Mielialasi ja päällimmäinen tunteesi just nyt?
- Viestiketjun aloittaja Olga
- Aloituspäivämäärä
maradona
Resistive User
Aika jännä on tunnelma just nyt.
Pakko vielä puuttua tähän aiheeseen, joka meni minulta ohi..
Vaikka tuosta onkin 15 vuotta, niin ihan hyvin voi kostaa! Palkataan Horatio Caine tutkimaan ja Jack Bauer kostamaan! :ahem:
Troy
Well-known member
Voittaja ei voittanut.
Lähtöpassit tuli vaimolta ja minnekään muualla oman pojan ja oman koiran kanssa en osannut mennä kuin omien vanhempieni luokse. Oma talo jäi taakse.
Äiti ei juuri puhu mulle, on puhunut enemmän Lauran kanssa, kuulin. Isäkin on harvinaisen hiljaa.
Nyt on mokattu liian monta kertaa.
Lähtöpassit tuli vaimolta ja minnekään muualla oman pojan ja oman koiran kanssa en osannut mennä kuin omien vanhempieni luokse. Oma talo jäi taakse.
Äiti ei juuri puhu mulle, on puhunut enemmän Lauran kanssa, kuulin. Isäkin on harvinaisen hiljaa.
Nyt on mokattu liian monta kertaa.
:frown: Kovat ajat.
Joppe_001
Well-known member
Paska tilanne. Mutta muista että aika korjaa haavat, kyl se siitä :ahem:
Vellu
Kuninkaalleninen
Makkonen
Guest
:frown:
Troy
Well-known member
Yhteinen talo, 1981 rakennettu entinen tasakattopaska valkotiilestä, muutettiin loivalle veelle toi jo ennen meitä. Maksettu on suurin osa mökistä. Tuskin jäädään tappiolle kuitenkaan. Spit/split/ velat kuitattu ja ehkä jää jotakin taskuunkin. Tosin kiinnostaa suht vähän.Pitääkö pitää peukkuja teille vai sulle?
Onko talo yhteinen, kun sä jouduit lähtemään?
kouvotsvoni
Banjottu
Tsemppiä Troylle.
Pobeda
Well-known member
- Liittynyt
- 18.4.2008
- Viestit
- 936
Kuulostaa kurjalta mutta paras mahdollinen energian lähde ja syy ryhtiliikkeeseen sulla näköjään on. Voimia.
Tsemppiä, koita kestää.
Voi paska :frown:
Tsemppiä. Vaikka eihän se nyt lohduta. Asioilla on kuitenkin taipumus järjestyä, jotenkin. Vaikka siihen saattaa aikaa mennäkin.
Kun mä läksin eksän luota, niin mun oma isä ei puhunut mulle sanaakaan yli kolmeen kuukauteen. Et silleen.
Enrique
Well-known member
- Liittynyt
- 18.12.2002
- Viestit
- 1913
Tsemppiä Troylle, koita jaksella!
Eilen oli tytön hautajaiset, josta kerroin pari sivua sitten. Olin toki tilaisuudessa mukana. Täytyy sanoa, että sitten serkkupojan hautajaisten jälkeen ei ole vastaavia tuntemuksia koettu. Tilaisuuden voimakkain tunne oli itselleni se, kun katsoin lapsensa arkun äärellä seisovia vanhempia kasvoihin. Se oli paljon muutakun kuin pelkkää surua. Uskomaton hätä ja suoranainen kauhu on ehkä se mitä itselleni tulee mieleen. Ehkäpä yksi lohduttomimpia näkyjä mitä tiedän.
Istuin penkkirivin päässä käytävän puolella, ja kun arkkua kannettiin ulos, niin katseeni kohtasi ystävieni, eli tytön veljien kanssa. Se oli toinen hyvin tunteellinen tapaus. Tilaisuuden aikana tuli kyllä itsekin itekttyä melko lailla, mutta se lienee miehillekin sallittua joskus..
Voi vain toivoa, että siltä kun säästettäisiin, että ei omia perheenjäseniään tarvitsisi saattaa hautaan ennenaikaisesti. Ja kaikille jotka sen on joutunut tekemään ei voi muuta kun toivottaa jaksamisia, oli siitä sitten miten kauan hyvänsä. Tällaiset tapaukset auttavat aina ymmärtämään, että kuinka hieno asia se onkaan tulla kotiin, kun siellä on vielä kaikki joiden siellä kuuluukin olla.
Tällaista tällä kertaa, josko jo seuraavalla kerralla jotain vähän iloisempaa.
Eilen oli tytön hautajaiset, josta kerroin pari sivua sitten. Olin toki tilaisuudessa mukana. Täytyy sanoa, että sitten serkkupojan hautajaisten jälkeen ei ole vastaavia tuntemuksia koettu. Tilaisuuden voimakkain tunne oli itselleni se, kun katsoin lapsensa arkun äärellä seisovia vanhempia kasvoihin. Se oli paljon muutakun kuin pelkkää surua. Uskomaton hätä ja suoranainen kauhu on ehkä se mitä itselleni tulee mieleen. Ehkäpä yksi lohduttomimpia näkyjä mitä tiedän.
Istuin penkkirivin päässä käytävän puolella, ja kun arkkua kannettiin ulos, niin katseeni kohtasi ystävieni, eli tytön veljien kanssa. Se oli toinen hyvin tunteellinen tapaus. Tilaisuuden aikana tuli kyllä itsekin itekttyä melko lailla, mutta se lienee miehillekin sallittua joskus..
Voi vain toivoa, että siltä kun säästettäisiin, että ei omia perheenjäseniään tarvitsisi saattaa hautaan ennenaikaisesti. Ja kaikille jotka sen on joutunut tekemään ei voi muuta kun toivottaa jaksamisia, oli siitä sitten miten kauan hyvänsä. Tällaiset tapaukset auttavat aina ymmärtämään, että kuinka hieno asia se onkaan tulla kotiin, kun siellä on vielä kaikki joiden siellä kuuluukin olla.
Tällaista tällä kertaa, josko jo seuraavalla kerralla jotain vähän iloisempaa.
Vellu
Kuninkaalleninen
Vastaavassa tilanteissa (no en ole ollut aiemmin naimisissa, eikä ole ollut lapsia tuolloin, kun oon tullut jätetyksi, mutta kuitenkin) tää biisi on ollut sellainen, jonka avulla on päässyt pikkuisen tilanteessa eteenpäin. Ja sama nopeutettuna.
Toinen samaan genreen sijoittuva balladi. Lopussa.. no siellä huomaa helposti, ettei video ja ääni ole ihan synkassa...
Olga
hiljaisuus
- Liittynyt
- 13.10.2001
- Viestit
- 40438
En pystynyt kerralla lukemaan, kun sanat katosivat kyyneliin. Kiitos vaikuttavasta tavastasi jakaa tunnelmasi meillekin. Jaksamista sinulle ja meille kaikille.
Vellu
Kuninkaalleninen
Ainoa kerta, kun oon ollut nuoren ihmisen hautajaisissa, oli tänä vuonna. Ei ollut niin paha tilanne kuin olisi voinut olla, ei ollut verisukulainen, mutta läheinen kuitenkin. Erittäin surullisia tilaisuuksia.
Elämä jatkuu, suru hälvenee, muisto säilyy. Voimia.
Elämä jatkuu, suru hälvenee, muisto säilyy. Voimia.
Tästä tunteellisesta raportista tuli niin mieleeni oman pikkuserkkuni hautajaiset 7-8 vuotta sitten. Hän kuoli auto-onnettomuudessa parikymppisenä jossain Lapualla (jäi rekan alle, ei vain nähnyt auringon häikäisyntakia ja ajoi kolmion takaa eteen).
Me olimme lapsuuden kavereita. Suurin kohokohta Lapuan reissuilla lapsuudessani oli päästä tuon pikkuserkun kanssa leikkimään. Hyviä lapsuuden muistoja todella paljon.. Ja sitten yhtenä iltana äitini tuli itkien kertomaan suru-uutiset.. Se oli suuri shokki ja itkin kyllä pitkään!
Ne hautajaiset olivat tosiaan todella synkät. Itsellenikin tapaus oli todella vaikea, ja niin se oli kaikille muillekin. Paikalla oli paljon surijoita, ihan sen kuolleen koulukavereista lähtien. Ja suru oli tietysti läheisimmillä aivan älytön.. Juuri tuo lapsensa menettäneiden vanhempien katse. Sitä ei voi sanoilla kuvata.
Itse sitä ei nykyään enää juurikaan sure, koska kyseessä ei ollut kuitenkaan niin läheinen ihminen. Mutta aina kun näen tämän pikkuserkkuni vanhemmat, niin näen heidän silmissään edelleen sen saman katseen kuin silloin hautajaisissa. Ehkä elämä voittaa heilläkin jo nykyään, mutta se suru ei silti katoa koskaan. En voi sanoa muuta kuin että oman lapsen menettäminen on varmasti kauheampia asioita mitä voi käydä.
Troy
Well-known member
Enriquelle ja Jaquessille
Tuollaiset tilanteet on jokaisen vanhemman suurin pelko, aivan helvetin paljon pahempaa kuin mitä mulle, itselleni, tapahtui ja mikä sen heijastus on lähipiiriin. Tajuan sen oikein hyvin. Haluan ilmaista tämän erikseen tuosta omasta leegoreissusta ja sen jälkimainingeista.
Tuollaiset tilanteet on jokaisen vanhemman suurin pelko, aivan helvetin paljon pahempaa kuin mitä mulle, itselleni, tapahtui ja mikä sen heijastus on lähipiiriin. Tajuan sen oikein hyvin. Haluan ilmaista tämän erikseen tuosta omasta leegoreissusta ja sen jälkimainingeista.