NORF 2015 done!
Hiljalleen alkaa veto palautua jäseniin ja tuollaisen reippaan puristuksen aiheuttama henkinen tyhjiö täyttyä tulevista visioista. Toinen vuosi CRO hommissa oli jälleen antoisa kokemus kaikin puolin. Kokonaisuutena tämänvuotinen kisa menee kirkkaasti top kolmoseen omakohtaisista kokemuksista kyseisessä tapahtumassa.
Kisa sisälsi kaikki elementit, mitä kutkuttavan kiehtovaan trilleriin kuuluukin: oli paljon dramatiikkaa, suuria tunteita, tapahtumia, huikeaa kamppailua voitoista eri luokissa ja suomalaismenestystä. Oli mukava tavata paljon tuttuja hahmoja niin kilpailijoiden puolelta, kuin myös eri tallien ja tiimien henkilöstön puolelta. Lisäksi oli mukava huomata, että erityisen paljon oli liikkeellä hyväntuulisia ja positiivisia katsojia. Omalle kohdalle ei sattunut kuin yksi mielensä pahoittaja, jonka mielestä murjottaminen ja äksyily on ralleissa paras tapa viihtyä ja tehdä muidenkin katselumatkasta elämys. Ei haittaa jatkossakaan, jos vastaavan kaltaiset rutisijat päättävät pysyä kotona. Kaikilla on silloin mukavampaa.
Kilpailun hermokeskuksessa tapahtumien seuraaminen on avannut huimasti silmiä siihen todellisuuteen, mitä on tämän päivän MM-ralli. Huimaa hommaa.
Alkuviikko oli onneksi leppoisampi, kunhan oli saatu kaikki kilpailijat onnellisesti ilmoittautumisen jälkeen reitille nuotteja raapustamaan. Shakedown aloitti sitten sen puhelinrumban, mitä sitten riittikin kiitettävästi koko kisan ajan. Puskaan jääneiden kilpureiden tiimit kun soittelivat, milloin voivat noutaa autojaan metsästä ja starttaavatko vaiko eivät ralli kakkoseen sekä kaikkea mahdollista näihin liittyviä epätietoisuuksia selvittääkseen. Tuota runkia oli meinaan tänä vuonna melkoisen reippaasti. Kisapäivät olivatkin sitten ihan jees mittaisia, aamulla ylös 5:30 ja illalla pää tyynyyn siinä 00:30 kieppeillä. Päätöspäivänä hommat piti olla ohi 19:30, mutta Lefebvren Rättäristä johtuen vasta 22:30 oli tapahtuma meidän osaltamme taputeltu. Ehtihän siitä onneksi vielä BRA:han katsastamaan Fidel Bistron soitantaa…
Kisa itsessään oli täsmäisku leukaperiin kaikille niille epäilijöille, joiden mielestä menestyvä suomalainen rallikuljettaja on uhanalainen ja katoava luonnonvara. J-M saisi vain useamminkin ottaa noin miehekästä otetta tekemiseensä, niin pistetilanne näyttäisi vähän paremmalta.
Esuppi ja Janne. Aivan suvereeni esitys kaikilla osa-alueilla mitattuna. Tallikaveri näytti täysin statistilta, eivätkä muutkaan pysyneet samalla kalenterin sivulla alkuunkaan. Tekemisestä, olemuksesta, puheista ja aivan kaikesta huokuu 110% sitoutuminen siihen, että kaikki tähtää jatkuvaan kehitykseen, jolla ura tulee rakentumaan vielä pitkälle. Molemmat miehet kabiinissa nauttivat täysin siemauksin koko tuosta härdellistä, mitä rallisirkukseksi kutsutaan. Ja mikä parasta, kumpikin on edelleen täysin jalat maassa. Arvostan!
Lisäksi suomalaisilla oli hieno ketju WRC3-luokassa, Haapamäki-Huttunen-Suninen. Siinä on kolme nuorta kaveria, jotka ovat melkoisen erilaisissa tilanteissa uransa kannalta, mutta kaikki ovat nopeita, erittäin nopeita. Temellä on askelmerkit pisimmälle tällä haavaa tiedossa ja vauhtia olisi nytkin ollut, mutta kalusto ei ole tehtävän tasalla luotettavuuden suhteen. Joka kisa tänä vuonna on päättynyt sähkövikaan. Voi vain kuvitella sen palautteen, joka kirpoaa Sunisen mesenaatilta tallin suuntaan… Haapamäki oli selkä seinää vasten, taisteli hienosti ja kaatui saappaat jalassa. Toivottavasti tulevaisuus tuo hänellekin lisää mahdollisuuksia, JWRC-kausi loppui hänen osaltaan tähän kisaan, koska mestaruusmahdollisuudet ovat käytännössä menneet, eikä tuossa sarjassa muulla kuin voitolla ole merkitystä. Huttunen oli elämänsä paikassa ja kävi läpi rumban, josta saisi melkoisen kirjan raapustettua. To-pe yönä iskenyt vatsatauti olisi rajuudellaan laittanut useamman muun heittämään pyyhkeen kehään saman tien, mutta pojat ottavat parit ylimääräiset kalsarit matkaan ja pistelivät menemään. Eihän se kisa mennyt lainkaan odotuksien mukaisesti, mutta motorsport sisältää toisinaan myös epäonnistumisia. Sometimes you win, sometimes you learn, kuten sanonta kuuluu.
Katsotaan mitä kaikkea tulevaisuus tuo tullessaan.
