Tuo 1997 oli kyllä Häkällä erikoinen kausi. Auto petti kolmesti johtoasemassa, ja ilman näitä keskeytyksiä olisi jo 1997 ollut mestaruus lähellä, kun ottaa huomioon vielä senkin, miten Villeneuve olisi sitten saanut niissä kisoissa vähemmän pisteitä. Se se olisikin ollut aikamoinen mestaruus, kun olisi vienyt sen Villeneuven ja vanhemman Schumin nenän edestä kuin varkain. 1997 kisoista voisi saman tien nostaa vielä esille Unkarin kisan, kun Arrows oli ottaa Hillin kanssa sensaatiovoiton, mutta tyyliin parilla eurolla Bilteman hyllyltä löytyvän osan hajoaminen pilasi kaiken. Hill toki seuraavana vuonna otti sen vähintään yhtä eeppisen voiton Belgiassa, mutta kyllä siinä jäi silti se Unkari harmittamaan. Mitä vielä tuohon mestaruustaistoon tulee, niin olisihan se 1997 voinut tavallaan olla myös Coulthardin vuosi. David nappasi voiton kauden avauksessa, mikä ainakin siihen aikaan hyvin usein tarkoitti myös mestaruutta. Mutta ei ollut DC:stä silloin mestariksi, eikä myöskään 2001.
Mestaruus olisi mennyt helposti Schumacherille, jos Häkkisen, Coulthardin ja Hillin autot olisivat kestäneet, koska Häkkisen voitot eivät olisi vieneet kuin yhden pisteen Schumacherilta. Vielä lähemmäs Villeneuvea Häkkinen olisi päässyt, jos McLarenin bensanäyte Spassa olisi ollut ok. Jossitellaanpa tällä vielä:
Silverstonesta Häkkiselle +10, Villeneuvelle -4, Alesille -2, Coulthardille -1
Hungaroringiltä Villeneuvelle -4
Spasta Häkkiselle +4, Frentzenille -1, Villeneuvelle -1
A1 Ringiltä Häkkiselle +10, Villeneuvelle -4, Coulthardille -2, Frentzenille -1, Schumacherille -1
Nürburgringiltä Häkkiselle +10, Coulthardille +6, Villeneuvelle -6, Alesille -3, Frentzenille -2
Tällöin Nürburgringin jälkeen olisi lähdetty kahteen viimeiseen kilpailuun tilanteesta
Schumacher 67
Villeneuve 58
Häkkinen 48
Häkkinen olisi voinut voittaa mestaruuden vain voittamalla molemmat kilpailut Schumacherin saadessa korkeintaan yhden pisteen eli 6. sijan ja Villeneuven saadessa noista kahdesta korkeintaan 10 pistettä eli esim. 2. ja 3. sija.
Koska Schumacher voitti Japanissa, Villeneuve hylättiin ja Häkkinen oli neljäs, olisi Schumacher voittanut mestaruuden ja kauden päättävään Jereziin oltaisiin lähdetty tilanteesta
Schumacher 77
Villeneuve 58
Häkkinen 51
Tällöin Schumacherin ei olisi tarvinnut puolustaa asemaansa niin aggressiivisesti eikä kolaria olisi tullut. Tuolloin Villeneuve ei olisi saanut osumaa eivätkä McLarenit olisi saaneet häntä kiinni. McLarenin ei myöskään olisi tarvinnut antaa tallimääräystä Coulthardille, koska Häkkisellä oli jo kolme voittoa alla eikä yhden sijan parannus olisi nostanut häntä MM-taulukossa ylöspäin. Sen sijaan Coulthard pääsi kolmossijalla tasapisteisiin Frentzenin kanssa ja MM-taulukossa ohi. Maaliin oltaisiin tultu järjestyksessä Villeneuve-Schumacher-Coulthard-Häkkinen. Ja lopulliset pisteet olisivat olleet:
Schumacher 83 (5 voittoa)
Villeneuve 68 (4 voittoa)
Häkkinen 54 (3 voittoa)
Coulthard 37 (2 voittoa)
Frentzen 37 (1 voitto)
Alesi 31
Merkkimestaruustaistelu olisi päättynyt myös niukun naukin Ferrarille. Arrows olisi ottanut historiansa ainoan voiton. Se olisi ollut myös ainoa Yamahan moottorilla saavutettu voitto.
Ferrari 106 (5 voittoa)
Williams 105 (5 voittoa)
McLaren 91 (5 voittoa)
Benetton 58 (1 voitto)
Jordan 28
Prost 20
Kylläpä FIA ja suuri yleisö olisi ollut riemuissaan, kun Schumacher olisi palauttanut kuljettajien mestaruuden Ferrarille 18 vuoden tauon jälkeen ja valmistajien mestaruuden 14 vuoden tauon jälkeen. Tämän myötä Schumacherista olisi myös tullut vuonna 2004 kahdeksankertainen maailmanmestari.
Siinä skenaariossa, jossa Williams ei olisi perunut Japanin kisan vetoomustaan, vaan se olisi mennyt läpi ja Villeneuve olisi saanut viidennen sijansa pisteet, olisi Williams vienyt merkkimestaruuden yhdellä pisteellä.
Schumacher 83 (5 voittoa)
Villeneuve 70 (4 voittoa)
Häkkinen 54 (3 voittoa)
Coulthard 37 (2 voittoa)
Frentzen 37 (1 voitto)
Alesi 30
Williams 107 (5 voittoa)
Ferrari 106 (5 voittoa)
McLaren 91 (5 voittoa)
Benetton 57 (1 voitto)
Jordan 28
Prost 20