Tuossa pari päivää takaperin Mrs. T loihe lausumahan, että vieläkin tulee semmoisia hetkiä että tajuaa oikeasti ettei iskää enää ole. Sehän on ihan normaalia toki, itsellekin tuli veljestäin pitkän aikaa. Mutta tuo sai miut tajuamaan, että niin.. tuo tunnehan on nyt poikkeus, eikä sääntö kuten vielä vähän aikaa sitten.
Haavat paranee. Ei kokonaan varmaan koskaan, eikä pidäkään, mutta sen verran että voidaan sanoa tilanteen normalisoituneen. Voidaan suunnitella kesälomaa ja olla niin kuin normaalit ihmiset.. pitkästä aikaa. Tosin suunniteltiinhan myö kesälomaa vuosi sitten tähän aikaan samalla lailla, ja sitte meni kaikki paskaks, että. Kopkop.
Mutta josko kukaan ei sais mitään kohtauksia, tippuis katolta tai muutenkaan kuolis tällä kertaa..