Mielialasi ja päällimmäinen tunteesi just nyt?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Olga
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
IMHO lasten on vieläkin kamalampi elää kulissi- tai riitaisassa parisuhteessa.
Käsittääkseni pöhkis on jo aika hyvin koittanut saada asiat tolalleen, mutta joskus tulee se raja vastaan että pitää päättää että uhraako oman mielenterveytensä vai eroaa.

Kyllä, kyllä. Mietin vaan sitä, että varmasti on yritettykin, mutta toivon, että ratkaisu ei ole vieraissa sängyissä käyminen, ellei vaimo sitä erikseen hyväksy. Reilu ero lienee parempi, jos tilanne on pysyvä. Tapausta tuntematta on niin vaikea neuvoa toista, ja varsinkin kun vaimon kantaa emme varmasti pääse kuulemaan, joskaan ei se meille kuulukaan.
 
PuoliPöhkölltä varmasti viisas ratkaisu kyseisessä tilanteessa. Ei helppo, mutta ilmeisesti kuitenkin paras.
 
IMHO lasten on vieläkin kamalampi elää kulissi- tai riitaisassa parisuhteessa.
Käsittääkseni pöhkis on jo aika hyvin koittanut saada asiat tolalleen, mutta joskus tulee se raja vastaan että pitää päättää että uhraako oman mielenterveytensä vai eroaa.

Samaa mieltä.
 
Peesailen Mossen peesissä Jussia.

Avioero on sellainen asia, että sitä ei toivoisi kenellekään. Vaikka tietääkin, että se voi olla myös se paras vaihtoehto. Toivotan Pöhkölle tsemppiä, rohkeutta ja kärsivällisyyttä. Vuoden päästä tuntuu jo helpommalta, usko siihen.
 
Eiköhän se ole siinä vaiheessa jo pikkusen myöhäistä kokea herätyksiä, ainakaan sen parisuhteen kannalta, ehkä tulevien sitten.

En voi sanoa Puolipöhkön vaimon puolesta. Mutta tiedän tapauksia, että ei oo tajuttu tilannetta toisen kannalta ennen herätystä, ja jotain on voitu vielä tehdä. Mutta jos Pöhkiksen mitta on nyt täysi, eikä vaimo tule yhtään vastaan, ei kai sille sitten mitään voi. Mitä tulee seuraaviin suhteisiin, ei sitäkään voi sanoa, kun ei tiedä mistä kiikastaa.
 
IMHO lasten on vieläkin kamalampi elää kulissi- tai riitaisassa parisuhteessa.
Käsittääkseni pöhkis on jo aika hyvin koittanut saada asiat tolalleen, mutta joskus tulee se raja vastaan että pitää päättää että uhraako oman mielenterveytensä vai eroaa.
Noita tuli omallakin kohdalla puntaroitua kauan ja hyvinkin raskain mielin. Päätös oli kuitenkin tehtävä ja se oli oikea; kaikki osapuolet voivat tänä päivänä paljon paremmin kuin ennen. Välit ovat myös kunnossa joka suuntaan, paitsi ehkä tiettyyn osaan ex-puolison sukua.
 
En voi sanoa Puolipöhkön vaimon puolesta. Mutta tiedän tapauksia, että ei oo tajuttu tilannetta toisen kannalta ennen herätystä, ja jotain on voitu vielä tehdä. Mutta jos Pöhkiksen mitta on nyt täysi, eikä vaimo tule yhtään vastaan, ei kai sille sitten mitään voi. Mitä tulee seuraaviin suhteisiin, ei sitäkään voi sanoa, kun ei tiedä mistä kiikastaa.

Niin noh, "vikahan" (lainausmerkeissä tarkoituksella) harvemmin on vain yhdessä osapuolessa, jos kemiat vaan ei enää osu yhteen. Jos näin on, niin eipä kai siinä yhden osapuolen herättelyllä paljoa enää saavuteta. Parisuhdeterapiatkin on näköjään jo käyty (siellä kai ne perimmäiset ongelmat on jo puitu perin ja pohjin), luulis jo siinä vaiheessa heräävän, jos se siitä olis kiinni.
 
Eiköhän se ole siinä vaiheessa jo pikkusen myöhäistä kokea herätyksiä, ainakaan sen parisuhteen kannalta, ehkä tulevien sitten.
Noh, Puolipöhkön kertoman mukaan ei oikein ole enää aikoihin ollut kyse varsinaisesta parista tai suhteesta, parisuhteesta puhumattakaan.
 
Niin noh, "vikahan" (lainausmerkeissä tarkoituksella) harvemmin on vain yhdessä osapuolessa, jos kemiat vaan ei enää osu yhteen. Jos näin on, niin eipä kai siinä yhden osapuolen herättelyllä paljoa enää saavuteta. Parisuhdeterapiatkin on näköjään jo käyty (siellä kai ne perimmäiset ongelmat on jo puitu perin ja pohjin), luulis jo siinä vaiheessa heräävän, jos se siitä olis kiinni.

Tosta heräämisestä.....joskus tarvitaan tekoja, jos puheet ei auta. Voi olla tapauksia, joissa puhuttu kyllä on, mutta mikään ei muutu, kaikki jää ennalleen, ja vasta teot ovat vaikuttaneet, kun ollaan ymmärretty kuinka tosissaan toinen on.

Oot varmaan oikeassa siinä, että harvemmin kyse vain yhdestä osapuolesta. Ja eihän me nytkään tiedetä, mistä se haluttomuus johtuu, ja haluaisiko vaimo haluta, mutta ei vaan pysty. (hormoonit, masennus tms)

Tosi vaikee aihe, ja kipeä. Toivotaan, että kaikilla osapuolilla menee asiat lopulta hyvin.
 
Ja eihän me nytkään tiedetä, mistä se haluttomuus johtuu, ja haluaisiko vaimo haluta, mutta ei vaan pysty. (hormoonit, masennus tms)

Ymmärsin, että tuo haluttomuus on lähinnä seuraus eikä suinkaan syy.

Mutta mitäpä me tästä sen enempää. Toivon edelleenkin Puolipöhkälle kaikkea hyvää, aika parantaa!
 
Niin noh, "vikahan" (lainausmerkeissä tarkoituksella) harvemmin on vain yhdessä osapuolessa, jos kemiat vaan ei enää osu yhteen. Jos näin on, niin eipä kai siinä yhden osapuolen herättelyllä paljoa enää saavuteta. Parisuhdeterapiatkin on näköjään jo käyty (siellä kai ne perimmäiset ongelmat on jo puitu perin ja pohjin), luulis jo siinä vaiheessa heräävän, jos se siitä olis kiinni.

Meillehän tsykoloki sanoi että eiköhän homma ole tässä jos toinen kovasti eroa haluaa eikä näe toisessa mitään hyvää.
 
Ymmärsin, että tuo haluttomuus on lähinnä seuraus eikä suinkaan syy.

Positiivista tietysti on ettei Puolipöhkön kertoman mukaan seksiä ei ole käytetty aseena konfliktitilanteissa. Toisaalta sovintoseksiäkään ei ole taidettu harjoittaa.
 
Puolipöhkölle virtaa ja onnee uuteen elämänvaiheeseen.

Ja ittehän mainostan sitä elämänvaihetta sen verran että heräsin yllätyksekseni aamulla viereisen rapu kolmekymppisen yh-äidin kyljestä ja harrastettiin melkomoisen rietasta ja hyvää seksiä tämä aamu. Joskus ei kannata lähtee merta edemmäs kalaan. Lomatunnelmissa ja nyt parille loiventavalla tohon terdelle.
 
Ylös