CCMK
Well-known member
- Liittynyt
- 9.11.2009
- Viestit
- 16368
Vuosi 1987 pistetään loppumietteineen viimein pakettiin näin:
Vuosi 1987 F1:ssä Loppumietteenä Osa 10
Loppusanoja kohti mennen vuotta 1987 koskien ajatellen vuotta 1988:
Laji olisi tarvinnut jo tuolloin enemmän voittajia, enemmän haastavia kuljettajia olemaan kisakärjessä välttääkseen yksipuolisuuden mitä joskus oltiin esitetty ja mitä valitettavasti joskus harvoin nähtiin jo vuonna 1987. Ihan vain, että joidenkin maiden TV-katsojaluvut olisi saatu pysymään parempina ja ylläpitämään silloista osin koko ajan nousevaa lajikiinnostusta.
Ei voitukaan nähdä, että miten äärettömänkin yksipuolista ja joskus hirvittävänkin tylsää varikkotaktisesti ja kisa-ajoistakin sitten vuodeksi 1988 kaikesta tulikaan McLaren-ylivoiman edessä!
Ja tuolloin ellei tosiaan sitten ollut McLarenin, Ayrton Sennan tai Alain Prostin kannattaja niin oli aika painajaismainen vuosi sitten sillä tavalla ajatellen. Ja vaikka Prostista olisi pitänytkin niin ylivoima ainakin silloin oli vain niin perin murskaavankin tylsää kuten oli ollut vuonna 1984 tai vuonna 1985 ranskalaisen viimein osin voittaessa maailmanmestaruuden.
Mitä odotin sitten vuodelle 1988 silloin:
Tietenkin oletuksella maailmanmestaruuden kovin erikoisen oloisesti saavuttaneen Nelson Piquetin haastetta vuodeksi 1988 todella kisaamaan siitä tai viimeinkin ehkä olemaan hallitsevan selvästi uransa neljännen maailmanmestaruuden kohdalla sitä ensi kertaa, mutta en niin hirveän helpolla McLarenin siirtymisen Hondan moottoreille muistaen.
Loppusanoina myös muutakin haastetta Ferrarilta odotin kohti maailmanmestaruutta selvemmin kuin kävi ja Williamsille murheellista välivuotta, mutta en toki niin huonoa kuin kävi kun eivät Renaultin moottoreita saaneet niin äkkiä sitten lajiin palaamaan kuin piti ennen vuotta 1989 sitten.
Loppuun puhuen myös turbojen antoisaa ja hienoa jäähyväisvuotta!
Vuosi 1987 F1:ssä Loppumietteenä Osa 10
Loppusanoja kohti mennen vuotta 1987 koskien ajatellen vuotta 1988:
Laji olisi tarvinnut jo tuolloin enemmän voittajia, enemmän haastavia kuljettajia olemaan kisakärjessä välttääkseen yksipuolisuuden mitä joskus oltiin esitetty ja mitä valitettavasti joskus harvoin nähtiin jo vuonna 1987. Ihan vain, että joidenkin maiden TV-katsojaluvut olisi saatu pysymään parempina ja ylläpitämään silloista osin koko ajan nousevaa lajikiinnostusta.
Ei voitukaan nähdä, että miten äärettömänkin yksipuolista ja joskus hirvittävänkin tylsää varikkotaktisesti ja kisa-ajoistakin sitten vuodeksi 1988 kaikesta tulikaan McLaren-ylivoiman edessä!
Ja tuolloin ellei tosiaan sitten ollut McLarenin, Ayrton Sennan tai Alain Prostin kannattaja niin oli aika painajaismainen vuosi sitten sillä tavalla ajatellen. Ja vaikka Prostista olisi pitänytkin niin ylivoima ainakin silloin oli vain niin perin murskaavankin tylsää kuten oli ollut vuonna 1984 tai vuonna 1985 ranskalaisen viimein osin voittaessa maailmanmestaruuden.
Mitä odotin sitten vuodelle 1988 silloin:
Tietenkin oletuksella maailmanmestaruuden kovin erikoisen oloisesti saavuttaneen Nelson Piquetin haastetta vuodeksi 1988 todella kisaamaan siitä tai viimeinkin ehkä olemaan hallitsevan selvästi uransa neljännen maailmanmestaruuden kohdalla sitä ensi kertaa, mutta en niin hirveän helpolla McLarenin siirtymisen Hondan moottoreille muistaen.
Loppusanoina myös muutakin haastetta Ferrarilta odotin kohti maailmanmestaruutta selvemmin kuin kävi ja Williamsille murheellista välivuotta, mutta en toki niin huonoa kuin kävi kun eivät Renaultin moottoreita saaneet niin äkkiä sitten lajiin palaamaan kuin piti ennen vuotta 1989 sitten.
Loppuun puhuen myös turbojen antoisaa ja hienoa jäähyväisvuotta!