Olis muuten kiva lukea vähän matkaraporttia Daytonan kisasta jossa kävit, kuviakin mielellään katsotaan :thumbup:
Itselleni tuli polte juurikin tuon kisan yömeininkiä katsoessa, että tuollainen 24 tunnin kisan yö pitää päästä kokemaan. Nürburgringin kisa ensin oli mielessä, mutta Le Mansin matkan sitten kuitenkin varasin.
jjv:n pyynnöstä matkaraportti Rolex24:sta.
Epilogi:
Matkaa suunnitellessa kohtaan sinkkumiehen perusongelman: jos kenelläkään tutulla ei ole kiinnostusta lähteä katsomaan Daytonan 24 tunnin ajoa, joudun matkustamaan yksin. Pohjoisamerikkalainen moottoriurheilu on Suomessa suhteellisen tuntematonta. NASCAR on jokseenkin tunnettu, mutta suuren yleisön keskuudessa usein ennakkoluulojen värittämänä. Usein jopa keskittyen toissijaisiin asioihin kuten fanien ulkonäköön tai sosiaaliseen statukseen. JJ:n CART-vuodesta on kulunut jo sen verran aikaa, että jenkkiformulat ovat suomalaisen suuren yleisön mielestä haihtuneet. ALMS kiinnosti hetken, kun JJ ja Mika Salo olivat mukana. Tämäkin innostus laantui, kun koko sarjan kiertävä suomalaisosallistuja jäi puuttumaan.
Daytona Prototypet jakavat mielipiteitä Amerikan mantereellakin, Suomessa luokan tuntevat vain itse moottoriurheilussa vaikuttavat ja moottoriurheilustreamien suurkuluttajat. Näin ollen on vaikea suostutella ketään lähtemään mukaan. Päätän kuitenkin lähteä itse paikan päälle katsomaan. Sattumalta saan aikaisemmin paikalla olleilta hyviä vinkkejä ja löytyy forumilta toinenkin paikan päälle lähtijä, jonka kanssa myöhemmin sovimme minimöötten kisapäivälle.
Reissuni Yhdysvaltoihin on todella lyhyt, vain 5 päivää. Varsinaisia lepopäiviä ei siis ole, koska olen joko matkalla johonkin, tulossa jostain tai kilpailussa. Jatkossa en matkusta mantereen yli näin lyhyeksi aikaa, liekö terveellistäkään.
Torstai: Tulokatastrofi
Ikuisuudelta tuntuneen mannertenvälisen lennon jälkeen olen ensimmäistä kertaa Yhdysvaltojen maaperällä. Lento oli myöhässä, koska ruuman sulkemisessa oli ollut ongelmia ja siipien glykolisuojaus kesti luvattoman kauan. Maahantulohaastattelu jännittää, jonoja hajotetaan ja siirretään luukulta toiselle. Juuri omassa jonossani edellä olijat ovat täysin kielitaidottomia ja haastattelut kestävät ikuisuuden. Tämä ei ehkä ole poliittisesti korrektia sanoa, mutta selkeästi skandinaavin näköiset vaaleat olmit viipyvät selkeästi kauemmin kuin itseni tyyppiset latinon esiasteet.
Oma vuoroni tulee, virkailijalla on vain kaksi kysymystä. Ensimmäinen on mistä olen kotoisin. Toinen on kauanko aion viipyä maassa. Hänelle olisi ollut sama vaikka olisin ollut päivän maassa, jännityksessäni alan kuitenkin selittelemään, että Rolex24 on tässä se tarkoitus eikä Disney Worldit tai alligaattorit kiinnosta. Virkailija naurahtaa ja pyytää asettamaan sormet lukijalle. Passi on nyt leimattu ja edessä vielä tullilomakkeen kanssa oma haastattelunsa. Tämä menee ongelmitta. Edessä olisi vielä vuokra-auton haku.
Hertzin tiskillä varaukseni käydään läpi ja varaamani Nissan Altima vaihtuu Cadillac CTS:ään. Kaiken pitäisi siis olla täydellistä. Mutta sitten koko homma romahtaa käsiin. Luottokorttini (MasterCard) ei kelpaa. Tämä episodi on edelleenkin mysteeri. Ennen lähtöä olin tarkastanut kaiken olevan kunnossa. Maksoin edellisen kuukauden korttilaskun kokonaisuudessaan ja laitoin luottokorttitilille pari tonnia ekstraa. Maakohtaisia rajoituksia ei ole, maksujen turvarajat on nostettu sille tasolle, ettei autonvuokraushinta takuineen tule vastaan. Maksua ei saada liikkeelle, ei autoa.
Otan kentältä taksin Miami Beachissa sijaitsevalle hotellille. Aurinko paistaa, palmut vilisevät ohi mutta matkasta on hyvin vaikea nauttia. Alan kaivelemaan puhelimen muistiosta Nordean asiakaspalvelunumeroa. Päässä pyörii vain ajatus "paskan möivät". Kirjaudun Miamissa hotelliin, käyn suihkussa ja vaihdan vaatteet. Tuohtuneena tekisi mieli ottaa heti yhteys Nordean asiakaspalveluun, mutta aikaeron vuoksi tämä ei vielä muutamaan tuntiin onnistu. Koitan siis lepäillä.
Aamuyöstä (Floridan aikaa) otan yhteyden Nordean asiakaspalveluun. Virolaiselta asiakaspalvelijalta saan vain vittuilua, vaikka esitän asiani asiallisesti. Verkkopankkitunnukset kun pitäisi olla mukana. Nehän ovat Suomessa siellä pöytälaatikossa. Suljen puhelimen ja alan miettiä vaihtoehtoja. Jopa totaalinen luovuttaminen käy mielessä. Soitan kuitenkin Nordean asiakaspalveluun uudestaan, koska virolaisen vastaajan "palvelu" ei ollut sitä mitä halusin. Tällä kertaa puhelimeen vastaa suomalainen asiakaspalvelija. Kerron tilanteen ja hän ehdottaa että kävisin autovuokraamossa vielä kertaalleen, kyseessä voi olla yhteysongelma, koska hänen mielestään olen valmistautunut matkalle lähtöön riittävän huolellisesti.
Perjantai: Vapautus
Vuorokausi on tässä jo vaihtunut, muutaman tunnin unien jälkeen odotan vielä auringon nousuun asti ja hörppään aamukahvit. Samalla testaan pankkiautomaattia, joka toimii ongelmitta. Kirjaudun ulos hotellista ja otan taksin takaisin lentokentän autovuokrauskeskukseen. Jonossa Hertzin työntekijä jakaa jonoa niihin joilla on ennakkovaraus ja joilla ei ole. Esitän asiani ja kerron miten eilispäivänä oli käynyt. Minut ohjataan kolmoskerrokseen, josta saisi nopeampaa palvelua. Kokeilemme vielä kerran korttiani. Tässä kohtaa voin huokaista helpotuksesta: Kortti toimii! Saan auton ulos, tällä kertaa vaan ei Cadillac vaan Dodge. Mutta tärkeintä oli kortin toiminta. Harkitsen vielä reklamaatiota Nordealle tai vähintään selvitystä mitä torstaina todennäköisimmin tapahtui. Tilanne oli joka tapauksessa hyvin nöyryyttävä. Hertzin näkökulmasta kun tililläni ei ole katetta niin kauan kuin toisin todistan.
Matkaa Miamin lentokentältä Daytona Beachiin on 260 mailia (420 km). Aloitan siis matkan. Maisema vaihtuu tiheään. Hämmästelen pickupien suurta määrää. Jenkeissä ne ajavat samaa nopeutta kuin muukin liikenne, toisin kuin Suomessa. Tässä kohtaa huomautan, että Suomessa keksittiin vuonna 1958 autovero, joka tuli "väliaikaiseksi". Väliaika on kestänyt jo 55 vuotta. Hyvä Holkeri!
Kuriositeettina vielä: pientareelle tai keskialueelle pysähtynyt poliisiauto saa aina kädet puristamaan rattia tiukemmin, vaikka ajelen koko ajan laillisia nopeuksia. Ei tulisi mieleenkään huudella että "kato, paskalakit" kuten suomalaisille poliiseille, joita en juurikaan arvosta.
Yhden pysähdyksen taktiikalla sujuneen matkan jälkeen saavun Daytona International Speedwayn parkkialueelle. Autoja on paljon, mutta tilaa löytyy. Autosta poistuttaessa, kuulen jo autojen äänen. Lämmittelykisana toimiva Continental Tire Sports Car Challenge on käynnissä (2 h 30 min tai 200 mailia). Ennen sisäänpääsyä minun pitää kuitenkin noutaa liput luukulta (Will Call Window). Auton olin jättänyt ykköskaarteen parkkipaikalle ja luukku sijaitsee neloskaarteen vierellä. Kävelymatka on pitkän puoleinen, onhan alue valtavan kokoinen.
Tässä kohtaa huomautuksena, että Daytona International Speedwayn lippuorganisaatio ei toimita lippuja postissa Eurooppaan, eikä Rolex24:seen jostain syystä saa sähköisiä lippuja. Tästä syystä siis lippujen nouto paikan päältä. Kaikki sujuu loistavasti, liput löytyvät ja pääsen sisään. Grandstandille saapuessani hetki menee ihmeteltäessä. Haukon ilmaa kuin kala kuivalla maalla. Aikani katsellessani CTSCC-kilpailua päättelen, että korvatulpat tarvitsen. Touring-autot ovat hiljaisia neloskoneineen, mutta pitkällä suoralle huomaan, että Porschen litteät kutoset ja Aston Martinin kulmamoottorit tuottavat jo sen verran pauketta, että voin jo ennustaa miltä lauantaina radalle syöksyvät 59 autokuntaa kuulostavat.
CTSCC-kisa on ohi, päätän että tämä riittää tänään ja suuntaan motellille. Sisäänkirjautumisen jälkeen käyn kävelyllä, kävelyllä poikkean juomamarketissa hakemassa 12 tölkin salkun Miller Liteä. Belgialaisia, saksalaisia ja brittiläisiä oluita saisi edulliseen hintaan, mutta kun kerran Amerikassa ollaan niin...
Palvelu on erittäin ystävällistä jopa viinakaupassa. Ihmetyksekseni papereita ei kysytä, vaikka kyltti tiskillä kertoo että alle 30-vuotiaiden on kysyttäessä esitettävä id. Näytänkö tosissaan yli kolmekymppiseltä? Oli miten oli, palaan motellille ja aukaisen SpeedTV:n.
Illan hämärtyessä kuulen oven läpi limuautomaatin luona käydyn keskustelun, joka koskee tämän vuoden kisaa. Avaan oven ja kohtaan pari paikallista moottoriurheilufania. Liityn keskusteluun, puhumme niitä näitä moottoriurheilusta. Toinen miehistä kysyy, näytetäänkö Suomen tv:ssä amerikkalaista moottoriurheilua. Kerron, että suoria lähetyksiä ei ole ollut sitten JJ:n CART-vuoden. Molemmat miehistä tuntevat JJ:n ALMS-uran paremmin kuin suurin osa suomalaisista.
end of part 1