Schumacherin ura pähkinänkuoressa.
Schumacherin ura pähkinänkuoressa.
Kiistatta hän on yksi lajin menestyneimmistä. Uran varrelle kuitenkin sijoittuu törkeitä ja suorastaan epäurheilijamaisia käytöksiä, mutta myös todella hyviä suorituksia. Kaikkihan alkoi vuonna 1991 Belgian Spasta, jonne Eddie Jordan hälyytti hänet tuuraamaan vankilassa istuvaa varsinaista kuskia.
Schumacher ei tietenkään olisi ollut Jordanin ainoa vaihtoehto, mutta jo tässä vaiheessa oltiin viekkaita. Schumacherin manageri nimittäin kertoi Jordanille, että Schumacher tuntee radan kuin omat taskunsa, koska Kerppen ei ole kovinkaan kaukana Spasta. Todellisuudessa Schumacher ei ollut ikinä edes käynyt Span radalla :yuck: . Tämä ei ehkä vielä ollut epäurheilijamaista käytöstä, mutta erittäin ovelaa saada näytönpaikka. Aika-ajossa Schumacher menestyi heti mainiosti ajaen seitsemänteen lähtöruutuun, joka muuten oli tuohon astisista saavutuksista Jordan tallin paras lähtöruutu. Kilpailu kuitenkin päättyi kolariin heti alussa, mutta Benetton tallipäälikkö Flavio Briatore haistoi kyvyn ja palkkasi hänet talliinsa heti seuraavaan kilpailuun. Viekkaus siis kannatti.
Ensimmäinen voitto tulikin sitten heti seuraavana vuonna siellä mistä kaikki alkoi eli Spassa. Tällöin jo Benetton tallissa, jonne hän pääsi heti seuraavaan kilpailuun Jordanilta. Vuodet 92-93 menivät vielä kokemusta kartuttaessa, mutta vuonna 94 tulikin sitten maailmanmestaruus. Se ratkesi kuitenkin varsin ikävällä tavalla Schumacherin kolaroitua MM taistelussa mukana oleva Damon Hill ulos kilpailusta. Seuraavana vuonna Schumacher ajoi jälleen mestaruuteen Benettonilla. Tälläkertaa tosin huomattavasti vankemmalla piste-erolla kuin edellisellä kaudella. Kaudella 94 kuoli myös yksi lajin legendoista eli Ayrton Senna. Kukaan ei tiedä olisiko Senna pystynyt päihittämään Schumacherin, jolloin mahdollisesti myös Villeneuve tai Hill ei olisi voittanut mestaruuksia vuosina 96-97.
Kauden 1995 lopulla ratkesi Schumacherin siirtyminen historialliseen Ferrari talliin ja tehtävänä oli palauttaa talli takaisin huipulle. Homma ei tietenkään ollut helppo eikä se tuottanut tulosta vielä kaudella 1996. Tuolloin kyllä nähtiin muutamia häikäiseviä suorituksia kuten Barcelonan rankkasadekilpailu umpisurkealla Ferrarilla. Tälläkertaa Damon Hillillä ei ollut juurikaan vaikeuksia ajaa mestaruuteen lähes ylivertaisella Williams autolla. Kaudelle 1996 Williams palkassi myös Atlantin takaa CART sarjasta Jaquess Villeneuven, joka pääsi heti Melbouressa paalupaikalle ja oli itseasiassa hyvin lähellä voittaa kyseisen kilpailun.
Kaudelle 1997 puhalsivat jälleen uudet tuulet ja mestaruuden vei Jaquess Villeneuve lähes ylivertaisella Williams autolla. Schumacher antoi kuitenkin hyvän vastuksen heikommasta kalustosta huolimatta ja oli jo lähellä mestaruutta. Epäurheilijamainen yritys kilkata Villeneuve ulos kauden viimeisessä kilpailussa kuitenkin epäonnistui johtaen Schumacherin keskeytykseen. Villeneuve kuitenkin onnistui pääsemään maaliin ja saamaan riittävästi pisteitä voittaakseen mestaruuden. Tälläkertaa tuomaristo ei kuitenkaan katsonut toimintaa läpi sormien vaan hylkäsi Schumacherin MM-sarjan kakkos sijoituksen. Kauden viimeisen kilpailun muuten voitti Suomen Mika Häkkinen. Noihin samoihin aikoihin myös Michaelin pikkuveli Ralf aloitteli uraansa F1:ssä ja missäpä muualla kuin Jordanilla :wink:
Kaudet 98 ja 99 sujuivatkin sitten suomalaisittain erittäin iloisesti Mika Häkkisen kurvaillessa mestaruuteen molempina vuosina. Vuonna 98 Schumacher ja Ferrari olivat kuitenkin jälleen lähellä mestaruutta. Amatöörimäinen virhe Suzukan lähtöruudukossa kuitenkin pudotti Schumacherin aivan letkan hännille, jolloin ainoaksi mahdollisuudeksi jäi armoton takaa-ajo, joka päättyi rengasrikkoon.
Kausi 99 olikin taatusi yksi Schumacherin uran ikimuistoisimmista. Ei tietenkään postiviisessa mielessä. Kaikki muistavat Silverstonen onnettomuuden, jossa Schumacher katkaisi molemmat jalkansa ja käytännössä menetti mahdollisuudet mestaruuteen. Mestari tuli kuitenkin vielä kauden lopulla mukaan ja toi Ferrarille tallimestaruuden.
Ferrari oli taatusti saanut lisäpotkua edellisvuoden merkkimestaruudesta ja seuraava kausi alkoikin selkeillä voitoilla kolmessa ensimmäisessä kilpailussa. Häkkisen ollessa vielä nollilla. Kesällä palaset alkoivat kuitenkin loksahdella McLarenilla kohdilleen ja Ferrarin etumatka alkoi kutistua pisteiden muodossa. Me kaikki muistamme taatusi yhden maailman hienoimmista ohituksista Kemmelin suoralla. Schumacherin mestaruus kuitenkin ratkesi käytännössä Indianapolisissa Häkkisen moottoririkkoon. Schumacher teki sen mitä Ferrari fanit odottivat Jody Schekterin jälkeen 21 vuotta.
Kaudella 2001 Schumacher olikin sitten täysin ylivoimainen. Suurin syy tähän oli kilpailijoiden heikkoudet. McLarenilla kärsittiin tuhottomasti tekniikka ongelmista kuten Häkkisen keskeytys viimeisellä kierroksella Barcelonassa. Jos Schumacher oli ylivoimainen kaudella 2001 oli hän vielä ylivoimaisempi vuosina 2002 ja 2003. Tällöin kuitenkin nähtiin muutamia erittäin epäurheilumaisia käytöksiä kuten Barrichellon himmailu Itävallan GP:n maalisuoralla vuonna 2003.
Kaudelle 2004 tehtiin sääntömuutoksia, joiden piti tuoda lajin viihdearvoa takaisin onnistuen siinnä osittain, sillä kausi oli edellisiä huomattavasti tiukempi. Kimi Räikkönen tarjosi hyvän vastuksen vanhalla McLarenin kehitysversiolla, jolloin myös Ferrarilla alkoi tulla keskeytyksiä. Kaudella oli myös enemmän viihdearvoa, sillä esimerksiki Brasiliassa nähtiin erittäin jännä sadekelin kilpailu, jossa kuljettaja yksikerrallaan suistui radalta samassa paikassa. Siihen mutkaan muuten taasti kertyi maailman kallein kaatopaikka. Kilpailun voittoon ajoi lopulta Giancarlo Fisichella Jordanilla, Räikkösen ollessa toinen ja kolmanneksi sijoittui ensimmäistä kertaa urallaan palkintopallille noussut Fernando Alonso. Kirjaimellisestihan hän ei kylläkään päässyt nousemaan palkintopallille vaan joutui sairaalaan ajettuaan kolarin hieman ennen kilpailun loppua.
Kaudella 2005 Ferrarin ote alkoi kuitenkin lipsua ja Schumacher jäi lopulta ulos mestaruustaistosta hieman kehnolla Ferrarilla. Mestaruus meni lopulta Renaultin Fernando Alonsolle. Kaudella nähtiin kuitenkin varmasti yksi F1 historian erikoisimmista kilpailuista johon starttasi vain 6 autoa (Ferrarit, Jordanit ja Minardit). Schumacher voitti lopulta helposti kyseisen kisan, mutta mestaruus jäi saavuttamatta.
Tänävuonna kaikki sitten loppuu Schumacherin osalta. Alkukausi sujui vielä Renaultin johdolla, mutta kesällä palaset loksahtelivat kohdalleen Ferrarilla ja ero Alonsoon kaventui. Kauden tiettävästi jännittävin kilpailu käytiin Unkarin maaperällä, jossa voittoon ajoi lopulta Jensson Button (ensimmäistä kertaa urallaan). Kausi ei tietenkään ole vielä lopussa ja Schumacherilla on mahdollisuus ottaa uransa kahdeksas mestaruus, sillä eroa on Alonson eduksi enää vain kaksi pistettä. Se olisi tietysti hieno päätös mahtavalle lähes 15. vuotiselle uralle kuninkuusluokassa. Kaikki muistamme tapaus Villeneuven, joka ei tyytynyt lopettamaan F1:ssä heti voitettuaan mestaruuden suoraan huipulta vaan lähti mukaan keskikastin tallehin, jossa saavutti ehkä yhden palkintopalli sijoituksen. Emmehän halua samanlaista kohtaloa Schumacherille, varsinkin kun hänellä on paikka Ferrari tallissa koko loppuelämän ajan.
Teksti on kirjoitettu parissa kymmenessä minuutissa ulkomuistin pohjalta, joten siinnä saattaa olla asiavirheitä.
Millään tuota ei enää jälkikäteen voida toisin todistaa joten sana on vapaa...