Aamupäivällä oli hetkellisesti hyvä olo, kun sai tunnin verran jauhettua aiheesta Matkustajavaunujen nunerointijärjestelmä ja rajanylittävän matkustajaliikenteen vaatimukset. Nyt vituttaa taas oikein urakalla, kun kuusi viikkoa toisen kurssin ja ryhmätyön aloittamisen jälkeen kenelläkään ei ole oikeastaan tarkkaan selvänä, että mikä se aihe on, mitä helvettiä me oikein tehdään ja oikeastaan mitkä ne ryhmätkään oli (tehtiin varmuuden vuoksi vielä uudet ryhmät, kun muutkin oli jo sitä mieltä että tämä menee nyt niin vituiksi kuin voi mennä). Ja kaiken kruunaa tietenkin kun opettajakaan ei enää jaksa peitellä vittuuntumistaan, kun sen kovin suunnittelemat matkaideat meni vituiksi kun ketään ei kiinnostanutkaan.