Toissa viikonloppuna Iida tuli mesessä tiedustelemaan, mitä minulla sitten oli loppujen lopuksi niin tärkeää asiaa. Sanoin, että olen pahoillani ja toivon, että voitaisiin olla vielä ystäviä.
Hän alkoi sanomaan, että alkuperäinen tarkoitus ei ollut edes suuttua tai muutenkaan alkaa riitelemään. Lisäsi myös, että sen mielestä oli ärsyttävää, kun en huomannut milloin menin liian pitkälle eikä sen takia haluaisi motata mua tjsp. Sovittiin, että jutellaan lisää tavatessamme ja viime viikolla puhuttiin kahden kesken Iidan kanssa. Sopivan tilanteen salliessa menin hänen vierelleen, pyysin anteeksi, pahoittelin ja kysyin voidaanko olla vielä ystäviä. Hän vastasi positiivisesti kera upean hymynsä.
Tänään toivotin hänelle hyvää ystävänpäivää ja meille kummallekin alkoi piirtyä naamalle tyytyväinen hymy. En viitsinyt juuri siinä tilanteessa halata, mutta ehkä myöhemmin tänään.
:thumbup: