Luvassa tunteellista tuubaa.
Kiitos suuri teille onnituksia antaneille. Olen ollut aina huono onnittelemaan ja osaa ottamaan (joulukorttien lähettämisessä maailman surkein tapaus). Nyt tässä teidän viestejä lukiessani tajusin että miten paljon sitä aika lyhyellä viestillä voi toisen mieltä lämmittää. Erityiskiitos teille hieman pidemmän linjan forumisteille jotka olette varmaankin todenneet minut aika teräväkieliseksi, erityisesti hieman nuorempana vuosituhannen vaihteessa, paikkaani hakiessani tässä maailmassa. Vaikka en ole kanssanne erityisemmin kaveerannut niin silti otitte osaa ilooni ja onneeni vaikka olisi varmaankin ollut aika helppo tuumia että tuota nyt en ainakaan onnittele.
Tästä viestistä nyt varmaankin voi meikäläisen ajatusmaailmasta tehdä vaikka minkälaisia tulkintoja mutta menkööt . Tässä kun parivuotiaan kanssa leikkii ja kommunikoi ja tuota uuttakin tulokasta on katsellut ja hoidellut niin alkaa kai pikkuhiljaa oivaltamaan että mistä koko elämässä taitaa olla kyse. Lapset ottaa aivan käsittämättömän paljon aikaa ja itsekkäille ajatuksille ja suunnitelmille ei ole ollut hetkeen tilaa. Väsyttää ja pinnakin välillä kireällä mutta silti kaikesta huolimatta sydämellä on hyvä olla.
Ja nyt leikkasin koko tekstin pois ja nyt pastesin takaisin.
Kiitos suuri teille onnituksia antaneille. Olen ollut aina huono onnittelemaan ja osaa ottamaan (joulukorttien lähettämisessä maailman surkein tapaus). Nyt tässä teidän viestejä lukiessani tajusin että miten paljon sitä aika lyhyellä viestillä voi toisen mieltä lämmittää. Erityiskiitos teille hieman pidemmän linjan forumisteille jotka olette varmaankin todenneet minut aika teräväkieliseksi, erityisesti hieman nuorempana vuosituhannen vaihteessa, paikkaani hakiessani tässä maailmassa. Vaikka en ole kanssanne erityisemmin kaveerannut niin silti otitte osaa ilooni ja onneeni vaikka olisi varmaankin ollut aika helppo tuumia että tuota nyt en ainakaan onnittele.
Tästä viestistä nyt varmaankin voi meikäläisen ajatusmaailmasta tehdä vaikka minkälaisia tulkintoja mutta menkööt . Tässä kun parivuotiaan kanssa leikkii ja kommunikoi ja tuota uuttakin tulokasta on katsellut ja hoidellut niin alkaa kai pikkuhiljaa oivaltamaan että mistä koko elämässä taitaa olla kyse. Lapset ottaa aivan käsittämättömän paljon aikaa ja itsekkäille ajatuksille ja suunnitelmille ei ole ollut hetkeen tilaa. Väsyttää ja pinnakin välillä kireällä mutta silti kaikesta huolimatta sydämellä on hyvä olla.
Ja nyt leikkasin koko tekstin pois ja nyt pastesin takaisin.