Nyt alkaa helpottaa.
Aamulla oli ekaks pientä ohjelmaa
. Bensa oli hieman "vähissä", kun eilen oli hieman kiirusta ensiks pelaamaan snookeria yhden kanssa foorumistin kanssa. No sitten kun heitin sen kotiin, ni haettiin safkat matkalla, eikä tullu taaskaan tankattua, kun oli kiire kotiin ennen kun safkat jäähtyy. (onneks huomasin aamulla, että oli ollu koko matkan kartturin penkissä penkinlämmitin päällä, että pysyi kyllä kaveri lämipimänä koko matkan
. Ihmeeks se siinä pyöris
)
No illalla piti velä ajaa lähikauppaan sillä lämpimällä autolla se muutama kilometria ja käydä samalla tankkaamassa. Mutta ei sitte tarvinnukkaan lähteä.
Aamulla käynnistelin kankeaa autoa, vaikkakin johdon päässä olikin ollut. Ai niin. Talviloma viikko, eli muksu viedäänkin päiväkotiin vajaan kilsan päähän toiseen suuntaan kun töihin mennään, eikä meidän viereiseen kouluun. No kaipa tuolla pensalla lähihuoltikselle pääsee, joka on siellä työmatkan varrella, vaikka tietty se noin kylmänä imee aika hyvin .
Vaimo vie ölapsen tarhaan, ennen kuin lähdetään takaisin kotiinpäin ja itse työmatkalle. Keltainen bensavalo hohtaa koelaudassa kilpaa taivaanrantaan laskevan lähes täyden kuun kanssa. Kunnes kone köhii :jaska:
250 metriä ennen huoltista auto pysähtyy. No kauhealla puserruksella auto pois risteyksestä hieman sivummalle. Minä käpyttelemään huoltikselle, jossa yön/aamun myyjä flirttailee jonkun latinon näköisen pullakuskin kanssa tms. Kyseisellä huoltiksella on oikein huoltopistekkin, joten olen sieylä ennenkin joskus hakenut Bensaa johonkin 4 litran öljykanisteriin, jota siellä aina tulee tyhjäksi. Myyjä ei edes vaivautunut hallin puolelle katsomaan, vaan totesi kylmästi, ettei viikoloppuna ole tehty huoltotöitä, joten tyhjiä kanistereita ei ole nyt. Katso vaikka tuolta tien toiselta puolelta roskiksesta.
Hammasta purren lähden ovesta ulos ja marssin isolle roskasäiliölle. Joka tietysti on lukossa :jaska:. Marssin pikavauhtia takasin autolle, jossa vaimo ihmettelee että mitäs nyt. Totesin pokkana, että sitten työnnetään.
Lähdettiin sentään sitä pyörätietä pitkin lykkimään, missä oli sentään hiekna hiekkaa. Raskaampi oli kyllä lykätä, mutta tie kun oli peili kirkas jäästä. Pari kolme kertaa oli pakko pysähtyä kun meinas lattaa lentää hapen puutteesta. 50 metriä ennen joku pyöräilijä tulee ja soittaa kelloa juuri kun minä ja keuhkoputken tulehduksessa oleva vaimoni puhalletaan silmät väärinpäin päässä lepotauolla. Meinasin rääkästä heti että vittu nyt lähtee. Ystävällisesti laitoin kuitenkin kuskin ovaen kiin ja hyppäsin penkalle, huutaen että täältä puolelta mahtuu ohi.
Pysähtyi sitten kuitenkin ja kysyi että mikä onkelma. Sanoin että benas olis hieman vähissä ja koitetaan lykkiä tohon 50m päässä olevalle huoltikselle. Pisti pyörän jalalle ja alkoi myös lykkiä. Lopulta kun päästiin tielle ja kääntymään huoltiksen pihalle, tuli pahin paikka. Tie oli tietysti taas liukas ja edessä pieni ylämäki huoltiksen pihalle. No siihenhän se tietysti jäi. Hyppäsin autoon sisälle ja ykkönen päälle ha startin kanssa väkisin nyppylän yli, akku ja startti hehkuen. Automaatista bensaa tankkiin ja vauhdilla töihin, jossa alkoi vasta jälkihiki valumaan. Hyvä että nyt on paita kuivinu:dunno:
No. Meni tunnin verran, kun vaimo soitti, ettö oli käyny työpaikkalääkärillä, joka käski mennä kotiin lepäämään, kun oli alkanu kuumekkin nousta aamuisen "jumpan" jälkeen. Kysyi että meneekö hän autolla, vai heitänkö minä. Lupasin lähteä kyyditsemään.
Päästiin risteyksestä Helsingintielle, niin tuulilasissa napsahti. Ei siinä sen enempää katseltu, mutta vaimo sanoi, että hänelläkin oli joku päivä tullut kivi tms tuulilasiin. Katseli ja kyseli, että onkto tuollanen jälki ollut lasissa ennen, entä tuollainen jne jne. Viimeinen oli sellanen 10 senttiä alareunasta tuulilasin keskiosassa. Sanoin että on siinä joskus ollut ihan pieni, mutta nyt siinä oli sellainen puolentoista sentin pituinen särö sivusuunnassa. Sanoin että osuspa samaan paikkaan äsköinen kivi. Ja että näytää vähän siltä, että voi haljeta lisää.
No joo. Menihän siinä viitisen minuuttia, ennen kuin kuului NAPS. KATO; SE ETENEE IHAN SILMISSÄ, kiekaisi vaimo vieressä. Istuin hiljaa, ajaen eteenpäin, katsellen kuinka yli metrin pituinen halkeama tuulilasiin hajosi yhä pidemmälle ja pidemmälle :mad_old::mad_old:.
No. Vein vaimon kotiin ja pääsin sitten töihin lopultakin. Nyt alkaa jo pikkuhiljaa helppaamaan :dunno: