Sain kerran pesäpallossa kopin. Yläasteikäisenä ns. talvikentällä pelattiin koulun liikuntatunnilla.
Vitutti koko peli, mutta piti pelata koska muutkin pelasivat, enkä jaksanut yksin lähteä kävelemään (liikuntatunneilla opettaja käski meidät urheilemattomat lortit esim. käymään katsomassa mitä oli kontio-hallin ikkunassa olevissa tussatuissa plakaateissa tarjouksessa. Väitti että käy sitten koulupäivän jälkeen tarkistamassa, eikä laula kukko kunnian, mikäli olemme satuilleet). Seisoin siis jossain siinä keskellä kenttää kun pallo tuli n. polven korkeudella. Sattui räpylä olemaan siinä tiellä ja avasin sen, niin sinnehän se läsähti ja jäi.
Toinen, varhaisempi muisto tuosta hienosta lajista ajoittaa ala-asteaikaan. "Pelasimme" koulun pihalla. Halutessaan sai käyttää ns. leipälapiota, jota käytinkin. En osunut kertaakaan.
Kerran käytiin Piikkarissa katsomassa pesistä. Mentiin pummilla sisään ja kesken matsin samaa reittiä ulos. Kiinnosti kyllä tosi paljon.
Nuorempana ja miksei vähän vanhempanakin olin melkein kiinnostunut naisten pesiksestä, koska se oli likimain ainoa televisiosta näkynyt urheilulaji jossa oli muodokkaita naisia.
Siinä ne melkein olikin, pesismuistot.
Ai niin, varastin tuolta ns. talvikentältä kerran kaks pesismailaa. Oikasin sen poikki, ja kauppislaiset (muistaakseni) olivat unohtaneet varustekassin kentän laidalle. Otin siitä pari mailaa mukaani. Mailat kulkivat elämässäni muutaman vuoden, kunnes erään ottelun jälkimainingeissa tai sen aikana katosivat johonkin.
Hieno laji. Ei voi muuta sanoa.