheessä, koska kenellekään muulle sä et voi laillisesti noin tehdä.
