Mitä hallitus tulikaan taas päättäneeksi?
Helsingin Sanomat
Hallituksen päätökselle listaamattomien yritysten osinkoverotuksesta kävi kuten Jyrki Kataisen (kok) hallituksen monelle muullekin päätökselle: vasta jälkeenpäin ministerit alkavat miettiä, mitä oikein tulikaan päätetyksi. Nyt asiasta on kirjattu hallituksen kehyspäätökseen varauma, että päätöstä voidaan vielä tarvittaessa muuttaa. Elinkeinoministeri Jan Vapaavuoren (kok) mukaan ei muuteta.
Yritykset – myös pörssiin listatut – saivat joka tapauksessa hallitukselta avokätisen, lähes miljardin euron suuruisen lahjan, jonka toivotaan puolittain maksavan itsensä niin sanotuilla dynaamisilla vaikutuksilla.
Kuten Elinkeinoelämän keskusliiton puheenjohtaja Ilpo Kokkila totesi Kauppalehden haastattelussa (26. 3.), nyt on yritysten vuoro toimia. Hallitus ja palkansaajat voivat vain ristiä kätensä ja toivoa, että kansainvälisesti toimivat yritykset alkavat investoida Suomeen eikä Ruotsi vastaa Suomen verokilpailuun alentamalla omaa yritysveroaan.
Valtiovarainministeriön arvion mukaan valtionvelan suhde kansantuotteeseen kääntyy hienoiseen laskuun hallituskauden viimeisenä vuotena. Tämä tavoite oli hallitusohjelman talouspolitiikan toinen kulmakivi.
Toista kulmakiveä, valtiontalouden alijäämätavoitetta, hallitus ei enää yritäkään toteuttaa. Hallitusohjelman mukaan valtiontalouden alijäämä pitäisi painaa hallituskaudella prosenttiin kansantuotteesta. Ensi vuonna alijäämä on valtiovarainministeriön arvion mukaan 2,7 prosenttia kansantuotteesta. Jotta tavoitteeseen päästäisiin, valtiontalouteen pitäisi tehdä vielä yli kolmen miljardin euron suuruiset menojen leikkaukset tai veronkiristykset. Niin kireä finanssipolitiikka saattaisi nitistää kaiken mahdollisesti orastavan kasvun.
Hallituksen viimeviikkoinen budjettitiedottaminen ontui pahemman kerran. Tiedotteen viivästymistä selitettiin sillä, että valtiovarainministeriö joutui tarkistamaan lukuja. Selitys ontuu, kun tiedotteessa oli kovin vähän muita kuin vuosilukuja.
Oikeampi selitys taitaa olla, että avainministereiden erityisavustajilta otti aikaa hieroa tiedotteen sanamuotoja riittävän myönteiseen muotoon. Siinä he kyllä onnistuivat.
Oppiko hallitus kompuroinnistaan jotain? Ainakin sen, että kehysneuvotteluja ei kannata järjestää päivänä, jolloin eduskunnassa on kyselytunti. Tietysti ihannetilanne olisi, että hallitus saisi omat neuvottelunsa päätökseen hyvissä ajoin ennen kyselytuntia, jolloin hallituksen talouspolitiikan linjauksista voitaisiin tuoreeltaan keskustella suuressa salissa.
Jotta keskustelusta tulisi reilu – sana, jota pääministeri Katainen nykyisin viljelee –, oppositiolla pitäisi kuitenkin olla aikaa ja ennen kaikkea tasavertainen mahdollisuus tutustua hallituksen linjauksiin.
Taisi olla Matti Vanhasen (kesk) kakkoshallituksen aikaan, kun budjettineuvottelut ruvettiin viemään läpi päivässä. Ripeällä tahdilla haluttiin todennäköisesti viestittää kansainvälisille luottoluokittajille, että hallitus on kykenevä päätöksiin. Eihän se aivan niin sujunut: päätökset oli todellisuudessa valmisteltu etukäteen hyvin pitkälle hallituspuolueiden puheenjohtajien kesken.
Sama käytäntö on jatkunut Kataisen hallituksessa. Nyt puheenjohtajien pöydässä vain on enemmän väkeä. Vaikka hallitus lietsoi itseään päätöksiin neljä viikkoa sitten puolivälin strategiapalaverissaan, aika oli loppua kesken. Kompromisseja haettiin viimeisenä iltana ainakin puolille öin.
Nykyisen hallituksen korostunut ongelma on ollut, että päätöksiä syntyy vain pakon edessä ja silloin kun niille on asetettu selvä määräaika. Kannattaa kuitenkin vastedes miettiä, varmistettaisiinko huolellisemmalla valmistelulla selkeämmät, tietoon pohjautuvat päätökset ja ennen kaikkea yhteinen käsitys siitä, mitä tulikaan taas päätetyksi.