Luotatko keskuslukitukseen

[Mangelo]

Jätätkö ainoan avaimen auton sisään ja oven kiinni skrapauksen ajaksi?
Oletus että kakkosavaimia ei ole, tai ovat niin kaukana että hakeminen ei ole vaihtoehto.

 

[markoj]

E

 

[markoj]

Ehdin! Huh.

 

[Lunssila]

Ei oo luottoa. Mutsin yhessä autossa tuppas vetelemään ovia itekseen lukkoon. Nykyisessäkin kun on niin hieno ominaisuus, että kun avaat keskuslukituksen ja avaat kuskin oven, niin sulla on tietty aika, jossa pitää laittaa virrat päälle, muuten laittaa ovet lukkoon.

Jätän oven raolleen skrapaamisen ajaksi.

 

[Fagerholm]

Lukkoon.

 

[kouvotsvoni]

En skrabaa lain'!

 

[ToXiCiTy]

Vastasin kyllä vaikka ei ole edes autoa.

 

[Mangelo]

En uskalla jättää, vaikka keskuslukitus ei oikein toimikaan. Skrapaan ensin ja käynnistän sitten.

Vaikka onhan tuo muutaman kerran muutamassa tilanteessa tullut jätettyä.

Ei mennyt lukkoon.

 

[markoj]

Kävin lueskelemassa Vauva-lehden palstaa. Hassua.

 

[T.K]

Yleensä kyllä laitan auton käyntiin heti ja sitten vasta rupean skrapaamaan ikkunoita auki.

 

[Il Tempo Gigante]

Haa

En luota. Kerran ikkunoita putsatessa kuului "surrurrurklikklak". Auto tietysti kävi tyhjäkäyntiä ja tietystä syystä vara-avain oli repussa auton takaluukussa. Poliisi murtautui autooni alle viidessä minuutissa. Siitä heille kiitos. Olen täällä kertonutkin?

Tietyissä paikoissa ajellessani kuuluu edelleen sillointällöin "surrurrurklikklak". Onneksi olen sisällä autossa. Vara-avaimia pidän yleensä mukanani, vaikka en enää koskaan sulje auton ovia avaimen ollessa virtalukossa.

Jyrsin ikkunat puhtaaksi auto käyden toinen takaovi raollaan ja kuskin ikkuna samoin.

 

[Dominic]

Olihan jaskattu polli. Riittääkö luotto keskuslukitukseen. Automaattivastaus: riittää.

 

[Olga]

Ja nyt tuli sitten vielä yksi huolen aihe lisää. :doubtful: Olin jo melkein unohtanut täälläkin toistakymmentä vuotta sitten kertomani keskuslukitusjutun. Silloin paukkupakkasessa jouluaaton aattoiltana koira lukitsi itsensä käynnissä olevaan autoon, kun raaputin ikkunoita. Tietenkin kaikki asunnon ja auton avaimet yms. olivat auton sisällä. Eipä tarvinne tarkemmin sitä painajaista kuvata.

 

[Il Tempo Gigante]

Haa

Eipä tarvinne tarkemmin sitä painajaista kuvata.

Jonsen vallan väärässä ole, niin muistelisin lukeneeni ko. tapauksesta Varikkoaikoina?

 

[kurski]

En.

 

[Sam]

Riittää luotto, vaikka yhdessä aiemmassa saksalaisessa autossa kävikin juuri niin, että auton ollessa käynnissä ikkunoiden raappaamisen aikana meni ovi lukkoon (ei ollut keskuslukitusta, mutta muut ovet olivat lukossa jo aiemmin). Ruuvimeisselillä sain oven auki kun muita avaimia ei ollut.

 

[Olga]

Juup. Se oli varmaankin jouluna 1998. Se minun kertomani tapaus.

 

[Olga]

Opetukseksi ja vahingonilon tuottajaksi

Ja ihan kiusallani kopioin sen jutun tännekin, koska se oli vähän semmonen... elämys. Varikkoaikaa se näköjään oli - 1998.

Keskusteluaihe: Autourheilua arktisissa olosuhteissa
Mielipiteen esittäjä: J*****a
Päiväys: 23 Dec 19:50:54

Hrrrrrrrr!

Päivän aikana on kilvan kehuttu omia autojaan ja moitittu omia ja vieraita. Omaa merkkiäni en paljastanut enkä paljasta vieläkään, mutta merkillinen on minunkin autoni ja omistajana olin erittäin onnellinen, kun äsken autooni vihdoin pääsin.

Olin tuossa klo 17 maissa lähdössä liikenteeseen ja huomasin, että joku etupenkkiläinen oli potkaissut sisätilan lämmittimen kytkimestä virran pois päältä ja ikkunat olivat jäässä. Käynnistin auton, päästin koiran sisään autoon ja rupesin sitten rapsuttelemaan ikkunoita. Sitten kuuluikin vain "ZIMPS". Koiran pässiäinen inhoaa ikkunoiden rapsuttelua ja se hyppäsi ikkunaa vasten ja painoi keskuslukituksen päälle.

Onneksi kaikki avaimeni olivat autossa.
Onneksi en päässyt kotiinkaan.
Onneksi en päässyt edes rappukäytävään.
Onneksi oli pimeä.
Onneksi auto oli käynnissä ja valot päällä.
Onneksi se koiranälliäinen oli edelleen siellä autossa.
Onneksi oli pakkasta vain 27 astetta.
Onneksi olin tankannut eilen, ettei bensa loppunut kesken.
Onneksi en hermostu helposti.
Onneksi kännykkä oli aut... eikun oli kuitenkin taskussa.
Onneksi puhelinluettelo ei sattunut mukaan...
Onneksi sain yhteyden kaverini kautta ystävällisiin poliisimiehiin, jotka viitostieltä (Mainualta) kolaripaikalta ehdittyään tulivat auttamaan.

Autoni oli kuitenkin liian uusi (JA VAHVA JA KAUNIS JA PUHDAS JA KIILTÄVÄ JA...), ettei sitä raskittu ruveta runnomaan vaan poliisit ystävällisesti selvittivät mistä saisimme paikalle lukkosepän ja kutsuivat hänet sinne. Odotellessani sain istua lämpimässä poliisiautossa. Lukkoseppä vihdoin tuli ja aikansa ähkettyään ja pakkasessa höyryttyään sai oven auki. Onneksi koira ei osannut kytkeä varsinaista turvalukitusta, sitten olis pitänyt vissiin irrottaa ovi. Aikaa oven lukittumisesta tilanteen selviämiseen meni kaikkine odotuksineen toista tuntia, mutta lomalaisellahan sitä on. Hrrrrrrrrrrr!

Joka tapauksessa KIITÄN YSTÄVÄLLISIÄ POLIISIMIEHIÄ TODELLA HYVÄSTÄ JA YSTÄVÄLLISESTÄ PALVELUSTA ja tietysti myös lukkoseppää, jonka konsteilla ovi vihdoin saatiin auki. Hrrrrrrrrrr!!!!!!!!!

Kannattaa muuten muistaa muidenkin, edellisissä autoissa keskuslukitushanikka on ollut oven sivussa eikä tällaisia vahinkoja olisi voinut tulla.

 

[Mosse]

Tietenkin riittää.

Nykyään ei voi enää edes kokeilla onko ovet lukossa, jos on avaimet taskussa. Pitää vain luottaa peilien asentoon.

 

[markoj]

Muistin sen verran hyvin ton tarinan, että lienen jo kalkkeutunut siihen malliin että vanhat vaan muistaa, eikä uutta enää tartu. Vai ootkohan kerrannu tota tässä välissäkin?

Oho, ruoka uunissa ->