Lööpitystä, uutisia, ym. sälää / SYYSKAUSI 2014

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja 72
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Kuuluukos Itävaltakin niihin maihin joissa vanhemmat kuskaa tuon ikäisiä harrastuksiin ja kavereidensa luokse, vaikka lapset yksinkin pääsisivät? Kuullut juttua, että joissain maissa suomalaislasten vapauksia kovasti ihmetellään.

Jaa? Mun ymmärtääkseni ja kuulemani persteella Suomessa on nykyään hyvinkin yleistä kuskata muksuja ties minne, joten en osaa sanoa onko tuon suhteen eroa näiden kahden maan välillä. Epäilemättä kyllä täällä, niinkuin Suomessakin, on hieman vaikutusta asiaan sillä missä asuu. Uskoisin että Wienissä kannetaan pikkulasten turvallisuudesta astetta enemmän huolta kuin vaikka Kapfenbergissä ihan siinä missä ehkä Helsingissäkin ollaan astetta huolestuneempia kuin Kälviällä, voin tietysti erehtyäkin, mutta suurkaupungissa kun noita ikäviä lieveilmiöitäkin tuppaa esiintymään tiheemmässä kuin rauhallisemmassa pikkukaupungissa.

Mutta ei tuolla kyllä oo välttämättä yhtään mitään tekemistä sen kanssa, että minen päästäis 11-vuotiasta lasta tappavan aseen kanssa metsään jahtamaan hirviä tai yhtään mitään muutakaan. Ampumaradalla ehkä vähän eri asia. Mutta tuskin tästä nyt sen enempää kannatata jarnata, tuo on mun mielipiteeni enkä oo tässä vaatimassa keltäkään siihen yhtymistä.
 
Junnujen valvotuissa oloissa harrastamassa metsästyksessä ei ole mitään ihmeellistä. Yksinään ei toki metsälle ennenkuin iät ja luvat riittävät siihen.


Ja noista mukuloitten harrastuksiin/kyläilyyn kuskaamisesta: Pitkien etäisyyksien ja huonojen kelien lisäksi täälläpäin merkittävä syy kuskaamiseen on laiskat tai ylisuojelevat vanhemmat. Liikenneturvallisuus harvemmin on se ongelma, aika monessa taajamassa kuitenkin on jo kevyen liikenteen väylät/jalkakäytävät. Toki syrjäkylillä asuvat ovat taas alkaneet pelätä susia ja karhuja.

Kielletään kaikki niin eiköhän se siitä.
 
Eiköhän sitä tuollainen natiainen varmemmin ja turvallisemmin ammu kuin nuotiokahvilla kossua huikannut eläkeiän ohittanut ukko. En ihan yhtä tai kahta mahoille ammuttua hirveä nähnyt.

Näinpä. Ei tulisi mieleenikään eksyä jonkun hirviseuran kanssa metsälle, sen verran on tietoa siitä, missä kunnossa siellä aseiden kanssa heilutaan.
 
Yks tuttu kerran sanoi metsästysporukan nuotiolla olleen hiljaista jengiä hänen kommentoituaan heidän ampumistarkkuuttaan sanoin: "Täällä on metsästys niinkuin metsänhoitoa. Ensin leimataan ja sit vasta kaadetaan."
 
Junnujen valvotuissa oloissa harrastamassa metsästyksessä ei ole mitään ihmeellistä. Yksinään ei toki metsälle ennenkuin iät ja luvat riittävät siihen.

Näinhän se on. Eivät nämä lapset siellä yksin ole. Silti, en ymmärrä, miksi lapsi pitää asialle päästää. En ymmärrä isänä enkä metsästäjänä. Metsästystapahtuma on niin paljon muutakin kuin se yksi onnistunut riistalaukaus. Pitää ymmärtää eettinen puoli, seurueen toiminta, olla harkintakykyä, hahmottaa yhteiskunnan näkemykset ja reagointi metsästyskseen jne. On hyvä, että on intoa ja on hyvä, että harrasteeseen tulee mukaan innokkaita ja valistuneita nuoria. Mutta voisi metsästystä harrastaa junnuna muutenkin kuin heti kärkeen kaikkein järeintä lajia kaikkein järeimmin laittein. Esim. pienriistaa pienemmällä porukalla ensin. Minusta näissä lapsihirvestäjissä on enämpi kyse vanhempien egonkohotuksesta ja ymmärtämättömyydestä.

Se, että nuotioringissä istuu juopuneita möhömahaisia ukkoja, on toinen ongelma. Ei se ratkea sillä, että laitetaan naapuritorniin lapsi. Oman kokemukseni mukaan hirviseurueet ovat varsin valistuneita. Saattaa siellä juopuneita olla, muttei heitä lasketa aseen kanssa mihinkään. Kaukana ovat 60- ja 70-lukujen hurjat ajat, ne joista esim. biisi "Hirvenmetsästys" kertoo. - Kas tarktorilla farmari nyt ajaa pellollaan.....

Kukkahattusetäilystä. Itse olen harrastanut hirvenmetsästystä 10- vuotiaasta lähtien. Ensin ajomiehenä ja vähän ennen 18- vuotispäivää sitten kivääri kädessä. Olen ollut mukana useissa porukoissa ja eri puolella Suomea. Onpa myös tullut käytyä keskusteluita asian tiimoilta monien metsästäjien kanssa. Niin että katson omaavani kohtalaista näkemystä hattuiluuni.
 
Yks tuttu kerran sanoi metsästysporukan nuotiolla olleen hiljaista jengiä hänen kommentoituaan heidän ampumistarkkuuttaan sanoin: "Täällä on metsästys niinkuin metsänhoitoa. Ensin leimataan ja sit vasta kaadetaan."

Aktiivisesti metsästävä tuttava kertoi oman maanviljelijätuttunsa heittäneen metsästyskauden aluksi omien maidensa rajalla lehmäntaljan jonkin sortin mattotelineen päälle. Metsästyskauden päätyttyä kävi tarkistamassa, oli ammuttu talja seulaksi.

Teininä joskus vähän pelotti käydä loppusyksystä isolla ruunikolla metsässä ratsastamassa. Koskaan ei silti ammuttu hevosta alta
 
Aktiivisesti metsästävä tuttava kertoi oman maanviljelijätuttunsa heittäneen metsästyskauden aluksi omien maidensa rajalla lehmäntaljan jonkin sortin mattotelineen päälle. Metsästyskauden päätyttyä kävi tarkistamassa, oli ammuttu talja seulaksi.

Ystävän tutun tuttu kertoi. Päheetä ja mahtavaa! Juttu on siis oltava tosi.
Kerron eteenpäin varmana faktana lisänyanssilla "luin netistä".
 
Minusta näissä lapsihirvestäjissä on enämpi kyse vanhempien egonkohotuksesta ja ymmärtämättömyydestä.

Olen poikkeuksetta tästä aivan samaa mieltä. Isukki olisi tässä tapauksessa voinut himmata sitä "meidän nuori poika hirvestää jo"-vimmaansa pari-kolme vuotta nyt ainakin. Mikään muu syy tuohon ei aja, kuinka egon kohotus. Kuten sanottua se skidi olisi aivan varmasti innoissaan pelkästä mukana olemisesta ja jos vimma ampumiseen on, niin, noh, joskus täytyy olla kärsivällisyyttä myös.

Saatana!
 
Tulevat lapseni potkii siilejä hengettömäksi kotipihassa ja katsoo sitten kun Alpun kanssa dokataan. Oppivat tärkeän äärelle.
 
Näinhän se on. Eivät nämä lapset siellä yksin ole. Silti, en ymmärrä, miksi lapsi pitää asialle päästää. En ymmärrä isänä enkä metsästäjänä. Metsästystapahtuma on niin paljon muutakin kuin se yksi onnistunut riistalaukaus. Pitää ymmärtää eettinen puoli, seurueen toiminta, olla harkintakykyä, hahmottaa yhteiskunnan näkemykset ja reagointi metsästyskseen jne. On hyvä, että on intoa ja on hyvä, että harrasteeseen tulee mukaan innokkaita ja valistuneita nuoria. Mutta voisi metsästystä harrastaa junnuna muutenkin kuin heti kärkeen kaikkein järeintä lajia kaikkein järeimmin laittein. Esim. pienriistaa pienemmällä porukalla ensin. Minusta näissä lapsihirvestäjissä on enämpi kyse vanhempien egonkohotuksesta ja ymmärtämättömyydestä.

Se, että nuotioringissä istuu juopuneita möhömahaisia ukkoja, on toinen ongelma. Ei se ratkea sillä, että laitetaan naapuritorniin lapsi. Oman kokemukseni mukaan hirviseurueet ovat varsin valistuneita. Saattaa siellä juopuneita olla, muttei heitä lasketa aseen kanssa mihinkään. Kaukana ovat 60- ja 70-lukujen hurjat ajat, ne joista esim. biisi "Hirvenmetsästys" kertoo. - Kas tarktorilla farmari nyt ajaa pellollaan.....

Kukkahattusetäilystä. Itse olen harrastanut hirvenmetsästystä 10- vuotiaasta lähtien. Ensin ajomiehenä ja vähän ennen 18- vuotispäivää sitten kivääri kädessä. Olen ollut mukana useissa porukoissa ja eri puolella Suomea. Onpa myös tullut käytyä keskusteluita asian tiimoilta monien metsästäjien kanssa. Niin että katson omaavani kohtalaista näkemystä hattuiluuni.
Komps tuosta hirvestyksestä. Pienriistalla ja heikkotehoisemmilla aseilla pitäisi aloittaa.

Mutta onpa tuo "vanhempien egonkohotus" mennyt aika pitkälle kovin monessa muussakin harrastuksessa. Kuten esim. autourheilussa. Siellä ajetaan tuon ikäisinä toisinaan jo isoilla autoilla isoa kovaa.
 
Aktiivisesti metsästävä tuttava kertoi oman maanviljelijätuttunsa heittäneen metsästyskauden aluksi omien maidensa rajalla lehmäntaljan jonkin sortin mattotelineen päälle. Metsästyskauden päätyttyä kävi tarkistamassa, oli ammuttu talja seulaksi.

Teininä joskus vähän pelotti käydä loppusyksystä isolla ruunikolla metsässä ratsastamassa. Koskaan ei silti ammuttu hevosta alta

Tuo lehmäntalja lienee urbaani, tai siis enämpi agraari legenda. Eipä silti, ovathan siellä jotkut edesvastuuttomat saattaneet kivääriään tarkkuuttaa, kun kerran on niin hieno maalilaite paikalle varta vasten aseteltu. Oliko tuttavan tuttavan lehmännahassa nimenomaan luodinreikiä, ettei vaan käyneet pedot yms. repimässä?

Noin oikeasti, ei siellä hirvijahdissa ulkopuoliset vaarassa ole. Passissa seisova tarkkailee ympäristöään, havainnoi jokaisen risauksen ja häivähdyksen, ja näkee mm. ratsastajan jo kaukaa, paljon aiemmin kuin ratsastaja havaitsee metsästäjän. Varmasti ei ammu hevoista hirvenä ja mitä todennäköisimmin ei ammu eteen ilmaantuvaa hirveä kohti, jos taustalla on ratsu tahi muuta elämää.

Oranssit liivit ja lakit eivät ole ensisijaisesti sen takia, ettei tulisi ammuttua hirvenä. Ne ovat siksi, että ihminen erottuu taustasta. Ettei tulisi tilannetta, että ammutaan sektorissa olevaa hirveä ja taustalla seisoo tai kävelee samaan aikaan joku. Nyt on pakko käyttää nimenomaan oransseja varusteita. Perinteinen punainen erottuu yllättävän heikosti sateisen hämärässä maastossa. Samoin esim. tietyömailla käytetty huomiokeltainen katoaa ruskaiseen taustaan varsin pahasti. Toki ulkoilijan, ratsastajan tai sienestäjän kannattaa sieluaan rauhoittaakseen ja kohteliaisuuttaan metsästäjiä kohtaan laittaa jotain näkyvää päälleen.
 
Komps tuosta hirvestyksestä. Pienriistalla ja heikkotehoisemmilla aseilla pitäisi aloittaa.

Mutta onpa tuo "vanhempien egonkohotus" mennyt aika pitkälle kovin monessa muussakin harrastuksessa. Kuten esim. autourheilussa. Siellä ajetaan tuon ikäisinä toisinaan jo isoilla autoilla isoa kovaa.

Juu. Kyllä pitäisi vanhemmilla olla sulake päässä ja oikeaan asentoon säädettynä.
 
Tuo lehmäntalja lienee urbaani, tai siis enämpi agraari legenda. Eipä silti, ovathan siellä jotkut edesvastuuttomat saattaneet kivääriään tarkkuuttaa, kun kerran on niin hieno maalilaite paikalle varta vasten aseteltu. Oliko tuttavan tuttavan lehmännahassa nimenomaan luodinreikiä, ettei vaan käyneet pedot yms. repimässä?

Luodinrei'istä puhui. Kyseinen metsästäjä ei yleensä juuri legendaa laskettele, farmarista en sitten tiedä. Kyseinen tarina tuli osana kyseisen metsästäjän pidempää avautumista siitä, miten ihmiset ampuu ensin ja tarkistaa vasta sitten mitä tuli ammuttua. Itsehän en asiasta mitään tiedä.

Veikkaan jotta valtaosa ratsastajistakin osaa tänä päivänä pukeutua sen mukaan ettei ihan maastoon sulaudu, ainakin jos tietoisesti ratsastaa alueella jossa metsästetään. Sitä en olisi itse tullut ajatelleeksi että keltainen sulautuu ruskaan paremmin kuin oranssi.
 
Ylös