Mielialasi ja päällimmäinen tunteesi just nyt?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Olga
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Jep, PekPoylle pirun isot tsemit täältäkin. Kuten Mehe toisaalla totesi: tästä vaan kohti huikeita kokemuksia. Elämä hymyilee vielä!
 
Tsemit PekPoy'lle. 20 vuoden päästä voit kirjoittaa exällesi jotain lemmenloruja menneiltä ajoilta ja ihmetellä, että minne se lumo on kadonnut.
 
PekPoy:

Aluksi tuntuu ahdistavalta, että täytyy alkaa rakentaa kaikki uudestaan, mutta siitäkin usko vaan voi nauttia, ja isosti. Ainakaan ei kannata näyttää toiselle, että itse ihan rikki erosta. Kyllä se elämä siitä lähtee pyörimään ja kohta huomaat että hölmöä oli synkistellä. Naisia on Stadissa vaikka muille jakaa ja vaikka varmasti aluksi tuntuu ettei uudet kiinnosta, niin kyllä ne alkaa pian kiinnostaa. Ei muuta, kuin uutta matoa koukkuun vaikka joka ilta. Tässähän tulee ihan kateelliseksi melkein....
 
Kiitti.

Kerran tää on tullut koettua, silloin homma tietty oli tietty vähän eri, vaikka useamman vuoden suhde silloinkin olikin takana. Tällä kertaa on sitten jaettavana yhteinen kotikin, tavaroineen ja muistoineen.

Aika tiukkaa tekee ajatella ettei tätä elämää, joka rupes olemaan aika lähellä sitä mistä mä olin haaveillut, kohta enää ole. Taas nollista rakentamaan. Voi vitun vitun vittu.

Saatanallinen tilanne ja vaatii hemmetisti henkisiä voimavaroja ja sen tietyn kehityskaaren, että pääsee hommassa eteenpäin.

En viiti sievistellä, mutta jos minäkin surkimus tuollaisesta olen selvinnyt, niin kyllä sinäkin! Varma tieto. Tuu joskus juttelee jos siltä tuntuu.
 
Hiukan huolestunut ja samalla ärsyyntynyt. Poistettiin perjantaina viisaudenhammas alhaalta, mutta puudutuksessa ilmeisesti sattunut jokin kämmi, sillä osa ikenistä, huulesta ja leuasta vieläkin puuduksissa. Kaksi pistosta se lääkäri antoi ja muistan kyllä että se ensimmäinen sattu enemmän mikään aikaisemmin, vaikka on noita viisureita ennenkin poisteltu ja monenlaista muutakin operaatiota tehty. Vissiin sohasi sillä neulalla jotain hermoa oikein kunnolla.

Nyt on sitten tullut luettua netistä kauhukertomuksia siitä kuinka joillakin on kestänyt viikkoja jopa kuukausia ennen kuin tunto on kunnolla palautunut. Joillakin taas osa kasvoista halvaantunut pysyvästi. Onneksi itellä ei ole kuitenkaan noin vakavasta kyse sillä tunto ei ole kadonnut kokonaan, ongelma vaan siinä etten ole huomannut mitään muutosta pariin vuorokauteen.
 
Hiukan huolestunut ja samalla ärsyyntynyt. Poistettiin perjantaina viisaudenhammas alhaalta, mutta puudutuksessa ilmeisesti sattunut jokin kämmi, sillä osa ikenistä, huulesta ja leuasta vieläkin puuduksissa. Kaksi pistosta se lääkäri antoi ja muistan kyllä että se ensimmäinen sattu enemmän mikään aikaisemmin, vaikka on noita viisureita ennenkin poisteltu ja monenlaista muutakin operaatiota tehty. Vissiin sohasi sillä neulalla jotain hermoa oikein kunnolla.

Nyt on sitten tullut luettua netistä kauhukertomuksia siitä kuinka joillakin on kestänyt viikkoja jopa kuukausia ennen kuin tunto on kunnolla palautunut. Joillakin taas osa kasvoista halvaantunut pysyvästi. Onneksi itellä ei ole kuitenkaan noin vakavasta kyse sillä tunto ei ole kadonnut kokonaan, ongelma vaan siinä etten ole huomannut mitään muutosta pariin vuorokauteen.

Hyi hitto kun kuulostaa hirveältä. En taida itsekään kohta uskaltaa enää puudutuksia ottaa. :frank:
 
Kiitti.

Kerran tää on tullut koettua, silloin homma tietty oli tietty vähän eri, vaikka useamman vuoden suhde silloinkin olikin takana. Tällä kertaa on sitten jaettavana yhteinen kotikin, tavaroineen ja muistoineen.

Aika tiukkaa tekee ajatella ettei tätä elämää, joka rupes olemaan aika lähellä sitä mistä mä olin haaveillut, kohta enää ole. Taas nollista rakentamaan. Voi vitun vitun vittu.

Tsemppiä :/.

Koita pitää joillain vakiorutiineilla moottoria käynnissä. Ontolta ja tyhjään sutivalta tuntuu mutta jotenkin se vain sitten siitä hiljalleen helpottaa.

Pyri tapaamaan vanhoja hyviä kavereita, jos mahdollista. Sellaisia, jotka jaksaa kuunnella eivätkä ole vain että nyt bilettä pystyyn ja baanalle. Tai mikäs tuossa jälkimmäisessäkin vaihtoehdossa jos se tuntuu sopivalle. Arvelisin tosin, että et ole välttämättä sitä tyyppiä mille tuo vaihtoehto maistuisi just nyt.
 
Kiitti.

Kerran tää on tullut koettua, silloin homma tietty oli tietty vähän eri, vaikka useamman vuoden suhde silloinkin olikin takana. Tällä kertaa on sitten jaettavana yhteinen kotikin, tavaroineen ja muistoineen.

Aika tiukkaa tekee ajatella ettei tätä elämää, joka rupes olemaan aika lähellä sitä mistä mä olin haaveillut, kohta enää ole. Taas nollista rakentamaan. Voi vitun vitun vittu.

No voi itku. :frown: Tilanne voisi olla vieläkin pahempi. Jaksamista. Pidä itsestäsi huolta. Nuori, terve, fiksu mies - elämä moninaisine (moninaisisine) haasteineen on edelleen edessäsi.
 
Pekkikselle kovasti tsemppiä. Riipaisee tollaset todalla syvältä.

Itellä haikea olo. Hautasin just Kati-koiran. Kivinen ja juurinen sattui hautapaikka, mutta vaikka ois ollu peruskalliota niin en olis jättänyt kaivamatta. Oli siksi hyvä kaveri.
 
Kiitti.

Kerran tää on tullut koettua, silloin homma tietty oli tietty vähän eri, vaikka useamman vuoden suhde silloinkin olikin takana. Tällä kertaa on sitten jaettavana yhteinen kotikin, tavaroineen ja muistoineen.

Aika tiukkaa tekee ajatella ettei tätä elämää, joka rupes olemaan aika lähellä sitä mistä mä olin haaveillut, kohta enää ole. Taas nollista rakentamaan. Voi vitun vitun vittu.

Suret nyt kun surettaa ja harmittelet ja sitten jonkun ajan päästä tuumaat että "ja vitut" ja sitten nokka kohti uutta. :)
Kyllä se siitä taas lutviutuu.
 
Itellä haikea olo. Hautasin just Kati-koiran. Kivinen ja juurinen sattui hautapaikka, mutta vaikka ois ollu peruskalliota niin en olis jättänyt kaivamatta. Oli siksi hyvä kaveri.
Voi että. :frown: Arvostan.

Näistä tulee aina mieleen omat tilanteet. Kun hautasin edellisen koirani, oli tammikuun alkupuoli - paksulti lunta, pakkanen, pimeä ilta, tähtinen taivas. Veli oli sulan maan aikana tehnyt haudan valmiiksi, kun oli ennakoitavissa, että kaverini ei kestä kesään asti. Sinne kotipihan rauhaan kaverini laitoin ja peitin hyvällä kuivalla hiekalla. Hiekka oli ollut alkutalven ajan pirtissä, että pysyi sulana.

En pystynyt kirjoittamaan kotipäiväkirjaan mitään, kun kädet vapisivat, kynä oli kohmeessa, mieli maassa. Kyyneliä... :frown:
 
Kiitti.

Kerran tää on tullut koettua, silloin homma tietty oli tietty vähän eri, vaikka useamman vuoden suhde silloinkin olikin takana. Tällä kertaa on sitten jaettavana yhteinen kotikin, tavaroineen ja muistoineen.

Aika tiukkaa tekee ajatella ettei tätä elämää, joka rupes olemaan aika lähellä sitä mistä mä olin haaveillut, kohta enää ole. Taas nollista rakentamaan. Voi vitun vitun vittu.

Siitä se hiljalleen lähtee. Meni mullakin talo, tavarat ja kakara. Ja oli sekin jo toinen kerta.

Just tänään juttelin erään asiakkaan kanssa joka erosi vuosi sitten ja oli ihan maassa silloin. Nyt kysyin menisitkö takaisin? (Vuosi sitten käskin tähtäämään vuoden päähän ja LUPASIN ettei silloin vituta enää läheskään niin paljoa) Eipä tuo enää haluisi ja nauroi vielä räkäsesti päälle.:thumbup:
 
Ylös