Lunastamatta jäänyt lottovoitto - ja parisataa sivua kukkahattuilua ja muuta kivaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Knoukka
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Ainoa paikka missä olen kohdannyt epäystävällisiä, tuntemattomia ihmisiä on Turun seutu.

Esimerkkejä:

1) Olimme -90 luvulla muumimaailmassa perheen kera. Naantalissa menimme pankkiautomaatille vanhemman sällin kanssa. Poikaa kiinnosti kovasti että kuinka pankkiautomaatti toimii ja kuikuili & kiipeili siinä nähdäkseen näytön.

Meidän takana oli joku naishenkilö nuoren tytön kanssa ja se toitotti isoon ääneen "et sitten käyttäydy noin huonosti kuin tuo lapsi tuossa edessä".
Menin ihan hämilleni, jäin odottamaan ja kun nainen tuli asiat suoritettuaan automaatilta niin kysyin että "anteeksi, mitä te äsken sanoitte". Muijalla meni vellit housuihin ja luikki karkuun kiivaaseen tahtiin...

2) Parainen, Roxetten keikka. Keikka oli kalkkilouhoksen perukoilla. Joukossa oli satamäärin VIP-telttoihin majoittautuneita jotka halus välttämättä pois (jatkoille) ennen keikan loppua (?), vaikka portit oli suljettu (sieltä pääsi pois vain bussilla, matkaa ylös lukuisia kilometrejä louhoksen reunalla olevaa tietä pitkin).

Vanhat ukot ja akat huuteli hoonolla soomella (bättre f...) hirveitä törkeyksiä naispuolisille järkkäreille, kielenkäyttö näillä BOSS paitaisilla tyypeillä oli aivan järkyttävää. Ei mennyt millään jakeluun että kuljetukset tapahtuvat kaikille tasa-arvoisesti.
 
Tämä saattaa muuten tulla yllätyksenä, mutta olen käyny Pirkanmaalla. Useastikin.

Turkulaisilla on huono maine, joka johtuu lähinnä siitä, että paikalliset eivät pidä puheessa taukoja antaakseen toiselle puheenvuoroa eivätkä kysele toiselta osapuolelta kysymyksiä. Jälkimmäinen kohta pätee käytännössä koko länsirannikolla. Mutta kumpikaan näistä ei ole ongelma. Turkulaiselta saa kyllä puheenvuoron kun puhuu päälle.

Länsirannikkolaiselle kantahämäläinen tapa kysellä asioita tuntuu oudokseltaan jopa tungettelevalta.

Vastaavia esimerkkejä on monia, mutta tätä en tarkoittanut. Murrealueilla on erilaisia keskustelukulttuureita. Aluetta muuttaessa pitää vain sopeutua erilaiseen tyyliin.

Se mitä tarkoitin on se hyvin tyypillinen tapa äristä vieraille ihmisille. Asiakaspalvelussa tätä näkee tiskin kummallakin puolella.
 
Tämä saattaa muuten tulla yllätyksenä, mutta olen käyny Pirkanmaalla. Useastikin.

Turkulaisilla on huono maine, joka johtuu lähinnä siitä, että paikalliset eivät pidä puheessa taukoja antaakseen toiselle puheenvuoroa eivätkä kysele toiselta osapuolelta kysymyksiä. Jälkimmäinen kohta pätee käytännössä koko länsirannikolla. Mutta kumpikaan näistä ei ole ongelma. Turkulaiselta saa kyllä puheenvuoron kun puhuu päälle.

Länsirannikkolaiselle kantahämäläinen tapa kysellä asioita tuntuu oudokseltaan jopa tungettelevalta.

Vastaavia esimerkkejä on monia, mutta tätä en tarkoittanut. Murrealueilla on erilaisia keskustelukulttuureita. Aluetta muuttaessa pitää vain sopeutua erilaiseen tyyliin.

Se mitä tarkoitin on se hyvin tyypillinen tapa äristä vieraille ihmisille. Asiakaspalvelussa tätä näkee tiskin kummallakin puolella.

Mielenkiintoinen näkökulma.

Onko se sitten hämäläinen tapa että heittää "small talkkia" ja on kyllä ärsyttävää kun toinen puhuu päälle enkä itse haluaisi sellaista harrastaa.

Mutta onhan näitä maakuntaeroja: opiskellessani aikanaan Tampereella, oli ihan ok jutella naapurismiehelle baaritiskillä, Hgissä katsottiin moista pitkään ja luultiin homoksi. Mites Turuus?
 
Törmäsinpä kaverin linkkaamana Kirkko&Kaupunki-lehden juttuun valkoisista äideistä ja tummista lapsista vuodelta 2009. Kaikenlaista huutelua ilmeisesti saa kuulla.

Jutussa mainittu väikkäri.
Luin pari viikkoa sitten jutun jossa valkoinen nainen oli nainut mustan miehen kostaakseen katkeruutensa tai näyttääkseen että saa tehdä mitä haluaa. Kurjaa lasten kannalta, mutta kyllähän se panee ihmettelemään kun valkoisen äidin kärryissä on musta lapsi, että miten on sinne päätynyt. Saattaa siinä naama hieman venähtää ajattelemattakin.
 
Mielenkiintoinen näkökulma.

Onko se sitten hämäläinen tapa että heittää "small talkkia" ja on kyllä ärsyttävää kun toinen puhuu päälle enkä itse haluaisi sellaista harrastaa.

Mutta onhan näitä maakuntaeroja: opiskellessani aikanaan Tampereella, oli ihan ok jutella naapurismiehelle baaritiskillä, Hgissä katsottiin moista pitkään ja luultiin homoksi. Mites Turuus?

Tamperelaisuus on yllättävän kaukana perinteisestä hämäläisyydestä. Sanoisin tamperelaista meininkiä jopa joviaaliksi ja helposti lähestyttäväksi. Sen huomaa myös tamperelaisessa asiakapalvelussa, joka on usein kovin luontevaa ja välitöntä, olematta päälleliimattua.

Suustaan kiinni jäämisen riski on tamperelaisessa liikkeessä oman kokemukseni mukaan Suomen suurinta.
 
Tämä saattaa muuten tulla yllätyksenä, mutta olen käyny Pirkanmaalla. Useastikin.

Turkulaisilla on huono maine, joka johtuu lähinnä siitä, että paikalliset eivät pidä puheessa taukoja antaakseen toiselle puheenvuoroa eivätkä kysele toiselta osapuolelta kysymyksiä. Jälkimmäinen kohta pätee käytännössä koko länsirannikolla. Mutta kumpikaan näistä ei ole ongelma. Turkulaiselta saa kyllä puheenvuoron kun puhuu päälle.

Länsirannikkolaiselle kantahämäläinen tapa kysellä asioita tuntuu oudokseltaan jopa tungettelevalta.

Vastaavia esimerkkejä on monia, mutta tätä en tarkoittanut. Murrealueilla on erilaisia keskustelukulttuureita. Aluetta muuttaessa pitää vain sopeutua erilaiseen tyyliin.

Se mitä tarkoitin on se hyvin tyypillinen tapa äristä vieraille ihmisille. Asiakaspalvelussa tätä näkee tiskin kummallakin puolella.

Toi päällepuhuminen oli itselle aikanaan ihan valtava shokki. Ei tuntunut kovin luontevalta ottaa päälle huutamalla suunvuoroa asioissa, jotka olivat ihan pelkkää paskanjauhantaa. Pakko oli oppia tai olla hiljaa. Ja se ei kuitenkaan ollut vaihtoehto.
 
Semmonen juttu tuli mieleen, että jos joku jossain väittää toista rasisti(se)ksi, niin miten se toinen voi todistaa ettei ole rasisti? Kertoo, että kaksi eniten vihaamaansa asiaa ovat rasismi ja ulkomaalaiset?
 
kyllähän se panee ihmettelemään kun valkoisen äidin kärryissä on musta lapsi, että miten on sinne päätynyt.

Otettu kainaloiden alta kiinni ja nostettu. Kurjaa lasten kannalta, että jonkun naama tuollaisen kaksikon nähtyään venähtää.
 
Törmäsinpä kaverin linkkaamana Kirkko&Kaupunki-lehden juttuun valkoisista äideistä ja tummista lapsista vuodelta 2009. Kaikenlaista huutelua ilmeisesti saa kuulla.

Varmasti vähintään yhtä paljon samankaltaisia kommentteja ja ihmettelyä saavat kuulla myös perheet joissa on suomalainen mies, aasialainen nainen ja yhteinen lapsi. Täällä asuu useampiakin tuollaisia perheitä sillä eräällä tehtaalla on ollut joitakin vuosia sitten buumi, että useampi miestyöntekijä on hakenut vaimon Filippiineiltä. Huomannut, että joillakin joista muuten ei rasistisia piirteitä huomaa, saattaa olla noita perheitä kohtaa hyvin kielteisiä asenteita. Etenkin naisilla.
 
Huomannut, että joillakin joista muuten ei rasistisia piirteitä huomaa, saattaa olla noita perheitä kohtaa hyvin kielteisiä asenteita. Etenkin naisilla.
Kateushan se on. Toki on niitäkin joita kiinnostaa rotujen suojelu. Tai no sama asia, toinen vaan omakohtaista ja toinen laajempaa perspektiiviä omaavaa.
 
Tamperelaisuus on yllättävän kaukana perinteisestä hämäläisyydestä. Sanoisin tamperelaista meininkiä jopa joviaaliksi ja helposti lähestyttäväksi. Sen huomaa myös tamperelaisessa asiakapalvelussa, joka on usein kovin luontevaa ja välitöntä, olematta päälleliimattua.

Suustaan kiinni jäämisen riski on tamperelaisessa liikkeessä oman kokemukseni mukaan Suomen suurinta.

No swiddu, mehellä on paikallistuntemus kohdallaan!

Itse asuin liian kauan pk-seudulla ja täytyy sanoa että täällä on mun koti.
 
Ylös