Nostalgiset hetket, muistelut ja unohtumattomat historiikit 🏁

[CCMK]

Kumpi teistä on F1-historian suurempi anti-kliimaksi ja häpeä-tahra, USA:n GP kaudelta 2005 vaiko Belgian GP-kaudelta 2021?

Molemmat vahvasti tavallaan.

Oliko toinen häpeällisempi kuin toinen niin menee vähän mietinnäksi ehkä isomminkin.

Tosin Indianapolis 2005 hoidettiin läpi 'pienestä' osaan ottajien määrästä huolimatta siinä missä taas Spa-Francorchamps kolmen vuoden takaisena hyvä kun kuuluu edes lajimääritelmän piiriinkään.

Tietenkin oikein, oikein poikkeusluvalla miettien tuollainen voisi olla mahdollista ja siihen kyllä silloin vedettiin, mutta olen kyllä ihmetellyt vain tuota tuloksettomaksi julistamien pelkoa!

Mikä ihme siinä oikein on? Ja etenkin kun loppupelissä F1-kisoja on viety läpi sitten onnistuneesti niin paljon vaikeammista tai vaihtoehtoisesti paljon helpommistakin lähtökohdista ja on tyydytty siihen, että mikäli oikeasti huonoin mahdollinen muu juttu tulee eteen niin pisteet puoliksi tai kisa tuloksettomuuteen ja ajettakoon sitten muulloin jos ehtii kunhan kauden mittaan näin tehdään.

 

[CCMK]

Kun aiemmin tuossa joskus tuli toivomuksia laittaa Williams-tallin eri kausilta heidän kauden sujumisestaan olevaa juttua tähän toikkiin vallan erityisesti niin seuraavasta viestistä eteenpäin muutamille tietyille kausille näitä on tulossakin.

Tosin perustuen otteisiin jo olemassa olevista ja aiemmin julkaistuista sellaisista näin ensihätään.

Myöhemmin tulee sitten varmaankin jossakin kohtaa isompia mietteitä muilta kausilta miten Williams oikein kautensa sinänsä hoiti lajissa tai vaihtoehtoisesti tallin omia kausiennakkoja.

Näillä puheisiin ja tunnelmiin!

 

[CCMK]

Millaiselta Williams-tallin tilanne oikein näytti vuonna 1982?

Tässäpä kerrontaa joka on toki kerrottu aiemmin toisessa toikissa:

''Vuodesta 1982 tuli Willamsille todellinen jättipotti loppupelissä vaikka kauden alussa toivoa ei näyttänyt olevan näköpiirissä pahimpina päivinä. Perättäiset merkkimestaruudet vuosina 1980 ja 1981 eivät näyttäneet saavan jatkoa kaudelle 1982. Etenkin kun Alan Jones meni eläkkeelle ja Carlos Reutemann saatiin vain vaivoin mukaan. Lopulta toiseksi kuskiksi saatiin suomalaisten riemuksi Keke Rosberg.

Siinä vaiheessa mestaruuteen vain harva uskoi Keken itsensä lisäksi. Tallinkin mukaan epätoivo oli korkeimmillaan Long Beachin alla kun Prost näytti pyyhkivän muilla lattiaa ja Reutemann lopetti uransa. Kekekin kävi kuumana Renaultille ja Balestrelle. Kotiin meneminenkin tuntui suutuspäissään lausuttuna kovin houkuttelevalta ajatukselta.

Mario Andretti palasi lajiin, mutta vain yhden kisan ajaksi kun Frankin kukkaro pysyi tiukkana Andrettin summille. Sitä taustaa vasten Frank Williams ja Patrick Head voi hyvällä syyllä kehua kautta hyväksi huonoimmassakin tapauksessa. Toiseksi kuljettajaksi Zolderissa tullut Derek Daly vaikutti hyvältä valinnalta ja vielä kyseisen kilpailun ja Monacon aikaan ongelmia ei näyttänyt olevan. Detroit oli vaisu Dalylla ja Montrealissa taas vauhtia vielä piisasi.

Sen jälkeen otteet alkoivat huononemaan vaikka talli mokasi kyllä Dalyn suhteen ainakin Brandsissa ja Paul Ricardilla hänen kisansa. Keke Rosbergista tuli lopulta koko tallille pelastaja ja uusi suosikkipoika vaikka niin ei ollut tarkoitus käydä aivan alkuperäisessä käsikirjoituksessa.

Yksinkertaisesti alusta lähtien kaikki alkoi sujua kuin tanssi ja vaikka huonojakin kisoja ja Keken sanoin niitä saakelin puupäitäkin mahtui estelemään väleihin niin silti Keke ajoi mukavan ketterällä ja kauniilla FW08:lla ja sen edeltäjällä FW07D:lla hyviä tuloksia.

Autossa oli erittäin harvoin teknisiä vikoja ja sen takia kaikki lajia vähemmänkin seuraavat ihmettelivät, että miten ne Keken keskeytykset noin vain loppuivat? Sen myötä ja kauden huipentuessa Las Vegasissa suomalaisjuhliin voidaan vain kuvitella, että millainen kausi olisi tallissa ollut jos Kekeä ei olisi ollut pelastamassa tallin ajoja.

Toki Daly olisi voinut vähän parempaa jälkeä saada aikaiseksi kun sai ja tallin kuljettajien suhteista voisi kiistellä ainakin Vihreän Saaren asukkaana loputtomiin. Totuus kuitenkin oli se, että loppupelissä Daly ei saanut kuin pari pistettä enemmän kuin eläkkeelle pikavauhtia lähtenyt Reutemann ja kaikkea ei voinut laittaa vain teknisten ongelmien piikkiin. Lisäksi tallin ja Keken arvostelu ei tuonut Dalylle ystäviä varikolla.

Toki Dalya itseäänkin talli puolusti ainakin Alboreton riehumiselta Zandvoortissa. Loppupelissä Dalyn tilalla olisi voinut olla Derek Warwick, Nigel Mansell tai vaikka Brian Henton ajamassa sitä. Jokaisella näistä kolmesta kaverista ehkä Hentonia lukuunottamatta pienellä varauksella olisi ollut takuulla vauhtia parempiinkin suorituksiin.

Williamsin budjetti oli lopulta vain marginaallisesti suurempi kuin Lotusilla ja Kekeä harmitti lähinnä vain se kauden lopussa, että hän oli myynyt itsensä liian halvalla tallille. Sopimus kun oli tehty reippaasti ennen mestaruuden ratkeamista ja vielä osin pohjautuen Fittipaldin ajan sopimusten pohjalle.

Tärkeintä oli kuitenkin se, että Kekestä tuli maailmanmestari. Frank Williams oli kuitenkin realistinen sanomalla mestaruuden johtuvan siitä, että yksi ajaja kuoli ja toinen loukkaantui. Lisäksi myös turbot olivat hänen mukaansa aivan liian epäluotettavia.

Neljännestä sijasta Frank Williams sai tililleen 1,050 miljoonaa dollaria TV-rahaa. Kun uteliaat kotimaan toimittajat kysyivät varsinaista tiimimestaruuden palkintopokaalin arvoa niin Frank vitsaili sen kenties olevan vain 50 dollaria. Todellisuudessa palkintopokaalin arvo oli noin 50 000 dollaria.''

 

[CCMK]

Millaiselta Williams-tallin kausi näytti vuodeksi 1983?

Tässä kerrontaa joka on toki julkaistu aiemmin toisessa toikissa:

''Willams lähti kauteen 1983 ristiriitaisin, mutta silti suurin toivein. Tasapohjaisiksi muunnetut autot tuntuivat antaneen tallille jopa pienen etulyöntiaseman muihin nähden ja aivan kauden alussa Rion testeissä Williamsin ajanottolaitteet olivat muualle sijoitettu kuin toisilla talleilla. Siten Williams tuli aina hieman muita talleja hitaammin näkyvien tulosten osalta. Todellisuudessa Williams ja Suomen Keijo Rosberg oli ollut nopein mies Rio de Janeiron päättävissä testeissä. Virallisesti nopein oli kuitenkin Tolemanin Derek Warwick.

Williams ja Keke Rosberg kuitenkin pitivät muita väärässä uskossa ja voivottelivat auton vaikeuksia vaikkei niitä todellisesti ollut juurikin lainkaan. Kaudesta 1983 vaikutti muutenkin tulevan jopa kauden 1982 uusinta sillä Turbomafian iskukykyä ei vielä kauden alussa osattu ennustaa niin murskaavaksi. Jossain määrin Williams kuitenkin aina valmistautui pahimpaan mahdolliseen tilanteeseen ilman turbomoottoria. Kauden kahden ensimmäisen kilpailun jälkeen suomalaistenkin odotukset olivat korkealla. Rosberg oli ollut toinen Brasiliassa mutta hänet oli hylätty ja Länsi-Yhdysvaltain Long Beachissa hän torppasi Patrick Tambayn ja joutui vuorostaan Jean-Pierre Jarierin kolaroimaksi keskeyttäen.

Toisaalta Rosbergin osalta Long Beachin kilpailu oli ehkä kilpailukykyinen, mutta itsepäisyyden ja Rion hylkäyksen aiheuttama kiukkuisuus tuhosi hänen kilpailunsa. Joka tapauksessa suomalaisten silmissä Sankari-Keke kuulosti paremmalta kuin Keskeyttäjä-Keke tai Selitysten Maailmanmestari. Jacques Laffite vuorostaan oli neljäs Riossa ja johti Long Beachia ennen rengasongelmia. Ilman Rio de Janeiron varikkopaloa ja Long Beachin rengasongelmia tallilla olisi parhaassa tapauksessa ollut tuplavoitto kahden ensimmäisen osakilpailun jälkeen. Sen jälkeen näytti, että sittenkin Williams saattaisi menestyä jopa ilman turboa.

Ikävä kyllä Turbomafia murskasi Frank Williamsin ja Patrick Headin unelmat mestaruudesta jo Paul Ricardissa. Sen jälkeen alkoivat voivottelut ihan oikeastikin mediassa ja se kismitti erityisesti Rosbergia. Ei sinällään median voivottelu vaan juurikin tallin voivottelu sille niin aikaisessa vaiheessa kautta. Rosberg järjesti suomalaisella sisulla lukuisia ohitusnäytöksiä kauden kilpailuissa ja erityisesti kauden 1983 alkupuoliskolla ja muutenkin koko kautta ajatellen kenties John Watsonia lukuunottamatta oli myös ainoa piikki Mafian lihassa.

Ihmeitä kaivattiin ja niitä myös saatiin Rosbergin voittaessa Monacon Grand Prixin. Tämä aiheutti lopullisen Rosbergin ajajakykyjen hyväksynnän niin Suomessa kuin ulkomaillakin monien mielestä. Laffitella epäonni iski alkukaudesta pahaan paikkaan ja ne pudottivat hänen moraaliaan todella pahasti kauden loppupuolella kautta. Parhaimmillaan Laffite olisi voittaa ainakin Long Beachissa ja Monacossa heti Rosbergin mahdollisesti keskeyttäessä. Sen sijaan Laffite oli Long Beachissa rengasongelmien ja tallin tauluvirheen takia neljäs ja Monacossa Laffite keskeytti.

Monacon jälkeen oikeastaan Detroitia lukuunottamatta Williams ei ollut enää voittovauhdissa kauden aikana. Talli joutui keräämään jäännöspisteitä turbojen saavuttaessa voitot ja Detroitin voitolla Keken marisemisesta huolimatta ei olisi saavuttanut lopputilannetta ajatellen paljonkaan muuta kuin henkistä onnistumisen iloa. Montrealin jälkeen Rosberg oli kuitenkin vain viisi pistettä Alain Prostia jäljessä ja Rion hylkäyspisteet mukaanlukien Rosberg olisi edelleen johtanut MM-sarjaa. Ja yhdessä Laffiten pisteiden avulla Williams olisi johtanut myös valmistajien MM-sarjaa.

Tässä vaiheessa Frank Williamsin harmittelut tallin kilpailukyvyn heikkenemisestä kävivät toteen, mutta tallin erinomainen valmistautuminen pehmensivät paljon mahalaskun henkistä painoarvoa jokseenkin kaikki eivät tuntuneet sitä ymmärtävän. Suomessakin Rosbergin tilanne formuloissa otettiin vastaan erinomaisella tavalla alkukaudesta, mutta loppukaudesta ja jo kauden puolivälistä suhtautuminen tuntui muuttuneen. Lehdissä suuret otsikot tuntuivat jokseenkin vähentyneen ja samalla alkoivat nostaa esiin päätään jälleen kaikki lajista pitämättömät mielipiteet. Loppuvuodesta Zandvoortin aikoihin Williams painiskeli pohjamudissa ja Rosbergilla oli kuulemma motivaatio-ongelma. Mestari ei tietenkään ollut surkea kuljettaja ei. Mutta miksi Keke yrittää väkisin?

Sellainen surkuttelu suututti Rosbergia. Etenkin kun pilkkakirveitä alettiin taas veistellä ja jossain määrin pilkkaaminen oli siirtynyt entisaikoihin verrattuna lähinnä rivien väliin silloin kun menestystä ei tullut. Lopullisesti Williamsin unelmat edes vähäisestäkin menestyksestä jälkipuoliskollakin lopetti Michelinin renkaiden parantuminen. Niiden tullessa iskuunsa Goodyear menetti jossain määrin pelin. Laffiten suoritukset heikkenivät todella pahasti ja mies tuntui lähes kadonneen lähtöruudukosta. Niin hidas hän huonoimmillaan oli. Rosberg taas kamppaili entisestään ja ajoittain molempien McLarenien ohella jopa Jarier oli Ligierillään hänen edellään selvästi kisoissa. Zandvoortin nöyryytyksessä jopa Arrowsit olivat hänen edellään hetken aikaa kilpailun alussa ja nopeampia jo aika-ajoissa.

Goodyearin ristikudosrenkaiden ongelmat siirryttäessä niistä vyörenkaisiin tuntuivat pilaavan tallin menon. Edes Goodyearin ykkösasiakkuus Ferrarin ohella ei juuri auttanut asiaa. Tallin suorituskyky alkoi lähennellä aallon pohjaa ja lopulta Keke tuntui enemmän kurittavan autoa paremmille sijoille kuin auto miestä. Näin asiat olivat kauden 1983 loppupuoliskolla. Ja lisäksi kaiken huipuksi Laffite ei karsiutunut kerran vaan peräti kaksi kertaa kilpailuista ja oli lähteä takaisin Ligierille kesken sopimuksen koti-ikävän ja ehkä hieman ylidramatisoidun Rosbergin suosimiskiistan takia.

Tallilla oli omat vaikeutensa sovittaa yhteen myös kolmoskuljettajansa Jonathan Palmerin ajoja. Lopulta Kyalamin aikoihin Palmer ilmoitti luopuvansa testikuljettajan paikasta kautta 1984 aikoihin ja aikoi katsoa paikkoja muista talleista. Palmer sai kuitenkin sentään ajaa Brands Hatchissa kilpailunkin ja suoritus oli mukiinmenevä, mutta varovainen. Loppukauden osalta oikeastaan ainut hyvä asia oli Hondan turbomoottoreiden saaminen talliin jo varmasti kaudeksi 1984, mutta Spiritin vetäydyttyä Kyalamin kilpailusta talli säästyi turbon vuorottelulta ja siten molemmat kuljettajat saivat turbon käyttöönsä sinne.

Rosberg osoitti myös tallin tapaan epäilijöille että mitään vikaa ei ollut autossa, miehessä tai tallissa. Turbomoottorilla Williams tulee jälleen olemaan omalla tasollaan kaudella 1984. Williams saavutti nelospaikastaan miljoona dollaria TV-rahaa ja sekin oli loppupelissä hyvä suoritus tallille kauden 1983 osalta. Vaikka kaudesta toki odotettiin paljon enemmän.''

 

[CCMK]

Millaiselta Williams-tallin vuosi 1984 sitten oikein näytti?

Tässä siitä asiaa minkä julkaisin alkujaan toki toisessa toikissa alkujaan ja lisäksi olen päättänyt julkaista nämä kaksi viimeistä kautta kahdessa osassa ihan vain tekstimäärän laajuuden vähentämiseksi ja lukemisen helpottamiseksi:

Williamsin kausi 1984 Osa 1

''Kaudella 1984 puhuttiin ennen kauden alkamista Williamsin ja Hondan voittokulun alkavan milloin tahansa kaudella. Suomessakin menestystarinasta näytti tulevan totta. Lopulta se kaikki romuttui jo sen alussa. FW09:n ja FW09B:n suurin tyyppivika oli krooninen aliohjaus jota ei koskaan saatu korjattua millään tavalla. Se oli Patrick Headin epäonnistunein auto ja se hiersi tallissa lievästi sanoen kaikkien välejä. Kauden alku oli hyvin erehdyttävä monille lajin seuraajille. Rio de Janeirossa Keke Rosberg oli toinen ja vielä Kyalamissa niin Keke kuin sittemmin hyvin vähiin näyttönsä jättänyt Jacques Laffite olivat lähes voittovauhdissa tai siltä ainakin näytti.

Vaikka talli yritti tehdä kaikkensa niin Hondan turbomoottorit oikuttelivat ja ohjaukset olivat mitä olivat. Hondan turbomoottorit olivat toki vahvoja, mutta turboviive oli paha ja polttoaineenkulutus suuri. Erityisesti mutkaisilla radoilla molemmat kuljettajat vaikuttivat olevan enemmän tai vähemmän jatkuvissa vaikeuksissa vaikka tämä tyypillinen ongelma tuli tosiaan häviämään Dallasissa.

Hondan ja Williamsin välit pysyivät hyvinä kaikesta huolimatta ja edistystä tapahtui vaikkakin maailman lehdissä edistystä tuntui tapahtuvan liikaa piilossa ja Suomen lehdissä sitten tuskastuttiin Keken vaikeuksiin. Tosin ihme kyllä kaudella 1984 ei edelleenkään alennuttu muutaman aiemman kauden taakse Fittipaldin ajan kaltaiseen herjailuihin vaikkakin edelleen rivien välistä tyytymättömyyttä oli havaittavissa kaudella 1984, mutta jo silti edellistä kautta vähemmän jolloin etenkin kauden ensimmäisellä puoliskolla Williams tuntui taistelevan jopa mestaruudesta ja silloin kauden toisella puoliskolla kritiikkiä oli sitten tullut joissakin lehdissä edelleen melko paljon.

Rosbergin tilanne kaudella 1984 oli samantapainen kuin kauden 1983 jälkipuoliskolla jopa kauden 1984 alunkin aikana sillä kuljettaja itse tiesi kaiken menevän päin mäntyä. Ongelma oli vain siinä, että miksi Kyalamissa 1983 käytännössä samalla autolla Keke oli viides ja muutoin kausi 1984 tuntui menevän päin mäntyä juurikin teknisen epäluotettavuuden takia?

Joka tapauksessa Rosberg täytti tehtävänsä tallin ykköskuljettajana enemmänkin kuin hyvin kauden aikana. Hän voitti enemmänkin kykyjensä kuin auton puitteissa Dallasissa sopeutumalla olosuhteisiin paremmin kuin yksikään toinen kärkikuljettaja, toi auton taistelemalla niille sijoille minne se ei todellakaan olisi edes kuulunut lukuisissa muissa osakilpailuissa kaudella ja ennen kaikkea Rosberg oli aivan helkkarin kova Virallisten Harjoitusten mies kaudella. Varsin usein Rosberg jäi vain rahtusen verran paalupaikastakin.

Suomessakin ajoittain analysoitiin Rosbergin olevan aika-ajajana aivan täysin omaa luokkaansa kuljettajana lajissa, mutta kilpailuissa Rosbergin ei kaikissa piireissä uskottu olevan lähellekään niin hyvä kuin mitä hän oli muissa viikonlopun sessioissa tai yksittäisissä kilpailuissa. Kun aina joko vika oli kuskissa tai autossa.''

Jatkuu seuraavassa viestissä.

 

[CCMK]

Tässä vielä Williamsin kauden 1984 jatko-osuus:

Williamsin kausi 1984 Osa 2

''Myös katuratoja suomalaiset tuntuivat pitävän Rosbergin areenana mieluummin kuin normaaleja moottoriratoja. Maailmalla Keken arvostus vuorostaan nousi kauden 1984 myös jopa paremmaksi kuin kaudella 1983 tai sitä aiemmin maailmanmestarina kaudella 1982 tai yleensäkään koko uralla. Vertailun vuoksi huonoimmillaankin Rosbergin omasta passiosta huolimatta kauden päätteeksi suomalaisen voitiin todeta silti täyttäneen paremmin tehtävänsä kuin Laffiten.

Laffite ei yksinkertaisesti kyennyt eikä pystynyt ajamaan Rosbergin vauhdissa. Poislukien joitakin hyvin yksittäisiä tilanteita kuten esimerkiksi Kyalamissa tai kauden alussa Riossa. Ranskalaisen harvat pisteetkin tulivat muiden kuskien keskeytysten johdosta Detroitista ja Dallasista. Äärimmäisen merkittävä osoitus Laffiten ajajankyvyistä, mutta myös uskomattomasta tason putoamisesta kisassa oli myös Monacon suoritus. Kisan lähdössä Laffite ohitti seitsemän autoa ja ajoi sittemmin vain jonossa muiden kanssa ja oli käytännössä muiden ohiteltavana kisassa lopun aikaa.

Toisaalta Laffitesta oli tiimihengen koossa pitäjänä tietyllä tapaa enemmän hyötyä radan ulkopuolella kuin itse radalla. Mies kärsi kuitenkin eräänlaisesta koti-ikävästä Ligierille ja Frank Williams joutui toteamaan Laffiten palkkaamisen olleen virhe kaiken jälkeen. Toisaalta kauden 1982 Derek Dalyn lähtötilanteen aikaan lähtökohta oli varsin toinen ja Laffiten kausi 1983 sujui epäilemättä paremmin kuin kaudella 1984 oikeastaan missään määrin satunnaisia huippunäyttöjä lukuun ottamatta.

Kaikkiaan kausi 1984 jäi Dallasin kisaa lukuun ottamatta Williamsille varsin turhauttavana oppivuotena ja kaiken mahdollisen kritisoinnin ohella ainakin kotimaisissa lehdissä lajin oikeat asiantuntijat havaitsivat, että vauhti Williamsilla oli useimpienkin suomalaisten mielestä silti parempaa kauden 1984 lopussa keskeytyksistä huolimattakin kuin mitä oli ollut kauden 1983 lopussa tai suurimman osaa kautta sen puolivälistä aina Kyalamiin saakka.

Vain vankkumattomimmat nurisijat olivat sitä mieltä, että Williams ei tallina muka kaudella 1985 olisi oppinut yhtään mitään tästä kaudesta ja kaudesta tulisi ensi vuonna myös vain pelkkä katastrofi. Suurin osa oli kuitenkin sitä mieltä, että potentiaalia kaudelle 1985 riittää taatusti enemmän ja ainakin se kertoo siitä kuuluisasta pienestä tietämyksen kehityksestäkin.

Kauden 1985 automalli FW10 oli jo valmiina, mutta talli teki harkitun päätöksen olla sitä käyttämättä kaudella 1984 sen loppuvaiheissa. Alustavasti ainakin ohjautuvuus olisi ollut jo parempi, mutta tekninen luotettavuus ei. Kauden 1984 viimeinen erikoinen kädenvääntö oli Nigel Mansellin tuleminen talliin missä Frank Williams piti päänsä Patrick Headin kanssa vaikka jonkin verran edelleen nurinaa kuuluikin tietystä osaa brittilehdistöä Derek Warwickin tai jonkun muun nuoren brittikuljettajan ajattamisen puolesta.

Martin Brundle olisi myös voinut olla sellainen nimi, mutta toisaalta taas ilman Mansellia talli olisi saattanut ajattaa testikuljettajaansa Mike Thackwelliä jolle on annettu lupa tarvittaessa mennä ajamaan sallitusti Tyrrellin autoa kaudella 1985. Talli oli lopulta ehkä pienenä pettymyksenä kuudes valmistajien sarjassa ja se saavutti siitä 1,1 miljoonaa dollaria TV-rahaa.''

 

[CCMK]

Tässä vielä vuoden 1985 Williams-tallin kautta käsittelevä osuus, että millaiselta se näytti niin ensimmäiseltä osaltaan kun laajempi kokonaisuus on alkujaan julkaistu toisessa toikissa:

Williamsin kausi 1985 Osa 1

''Pettymyksiä sisältänyt opiskeluvuosi turbon kanssa vuonna 1984 yhdessä Hondan kanssa oli Williams-tallille rankka. Lopulta vuoden 1985 jälkimmäisellä puoliskolla talli palasi paikalleen todelliseksi huipputalliksi ja ennen kaikkea voittoihin kiinni.

Loppupelissä Lotuksen tapaan Williams hyötyi vain vähän Brabhamin ongelmista ja Ferraria suojeli lähinnä alkukauden vahvuus Williamsiin nähden. Muutoin Williams olisi ollut joko voittaja tai toiseksi paras talli yhdessä Lotuksen ja McLarenin kanssa taistellen kolmen parhaan joukossa.

FW10 oli selvästi paras automalli sitten FW08:n tai FW07:n sarjan automallin jälkeen. Heti kun vain Hondan luotettavuus ja ennen kaikkea turboahtimen ongelmallinen voimantuotto oli saatu hallintaan niin Williams FW10 oli iskussa.

Jopa moottorivaurioisellakin autolla Keke Rosberg tai Nigel Mansell pystyivät kauden aikana ajamissaan kisoissaan pysymään luotettavasti olemaan huippuvauhdissa jopa kärkiautojakin.

Yleisesti ottaen Williamsin autot olivat muutenkin vakava uhka muille huipputalleille ja lopulta muuten hyvässä vauhdissa oikeastaan läpi kauden. Keke Rosberg olisi kahden voittamansa kilpailun lisäksi voinut voittaa ilman muuta paalupaikkakilpailunsa Paul Ricardissa ja Silverstonessa ja lisäksi oli voittaa 2-3 kilpailua ja ehkä suurimmillaan 5 muutakin kilpailua kaudella.

Näistä muista mahdollisista voitoista ja nimenomaan menetetyistä voitoista selvin olisi ollut Kyalamin kilpailun voitto. Rosberg oli yleensäkin toiseksi eniten johtanein kuljettaja vuonna 1985 ja kaikkiaan ainoa kuljettaja joka piti reaalivauhdissa tai muutenkin halutessaan jopa Ayrton Sennankin kurissa.

Senna vuorostaan oli kauden 1985 ilmiönä noussut nopeimmaksi kuljettajaksi puhtaassa reaalivauhdissa mitaten. Nigel Mansellilla kesti jopa hieman vielä Rosbergia kauemmin nousta todellisen selvään voittovauhdin ilmiöön mukaan. Mansell tosin olisi voinut etenkin Monzasta eteenpäin voinut voittaa vaikka kaikki loppukauden kilpailut.''

Jatkuu vielä seuraavassa viestissä.

 

[CCMK]

Tähän vielä viime viestien päätös ellen nyt sitten välttämättä kertoisi vielä jotakin Williams-tallin muista vanhemmista kausista ajalta ennen suurempaa menestystä tai joitakin muita mielenkiintoisiksi liitettyjä asioita, tarinoista tai kertomuksia:

Williamsin kausi 1985 Osa 2

''Williams hyötyi Mansellin rautaisesta päättäväisyydestä, taistelutaidosta ja ilmiömäisestä nopeudesta. Vaikka toki britin ja suomalaisen kuljettajan välit vaihtelivat talvikauden jäisestä aina kauden lopun ja etenkin Adelaiden lämpimän halailun tasolle niin keskimäärin he tulivat toimeen. Adelaiden jälkeen Mansell tuntui olevan jokseenkin surullisen masentuneen oloinen Rosbergin tallista lähdön jälkeen.

Mansell oli loppuvuodesta 1985 varsinkin ja jopa joskus jo ennen sitäkin enemmän kuin haaste suomalaiselle ja Keke vuorostaan ajoi haasteeseen vastaten ilman muuta parhaimman ajovuotensa sitten vuoden 1982 ja ehkäpä jopa oikeasti uransa parhaimman vuoden huolimatta siitä, että mestaruutta ei hänelle tullut.

Alkukaudesta FW10 ei ollut niin hyvä kuin mitä sittemmin oli. Keke kärsi keskeytyksistä osin peräänantamattomuudestaan johtuen ja osin huonosta onnesta johtuen. Nigel vuorostaan yksinkertaisesti ajoi Williams-tallin ja oman asenteensa mukaan vain jäännöspisteitäkin tallille koska talli kaipasi pisteitä missä muodossa tahansa. Talli tarvitsi ajokilometrejä ja Mansell toi niitä maaliin pääsemisen varmistavalla säästöajolla.

Vuosi 1985 oli kokonaisuutena ensimmäinen todella hieno vuosi sitten vuoden 1982 tallille vuosien 1983-1984 kaltaisten vaikeiden välivuosien jälkeen. Aivan vuoden lopussa McLarenin asema lajin dominoivana tallina tuntui olevan ohi. Williamsin sanottiin olleen Adelaidessa ylivoimaisesti nopein talli ja vuodeksi 1986 Williams vaikutti selvästi maailmanmestariluokan tallilta.

Keke Rosbergin poistuminen tallin vahvuudesta McLarenille tultiin korvaamaan Nelson Piquetilla jonka Mansell toivotti ainakin talliin tervetulleeksi ja ivallisesti jopa suhteessa paremmin kuin miten Rosberg oli toivottanut Mansellin.

Piquetin tiedettiin osaavan voittavan maailmanmestaruuksia ja Mansell vuorostaan oli Brands Hatchissa todistanut osaavansa voittaa kilpailuja ja vuodeksi 1986 hänen odotetaan todella nousevan huippuluokan kuljettajaksi ja jopa maailmanmestariksi mikäli kaikki osuu hänen kohdallaan oikein.

Williams saavutti valmistajien kolmannen paikan myötä 2,2 miljoonaa dollaria TV-rahaa.''

 

[Dieselmoottori]

@CCMK Kiitos paljon. Erittäin mielenkiintoista pohdiskelua 1980-luvun Williams-tiimistä ja Keke Rosbergista.

Itse tykkäsin näistä nostalgian nälkäisenä.

 

[CCMK]

@CCMK Kiitos paljon. Erittäin mielenkiintoista pohdiskelua 1980-luvun Williams-tiimistä ja Keke Rosbergista.

Itse tykkäsin näistä nostalgian nälkäisenä.

Kiitos!

Pitää kirjoittaa tai katsoa vielä, että löytyisikö näitä juttuja lisää muuten vain Williamsilta.

Uudelleenjulkaisuina ja toki mikä ettei myöhemmin mikäli aikaa järjestyy niin uusina kirjoituksina.

On toki muistakin talleista puhuen näitä muistelmia kertynyt tai tiivistyksiä jotka varmaankin joidenkin kohdalla pitänee laittaa osiksi kun ne osin ovat hyvin laajoja niin jatkossa.

Kun alkujaan piti tuo vuosi 1982 ja vuosi 1983 Williamsin muistelun osalta laittaa osiin, mutta innostuneena sitten unohdin tehdä niin.

No näitä sattuu.

 

[CCMK]

Kun aiemmin tuli joskus toivomuksia ja kyselyä Ferrarin vanhempien päivien historiallisista kausista niin seuraaviin viesteihin aion niitä laittaa jälleen lyhennyksinä tai ositettuina tietenkin aikoinaan kirjoittamistani viesteistäni.

Muillekin talleille muistelmia luvassa olisi.

Ehkä mikäli vain jaksaisi niin suurempaa kirjoittelua kokonaan uutenakin voisi olla luvassa.

Näihin tunnelmiin seuraavasta viestistä eteenpäin niitä sitten alkaa tulla.

 

[CCMK]

Ferrarin vuotta 1982 käydään tässä seuraavaksi läpi muisteltuna ja lyhennettynä kahteen osaan ja tarvittaessa voi joissakin eri muiden kausien muistelun yhteydessä lyhennyksiä tulla osina enemmänkin kun osa niistä oli todellakin vallan pitkiä sellaisia.

Tässä siis vuoden 1982 muistelua:

La Famiglian Kausi 1982 Osa 1

''Ferrarin kausi oli iloa ja tragediaa täynnä. Samoin kuljettajien puolella eniten jossittelua aiheuttanut seikka Renaultin, Brabhamin, McLarenin ja Williamsin Carlos Reutemannin ohella kaudessa 1982 oli nimenomaan Ferrarin alkuperäisissä huippukuljettajissa eli Didier Pironissa ja Gilles Villeneuvessa. Ferrari oli kehittänyt uutta autoa lähes kaksi vuotta vuoden 1980 katastrofin ja vaikean kauden 1981 jälkeen.

Kun vielä viime kaudella autolla toivottiin lähinnä hyviä suorituksia enemmän kuin kisavoittoja niin tänä vuonna Ferrarin tavoitteet automallissa 126 C2 olivat korkealla. Ferrarin uusi auto oli suoralla paljon nopeampi verrattuna edelliskauden automalliin ja lisäksi mutkissa sen käyttäytyminen oli parempaa. Alkukauden suurin ongelma oli juurikin hirvittävä polttoaineenkulutus ja kömpelö liikkuvuus verrattuna muihin turboihin tai jopa Cossyliigan autoihin.

Siitä huolimatta molemmat kuljettajat onnistuivat ajamaan avauskisassa hyvin ennen teknisiä murheita. Riossa tosin Didier Pironin moottorin tehopiikkiä rajattiin maaliin pääsemisen varmistamiseksi ja sen takia, että Pironin ei olisi tarvinnut käydä tekemässä ylimääräistä stoppia. Villeneuven ensimmäinen turhautuminen näkyi Riossa siten, että hän kieltäytyi tallipalaverissa menemästä varikolle jos hänen renkaansa kuluvat liikaa ja hän myös ajoi ulos kisassa tyhmän virheen takia.

Pironi sinnitteli jotenkin maaliin ja pisteille. Long Beachissa siipikohu aiheutti hylkäyksen ja lisäksi Villeneuve oli tönäissyt Alboretoa kuohuksissaan kilpailutilanteessa mikä oli erikoista Villeneuvelle. Gilles oli toki kova taistelija mutta raju yliyrittäminen muun muassa Toyota-mutkassa Rosbergin ohi oli lähellä aiheuttaa erittäin hengenvaarallisen onnettomuuden.

Onneksi Rosberg väisti ja Villeneuve ajautui melkein seinään tilanteessa. Imolassa taas surullinen tallimääräyskiistan noudattamatta jättäminen toi Pironille voiton, mutta Villeneuven suhtautuminen talliin oli nyt jäätävää. Zolderissa Villeneuven kuolema toi ensimmäisen suuren tragedian tallille. Vain Pironin sinnikäs suostuttelu yhdessä Toiminnanjohtaja Piccininin kanssa sai Enzon astumaan Monacossakin mukaan kisaan vaikka ymmärrettävästi oli Zolderissa vetäytynytkin.

Lopulta Pironi toi kahdessa kisassa 10 pistettä yhteensä ja olisi todennäköisesti voittanut Kanadassa ilman Palettin kanssa tullutta onnettomuutta. Yksinään ajot päättyivät Zandvoortiin missä jo pitkään Ferrarille muutenkin suostuteltu Patrick Tambay tuli ajamaan tallin autoa. Pironi kuitenkin voitti jälleen ja Brandsissa ja Paul Ricardilla hyvät suoritukset olivat tuomassa Pironille mestaruutta kuin hopealautasella tarjoiltuna.

Kauden toinen jossittelun arvoinen tragedia tapahtui Hockenheimissa kun Pironi halusi välttämättä ajaa kovaa sateessa. Onnettomuus kovassa vauhdissa katkaisi hänen jalkansa ja lähellä oli ettei niitä jouduttu amputoimaan. Lopulta vaikeassa tilanteesssa tilapäisesti Franco Linin johtamalla tavalla Tambay onnistui voittamaan kilpailun osin Piquetin keskeytyksen myötä ja antamaan jälleen toivoa paremmasta huomisesta.

Pironin loukkaannuttua merkkimestaruus oli nyt tärkein. Itävallan ja Italian kisojen loistavat ajot toivat myös Tambaylle paljon itseluottamusta ansaitusti kaudelle 1983. Sveitsistä talli vetäytyi kokonaan Tambayn kipujen takia ja Las Vegasissa ilman Andrettia tilanne olisi toistunut. Siinä tapauksessa vain Tambay vetäytyi.''

Jatkuu toisessa osassa.

 

[CCMK]

Ferrarin vuoden 1982 muistelun toinen osa tuleekin tähän alle:

La Famiglian Kausi 1982 Osa 2

''Monzassa vähän paremmalla tuurilla Andretti olisi voinut olla kauden 12:sta eri voittaja ja oli teknisistä murheista huolimatta kolmas. Lopulta ylimääräisten pisteiden ja kuljettajavierailuiden turvin talli onnistui tavoitteessaan ja sai 15 miljoonan dollarin budjettiin 2 miljoonaa dollaria lisää valmistajien mestaruuden myötä.

Ferrari 126 C2 ei ehkä autona ollut Renaultin vastaavaan verrattuna ihan niin nopea tai ei aina myöskään Brabhamin vastaavaan. Sen luotettavuus oli kuitenkin Zolderin jälkeen suorastaan uskomatonta. Syitä mistä se johtui ei tiedetä vielä nytkään.

Käytännössä autoon tuli toki merkittäviä turvauudistuksia Villeneuven kuoleman jälkeen ja lisäksi auton rakennetta muokattiin varsin paljon, mutta silti ero alkukauden ja koko loppukauden välillä oli silti mykistävä.

Sen luotettavuus olisi kelvannut Cossyliigan autoillekin, mutta Turbomafian riveissä se oli omaa luokkaansa kaudella 1982. Harvey Posthlethwaite onnistui suunnittelemaan kenties tämän kauden parhaimman auton. Lopulta mestaruus onnistui käyttämällä neljää eri kuljettajaa ja luotettavuutta hyödyntäen edes muutaman kisan yhdellä autolla ajelut tai parista kilpailusta kokonaan poissa oleminen eivät haitanneet ajoja mitenkään.

Tallimestaruus oli siten taattu. Jossiteltavaa riitti myös Tambayn ja Andrettin ajojen suhteen. Molemmilla ajamiset aiemmin kaudella menivät lähinnä tilipussin suuruudesta kiistelyyn ja molempien ollessa kiinni omissa sarjoissa suhteessa liian kauan. Kaudeksi 1983 Ferrari yrittää saada hyväksytyksi Didier Pironin ajattamisen säännöllisesti kolmannella Ferrarilla.

Muut tallit eivät ole ilahtuneita, mutta Pironi on edelleen toipumassa ja ranskalainen tuskin pääsee kaikesta huolimatta tarpeeksi kuntoon ajaakseen. Ehkä hän ei aja enää koskaan. Villeneuven ja Pironin suhteen Suomessakin f1:n parhaat asiantuntijat tällä kaudella olivat sitä mieltä, että näistä kuljettajista molemmat olivat kykeneviä voittamaan mestaruuden ansaitusti.

Villeneuve olisi saattanut ehkä menettää sen rajulla yliyrittämisellä ja jo Renaultin riidoista näki, että Villeneuven säilyessä elossa varmasti olisi nähty taistelua ja riitoja kaudella. Se olisi voinut todella vaikuuttaa kamppailuun mestaruudesta.

Joka tapauksessa vuoden auto oli tallien suhteen Ferrari 126 C2 ja kuljettajista vuoden mies oli Keke Rosberg vaikka ranskalaisissa ja kanadalaisissa piireissä ollaan asiasta varmasti toista mieltä.''

 

[CCMK]

Miltä Ferrarin kausi vuodeksi 1983 näytti?

Seuraavaan pariin viestiin asiaa käydään läpi jälleen tuttuun tyyliin ositettuna.

Tässä ensimmäinen osa:

La Famiglian Kausi 1983 Osa 1

''La Famiglialle olisi voinut jälleen korottaa iloisen maljan tämän kauden valmistajien mestaruuden johdosta ja miksikäs ei? Mestaruus valmistajien MM-sarjassa Ferrarilla oli jälleen kerran tasapainosuhdanteen ansiota. Toisin kuin Alain Prostia suosiva Renault tai Nelson Piquetia suosivat Brabham, Ferrarilla oli käytössään kaksi erittäin hyvää ja oikeastaan voidaan puhua kahdesta maailmanmestaruuteenkin kykenevästä kuljettajasta. Näiden kuljettajien tehtävänä oli joka tapauksessa viime kädessä tuoda mestaruus Maranelloon mikäli henkilökohtaisella puolella ei mestaruutta tulisi. Nämä kuljettajat olivat Rene Arnoux ja Patrick Tambay.

Edelliskauden traagisiin seurauksiin päättyneet kiistat olivat liian tuoreessa muistissa ja siten etenkin alkukaudesta talli välttyi tekemästä mitään edes tallimääräykseen viittaavaakaan toimintaa. Tällä toiminalla Ferrari varmisti työrauhan tallin sisällä, että myös sen uskollisten fanien eli tifosojen silmissä. Jossain määrin kiusallinen kysymys Pironin kuntoutumisesta on edelleen avoinna sillä Pironi on kuntoutunut huomattavasti vuoden alkuun verrattuna, mutta ei vieläkään f1:n rattiin. Kaksi samoin oikeuksin varustettua ykköskuljettajaa pystyivät tuomaan erinomaisesti pisteitä tallille vaikkakin aivan alkukaudesta vaikeuksia oli hitailla radoilla tallilla.

Euroopan radoilla Ferrari alkoi näyttää osaamistaan ja Imolassa Patrick Tambay sai emotionaalisen voiton autolla numero 27. Edellisellä kaudella Villeneuvelta oli viety siellä voitto ja se kuului kauden 1983 tärkeimpiin henkisiin tapahtumiin. Paul Ricardissa vähän aiemmin Alain Prost juhli myös edelliskauden varastettua voittoaan lähes samalla tavalla. Keskikauteen mennessä Tambay ajautui pieniin vaikeuksiin ja Arnoux nousi feenikslinnun tavalla tuhkan alta voittaen pari seuraavaa osakilpailua ja lähellä oli myös Silverstonen voittokin. Arnoux oli ollut lähes huomaamaton alkukaudesta. Lähinnä taistelua Long Beachissa ja Imolassa oli ainoat mainittavat asiat Monacon laittoman työntämisen ohella ja Detroitissa Arnoux oli jo väläyttänyt Montrealia varten osaamistaan radalla.

Ennen kauden loppua tasavertainen asema tai ainakin melkein aina tasavertainen asema oli tuonut heidät tilanteeseen jossa Tambay vaikutti kuitenkin joutuvan kakkoskuljettajaksi ennen kauden loppua ja Arnoux saisi Maranellon kuljettajatittelin kaudella 1983. Toisaalta molemmat olivat erittäin kilpailukykyisiä ja kuljettajia ja olivat vielä selvästi mukana mestaruuskamppailussa. Suurinta osaa siinä päätöksessä näytteli juurikin Tambayn tuplakeskeytys Hockenheimissa ja Österreichringillä. Tasavertaisen kuljettaja-aseman oli tarkoitus antaa tallille mahdollisimman suurta etua kohti mestaruutta ja niin kävikin. Se asenne kävi aina Zandvoortiin asti jolloin ainakin tallin sisällä ryhdyttiin melko pitkälti tukemaan Arnoux'ta.

Viimeistään, mutta ymmärrettävästi tuki siirtyi hänelle viimeistään Tambayn keskeytyksen jälkeen Brandsissa. Ennen tallin potkukohua käydään läpi muuta kautta. Tasavertaisuus kuljettajien kesken siis näkyi ja melkein loppuun asti kumpikin myös tuki toisiaan vaikka toisinaan ja kerran samassa kilpailussa molemmat kuljettajat kieltäytyivät noudattamasta Marco Piccininin antamaa tallimääräystä.

Molemmat kuljettajat kapinoivat annettuja määräyksiä vastaan muutaman kerran kauden aikana ja söivät tallin pisteitä omasta kupista mikä taas ei sopinut Il Commendatorelle. Toisaalta kaudella 1983 Ferrarin autot eivät koskaan olleet mitenkään kovin kaukana kärjestä toisin kuin vaikkapa vuonna 1982 huonoimmillaan ja puhumattakaan sitten vuosista 1980-1981 jotka olivat Maranellon historian synkimpiä vuosia sitten 1970-luvun alkuvuosien. Oikeastaan Arnoux ja Tambay pysyivät lähes loppuun asti mukana mestaruustaistelussa. Varsinaisesti mestaruuden maksoi Goodyearin siirtymäajan pituus ristikudosrenkaista vyörenkaisiin.

Ferrarin kyvykkyydestä muiden rengasvalmistajien osalta voisi mielipiteitä jakaa paljonkin. Michelinin osalta vaikeuksia olisi tullut etenkin alkukaudesta ja lisäksi hyödyt olisivat rajoittuneet vain tietyille radoille eli joillakin radoilla Ferrari olisi ollut ylivoimainen ja tietyillä lähes naurettavan hidas. Pirellin osalta Ferrari olisi ollut valtava kysymysmerkki. Mikä tahansa olisi ollut mahdollista täydellisen katastrofikauden ja suuren vuosikymmenen menestyskauden välillä.

Pirellin Mario Mezzanotten mukaan ja Pirellin rengasinsinöörit yhtyivät samaan käsitykseen, että Ferrarin automallien 126C2 ja 126C3:n rakenne olisi sopinut täydellisesti ykkösluokan turboahdettuna autona juurikin heidän renkailleen. Pirellin arvaamattomuus ei kuitenkaan vanhoista siteistä ja Enzon erittäin ystävällisestä suhtautumisesta kiinnostanut tallia sillä hetkellä. Olihan talli Goodyearin rengasohjelman primus motor ja sille ei käännetä selkää vain vanhan ystävyyden tai tunneseikkojen takia. Eli loppupelissä ilman Goodyearia olisi mestaruus voinut jäädä Ferrarilta reilustikin haaveeksi tänä vuonna. Auto oli ennen kaikkea jälleen kerran sirkuksen luotettavin menopeli ja lisäksi siinä oli ainakin luotettavin ja vahvin turbomoottori koko sarjassa.

Sattumanvaraisesti luotettavinkin turbo saattoi pettää ja etenkin Tambay suivaantui tästä pahoin Itävallan jälkeen kun moottori oli hajonnut peräti kaksi kertaa. No Paul Ricardissa moottoreita Ferrarilla hajosi harjoituksissa yhteensä 8 kappaletta joten eteenpäin oltiin menty.:frank: Molemmat Ferrarin autot olivat hienoja ja etenkin 126C3 näki paljon kopiointia muiden tallien osalta ja juurikin pahimmat kilpailijat Brabham ja Renault ottivat Ferrarin ratkaisut omikseen.''

Jatkuu toisessa osassa.

 

[CCMK]

Ferrarin vuoden 1983 suhteen sen muistelun toinen osa tuleekin tähän alle:

La Famiglian Kausi 1983 Osa 2

''Se katkaisee siivet huhuilta joiden mukaan juuri Ferrarin insinöörit tai suunnittelijat kopioisivat muita talleja. Loppukaudesta siis omenat oli kuitenkin laitettu Rene Arnoux'n koriin ja Patrick Tambayn olisi pitänyt alistua kakkoskuskiksi. Näin ei kuitenkaan aivan silti käynyt.

Suhteellisen rauhallisen kauden (lähinnä ennen kuljettajakohua suurimmat kiistat koskivat Harvey Posthlethwaiten uuden auton tuloa, kiistoja FISA:n ja FOCA:n kanssa kolmansien autojen ajattamisesta sarjassa ja ennen kaikkea Piccininin ja Mauro Forghierin välistä valtataistelua Maranellon kulisseissa.) päätteeksi Piccinini onnistui myrkyttämään Ferrarin ilmapiirin. Farssimaisella ja törkeällä tavalla Piccinini erotti Tambayn saadakseen Michele Alboreton talliin.

Piccinini oli toki yrittänyt ensin saada Tambayta kiinni ilmoittaakseen asiasta, mutta lopulta kertoi lehtimiehille asian. Kertomatta edelleenkään Tambaylle mitään tai odottamatta lupaa korkeammilta tahdoilta kuten Agnellin miehiltä, Borsarilta, Gocchilta, Linilta tai itse Enzolta. Vaikka päätökselle sinällään olikin perusteensa niin se oli kaikkiaan radikaali ja omituisen törkeä päätös erottaa Tambay jota Ferrarilla arvostettiin tavallaan kauden 1982 pelastajana ja myös muutenkin kauden 1983 osalta erittäin korkealle tallissa. Toisaalta Piccinini ei jostain syystä koskaan ollut pitänyt Tambaysta ja Tambayta vieläkin koski juurikin vahvasti vuoden 1977 sopimatta jääneen sopimuksen jälkilöylyt ja tietyn tilapäiskuskin maine.

Tallikavereita verratessa Arnoux oli aloittanut kauden erittäinkin heikosti suhteessa häneen ja oli vasta keskikaudella saanut vahvasti juonen päästä kiinni. Vaikka Arnoux'n keskikautta voisi hehkuttaa paljonkin niin siitäkin osan syö ainakin jo se, että Tambay keskeytti ennen Zandvoortia kaksi kertaa peräkkäin ja joutui Detroitissa törkeästi pois hinatuksi hinausauton kuljettajan virheen takia.:thumbfh:

Lisäksi Arnoux'n mestaruuden eteen yritettiin jatkuvasti vaikuttaa loppukaudesta enemmän kuin Tambayn eli häntä vastaan käytettiin tallimääräyksiä tai hänet yritettiin alistaa niille vastoin sopimusta. Tambay oli Alain Prostin jälkeen kenties sarjan toiseksi paras tekninen kuljettaja, renkaidensäästäjä ja ennen kaikkea kaudeksi 1984 hänen polttoaineensäästökyvystään olisi ollut huomattavasti enemmän hyötyä kuin mitä Arnoux'n mahdollisista kyvyistä olisi. Etenkin mekaanikot olivat kauhuissaan päätöksestä ja samoin Forghieri. Ja paras peruste Tambayn säilyttämiselle olisi ollut parhaimpana päivänä lähes Villeneuvemainen armoton nopeus.

Joka tapauksessa Kyalamissa Tambay näytti Piccininille närhen munat ja samalla myös oikeastaan koko tallissa oleville vastustajilleen. Piccininin oman hovin ja Arnoux'n lisäksi kaikki muut olivat hänen puolellaan. Alboreto oli yllättävänkin vaivaantunut kuultuaan promotilaisuudessa Ferrarin kuohuttavasta tilanteesta. Tunnekuohun päätteeksi Tambay sanoi antaneensa tallille kaikkensa ja enemmänki ja kieltäytyi auttamasta tallitoveriaan mestaruuskamppailussa. Arnoux onkin kovan paikan edessä ensi kaudella.

Armottomana kaasujalkasoturina tunnetun ranskalaisen pitäisi oppia nyt myös autonkehittäjän ja testaajan parempi rooli tallissa. Siinä riittääkin työsarkaa totisesti. Joka tapauksessa Ferrarin eräs motto on aina ollut, että vaikka sen kuljettajat tulevat ja menevät niin Ferrari on ja pysyy.

Kaudella 1983 Ferrari kesti, kesti ja kesti Turbomafian autoista jälleen vahvimmin. Millään kauden radalla Ferrari ei ollut edes alalyöntiasemassa. Ei edes Michelinin vahvoilla radoilla kuten Long Beachissa. Sarjassa sen kuljettajat olivat oikeastaan sarjan parhaat muista ajajista ja vain Alain Prost ja Nelson Piquet pystyivät selvästi voittamaan Ferrarin ranskalaisen parivaljakon Arnoux-Tambay-akselin.

Tallin kannalta nämä kaksi kuljettajaa suorituksineen olivat äärimmäisen vakuuttavia ja se korvasi rikkinäisen ja tuskaa täynnä olleen kauden 1982. Talli sijoittui 12 kertaa 15 kilpailussa pisteille ja 4 voittoa mukaanlukien yhteensä 11 palkintokorokesijoitusta kauden 1983 aikana. Se ei ollut kauden 1982 kaltaista äärimmäistä dominointia, mutta äärettömän kilpailukykyistä ja erittäin vakuuttavaa toimintaa kuitenkin ja se toi La Famiglialle jälleen valmistajien mestaruuden ja hieman edellistä kahta kautta pienemmän pääpotin TV-rahoista eli 1,9 miljoonaa dollaria kilahti Enzon kirstuun.''

 

[CCMK]

Vuoden 1984 Ferrarin kauden muisteluja tulee jälleen ositettuna kahteen viestiin vaikka harkitsin myös kolmeen osaan osittamista kun siitä tuli kerrottua aikanaan todella pitkiä osuuksia silloin kun tuli.

Katsotaan sitten, että miten ositus onnistuu tai sujuu.

Miltä La Famiglian kausi 1984 sitten näytti?

Se näytti tältä:

La Famiglian Kausi 1984 Osa 1

''Oltuaan enemmän tai vähemmän joko lajin paras talli tai parhaiden joukossa ja otettuaan kaksi edellistä valmistajien MM-taulukon ykköstilaa Ferrari putosi tänä vuonna toiseksi ja sekin oli tietyllä tapaa liian hyvä suoritus. Mestaruus olisi ollut ihme, mutta tallin asenneongelmat huomioiden ansaitsematon. Reaalinen sijoitus pyöri sijoilla 3-4 ja ei kaikkein pahimmissa lausunnoissa edes lähimaillakaan neljän parhaan tallin joukossa. Edellisellä kaudella Rene Arnoux ja Patrick Tambay olivat säännöllisesti kisavoitoissa ja jopa mestaruudessakin pitkään kiinni, mutta tällä kaudella ei ranskalaisesta tai Italian suuresta toivosta Michele Alboretosta siihen ollut.

Vaikka La Famiglian suorituksia katsoisi tifosonakin niin kerta kaikkiaan tallin ajoittain armottomankin mentaliteetin mukaan kausi ei ollut hyvä vaikka se olisi ollut sitä edelleen tifosojen mielestä ja vielä enemmän jos talli olisi ollut muu kuin Ferrari. Kausi kuitenkin käynnistyi hyvin kun Alboreto johti Riossa ennen keskeytystään ja olisi voinut voittaa kilpailun, Kyalamissa Arnoux oli vauhdissa kunnes keskeytti ja ylipäänsä vaikean viikonlopun jälkeen Zolderissa tapahtui sittemmin etenkin kilpailijoiden tuurivoitoksi kutsuttu, mutta oikeasti hyvin selkeän voiton saavuttaneen Alboreton ja Ferrarin huippuhetki kaudella. Valitettavasti Kyalamin kaltaiset kisat oikeastaan kartoittivat Ferrarin tien kohti kaaosta.

Mitä pidemmälle Zolderin voitosta kausi eteni niin sitä huonommaksi ja etenkin vaikeammaksi kävi Ferrarin tie huipulla. Imolassa Arnoux ajoi palkinnoille, mutta tifosot lähtivät pois katsomoista ja tallin johtohenkilöt olivat yllättävänkin vaivautuneita, Marco Piccinini ja Mauro Forghieri taistelivat tallin muusta johtajuudesta Enzon Käsinä, uudistukset eivät toimineet ja koko pakka tuntui romahtavan kuin korttitalo. Ainakin menestyksen osalta. Il Piccolo Commendatore eli Enzon poika Piero riitaantui ennen pitkää lopullisesti ranskalaisen tähtikuljettajan kanssa ja Rene Arnoux oli enemmän tai vähemmän tyytymätön tallin toimintaan kauden lopussa.

Arnoux tosiaan kohautti formulaväkeä tallinsa merkkihenkilöiden naisissa ja vieraissakin käymällä, järjestämällä melkoisia bileitä epämääräisten kaveripiirin jäsenten kanssa, riiteli oman kullanmurunsa kanssa ja ajautui enemmän tai vähemmän avoimeen välirikkoon Pieron kanssa oltuaan liiankin hurmaava hänen kovin nuorelle tyttärelleen. Toisaalta talli yritti kaikkensa kohun peittelemiseksi ja useimmiten siinä myös onnistui. Il Commendatoren sana painoi paljon ja usein sanansaattajana toimi Franco Lini mikäli jotain ongelmia mediapuolella tuli Ferrarilla.

Suorituskyky tällä ranskalaisella yllättäen luigimaiseksi gigoloksi muuttuneella miehellä tippui radalla valitettavasti kauden edetessä. Monacossa hän tönäisi Stefan Bellofia hengenvaaralisen näköisesti päin kaidetta, oli tapella tallikaverinsa kanssa Andrea de Cesarista vastaan Brands Hatchissa myös nyrkit heiluen estelykohun takia ja Zandvoortissa pilasi Thierry Boutsenin hyvän kisan kolaroimalla hänen kanssaan. Automallina toiminut 126C4 tuomittiin ennen pitkää liian vanhaksi, mutta Ferrari ei silti tuonut uutta autoa radalle kesken kauden eikä koko kaudella ylipäänsä muutenkaan.

126C4 ei automallina toiminut oikeastaan koskaan kovin hyvin ilman riittävän isoa takasiivekettä. Iso takasiiveke vuorostaan aiheutti moottorille ylimääräistä rasitusta ja painoa ja ennen pitkää iso takasiiveke kulutti edelleen reilusti myös Goodyearin renkaita. Ferrarilla tuntui olevan joka kisaan jopa tarpeettoman jatkuva tarve päivittää autoa silloinkin kun kuljettajat eivät itse sitä halunneet ja se taas kiristi Forghierin välejä suhteessa molempiin kuljettajiin.''

Jatkuu seuraavassa osassa.

 

[CCMK]

Ferrarin suhteen sen vuoden 1984 muistelun toinen osa tuleekin tähän alle:

La Famiglian Kausi 1984 Osa 2

''Murheellisimpia tuntuivat olevan alkukauden jousituspäivitykset, keskikauden ylisuuret jarrupalat ja kaiken huippuna jatkuva sekoilu tallin ajotietokoneen muokkauksessa käyttämään täydellistä sähköllä toimivaa polttoaineensyöttöjärjestelmää. Sähköinen polttoaineensyöttöjärjestelmä maksoi maltaita kuten myös Monacossa ollut Morellin täysin toimimaton sähköinen tehojärjestelmä auton ajovakauden säilyttämiseksi, se poistettiin keskellä kautta ja ennen pitkää se kuitenkin palasi autoon aiheuttaen liiallisen polttoaineen kulumisen sensori- ja laskujärjestelmän tahdistinvian vuoksi.

Lopulta kaikista valtavista uudistuksista McLarenin lyömiseksi tuli turhia ja Hockenheimin jälkeen kuskien kärsivällisyys oli lopussa ja talli piti päättymättömän tuntuisia kriisipalavereita loppukaudella hyvin usein. Aivan kauden lopulla vauhtia sentään löytyi tasoon nähden edes välttävästi ja Monzan Tifosojen buuauksesta huolimatta Alboreto sentään toi Ferrarin palkinnoille siellä. Maranellon Vanhuksenkin mukaan Ferrari oli masennuksen välittömässä vaarassa ja se kuvastui kaikkialla. Lopulta oli vaikeaa nähdä, että oliko monista uudistuksista yhtään mitään hyötyä vai ei.

Joka tapauksessa Alboreto näytti etenkin tallin ensimmäisellä puoliskolla hyvin usein, että miksi Ferrari halusi hänet talliinsa ja sen hän maksoi ennen kaikkea todella hyvällä ajoasenteellaan. Arnoux taas vuorostaan tuntui välillä ajavan joissakin kisoissa todella hyvin, yksinkertaisesti saalistavan jäännöspisteitä toisissa tai käyttämällä käytännössä pelkkää onnea pistejahdissaan jäämällä tallikaverinsa taakse kauden ensimmäisellä puoliskolla ja oikeastaan häviten lähes kokonaan tv-kuvistakin kauden toisella puoliskolla. Kauden ensimmäisen puoliskon kaltainen pistepotti kauden jälkipuoliskolla olisi ajanut edes tallikilvan asiaa, mutta ei.

Zandvoortin jälkeen tulokset olivat häneltä masentavan heikkoja ja kauden pudotus oli oikeastaan alkanut hänen osaltaan Montrealin ajon jälkeen. Siellä Arnoux oli käytännössä onnenkantamoisella mukana pisteillä. Mitään todella konkreettista ja etenkin tallikaveriin nähden murskaavaa Dallasin huippuajoa lukuun ottamatta kaudella 1984 ei Rene Arnoux pystynyt tarjoamaan ja murheellisinta oli se, että Arnoux ei elänyt kausien 1979-1983 maineelleen eli hän ei oikein edes ollut se Yhden Kierroksen Ihmemieskään. Ja vaikka olisi pystynytkin niin aina Arnoux keskeytti, kolaroi jonkun toisen kanssa hyvältä sijalta tai ajoi ulos radalta välillä naurettavissakin olosuhteissa. Alboreton suorituskyky vuorostaan heikkeni myöskin kauden jälkipuoliskolla, mutta pysyi loppupeliin nähden uskottavana huipputallin kuljettajana myös silläkin vaikeuksista huolimatta.

Lisäksi Alboreto ja Arnoux eivät osanneet testata tai kehittää autoaan eteenpäin joskin Alboreto sentään kehittyi kauden aikana edes jotenkin. Alkukaudesta Alboreto oli suorastaan toivoton siinä, mutta Arnoux ei ainakaan voinut silti ylpeillä sillä asialla. Nämä seikat jättivät insinööreille toivomisen varaa ja muun muassa Scaramelli sanoi usein Piccininin tehneen selvän virheen heittämällä Patrick Tambayn pois tallista kauden 1983 päätteeksi. Tambayn ajajan ja erityisesti teknisen palautteen annon kyvyillä Ferrarilla olisi voitu kaudella 1984 pärjätä paljon paremmin kuin pärjättiin. Kauden lopulla tapahtui parikin merkittävää asiaa.

Silloin ja vasta silloin päättyi Didier Pironin taival tallin kanssa kun ranskalainen ei toipunut Hockenheimin 1982 vammoistaan ja lisäksi pitkän kaksintaistelun jälkeen kulisseissa Mauro Forghieri siirrettiin syrjään Enzon Kätenä toimimisesta ja siten Marco Piccinini saa entisestäänkin valtaa tallissa lisää. Il Commendatore on ollut pettynyt Forghieriin ja häntä ei eroteta tallista, mutta hänen on osoitettava paremmin kykynsä. Mikäli hän vuoden sisään onnistuu saamaan Ferrarista jotain todella hyvää autonsuunnitteluun liittyvällä pienellä virka-asemallaan niin hän tulee saamaan mahtavan ylennyksen ja ehkä jopa tallipäällikön paikan sillä Enzo Ferrarin terveys on alkanut rakoilla.

Vähintään Forghierille on luvattu jopa varatoimitusjohtajan paikkaa ja parhaimmillaan jopa toimitusjohtajan paikkaa. Piccininin asema taas voi muuttua jopa Ferrarin osakkuudesta vastaavan FIAT:in johtokuntaan mahdollisen tulevaisuuden kanssa. Samoin muutoksia on odottanut itse Piero Lardikin ja Luca di Montezemolo joka pyörii juurikin FIAT:in puolella. Muussa tapauksessa hänen tiensä ei pääty tallissa, mutta hänet alennetaan todella alas ja siirretään käytännössä lopullisesti syrjään päättävästä asemasta vähäisempiin teknisiin tehtäviin ehkäpä Fioranoon tai vain Maranellon Modenan pientoimistoon josta Forghieri kauan sitten oppinsa saavutti. Valitettavasti Piccininin hovin miehittäessä Ferrarilla ei paljonkaan ole järkeviä miehiä enää todella vahvoissa taustajoukoissa ja Harvey Postlethwaiten työ voi vaikeutua entisestään. Ferrari on ensi kaudella palaamassa mestariksi, mutta yhtä todennäköisesti aloittamassa vajoamista kohti kurjuutta ilman todellista ihmettä. Ferrari saavutti valmistajien sarjan kakkostilalla 2,2 miljoonaa dollaria TV-rahaa.''

 

[CCMK]

Tässä vielä Ferrari-tallia käsittelevien viime viestien viimeisen vuoden eli vuoden 1985 osuus ensimmäiseltä osaltaan aiemmin muuhun toikkiin kirjoittaman pitkän osuuden osalta puhuen:

La Famiglian Kausi 1985 Osa 1

''Ferrari vaikutti saavan vahvalla vuoden 1985 alkukauden vauhtitasollaan kerralla parempaa jälkeä aikaan kun oli saanut oikeastaan koko vuonna 1984 aikaan radalla.

Michele Alboreto sai huomattavia määriä palkintosijoituksia tai oli ajaa niitä ja vain hieman huonon onnen myötä menetti kaksi voittoa ja yhden voiton myös reilulla kaksintaistelulla Monacossa Alain Prostille.

Rene Arnoux ajoi pitkästä aikaa hyvin, mutta joutui silti Rion jälkeen tallista ulos.

Alboreto voitti Montrealissa ja lisäksi Stefan Johansson osoittautui Arnoux'n korvaajana todella hyväksi kuljettajaksi.

Valitettavasti kolmatta kertaa peräkkäin Ferrari menetti kaiken kauden jälkipuoliskolla.

Kun vuoden 1985 lopputilastoja analysoidaan kunnolla kaikki osa-alueet huomioiden niin Ferrarin ja Michele Alboreton sijoittuminen yleensäkin toiseksi niin tallien kuin kuljettajien osalta oli ihme vertaansa vailla.

Väistämättä hieno kauden alkupuolisko, Brabham-tallin heikkous ja Lotuksen ja Williamsin heikko alkukausi imartelivat Ferraria. Ehkä tarpeettomankin paljon.

Etenkin kun Nürburgringin voiton jälkeen Alboreton koko vuoden 1985 maailmanmestaruuden tavoittelu muuttui mahdottomaksi jatkuvien teknisten vikojen vuoksi.

Vain harvoin muutenkin asiaa oli enää kärkikamppailuun. Ja välillä Nürburgringin voittokin tuntui olevan joko juuri ja juuri taktinen tuurivoitto Ferrarille tai sitten ei.

Ferrari ei kyennyt yksinkertaisesti olemaan kilpailijoidensa vauhdissa. Niin automalli kuin moottorikin olivat jäämässä kilpailijoiden jalkoihin. Ferrarin V6-ratkaisuun perustunut turbomoottori oli tehontuotossa huonoin huipputallin turbomoottori BMW:n, Hondan, Renaultin ja TAG-Porschen jälkeen.

Loppuvuodesta 1985 lähes kaikki huipputallien turbot menivät reilusti yli 1000 hevosvoiman rajan. Paitsi Ferrarin jonka oletettiin kerran olleen ensimmäinen 1000 hevosvoiman turbomoottorin kehittävä talli.:frown:

Ferrarin automalli 156/85 ei ollut myöskään McLarenin MP4/2 tai edes MP4/2B:n veroinen ohjautuvuudessa eikä millään muullakaan tavalla. Muutaman vuoden ajan ollut yleinen luotettavuuskin hylkäsi vuonna 1985 Ferrarin pahemmin kuin esimerkiksi vuonna 1984 tai aiemmin.''

Jatkuu toisessa osassa.

 

[CCMK]

Tässä vielä toinen osa Ferrarin vuoden 1985 muisteluista puhuen:

La Famiglian Kausi 1985 Osa 2

''Ferrari 156/85 ei ollut kovinkaan hyvä jousituksen osalta, autoa oli hankalaa säätää ja vähänkin epätasainen rata tiesi sille automaattisesti pahoja vaikeuksia. Toisaalta taas sileä rata tiesi Ferrarille hyvän tuloksen.

Vuoden 1984 tapaan vuonna 1985 Ferrarilla oli myös valtava ongelma siinä, että jatkuvasti talli päivitti autoaan eikä tiennyt päivitysosien sopivuutta tai toimivuutta kuljettajien mieltymyksiä vastaavasti.

Lisäksi sisäisiä ongelmia oli La Famiglialla jälleen kerran. La Famiglian osalta selvin ongelma oli siinä, että Marco Piccininin kakkosmiehen johtama nk. Piccininin Hovi terrorisoi tallia suhteellisen mielivaltaisesti ja Piccinini vuorostaan vaati liikoja alaisiltaan kaikkiaan.

Tilanne oli hyvin vaikea sietää muun muassa Harvey Posthlethwaitelle. Mauro Forghieri vuorostaan oli siirretty tehtäviin jotka lopulta olivat riittävän menettelevät tuloksiltaan, mutta ne eivät johtaneet mihinkään muuhun paitsi siirtoon Modenan pientoimistoon ja yleensäkin toimimaan Ferrarilla enää vain vapaana konsulttina.

Parhaimmillaan onnistuminen olisi tuonut Forghierille hänen asemansa nk. Enzon Kätenä takaisin vähintään ja parhaimmillaan hän oli saamassa mahtavan ylennyksen jopa olemaan jonossa itse Ferrarin koko Enzon vallanperijäksi. Lopulta kävi toisin.

Enzo Ferrari ei suostunut erottamaan yhtä tärkeintä alaistaan historian varrelta, mutta ei vain enää nähnyt Forghierin suoritusta riittävän hyvänä palauttaa takaisin asemaansa Enzon Kädeksi edes tasapainottamaan Piccininin valtaa ja ennen kaikkea Piccininin Hovin valtaa rajaamaan.

Surullisinta oli Ferrarilla jälleen kerran se, että resursseja oli enemmänkin kuin riittävästi, mutta ei kykenevää ja järkevää organisaatiota muuta kuin tietenkin italialaisen raivontunteen ja omanedun tavoittelun sokaisemia itsepäisiä aasitason miehiä..

Mikäli Ferrari olisi jollakin ihmeellä voittanut maailmanmestaruuden niin jälleen kerran se tuntui olevan onnenkaupasta kiinni ja pahimmillaan se olisi ollut organisaation ongelmat tietäen jopa ansaitsematon maailmanmestaruus.

Huonoimmillaan Ferrari olisi ansainnut olla sijoilla 4-5 ja ehkä huonoimmillaan jopa alle sijan 5 Ferrari olisi voinut sijoittua. Etenkin kun vahvistuneen Lotuksen ja Williamsin aseman huomioi.

Sisäisistä valtataisteluista myös Piero Lardin ja Luca di Montezemolon omat sisäiset taistelut kulissien takana olivat vuonna 1985 erityisen raportoituja italialaisessa lehdistössä.

Ferrarin osalta sille tuli lopulta toinen sija ja se sai 2,4 miljoonaa dollaria TV-rahaa.''

 

[CCMK]

McLarenillakin oli 1980-luvulla monta antoista kautta vaikka alkupuoli tietenkin oli vaikea.

Samoin johtajuuksistakin kiisteltiin etenkin alkupuolella niitä vuosia.

Seuraaviin viesteihin tulenkin kertomaan McLarenin eri kausia jälleen toki lyhennettyinä ja ositettuina uudelleen julkaisuina aiemmin kirjoitettujen juttujen osalta muista toikeista alkujaan otettuna.

Näillä puhein jatketaan sitten eteenpäin.