Nostalgiset hetket, muistelut ja unohtumattomat historiikit 🏁

[CCMK]

Vuosi 1987 pistetään loppumietteineen viimein pakettiin näin:

Vuosi 1987 F1:ssä Loppumietteenä Osa 10

Loppusanoja kohti mennen vuotta 1987 koskien ajatellen vuotta 1988:

Laji olisi tarvinnut jo tuolloin enemmän voittajia, enemmän haastavia kuljettajia olemaan kisakärjessä välttääkseen yksipuolisuuden mitä joskus oltiin esitetty ja mitä valitettavasti joskus harvoin nähtiin jo vuonna 1987. Ihan vain, että joidenkin maiden TV-katsojaluvut olisi saatu pysymään parempina ja ylläpitämään silloista osin koko ajan nousevaa lajikiinnostusta.

Ei voitukaan nähdä, että miten äärettömänkin yksipuolista ja joskus hirvittävänkin tylsää varikkotaktisesti ja kisa-ajoistakin sitten vuodeksi 1988 kaikesta tulikaan McLaren-ylivoiman edessä!

Ja tuolloin ellei tosiaan sitten ollut McLarenin, Ayrton Sennan tai Alain Prostin kannattaja niin oli aika painajaismainen vuosi sitten sillä tavalla ajatellen. Ja vaikka Prostista olisi pitänytkin niin ylivoima ainakin silloin oli vain niin perin murskaavankin tylsää kuten oli ollut vuonna 1984 tai vuonna 1985 ranskalaisen viimein osin voittaessa maailmanmestaruuden.

Mitä odotin sitten vuodelle 1988 silloin:

Tietenkin oletuksella maailmanmestaruuden kovin erikoisen oloisesti saavuttaneen Nelson Piquetin haastetta vuodeksi 1988 todella kisaamaan siitä tai viimeinkin ehkä olemaan hallitsevan selvästi uransa neljännen maailmanmestaruuden kohdalla sitä ensi kertaa, mutta en niin hirveän helpolla McLarenin siirtymisen Hondan moottoreille muistaen.

Loppusanoina myös muutakin haastetta Ferrarilta odotin kohti maailmanmestaruutta selvemmin kuin kävi ja Williamsille murheellista välivuotta, mutta en toki niin huonoa kuin kävi kun eivät Renaultin moottoreita saaneet niin äkkiä sitten lajiin palaamaan kuin piti ennen vuotta 1989 sitten.

Loppuun puhuen myös turbojen antoisaa ja hienoa jäähyväisvuotta!

 

[CCMK]

Vuoden 1989 laajempiin muistoihin aiemmin sanottuna päästään viimeinkin vuoden 1987 loppusanojen sitten venyttyä turhankin suureksi mahdollisesti ositettunakin sellaisena!

Seuraavaan viestiin tulee laajoja ikään kuin tallikohtaisia muistoja eri kuljettajien vaiheista tuttuun tapaan Silverstonen kisaan ja sitä seuraavaan viestiin tulee Hungaroringin kisaan laajempia samoja muistoja.

Niiden mahdollisiin osittamisiin olenkin jo varautunut hyvin.

Toivon mukaan ne saisi samaan viestiin, mutta katsotaan nyt kun tallejakin kuljettajineen oli niin perin monta varsinkin vuoden 1989 kisoista puhuen muutenkin.

Viimein näiden kahden laajemman kisan jälkeen on enää kaksi pienempää muistokisaa Estorilista ja Jerezistä.

Seuraavan viestin pariin siis!

 

[CCMK]

Silverstonen 1989 toivon mukaan tiiviimmät kisamuistelut tallikohtaisemmin tulevat tässä viestissä ja jos eivät oikein mahdu niin lisää tulee sitten seuraaviin viesteihin.

Toki hieman kerrontaa ja tiivistystä helpottaa sekin seikka, että Silverstoneen 1989 oli niin Esikarsintaa kuin Aika-ajojen päätteeksi karsiutuneita kuljettajia!

Aloitetaanpa siis, joidenkin tallien osuus jää nyt vähän lyhyemmäksi tiettyihin muihin talleihin nähden ehkä karsiutuneita huomioimatta ja voihan näistä osin olla aina eri mieltäkin:

McLaren: Uusi vaihdelaatikko uusine takajousituksineen ja ripustuksineen on uusinta uutta. Molemmat tuovat paremman painojakauman, paremman auton tasapainon vakauttaen sitä ja lisäksi parantavat auton ajoittain vähän turhan herkkää aerodynamiikkaa. Testattukin on tallissa paljon.

Ainoa ongelma oikeastaan hyvin kauan pelottavastikin McLarenilla läpi viikonlopun oli yllättäen uusiutunut öljynkierto-ongelma autoissa vähän samaan tapaan kuin miten auton vedenkierto-ongelma oli ollut alkukaudesta kroonisesti.

Nämä molemmat kiertojärjestelmät eivät aivan niin hyvin tunnu toimivan kuin mitä Williamsilla on toiminut. Lisäksi öljynkiertohäiriön ohella murhetta loivat krooniset öljyvuodot jotka viimein ratkaistiin vasta lauantai-illan ja saman päivän yön välisenä aikana. Korjausten jälkeen talli alkaa olla varma, että nyt ei enää nämä ongelmat loppukaudella uusiudu!

Tämä kaikki oli muuttaa viikonlopun katastrofaaliseksi ajoittain, mutta onneksi harvakin nopea kierros oikeammin ajatellen riitti ja siten Alain Prost ja Ayrton Senna olivat jälleen väleistään huolimatta näyttävästi eturivissä.

Senna paalulla ja Prost kakkosruudussa. Kisa taas oli Sennalle painajainen osin. Vaihteenvaihtovirhe (Vaikka Senna toki koetti vähän selitellä taas muka vaihteen menemättömyyttä päälle tai muuta jäykkyyttä kun mikäli niin todella olisi ollut niin eiköhän aika-ajossa tuo olisi jo paljastunut ja paalua ei varmasti olisi tullut vaikkakin ehkä muu hyvä lähtöruutu kyllä varmaan.) toi Sennalle ulosajon ja keskeytyksen kisan kärjestä. Senna ei ole saanut pisteitä nyt neljään perättäiseen kilpailuun ja sekin on maksamassa maailmanmestaruuden.

Paul Ricardiin verrattuna nyt sentään ajettiin ylipäänsä kisassa kuten edes kärjessä ennen erikoista omaa virhettä. Prostin oli täten helppoa haasteesta huolimatta omalla tavallaan periä kärkipaikka ja kaasuttaa ranskalaisen uran 38:een kisavoittoon!

Tai olisihan se ollut noin oppikirjamaisen helppoa, mutta oli mennä Prostin kisa pilalle voiton suhteen kun hänen varikkopysähdys kesti lopulta 24,27 sekuntia mikä olisi ollut täysi katastrofi ilman Ferrarin Nigel Mansellin omaa samalla tapaa liian pitkää varikkokäyntiä. Sillä ja Mansellin paljon normaalimmalla varikkokäynnillä britti itse olisi voittanut kisan tai ollut huomattavankin paljon lähempänä Prostia ruutulipulla kuin oli.

Tästä huolimatta:

Senna on ollut raivoissaan tai alkaa olla todella lähellä sitä olemukseltaan kun jopa tavallaan tallin kultapojan maineestaan huolimatta Ron Dennisin taholla hän on nyt häviöllä vihollisena pidettävään tallikaveriin nähden 20 pistettä MM-kilvassa ja se on suurin ero mitä Prostin ja Sennan välillä on ollut koko McLaren-aikana! Juuri nyt huhuissa tiedetään Prostin käytännön varmasta poistumisesta tallissa ja hänen korvaajansa on epäselvä.

Huhuissa se on Gerhard Berger, mutta toistaiseksi asia on torjuttu ja kun itävaltalainen on vielä toistaiseksi suurten maanittelujen kautta suostunut vielä jäämään Ferrarille. Tietenkin Ferrarin luotettavuuden on nyt lopullisesti parannuttava todella lyhyellä, hyvin nopealla aikavälillä tai Berger lähtee sieltä vuorenvarmasti jäämättä sinne enää mitenkään. Se tietää sitä, että mahdollisesti Tyrrelliä vielä ajavan ja samalla McLarenia testaavalla Jonathan Palmerilla ja Benettonia ajavan myös ihan vastoittain vielä McLarenin testipuolella olevalla Emanuele Pirrolla on vielä mahdollisuudet päästä McLarenille vuodeksi 1990.

Tyrrell: Jean Alesi ajoi jälleen pitkälti Tyrrelliä Silverstonessakin kun Michele Alboreto oli lähtenyt tallista pois nyt lopullisemman pysyvän tuntuisesti 'tunnetun tuntemattomista syistä' johtuen ja ollut tietenkin ajamatta jo Paul Ricardilla. Alboreto on vieläkin vapailla markkinoilla kun aiempi Benetton-paikka jäi myös saamatta kokeneen italialaisen oltua vain niin kovin tavoittamattomissa silloinkin sen mentyä sitten Emanuele Pirrolle. Alesin tilalle ei oikein muutenkaan olisi löytynyt ketään ehkä Arrowsilla Derek Warwickia Paul Ricardilla tuurannutta Lotuksen Martin Donnellya huomioimatta ja kun kerta kaikkiaan Paul Ricardin ajo oli ilmiömäisen upea niin nuori ranskalainen sai jäädä talliin ja jatkoajoistakin neuvotellaan!

Aika-ajo Alesilta toki pettymys eli ruutu 22 kisaan, mutta ajo oli lähellä olla taas jotain perin mykistävän uskomatonta! Alesi ajoi parhaimmillaan jo kuudentena kierrokseen 22 mennessä kamppaillen ehkä kuitenkin rahtusen liikaa maanmies Philippe Alliotin kanssa paremmista sijoista. Ikävä kyllä Alesin ihan parempi päivä loppui ylisanallisesta Paul Ricardista poiketen nyt Silverstonessa ehkä nyt jonkin verran pitkässä juoksussa heikompaan kisaan nähden yliyrittämiseen, pyörähdykseen ulosajoineen auton sammuessa siihen ja ranskalaisen ollessa sitä enää saamatta käyntiin kierroksella 29.

Jonathan Palmerin päivää piristi tieto siitä, että Gerhard Berger saattaisi jäädä Ferrarille ja hän ehkä voisi ehdottomasti siirtyä sittenkin McLarenille vielä vuotta 1990 kohti mennen. Valitettavasti säädöt eivät tutulla radalla toimineet aika-ajoon vaikka olikin parempi kuin Alesi ruudusta 18 kisaan lähtien.

Kotiradallaan ajaen Palmer yritti kaikkensa, mutta Alesiin nähden hänen kisa meni pieleen autoon iskeneen ohjausvaurion takia nopeasti. Siltikin ennen keskeytystä oli kohonnut jo sijalle 12 aloittaen parempaa ajoa heti kun oli vain tottunut auton oikukkaaseen rytmiin ja saanut tiimiradiossa kuulla, että vikaa ei kisan aikana voi oikeastaan korjata mitenkään. Murheellista kyllä Stowe-mutkassa auto sitten lähti omia aikojaan 'kirjoittamaan' tuottaen kolarin ja keskeytyksen Palmerille. Ikävä juttu Ken Tyrrellin tutulle ja yleensä myönteiselle tallille.

Jatkuu seuraavassa viestissä.

 

[CCMK]

Silverstonen 1989 kilpailutunnelmia jatketaan tässä viestissä:

Williams: Kilpailukykyinen, mutta pettymyksellinen kisa tallille ja sen kuljettajille. Riccardo Patrese ja Thierry Boutsen jossain määrin ehkä aavistuksen vaisuja aika-ajossa kun tallin kotiradalla nyt olisi pitänyt Frank Williamsin mieliksi ajaa parempiin ruutuihin kuin 5 ja 7. Edes ilahduttavasti vaikka ruutuihin 3 ja 4 McLaren-ylivoiman takia. Niin tai näin kisassa molemmat olivat kuitenkin parempia kuin aika-ajossa.

Boutsenin kisa oli vallan mahtava aina kärkipaikasta haastaen ja vauhdin perusteella mitä tahansa sijalle 1-4 näytti olevan asiaa pitkin kisaa vaikkakin ihan voiton suhteen puhuen ehkä ensin Ayrton Senna ja myöhemmin Alain Prost olivat vähän toista mieltä asiasta.

Joka tapauksessa eittämättä palkintoajo tai korkea pistepaikka oli tiedossa ennen eräitä asioita:

Ensiksi Boutsenille tuli kilpailun neljän ensimmäisen kierroksen jälkeen kytkimen hajoaminen, toiseksi kierroksella 26 tuli rengasrikko mikä sitten pakotti tietenkin tulemaan kierroksen 45 suunnitellun varikkopysähdyksen sijaan varikolle kierroksella 27 tuntuvan aikaisin ja lopulta kolmanneksi päivän pilasi auton sammuminen varikolle 17 sekunnin ajaksi jolloin kytkimettömäksi autoksi 9 sekunnin varikkopysähdys renkaanvaihdolla olisi ollut ihan hyväkin juttu, mutta nyt se oli sitten 26 sekuntia pitkä pilaten päivän!

Tästä syystä johtuen Boutsen oli sitten maalissa 10:s kaksi kierrosta voittaja Prostia jäljessä ruutulipulla karmeana pettymyksenä ja miestä tarpeettoman mustamaalavan pilkkaamisenkin kohteena taas ajoittain lehdistöstä puhuen niistä jotka vain eivät tiedä tai halua tietää hänen kautensa vaikeuksista!

Boutsen olisi ehkä kisassa muutenkin ongelmiaan vasten saattanut selvitä paremmin jos hänelle olisi laitettu Goodyearin B-seosten sijaan kovemmat Goodyearin A-seokset tai kaikista kovimmat mahdollisesti Goodyearin AA-seokset.

Ikävä kyllä ne olisivat olleet kivikovina ehkä vähän turhan kylminä liikaa sutivia tai pidottomia sellaisenaan. Toisaalta varikolla ei välttämättä varsinkin noilla kovimmilla renkailla olisi tarvinnut käydä lainkaan ja varsinkin kun kärjessä Prostilla ja Ferrarin Nigel Mansellilla olivat omat pysähdysmurheensa niin tätä taustaa vasten meni sitten jättipotti hukkaan tuoden pahan mielen.

Boutsen sentään saapui maaliin siinä missä Patrese ei.

Entä Patrese?

Hän toki jatkoi vuoden 1989 mainiota otekauttaan ajaen hienosti noususuhteisen reippaana ja ehkä nk. Takuukolmosena palkinnoille päästen kierrokselle 16 mennen sillä sijalla. Kolmas tila tai parempikin olisi häämöttänyt ihan voittoajoa myöten huomioiden tallikaveri Boutsenin ja kärkikuskien eli Sennan, Prostin ja Mansellin ongelmat, mutta kierrokselle 19 mennessä hän oli jäänyt radan varteen puhjenneen jäähdyttimen valuttaessa vetensä yllättäen takarenkaille minkä johdosta auto lähti luisuun kohti ratakaiteita ja keskeytystä minkä pystyi näkemään teknisen vian aiheuttamaksi oikeastaan ennen pitkää kaikki muut paitsi Patresen vannoutunut vihamies James Hunt!

Patresen ainut riski ehkä olisi ollut kisaan lopulta lähteä tallikaveria pehmeämmillä renkailla eli Goodyearin C-seoksilla kisaan, mutta toisaalta varikkokäynti olisi mennyt varmaankin paremmin niin kauan kunhan kytkin olisi toiminut normaalisti. Sitä ei koskaan saatu tietää keskeytyksen tapahduttua kuin tapahtui mitä nyt Patrese aikoi kyllä varikolla käydä renkaanvaihdossa.

Brabham: Stefano Modena ja Martin Brundle olivat Esikarsinnassa sitten sijoilla kolme ja neljä. Aika-ajoa koskien he olivat toki jatkossa kisaan, mutta eivät liian helpolla kiitos tehottoman Juddin moottorin ja jatkuvasti uusiutuneiden auton pohjavaurioiden mitkä johtuivat auton pohjan liikakulumisesta. Aerodynamiikkakin oli verraten poikkeuksellisen huono nyt kotiradalle tallin automallin suhteen. Modena oli 14:sta, mutta Brundle jo 20:s minkä pystyi näkemään pettymyksenä tai edes sinnikkäänä yrittämisenä vaikeuksiin nähden.

Modena ajoi upeaa nousua kohti jäännöspistetaistelua tai parempaa ollen kierroksella 29 selkeällä seiskapaikalla todella lähellä kuutospaikkaa tai muita parempia pistesijoja. Kaiken tämän haaveilun paremmasta lopetti kierroksen 32 moottoririkko tuottaen keskeytyksen seuraavaan kierrokseen mennessä varikolle. Brundlen sanoin auton moottori sunnuntain kisassa tuotti paljon porua ja vähän villoja. Toisin kertoen moottori oli tukkoisa ja sairas, mutta sitä ei ehditty ajoissa vaihtamaan.

Moottorivaurio oli ajan kysymys. Ennen sitä Brundle yritti kaikkensa mahdottoman edessä. Kierrokseen 10 mennessä oli 14:sta, mutta paljoa tämän jälkeen ei tarvinnut enää Brundlea miettiä jäännöspisteen suhteen tai muunkaan suhteen koko kilpailussa. Puhdittoman auton suhteen tehtiin kyllä renkaanvaihdon aikana kierroksella 13 tarkastus ja pahinta moottorivauriota yritettiin huoltaa paljoakaan voimatta sille mitään tehdä vähäisen pienkorjauksen ja muun silmämääräisen tarkastelun jälkeen.

Väistämättä tästä johtuen ennen pitkää ajeltiin joko hyvin lähellä viimeisiä sijoja tai täysin viimeisenä. Keskeytys tuli häntäpäästä puhuen moottorivaurion pahennuttua lopullisesti särkymiseen asti kierroksella 50 ennen kuin Brundle olisi saanut tiimiradiossa viimein luvan ajaa auton Modenan tapaan varikolle keskeytystä varten.

Tosin Modenan tapaus oli äkillisempi siinä missä Brundlen ei ollut mikä kyllä nähtiin joissakin piireissä aika tarpeettomana auton kidutuksena mahdottoman edessä.

Ainoa lohduttava asia Brabhamille on se, että kiitos Monacon upean viikonlopun aiemmin kaudesta sen ei enää tästä eteenpäin tarvitse Esikarsintaan osallistua ja se pääsee etuoikeutettuna suoraan aika-ajoihin!

Arrows ja Derek Warwick: Kilpailussa Martin Donnelly olisi voinut olla jälleen Arrowsilla ajamassa Paul Ricardin tapaan, mutta Derek Warwick toipui tai oikeammin sai ajamisensa vastineeksi suostua ylimääräisiin lääkintätesteihin Sid Watkinsin valvovien silmien alla ja lisäksi Warwick ei olisi voinut mitenkään ajaa ilman erikoisleveää ja pehmustettua ajoistuinta kilpailussa selkäsäryn takia.

Samalla ohjaamo oli hieman leveämpi olkapään kääntymisen helpottamiseksi. Mikroautoiluonnettomuutta ei haluttu Warwickin kohdalla toistaa enää loppukaudesta. Epätasapainoinen auto tuotti sitten ongelmia ja aika-ajon sijoitus 19 ei siten ollut mukava Warwickille.

Pidottomuus ja loppuun kuluessa muutenkin Goodyearin A-seosten vaihtamattomuus pidon nk. Äkkiloppumisen takia pilasivat Warwickin kisan oikeastaan siihen, mutta muiden parempien kuljettajien keskeytykset ja itsepäinen sinnittely kerta kaikkiaan varikolla käymättä tuottivat sitten Warwickille sijan 9 sitten ruutulipulla. Ehkä varikkokäynti tai vielä vain sitten kovemmilla Goodyearin AA-seoksilla kisaan lähteminen olisi voinut ehkä tuottaa pisteen?

Tai sitten ei.

Eddie Cheever järkyttävästi karsiutui ensi kerran sitten Monacon 1984 ja sitäkin kuten tätä voidaan pitää vain hyvin tapaturmaisena juttuna Yhdysvaltain pitkäaikaiselle ratojen toivolle. Karsiutumisen aiheutti vielä Warwickin autoakin karmeammat auton epätasapainoisuudet ja kyvyttömyys säätää sitä sopivaksi ohjautuvuudeltaan. Ei hyvää mainosta, mutta katsotaan jatkoa muutenkin Cheeverin suhteen seuraaviin kisoihin.

Jatkuu seuraavassa viestissä.

 

[CCMK]

Silverstonen 1989 muistelut jatkuvat laajemmissa merkeissä edelleen näin:

Lotus: Martin Donnelly joutui harmittavasti jatkamaan Lotuksen testaamista tässä kilpailussa Paul Ricardin Arrows-tallin tuurauskeikan jälkeen vaikka aina puhuttiin, että Nelson Piquet ei enää motivoidu mistään ja on rahanahne. Silloin olisi voinut päästäkin ajamaan.:dunno:

Tätä perin synkkää taustaa vasten Lotus onnistui tallina ajamaan kuljettajineen nyt ainakin osin vuorenvarmasti vuoden 1989 parhaimman tähän asti olleen kilpailunsa!

Salaisuus saattoi olla siinä, että Juddin moottoreihin lopulta vaihdettiin kotiradalle yllättävänkin normaalit kehitysosat muun muassa venttiilinpääosien suhteen eikä käytetty enää Tickfordin ylihienoja viisikaistaisia venttiilinpääosia.

Siten auton muutoin alkujaankin puhdittoman tuntuiseen moottoriin väärässä rungossa kuten väärässä automallissa sen yleensä oltua suunniteltu Hondan moottoreille löytyi potkua aika tavalla tuottaen myös tallin ongelmiin nähden hyvän aika-ajon. Riittämättömän ellei surkean kärkeen, mutta omalle tavalleen ja keskikastiin hyvän ellei hienonkin sellaisen.

Nelson Piquet oli kymppiruudussa ja Satoru Nakajima oli 16:sta aika-ajon päätteeksi. Piquet kerrankin hyvin pitkästä aikaa nautti ajamisesta tässä kilpailussa ja se näkyi. Kierrosten 24-55 ajan koko ajan kolmantena ja vain ihan kärjen niin perin valtava ero niiden eduksi ja murheellinen hyötymättömyys McLarenin Alain Prostin ja Ferrarin Nigel Mansellin varikkokäyntikatastrofeista estivät näkemästä jotain todella upeaa!

Tai no oikeammin menihän väistämättä Benettonin Alessandro Sandro Nannini hänestä ohi. Toisaalta kierrokselta 56 eteenpäin Piquet oli aina ruutulipulle asti neljäntenä ja siihen nähden pisteet todella koettelevasta kaudesta puhuen kelpaavat. Toisaalta taistelutahdosta huolimatta Piquet hyötyi väistämättä myös Williamsin Thierry Boutsenin ja Riccardo Patresen keskeytyksestä tai peruuttamattomasta kisavaikeudestakin!

Nelostila pisteineen edelleen hieno juttu, mutta Lotuksen jatkosopimus taitaa silti vuoden 1990 jäädä Piquetin osalta lunastamatta. Toisaalta ehkä loppukauden Piquet nyt jaksaa ilahtumisen vuoksi yrittää ajaa paremmin toisin kuin tähän asti. Piquet oli myös käymättä varikollakin renkaiden puhdin ollessa vallan täysin loppu sitten lopuksi ihme kyllä vaihtamatta renkaita. Nakajimalla oli hienon päättäväinen ajo, mutta ikävä kyllä huono lähtöruutu aika-ajon osalta väistämättä tarkoittivat kisa-ajan loppumista kesken ja pisteetöntä kasipaikkaa sitten ruutulipulla.

Tästäkin on sitten japanilainen saanut kuulla etenkin kriitikoilta vallan käsittämätöntä sontaa ajoittain. Varmaan myös Nakajima olisi saattanut olla pisteillä mikäli olisi koettanut tallikaverinsa Piquetin sijaan itse pienellä riskillä renkaanvaihtoa ja siten paremmalla nopeudella lopussa ohitella muita. Talli kuitenkin kielsi kisan viimeisen neljänneksen renkaanvaihdon tiimiradiossa 'tietäen paremmin' tai se olisi tehty vain jos Piquet myös itsekin olisi käynyt renkaanvaihdossa.

Riikinkukkomaisen pöljää toimintaa 'Piruetin' pillin mukaan kiekuvilta taholta...

Toivottavasti tahti jatkuisi ja nyt Piquetin saatua pisteensä myös Nakajima saisi jostakin kisasta ennen loppuvuotta yhtä hienoja pisteitä.

March: Hienolta kuulostanut kilpailu pisteajon ellei peräti palkintomahdollisuuksinkin vaihtui synkkiin keskeytyksiin. Ivan Capellin kisasta pystyi jossittelemaan ja sitäkin enemmän taas sitten Mauricio Gugelminin kisasta. Gugelminin kuutosruutu meni tyhjäksi kisaan hänen jouduttua lähtemään varikolta sinne. Taas kuten Paul Ricardissakin tuli sitten vaikeuksia ja vaikka myöhemmin se tapahtui niin keskeytyshän siitä tuli. Päivän viimeisenä sellaisella kohtalon kovalla kouralla vaihdelaatikon pettäessä. Sen pituinen se tällä erää.

Osella ja Nicola Larini: Esikarsinnasta pääsi läpi ja aika-ajossa oli peräti 17:sta hyvin huonon tallin autolla. Kilpailun vaarahetkiin kuului Jean-Marie Balestren rataseikkailu jossa hän oli jäädä juurikin hänen auton alle kilpailussa. Ihme kyllä Balestre selvisi ehjin nahoin tilanteesta. Tämä tilanne tapahtui Woodcoten mutkassa. Larini sittemmin keskeytti kun eihän jälleen oletettava 'tuhkimotarina' voinut vain kestää ja häntäpään ajelussa ei ennen pitkää mitään mieltä ollut. Keskeytyskin tuli kahden varikkokäynnin jälkeen lopulta varikolle. Esikarsinnasta ei selvinnyt läpi esikarsiutuen Piercarlo Ghinzani. Sen pituinen se tällä erää.

Benetton: Hieno kilpailu ainakin nyt Alessandro Sandro Nanninille. Nannini ajoi hyvän aika-ajon tai ehkä aavistuksen vaisunkin aika-ajon, mutta sitäkin hienomman ellei ehkä kelvollisen upeankin kisan pystymällä muuttamaan takuuvarman nelostilan palkinnoksi kolmostilalla oikealla hetkellä ajoitettuun ohitukseen Lotuksen Nelson Piquetista! Mahdollisesti ihan loppukisan vaisuus ruutulipulla Nanninilta saattoi johtua muusta auton säästelystä, mutta pakoputkivauriotakin epäiltiin!

Emanuele Pirron kisa hyvin vaikea taas kramppikipujen ja autoon tottumattomuuden takia. Oli töin tuskin mukana viimeisessä ruudussa ja yllättävänkin äkkiä vain uransa toista kisaa ajanut italialainen on ollut tallinsa paineen alla. Varsinkin tallipäällikkönsä varsin tuoreena sellaisena eli Flavio Briatoren taholta puhuen!

Pirro oli lopulta 11:sta ja toiseksi viimeinen mikä ei jatkoon ainakaan vähennä paineita. Vanhalla automallilla Pirro joutui ajamaan vielä tämän Silverstonen kisan kuten oli ajanut Paul Ricardissa. Viimein uusi automalli tulee Hockenheimiin ja tästä eteenpäin Pirron vauhdin pitäisi parantua, mutta kyllä hänelle pitäisi saada samalla myös automallin ohjaamotilan pidennyskin.

Dallara ja Andrea de Cesaris: Nöyryyttävää! Kilpailuviikonloppuna Andrea de Cesaris kärsi Pirellin täysin tasapainottomista ja pidottomista renkaista, aika-ajorenkaat kuluivat edelleen liikaa ja vaan pieni ihme auttoi syrjäyttämään Ligierin Rene Arnouxin pois kilpailusta italialaisen tieltä. Rengastaktisesti mielenkiintoa nähtiin vaikka osin pakostakin kilpailun rengaspuolella myös keskeytykset teknisten vikojen korjauskäyntien ohella söivät mielenkiintoa hieman pois ja tämä olisi voinut auttaa Dallaraa, mutta ei.

Ennen ratkaisevaa kierrostaan de Cesaris olisi karsiutunut ja Alex Caffi oli esikarsiutunut erittäin nöyryyttävästi jo perjantain Esikarsinnassa. Suurin virhe tallilta ja sen johtajiin kuuluvilta Patrizio Cantulta oli ollut aiemmin olla menemättä Silverstonen Suurtesteihinkin mistä olisi voinut olla huomattavaakin hyötyä tallille. Shokkikarsiutuja oli muun muassa Eddie Cheever Arrowsilla eli aivan kaikesta ei sentään voinut syyttää Dallaraa ja Pirelliäkään auringon alla.

Kilpailussa de Cesaris ajeli turhauttavan jatkuvasti kärsien olostaan viimeisten joukossa ennen kuin jo alun perinkin vaurioitunut moottori hajosi selvästi ja de Cesaris keskeytti varikolle. Ei muuta voi tästä farssista sanoa vaikka aivan ei niin pelottavan surkeaa meno ollut toisin kuin Paul Ricardissa oli ollut. Ainoa hyvä uutinen on vain se, että kiitos etenkin Montrealin de Cesarisin palkintoajon Esikarsinta jää nyt taakse ja aika-ajoihin pääsee etuoikeutettuna tästä eteenpäin!

Minardi: Upeimmista upein suoritus! Tallin molemmat autot kuljettajineen ensi kertaa koskaan pisteillä mistä Pierluigi Martini lopulta viidentenä käymättä varikolla renkaanvaihdossa ja tätäkin viimein riemastuttavammin Espanjan Luis Perez-Sala kuudentena olemalla samalla Espanjan ensimmäinen pistemies sen 30 vuoteen kilpailun alkupuolen varikolla renkaanvaihdostaan huolimatta! Tämän pitäisi viimein tuoda kyllä eloa Perez-Salan välillä vähän ellei paljon moitittuihinkin ajoihin lisää uskoa ja intoa. Kiitos tämän pistesuorituksen juuri oikeaan paikkaan Esikarsinta jää tältä tallilta puhuen jatkossa taakse eli aika-ajoihin talli pääsee etuoikeutettuna ehkä jatkamaan yllätyksiään!

Ligier ja Olivier Grouillard: Rene Arnoux tosiaan todella täpärän inhottavasti karsiutui kilpailusta veteraanina joten nuori Grouillard joutui sitten jäämään puolustamaan tallinsa kunniaa. Ei käynyt varikolla renkaanvaihdossa mikä lienee ollut pahin virhe kun parhaimmillaan ehkä olisi tullut uran toinen piste lähellä peräjälkeen kolmanneksi viimeisestä ruudusta kisaan lähteneenä ja sen sitten vei Minardin Luis Perez-Sala. Talli äärimmäisen lähellä lähteä Esikarsintaan sen joutuessa Minardin kanssa tasapeliin pisteissä, mutta onneksi ei lähtenyt kun Onyx-talli ei saanut enempää pisteitä. Rene Arnoux Montrealin pisteineen samoin yhdessä Grouillardin Paul Ricardin pisteen kanssa pelastivat tallin siis jatkamaan normaalisti aika-ajoissa etuoikeutettuna sellaisenaan.

Jatkuu seuraavassa viestissä.

 

[CCMK]

Silverstonen 1989 laajemmat muistelut jatkuvat edelleen tässä viestissä ja sanoisinpa, että seuraava on tämän kilpailuviikonlopun viimeinen:

Ferrari: Moottori ja vaihdelaatikko piinasivat jälleen tämän tallin molempia kuljettajia Nigel Mansellia ja Gerhard Bergeriä. Mansell ajoi hienon kisan kolmannesta lähtöruudusta ollen lopulta toinen kotikisassaan ajaen sen kunniaksi nopeimman kierroksen. Ei aivan pystynyt hyötymään McLarenin Alain Prostin surkeasta varikkopysähdyksestä kun valitettavasti britin omakin 11,26 sekuntia kestoltaan oli melko paljon ja se todennäköisimmin maksoi voiton. Lisäksi se oli hieman suunniteltua aikaisemmin tapahtunut pysähdys rengasrikonkin takia.

Toisaalta ei aivan mahtavimmallakaan pysähdyksellä ilman sen olemista vallan ylimaallisen nopea olisi välttämättä ehkä ihan voittoon sellaisenaan kyennyt, mutta paljon toteutunutta paremmin olisi kyennyt haastamaan ranskalaisen. Ayrton Sennan keskeytys myös McLarenilla palveli hyvin Mansellia kuten osin Williamsin Thierry Boutsenin ja Riccardo Patresen vaikeudet.

Halusi Mansellia vähätellä tai ei niin tuoreeseen järkevään kolme viime kilpailuun ajatellen on tullut kaksikin palkintoajoa ja nekin olisivat voineet olla voittoja. Täten siis voitto kauden avauksessa ja pari kakkostilaa putkeen pitävät yllä britin mestaruushaaveita. Toisaalta niiden vuorenvarmaksi elossa pitämiseksi välillä pitää voittoja tulla ja se ei ole ollenkaan helppo tehtävä McLaren-ylivoimaa vastaan.

Lisäksi Montrealin oma typerä lämmittelykierroksen vaarallisenkin liian kovaa ajettuna yhdessä Benettonin Alessandro Sandro Nanninin kanssa myös kielletyn sillä ohittamisen ohella toi mustan lipun ja hylkäyksen ennen kisan alkua ja sen kisan mahdollisesti jopa 9 pistettä olisi britti enemmän kuin selvästi kaivannut MM-kilpaansa!

Berger vuorostaan oli murheellisesti taas kilpailukykyinen ennen keskeytystään. Eli oli nelosruudussa, ajoi neljänneltä tilalta kierroksella 4 varikolle korjauksiin vain jatkaen sijaluvulla 25 kolme kierrosta jäljessä kärkeä viimeisenä mukana olleena kuljettajana perin kauan päivän kisassa yrittäen mahdotonta pisteajoa omalla tavallaan sinnikkäästi keskeyttäen sittemmin kierroksella 49 vaihteistosta levinneeseen yllättävään tulipaloon!

Berger on äärimmäisen lopullisesti lähteä Ferrarilta kesken oletettua vuoden 1990 sopimustaan kun Berger on koko kauden ollut täysin pisteittä, hermoromahduksen partaalla silloin kun ei ole asiasta ollut vihainen ja jos hän lähtee niin Alain Prostin osalta puhuen hän kai tulee Ferrarille hänen tilalleen, mutta toisaalta ranskalainen katsoo tarjouksia myös Williamsin ja Benettonin suuntaan ennen kuin tekee lopullisen päätöksensä vaikkakin jättää McLarenin vuoden 1989 päätteeksi.

Ellei talli tietysti äärimmäisen epätodennäköisesti heittäisi kultapoika Ayrton Sennaa ulos jolloin sitten vuoden 1990 sopimus jäisi Prostilta vielä voimaan.

Itävaltalainen on vielä toistaiseksi tätä vasten suurten maanittelujen kautta suostunut vielä jäämään Ferrarille. Tietenkin Ferrarin luotettavuuden on nyt lopullisesti parannuttava todella lyhyellä, hyvin nopealla aikavälillä tai Berger lähtee sieltä vuorenvarmasti jäämättä sinne enää mitenkään.

Lola-Larrousse: Eric Bernard ajaa jälleen tallissa Paul Ricardin tapaan, mutta toistaiseksi hänen rahansa ovat nyt lopussa tämän jälkeen niiden riitettyä muutenkin tänne vain Paul Ricardin ja Silverstonen ajot kattavan sopimuksen mukaan. Yannick Dalmasia ei talli potkut annettuaan ole pahemmin ottamassa takaisin vaikka Bernardin rahat loppuisikin.

Bernardin nostaessa rahojaan riittävän paljon kaikki muut kisat paitsi Estoril ja Suzuka käyvät hänelle ja nuo eivät käy kun Tyrrellin Jean Alesin tapaan he molemmat ajavat F3000-sarjaa ja tämän on joutunut Ken Tyrrell myös tallissaan ottamaan Alesin kohdalla huomioon samojen kisojen kohdalta samoin kuin miten Gerard Larrousse tekee Bernardin osaltakin puhuen. Philippe Alliot on nähtävästi saanut mainion kirittäjän Bernardista ja ajot ovat jatkuneet hyvinä. Ruudut 12 ja 13 lupasivat hyvää kilpailuun. Ikävä kyllä Lamborghinin moottori ja vaihdelaatikko reistailivat molempien autossa pitkin kisaa milloin mitenkin ja röyhyisän äänen lisäksi myös öljyvuodot taas olivat päivää pilaamassa.

Alliot oli ajamassa upeaa päivää olemalla kierroksen 22 aikaan nk. Hopealautasmaisesti tarjoiltuna takuuvitospaikalla taistelussa myös aiemmin kerrotun Alesin kanssa matkalla kohti parempia sijoja, mutta sitten murheet alkoivat iskeä iskemistään autovaurion ohella pitkälti aiemmin mainittujen syiden valossa. Kierrokseen 40 ja myöhemmin monta kierrosta jälkeen tulleeseen varikolle keskeytykseen mennessä oli jo pudonnut sijaa 12 kohti ellei jäänytkin sille ennen toki sitten törkeänkin selvää putoamista ajelemaan joukon täysin jatkoksi monta kierrosta jäljessä vailla mieltä ennen kaiken päättymistä kuin päättyi kierroksen 45 aikoihin nk. TV-Kellon sitäkin näyttäessä lopullisesti moottori hajonneena.

Bernard vuorostaan Paul Ricardin kotikisaansa nähden ajoi edelleen uransa toiseen F1-kilpailuun siten selvästi varovaisemmin ja ehkä aavistuksen kovempaa otetta olisi häneltä kaivannut. Silti hyvä suoritus vaikkakin ei aivan Alliotin veroinen näyttävyydessä! Valitettavasti murheet pilasivat hänen päivänsä ja kun keskeytti niin hän oli joko sijalla 15 ihan vihoviimeisenä tai joskus jopa sijalla 16 tallikaverin takana, mutta käytännössä edellä kun tallikaveri Alliot vietti niin hirveän paljon aikaa varikolla korjauksissa ja häntä ei oltu laskea enää lopputuloksiin siinä missä Bernard laskettiin.

Bernardin keskeyttäessä moottoririkkoon kierroksella 46 oli sitten tallikaverinsa sijoituksesta mitä mieltä tahansa myös nk. TV-Kellon väittämää vastaan enää vain kolme muuta kuljettajaa kisapäivänä keskeytti. Tämäkin oli sääli Bernardin kannalta vaikka hänenkin kisansa oli jo pilalla ennen keskeytystäkin. Tallin pisteettömyys tästä kisasta tarkoitti suurta murhenäytelmää ja putoamista Esikarsintaan Hockenheimista eteenpäin!

Coloni ja Roberto Moreno: Tallikaveri Pierre-Henri Raphanel esikarsiutui Esikarsinnan päätteeksi, mutta Moreno selvisi jatkoon ja kuin ihmeen kaupalla hirvittävästi toki omia seoksiaan renkaista puhuen tuhlaillen epätoivon vimmalla oli kuin olikin mukana sunnuntain kisassa sijalla 23 eli ei edes viimeisenä! Moreno ei ehtinyt paljon kisastaan nauttia ollen päivän ensimmäinen keskeyttäjä vaihdelaatikkovikaan kierroksella 2 kärjen aloitellessa jo melkein kierrosta numero 3 ja jättäen taistelevan brasilialaisen kierroksella jo taakseen. Pirellin Pehmeät Renkaat olikin viimeinen kyseiseltä kovuudeltaan renkaina Morenolle käyttöön ja talli pelkäsikin auton kestäessä sitä, että Morenolle ei välttämättä olisi juuri enää renkaita jäljellä koko kisan aikana paljonkaan antaa käyttöön!

Colonin automalli on yllättävänkin hyvä yksinkertaisuudessaan, mutta alirahoitetussa tallissa automalli on ihan yhtä alitestattu. Talli ei oikein muutenkaan tunnu toimivan kahden auton tallina kovinkaan hyvin kuin miten se toimisi vain yhden auton tallina yhden kuljettajan voimin. Nyt Hockenheimista eteenpäin molemmat joutuvat lähtemään kisoihin yrittämistä Esikarsinnan kautta.

Eurobrun ja Gregor Foitek: Foitek esikarsiutui Esikarsinnan päätteeksi joten sen pituinen se oikeastaan tällä kertaa!

Jatkuu seuraavassa osassa.

 

[CCMK]

Silverstonen 1989 laajat kilpailutunnelmamuistelut ovat tulleet tiensä päähän joten tässä päätösosa:

Zakspeed: Gustav Brunner kannattelee kyllä tallia pitäen sitä pinnalla periaatteessa erittäinkin hienosti suunnittelemallaan automallillaan, mutta Erich Zakowskin talli on muilla tapaa sitten ihan kaaoksessa, aivan täysin päin helkkaria vielä kauden puolivälissäkin mennään Yamahan moottoriosastolla ja siten erilaisten syiden johdosta kuin ei oltaisi mitään opittu avauskilpailusta niin täten Bernd Schneider ja Japanin Aguri Suzuki taas kerran esikarsiutuivat Esikarsinnassa. Honda insinööreineen ja päättäjineen vähän muidenkin ilkkujien tapaan tuntuvat nauravan katketakseen.

Ei vain kilpailijan ahdingon vuoksi vaan siksikin, että ennen kauden alkua vielä luopuessaan omasta turbomoottoristaan ja oltuaan yrittämättä enää samaa oman vapaasti hengittävän moottorin kanssa oli tämä talli vaatinut sitten alkujaan olemaan heille moottoritoimittaja millään tapaa edes todella heikkona vasalliasiakastallinakin!

Väistivät sitten aikamoisen pommin ja mainehaitan kieltäytymällä moottoritoimittajuudesta. Muuta ei tästä sirkuksesta voi kyllä sanoa ja Hockenheimissa olisi kotikisakin...

Onyx ja Bertrand Gachot: Ruotsin Stefan Johansson onnistui sitten tallin ensipisteet saaneena shokkina esikarsiutumaan Esikarsinnan päätteeksi milloin minkäkin ongelman vuoksi. Lisäksi Johansson on ollut kummissaan siitä, että missä oikein hänen palkkansa tallissa ajamisesta puhuen kaudelta viipyy?

Sitä taustaa vasten Gachot ajoi hyvin, pääsi jatkoon ja aika-ajoista puhuen ajoi sen menettelevän hyvin edes läpi karsiutumatta lähtöruutuun 21. Sunnuntain lämmittelyajossa eli nk. Warm-Upissa onnistui sitten kolaroimaan tuhoisasti. Satutti selkäänsä, mutta onnistui myös mestarillisesti inttämään itselleen kisa-ajon vaikkakin Sid Watkins oli asiasta kaikkea muuta kuin erityisen iloinen!

Välttämättä Gachot ei tässä suhteessa ollut kovinkaan järkevässä asemassa. Tuhoisan kolarin takia miehen itsensä ollessa nyt kumminkin välttävässä kunnossa hänen kisa-autonsa oli täysin murskaromuna ja vara-auto ei ollut mistään kotoisin. Selkäkipujen tosiaan pahentuessa pitkin kisaa pelättiin kisan jälkeen, että mies joutuisi pakotetulle sairaslomalle ja Watkinsin apua jouduttiinkin kisan jälkeen tarvitsemaan mistä nuhtelua riitti kovastikin.

Selkäkipujen lisäksi tosiaan vara-autossa oli täysin päin helkkaria säädetyt vaihdevälitykset ja siihen päälle vielä krooninen aliohjaus lisättynä satunnaisella yliohjauksella päälle joten tätäkin taustaa oli ihme, että Gachot ylipäänsä jaksoi sunnuntain kilpailussa olemaan 12:sta ja viimeisenä miehenä ruutulipulla kaksi kierrosta voittaja McLarenin Alain Prostia kohtaan verraten. Johanssonin juuri vastoittain saamat Paul Ricardin kisan kaksi pistettä eivät voineet riittää Ligierin ja Minardin juuri ajoissa saamaa kolmea pistettä vastaan joten Onyx jatkaa tallina Esikarsinnan parissa edelleen Hockenheimistakin eteenpäin.

Rial: Volker Weidler esikarsiutui ja Christian Danner karsiutui. Paljon muuta ei voinut sanoa Esikarsinnan ja aika-ajojen päätteeksi. Tallipäällikkö Günther Schmidt raivosi molemmille kuljettajille ja päätti uusimman kiukunpuuskan takia antaa myös molemmille siltä sijaa sitten potkut! Weidler nuorena miehenä on ollut debytanttina hukassa ja Dannerin puolustaessa häntä raivo iski sitten hänellekin tallipäällikön toimesta ja onko hänen uransa tässä?!

Kävi miten kävi ja ajoipa heistä toinen tai kumpikaan enää Hockenheimissa niin tragikoomisesti tätä vasten kiitos Dannerin nelostilan Phoenixissa kolmen pisteen turvin tämän tallin ei tarvitse enää esikarsia Hockenheimista eteenpäin kuljettajasta/kuljettajista huomioimatta riippumatta siitä, että keitä he ovat!

Ja vielä kotikisaan sitten näin...

AGS: Surullinen viikonloppu tallille. Gabriele Tarquini karsiutui kilpailusta ja Yannick Dalmas nyt lopullisesti korvaten tallissa sieltä kokonaan lähteneen Joachim 'Smoking Jo' Winkelhockin ehkä ihan syystäkin nuoren saksalaismiehen hukassa olon lisäksi hänen polteltua vähän liikaakin tupakkaa silloin kun ei olisi pitänyt niin tietysti esikarsiutui kokonaan uuteen talliin ja automalliin osin hätäisesti Ranskan Paul Ricardin alla totutellen Esikarsinnan päätteeksi.

Dalmas ei ole pääsemässä vaikka muuttaisi mielensäkin niin enää ihmeittä takaisin Lola-Larrousselle entiseen talliinsa edes hänet korvanneen Eric Bernardin rahojen loppuessakin joten hän jää tänne. Ainakin toistaiseksi ja kunhan rahaa on tarpeeksi hänelläkin kuten siltä näyttää. Surullisen kaikesta tekee se, että nyt sijoituksesta ja tilanteesta riippumatta molemmat kuljettajat nyt vain yhden sijaan jatkavat tästä eteenpäin Silverstonen jälkeen Hockenheimista lähtien Esikarsinnassa. Sen pituinen se.

Viimeinkin nämä jutut ovat ohi ja kunhan ehtii niin seuraava viesti koskee vuoden 1989 Hungaroringin kilpailuviikonlopun samanlaisia tapahtumia.

 

[CCMK]

Ennen jatkamista Unkarin Grand Prixin 1989 laajempien muistelujen parissa laitetaan tähän sittenkin melko suuri väliviesti:

Silverstonen 1994 kilpailusta tulee tänään kuluneeksi 32 vuotta.

Damon Hill voitti lähtien paalupaikalta ja ajaen kilpailun nopeimman kierroksen täten saavuttaen hienon kotikisan voiton mihin isä Graham Hill ei pitkällä urallaan koskaan kyennyt.

Jean Alesi oli toinen ja Suomen Mika Häkkinen kolmas täydentäen palkintokolmikon.

Rubens Barrichello oli neljäs, David Coulthard yhden kisan tauoltaan jätettyään Nigel Mansellin eduksi sen väliin Ranskan Magny-Coursissa oli vastaavasti viides ja Japanin Ukyo Katayama oli kuudes ja viimeinen pistemies.

Häkkisen palkinto tuli nk. Postissa johtuen pitkälti siitä, että Saksan Michael Schumacher erittäin rajusti sääntöjä ja mustaa lippuakin noudattamatta jättäneenä alkujaan lopulta yllättävän pienenkin rangaistuksen nimissä hylättiin kokonaan päivän kilpailusta kakkospaikkoineen päivineen!

Ja kilpailukieltoa tuli, mutta sitä saatiin uskomattomasti Flavio Briatoren kulissien takaisen vetoomusteatterin tuloksena lykättyä vieläpä lopulta peräti Schumille räätälöidysti siten, että mistä kisasta saksalainen sai sen lopulta edes aloittaa!

Kilpailukieltokin lopulta lykättynäkin oli vain kaksi kisaa kun kolmesta kisasta tai vielä runsaasti pidemmästäkin kilpailukiellosta puhetta oli tai olisi hyvinkin voinut olla kaikilla niillä sääntörikkeillä kuin miten oli!

Juuri ja juuri tuossa kilpailukiellossa pystyi ymmärtämään lykkäykseltään vain sen, että seuraava kisa Hockenheimissa oli saksalaisen kotikisa ja tietysti saksalaisyleisön katoa ja taloudellisia tappioita pelättiin nähtävästi lajin päättäjäpiireissä liikaa.

Vaikka ainakin ennen eivät välttämässä tuossakaan tapauksessa hieman eri aikakaudella tuomarit olisi suostuneet tuohonkaan vetoomuspyyntöön varsinkin kun rikkeitä Schumilla 1994 oli niin paljon kuin oli Silverstoneen.

Sen sijaan hieman eri tavalla ja nimenomaan kilpailukiellon oikealla soveltamisella suoraan kuten olisi pitänyt niin Schumi olisi ollut kilpailukiellossa ne kisat mitkä olisi ollutkin suoraan eli Hungaroringin ja Spa-Francorchampsin ja Hill olisi ainakin toteutunein tuloksin ollut sitten maailmanmestari tavallaan vuoden 1994 päätteeksi!

Toisaalta ainahan ilman muuta Schumi olisi aikaisemman ja oikein järjestetyn kilpailukiellon nimissä voinut sittemmin voittaa väliin toteutuneesti väliin jääneet Monzan ja Estorilin kilpailut tai olla kilpailukykyisesti palkinnoilla Hillin ne voittaessa kuten voittikin.

Eli aivan vuorenvarmasti on paha sanoa, että miten sitten olisi käynyt.

Kisan muusta suhteesta puhuen Häkkinen ja Barrichello kolaroivat ja vähänkin eri paikassa maaliviivan ollessa ja yleensäkin toisin mennen muut pistemiehet olisivat eniten hyötyneet kolarista Coulthardin ollessa sitten palkinnoilla, Katayaman ollessa sitten jo neljäs ja vielä pisteittä milloin mitenkin ajatellen toteutuneesti Sauberin Heinz-Harald Frentzen ja Benettonin Jos Verstappen olisivat saaneet itse sitten nuo viimeiset pisteet!

Muuten Silverstone 1994 lienee jäänyt eniten mieleen:

Martin Brundlen McLaren-Peugeotin tulipallosta kirjaimellisesti keskeytyksineen ja Renault-Alpine A610 Turbo Special Safety Carista ainakin itselle ja varmasti muillekin tuon kisan seuraajille iästä riippumatta ainakin toisen näiden kahden ilmiön tapauksessa!

PS. Seuraavaan viestiin viimein asiaa Hungaroringin 1989 suurten muistojuttujen suhteen.

 

[CCMK]

Hungaroringin 1989 toivon mukaan tiiviimmät kisamuistelut tallikohtaisemmin tulevat tässä viestissä ja jos eivät oikein mahdu niin lisää tulee sitten seuraaviin viesteihin.

Toki hieman kerrontaa ja tiivistystä helpottaa sekin seikka, että Hungaroringiin 1989 oli niin Esikarsintaa kuin Aika-ajojen päätteeksi karsiutuneita kuljettajia!

Aloitetaanpa siis, ikävä kyllä aika monenkin tallin osuus jää nyt vähän lyhyemmäksi muihin tiettyihin ja yleensä huipputalleihin nähden ehkä karsiutuneita huomioimatta ja voihan näistä osin olla aina eri mieltäkin:

McLaren: Ei erityisen onnistunut viikonloppu. Jopa huonoimmillaan huono McLarenin maailmanmestaruuskehupuhetason määritteillä! On ehkä tosin vain niin äärettömän korkeat lajin johtavalta tallilta ajatella näin tai pitää näin kun muille talleille tämäkin kelpaisi.

Niin tai näin niin Hungaroringin rata piirteineen ja uudistuksineen kuten myös yleinen pidottomuus Hondan moottorin tehoviiveen takia haittasi viikonloppua Unkarissa paljonkin.

Ensimmäistä kertaa sitten Silverstonen 1988 kumpikaan McLarenin kuljettajista ei ollut paalupaikalla tai edes eturivissäkään!

Ayrton Senna sentään oli kakkospaikalla lopulta ja Alain Prost oli viides aika-ajon päätteeksi. Perjantaina tosin Senna järjesti taas kohua mistä FISA ja FOCA Bernie Ecclestonen ja Max Mosleyn johdolla jaksoivat riidellä taas kerran ja Ron Dennis parhaansa mukaan suojella tähtikuljettajaansa.

Senna kun oli syyllistynyt punnituskieltäytymiseen mistä normaalisti olisi pitänyt tulla eittämättä hylkäys ja jopa sulkeminen kilpailuviikonlopulta siihen paikkaan. Tai lievimmillään edes aikojen menettäminen nopeimman kierroksen osalta tai hylkääminen ajoilta puhuen kokonaan. Toki lauantain ajoilla joka tapauksessa olisi ollut kilpailussa.

Lopulta voitiin todistaa osin kisajärjestäjien omat mokailut tiettyyn rajaan asti punnituskutsunnassa joten siten Sennaa ei hylätty. Vakava varoitus annettiin, että toiste brasilialainen ei saa enää mennä omia menojaan tuosta noin vain nopean kierroksen ajolleen eikä varsinkaan kutsuttaessa punnitukseen selitellä saadakseen paremman punnitusajan itselleen ja samalla peräti Ron Dennisin kultapojalle lätkäistiin 5000 Yhdysvaltain Dollarin sakko.

Yllättävänkin moni talli protestoi tähtikuljettajien omaa lajin myötäkarvaan silittelyä ja tästä vielä porua seurannee paljonkin. Etenkin jos ajatuksellakin tapaus toistuu. Senna tietenkin erikoista piti kyllä tätäkin asiaa päätöksestä huolimatta paljon yleisesti ajateltuna pahemman välttäen taas Balestren tai Lajin Virallisen Johtavan Tuomarin John Corsmitin juonitteluna häntä vastaan!

Itse kisa taas:

Molemmat kuljettajat lähtivät kilpailuun Goodyearin kovemmilla ja keskikoviksi renkaiksi miellettävillä B-seoksilla. Mikä oli melkoisen erikoinen temppu. Tosin McLarenin autot eivät olleet tarpeeksi hyviä olleet C tai D-seosten alla koko viikonloppuna ja siten niiden tilalla jouduttiin käyttämään kovempia renkaita. Molemmat eivät tietenkään aikoneet käydä varikolla. Ayrton Senna ei myöskään käynyt.

Sennan kisasta puhuen hän ensimmäiset 52 kierrosta jumitutti itseään Williamsin Riccardo Patresea vastaan kakkospaikalla italialaisen johtaessa, pääsi ohi hänestä johtaen sittemmin viisi kierrosta kierrokselle 57 asti vain mokaten kaiken kierrosta 58 kohti mennen kierroksella ohittamiseen Onyxin Ruotsin Stefan Johanssonin kanssa ja päästäen kuin päästäenkin Ferrarin Nigel Mansellin ohitseen! Senna kuitenkin rajasi kohuviikonloppunsa vahingot olemalla hieman nöyryytetysti sitten kakkostilalla palkinnoilla ja edes tallikaverinsa ja vihamiehensä edellä MM-kilvan suhteen ajatellen.

Alain Prost joutui kuitenkin käymään lopulta kaksikin kertaa varikolla tämänkin vaikuttaessa hänen kisaansa liikaakin ehkä.

Ensimmäisellä kerralla osin rengasrikonkin takia kierroksella 36 ja kierroksella 62 Prost joutui käymään varikolla siitä erikoisesta syystä, että hänellä ei ollut kunnollista visiirikalvoa enää kypärässä. Toisin sanoen siis kypärän näkökenttä oli Williamsin Patresen jäähdytinvesien ja eräiden toisten takajoukon kuljettajien autojen jälkeen jättämän öljyn peitossa. Pysähdysten aikana B-seokset vaihdettiin C-seoksiin joskin tiukkaa teki niilläkin sinällään päästä maaliin saakka. Pysähdykset kestivät 10 sekuntia ja 7,52 sekuntia. Toisella stopilla C-seokset vaihdettiin vain toisiin vastaaviin.

Rengasmietinnät Prostilta unohtaen:

Prost oli parhaimmillaan kärsien edellä olevien hitaampien autojen jonon takia kierrokseen 54 mennessä kolmantena, mutta joutui ajautumaan tosiaan keskeyttävän Patresen aiheuttaman vaaran takia hiekoille tuoden taas lisäviivettä.

Hopealautastason viides tila Prostille muuttui elintärkeäksi MM-kilvan suhteen ajatellen aivan päätöskierroksella hänen ohittaessaan ennen ruutulippua hienosti ajaneen Arrowsin Yhdysvaltain Eddie Cheeverin joten Prost sai kun saikin olla neljäs!

Prost pelkäsi autonsa pätkintää loppupuolella kisaa ja huolimatta eräiden McLarenin mekaanikkojen nyreydestä huolimatta hänen autoonsa suoritettiin kuin suoritettiinkin tarkastus ja katso ja kummastu:

Sytytysvaurio alkavana sellaisena havaittiin McLarenin mekaanikkojen toimesta eli jokunen kierros lisää mikäli vain kisa olisi ollut pidempi niin olisiko Prost keskeyttänyt?!

Tähän ei koskaan saatu vastausta.

McLarenin nyreys nyt Prostia kohtaan johtuu siitä, että hän lähtee pois tallista vuoden päätteeksi. Ferrarille vai enää enintään Williamsille vaikka ranskalainen on itse murehtiessaan tulevaisuuttaan puhunut myös nk. Sapattivuodesta ja jopa lopettamisestakin vuotta 1990 koskien jo nyt tähän vuoteen mikäli paikkaa ei järjesty!

Miksi ei Benettonille?

Prost kieltäytyi Benetton-paikasta kun tarjouksiin ei oikein tunnuttu suotuvan ja siellä johto oli vaihtunut Peter Collinsista selvästi epämiellyttävämpään Flavio Briatoreen. Täten Prost matkalla 95-98 % varmuudella Ferrarille ja muutoin vähäisin prosenttitodennäköisyyksin enää Williamsille vuodeksi 1990 toki vielä kerran tarjoukset katsoen läpi. Monzaan mennessä lopullisesti päätös selviää.

MM-kilvassa Senna olisi toivonut Prostin pientä lisäepäonnea Cheeveriä vastaan tai ranskalaisen keskeytystä mieluiten. Kun sitä ei tapahtunut toteutuneesti niin nyt ero MM-kilvassa on edelleen melko suuri eli 14 pistettä Prostin eduksi Sennaa vastaan. No aina olisi voinut olla Silverstonen tapaan 20 pistettä tai suurempikin ero! Puhumattakaan mikäli Senna ei olisi saanut osallistua koko viikonlopulle perjantain punnituskohun takia!

Seuraavaan viestiin muisteluja jatketaan Tyrrellin ja mahdollisuuksien mukaan Williamsin toimesta kun McLarenin osuus oli jo heti alkuun näin mittava.

 

[CCMK]

Hungaroringin 1989 muisteluja tiiviimmin jatketaan tässä viestissä:

Tyrrell: Ensi kertaa koko vuonna tallilla on kolme kappaletta vähintään nyt edes käytössä 018-automallia. Tätä ennen oli vähemmän vähimmäismääränä ja surkeimmillaan ei aina sitäkään. Valitettavasti Jonathan Palmer romutti näistä automalleista yhden jarruvian takia perjantaina kolarin muodossa.

Jean Alesi vuorostaan on lajin ja viikonlopun toinen 'kohupoika' McLarenin Ayrton Sennan ohella: Hän joutui perjantaina tuomariston kuten myös Lajin Virallisen Johtavan Tuomarin John Corsmitin puhutteluun vakavasti syyllistyttyään vaaralliseen tai siksi katsottuun jarrutustemppuiluun Ferrarin Nigel Mansellin nenän edessä ja tästähän kohu seurasi myös äreän Mansellin ripittäessä myös nuorta ranskalaista minkä ehti varikolla.

Mansellin pelättiin jopa lyövän Alesia kun niin kuumana kävi ja kädetkin jo ravisteli Alesin harteita joka ei oikein periksi tuntunut haluavan antaa! Onneksi tilanne ei mennyt nyrkkitappeluksi. Helppoa tosiaan ei ollut Alesilla.

Ei niin hyvä 11:sta tila aika-ajon jälkeen, mutta edelleen hienon mainio ellei peräti upea suoritus edelleen uraltaan todella nuorelta ranskalaiselta. Palmer vuorostaan kärsi taas uusiutuneesta jarruviasta ja jarruvaurion korjauksesta minkä vuoksi aikaa haaskautui ja sijaluku jäi aika-ajon päätteeksi olemaan 19:sta minkä vuoksi sitten herjailua taas riitti Palmerin suuntaan joiltakin tahoilta brittiä kohtaan. Ilman noita vikoja Palmer olisi hyvinkin voinut olla samaa tasoa tai ainakin edes lähempänä Alesia muutoin lähtöruudukossa.

Varikkotaktiikoissakin eroja oli kun Palmer ei aikonut käydä varikolla sunnuntain kisassa ja Alesi aikoi. Ne menivätkin aika pian uusiksi kilpailusta puhuen mistä ensin Alesin osuus:

Alesi olisi varmaan ajanut huippuhienon kisan, mutta kun ohi ei päässyt niin ei. Lisäksi oli taas syyllistyä nuoruuden innoissaan kolariin ja joutui itse kerrankin jonkun muun kolaroimaksi ja tämä kolaroija oli Martin Brundle (Tämä parivaljakko tulisi ottamaan yhteen niin pahuksen monta kertaa seuraavina vuosina eikä tunnekuohuilta voitu välttyä.) Brabhamilla kärjen ajaessa jo kierroksella 3 ranskalaisen itsensä ollessa kierroksella 2 vasta menossa. Tämän myötä viimeiseksi pudottiin ja pitkän uuvuttavan päivän päätteeksi jäi kierroksella jälkeen ruutulipulla voittaja Mansellin taakse ysipaikalle asti hyötyen yllättävänkin paljon lähinnä vain toisten kuljettajien keskeytyksistä vailla hieman oudosti oikeastaan mitään suurempaa yritystä.

Sitten Palmerin osuus:

Palmer ajoi parhaimmillaan todella hyvin ellei upeastikin! Ikävä kyllä Hungaroringin rata ja huono lähtöruutu eivät antaneet paljoakaan edistystä parempaan. Kierrosten 47-50 ajan kymppipaikalta eteenpäin näytti, että nyt Palmer pääsee vielä jäännöspisteelle/pisteille tai parempaankin. Ikävä kyllä Palmerilla vuorostaan renkaat kuluivat liian paljon ja siten Palmer joutui käymään sanomaansa pysähtymättömyyttä vasten varikolla kierroksella 51. Pysähdys kesti 9 sekuntia ja Palmer ajoi kilpailun lopun loppuun asti Goodyearin D-seoksilla.

Mikäli vielä kaiken sen päätteeksi olisi jotain toivoa voinut olla päästä jäännöspisteelle/pisteille tai parempaankin niin sen lopetti lähellä kilpailun loppupuolta tullut kaasutinvaurio minkä korjaukseen vei sitten aikaa varikolla sen 3-4 kierrosta tilanteen mukaan vähän nk. TV-Kellosta katsoen ja siten päivä meni pilalle ja nuori tallikaveri pääsi jälleen olemaan lopputuloksista tästä syystä parempi kun muutoin sijat 9-10 ja ehkä sijat 7-8 olisivat olleet Palmerin heinä Alesia parempana päivän kilpailussa.

Pysähdyskierrosta korjausten suhteen ei kunnolla tosin näytetty TV-ruudussa (Tämän mikäli koskaan löytyykään niin korjaan ehdottomasti tuonne Rengaskohtaisten muistojen puolelle mikäli vain ehdin ja jaksan sitten tiedon löytyessä tai jonkun sen kertoessa.) ja tämäkin toi omaa näkymättömyyttään Palmerin päivän kisaan sinänsä. Tätä vasten 13:sta ja viimeinen sija puhui perin synkkää kieltä kaikesta.

Palmerin toivo kuten Benettonin Emanuele Pirron suhteen puhuen McLaren-paikasta vuodeksi 1990 muuna kuin testikuskina jatkaen kisapaikan suhteen alkaa olla loppumaisillaan. Gerhard Berger kun sanoo lähtevänsä Ferrarilta pois ja McLaren lähes vuorenvarmasti on Bergerin vuoden 1990 paikka ellei jälleen käytännön todella viime hetkellä Alain Prost muuta mieltään Sennan poistuessa (Tätähän ei tapahdu kiitos brassia hemmottelevan tallipäällikkö Ron Dennisin.) ja jää sitten McLarenille jolloin mahdollinen muu paikka Bergerille Ferrarilta lähdettäessä olisi ehkä vielä yrittää Williamsia tai Benettonia.

Näistä tosin Benetton on nyt tuntemattomampi kiitos Flavio Briatoren olosta nyt tallipäällikkö Peter Collinsin sijaan ja Williams enemmän tuntuu haluavan Prostin kuin Bergerin tulevan talliin jos joku sinne nyt sitten edes tuleekaan! Tätäkin kaikkea seurataan, mutta todenmukaisuus on pidettävä pelissä. Alesi vuorostaan saattaa sittenkin näin mietepäätteeksi tähän talliin pitää sittenkin ajokisan F3000-sarjan puolella joten Ken Tyrrell Spa-Francorchampsin kisan yhteyteen ottanee yhteyttä joko Martin Donnellyyn Lotukselta sen tallin testipuolelta tai edelleen Benettonin pakkolomalla olevaan Johnny Herbertiin ajamaan tallissa.

Seuraavaan viestiin tulee sitten Williamsin osuus ja jälleen jatketaan muidenkin tallien osuuksia ja mikäli ne eivät mahdu Williamsin osuuden kanssa niin sitten ne tulevatkin tuntuvasti lyhyempinä sitä seuraavaan viestiin.

 

[CCMK]

Hungaroringin 1989 suhteen muistelut tiiviimmin jatkuvat näin mittavasti puhuen Williamsin osalta, mutta sen jälkeen ei tule niin paljon muistoja useammasta seuraavasta tallista puhuen ja mikäli ne eivät mahdu niin seuraavaan viestiin ne muut tallit juttuineen sitten tulevat:

Williams: Hieno ellei peräti upea viikonloppu. Jopa vauhtitasossa upeampi kuin Silverstonessa näin esimerkiksi silloiseen kotikisaan, mutta sydäntä särkevän huono koettelemus lopputuloksena mistä makuasiaksi voi jälleen verrata Silverstonea jos haluaa!

Williamsilla on edelleen automallinsa kanssa huolta siitä, että se oikeastaan on yhä vuoden 1989 varsinaisen oikean automallin sijaan vain päivitetty vuoden 1988 automalli. Tästä huolimatta muut päivitykset pitkällä elinkaarikehityksellä ja Renaultin moottorilla takaavat tallille aina hyvää kilvanajoa.

Siltikin:

Frank Williams ja Patrick Head tästä huolimattakin tuskin ihan väen välttämättä odottivat, että Italian Riccardo Patrese ottaa tallin autolla paalupaikan tähän kisaan!

Perjantain ajoilla tämäkin kaikki jo ratkaistiin ja Patreselle tämä on 186 F1-kisan kokemuksella lopulta vasta kolmas paalupaikka edellisen paalupaikan tultua Imolassa 1983 Brabhamilla!

Tuleeko sunnuntaina viimein Patreselle hänelle pitkästä aikaa kuuluva voitto?

Näin uskottiin kiitos myös Hungaroringin ahtaan ja melkein ohituskyvyttömän radankin.

Patrese tosiaan johti upealla tavalla sen 53 ensimmäistä Hungaroringin kilpailun kisakierrosta pitäen kuitenkin tientukkona, mutta silti vallan kilpailukykyisenä takanaan välillä ihan oikeastikin sellaisenaan nopeammat McLarenit ja Ferrarit Ayrton Sennan, Nigel Mansellin, Alain Prostin ja Gerhard Bergerin järjestysjohdolla ja kun tästä välistä haastajien joukoksi oli pudonnut oman junansa muodostaen yllätyskolmosruudun mies eli Dallaran Alex Caffi!

Ikävä kyllä sitten jostakin syystä kuin kohtalon oikkuna suuri irtokivi vain irtosi keskellä kisaa radan reunasta lentäen suoraan päin Patresen autoa puhkaisten jäähdyttimen, suihkuttaen jäähdytinvesiä milloin minnekin ja lopulta vähän sen jälkeen kun Senna ja Mansell viimein olivat ohi päässeet hänestä niin töin tuskin juuri mutkasta enintään sen neljän-viiden mutkan verran jaksoi vielä Patresen auto kulkea ilman jäähdytysvettä kulkea kolmospaikalla kunnes kisa jäi siihen.

Keskeyttäessään kierroksella 54 muodosti vaaratilanteen Prostia kohtaan, mutta ranskalainen pienestä auton hallinnan menetyksestä huolimatta silti pysyi radalla jatkaen siinä missä Patrese ei.

Patreselle erityisesti rengasvalinta Goodyearin B-seoksilla oli McLarenien miesten tapaan ainoana muuna niillä lähteneenä kisaan toimiva sillä ilman ongelmia Patrese olisi hyvin todennäköisesti voittanut Hungaroringillä.

Patrese ei käynyt varikolla kilpailussa. Toki kärkipaikka yllätyspaalupaikasta oli säilytettävä. Muutoin olisi tullut erittäin tylsä kilpailu eteen kun ei olisi lähes missään päässyt ohi ja toiset autot olisivat olleet eri taktiikoilla.

Todella murheellinen juttu italialaiselle ja suruun pystyi yhtymään oikeastaan kaikki paitsi ihan piruillakseen taas kaiken ikään kuin Patresen vikana näkevä James Hunt!

Tai ehkä ihan juuri ja juuri hakemalla hakien Patrese olisi voinut olla päivän kisassa toinen kun Mansell oli vain loppupuolella kisaa niin hieno kuin oli ohituksineen, mutta tämäkin olisi vain ollut vielä niin paljon parempi ollut todistaa kuin kävi!

Patresen osalta monien mielestä sitten Monacon 1982 ensivoittonsa jälkeen ja osin ilman tuuria pelissä tuntui olevan italialaisen koko mittavan uran suhteen ajatellen ilman muuta hienoin F1-ajo mitä tuli Hungaroringille 1989!

Varsinkin jos vielä tosiaan olisi ollut keskeyttämättä, voittanut tai pienemmällä todennäköisyydellä ollut palkinnoilla. Toki keskeytyksestä huolimattakin tämä näytös ja suoritusvarmuus kelpasi monille.

Entä sitten Belgian Thierry Boutsen?

Hänestä ei niin paljon sanottavaa löytynyt. Aika-ajossa ikävästi neljäs ja aivan heti ei päässyt kärkivauhteihin mukaan kiitos joutumisen Dallaran Alex Caffin muodostaman 'junatulpan' uhriksi ja ehkä myöhemmin ongelmana oli myös Boutsenin kyvyttömyys olla pidättämättä tallikaverinsa eduksi lentävää Mansellia takanaan!

Oli kuitenkin melko vahvoilla pisteillä ennen pitkää. Reaalinen vauhtitaso olisi parhaimmassa tapauksessa voinut riittää kakkostilalle tai kolmostilalle päivän kilpailuun ehkä tallikaverin Patresen jälkeen tai Patresen sijaan voittaen mikäli Patreselle olisi sattunut jotain kuten sitten murheellisesti sattui. Voitto toki mahdollinen myös, mutta hieman ehkä olisi tarvinnut hyötymistä muiden vaikeuksista tai parempaa lähtöruutua kuin nelosruutu.

Muutoin puhuen:

Ehkä Boutsen teki virheen ollessaan lähtemättä kilpailuun McLarenin kuljettajien ja Patresen tapaan Goodyearin B-seoksilla valiten Goodyearin C-seokset. Tosin näennäisesti se oli järkevämpi valinta kuin ottaa pidottomat kovemmat renkaat.

Tätä sitten belgialainen osin tulisi katumaan katkerastikin, mutta eihän sitä vain voinut noin vain tietää ennakkoon!

Tätä taustaa vasten Boutsen ei aikonut pysähtyä kilpailussa ilman loppukierrosten pakkoa ja Patrese ei kovemmilla renkailla aikonut pysähtyä sitä vähääkään kilpailua ajatellen.

Boutsen järkyttyi kuitenkin sydänjuuriaan myöten kuultuaan renkaiden vinkaisun radan takasuoralla kierroksella 22 ja näkien hyvin pian toisesta eturenkaastaan alkavan lentää rippeinä pitävää kumisilppua rengasöljyn kanssa radalle. Silloin pelätty drop-off oli iskenyt ja Boutsenin oli pakko mennä varikolle jo kierroksella 22. Hän olisi ymmärtänyt toki kyseisen asian tapahtuvan vasta raskaan kisapäivän lopulla viimeisillä kierroksilla jolloin olisi voinut pelata tulos tai ulos-peliä, mutta näin varhain kilpailussa asia oli naurettava ja vahingollinen kuljettajan kilpailulle.

Hän kuitenkin Unkarissa vaihtoi välittömästi B-seoksiin joita oli jäljelle jäänyt vielä yksi sarja kisapäivälle käyttöön Williamsille. Boutsenin osalta lopussa toki kiitos seisoi kun useimmat muutkin C-seoksilla lähteneet kuljettajat yksi toisensa jälkeen joutuivat tulemaan varikolle renkaanvaihtoon huomattavastikin aikaisemmin. Boutsen oli kolmas kun taas Patrese keskeytti.

Tätäkin taustaa vasten pystyi ehkä kisaa pitämään vähättelyn arvoisena Boutsenille, mutta Boutsen toi Williams-tallin auton maaliin palkinnoille siinä missä Patrese ei tuonut sitä lainkaan keskeytettyään ja olisi ehkä tuonut voittoonkin mikäli vielä Mansellille tai Sennalle olisi tullut kisan lopulla juuri ylläolevista renkaiden syistä johtuen ylimääräinen varikkopysähdys ja kun Prost oli myös kärsinyt rengasongelmista harkiten kolmatta pysähdystä ennen kuin hänelle vakuutettiin hänen tavoittavan Arrowsin Eddie Cheever ennen ruutulippua tiimiradiossa mitä käskyä Prost sitten tunnollisesti noudattikin!

Siten Williamsilla kilpailu ytimekkyydessään ilman Patresen tai Boutsenin kehumista olisi kai ollut Hungaroringille 1989 lähinnä vahinkojen rajausta mikäli olisin tämän todella lyhyenä alkujaan pitänyt.

Seuraavaan viestiin tuleekin sitten useita talleja mietteineen todella lyhyinä vastineeksi näistä hyvin pitkistä mietteistä.

 

[CCMK]

Hungaroringin 1989 muistelut jatkuvat nyt viimeinkin selvästi lyhyemmin miettein eri talleista puhuen ja seuraavat pidemmät muistelut tulevat lähinnä Dallaran ja Minardin kuten Ligierin suhteen varmaankin ennen viimeistä todella mittavaa viestiä Ferrarin suhteen puhuen, mutta nyt lyhyempiin muistoihin:

Brabham: Stefano Modena ja Martin Brundle aika-ajojen vallan korkeidenkin sijojen jälkeen luisuivat Pirellin renkailla päin honkia ollen kisassa järkyttävästi kolmanneksi ja toiseksi viimeiset sijoilla 11 ja 12. Sen pituinen se.

Arrows: Paremmasta aika-ajostaan huolimatta ysiruudun Derek Warwick luisui unhon maille tullen maaliin kymppipaikalla neljänneksi viimeisenä ruutulipulle vaikkakin huomioon on otettava ilman muuta ellei pakostikin törkeästi perseilty 26,67 sekunnin mittainen varikkopysähdys, mutta Yhdysvaltain Eddie Cheever lähtöruudusta 16 kisaan murheellisesti lähteneenä muutti kisansa kuitenkin tavalla joilla tekisi kuin oljista kultaa!

Uskomaton ohitusnäytös ehkä parempanaan vain Ferrarin Nigel Mansell suhteessa takasi Cheeverille upean iltapäivän ehkä parhaimpana sitten Phoenixin kotikisan palkintoajon ja oli tuottaa jotain perin mykistävänkin upeaa viimein nelospaikalla! Tiedä sitten jos kärkipaikoilla vielä olisi loppukierroksilla jotain tullut pakkorenkaanvaihtoineen tai teknisine murheineen niin olisiko taas Arrows nähty palkinnoilla?!

Tai kunhan hemmetti vieköön Cheeverin lähtöruutu olisi ollut parempi kuin 16 niin...

Ties mitä olisi nähty!

Nyt ei nähty aivan täyttä täyttymystä ja lievästä sytytysmurheestaan huolimatta McLarenin Alain Prost oli ikävä kyllä aivan viimeisellä kierroksella sitten Cheeveriä parempi ruutulipulle tullen ja siten Prost oli neljäs ja Cheever viides, mutta Arrows-tallille tämäkin kaikki maistui ilman muuta. Ei kai tässä muuta sanottavaa ole.

Lotus: Ei niin hieno kisa kuin useimmissa kilpailijatalleissa. Ei paljoakaan sanottavaa ole. Mitä nyt Nelson Piquet ajoi taas ainakin olosuhteisiin nähden menettelevästi saaden loppua kohti erinomaisen kuutospaikan jäännöspisteen.

Ehkä nuorempana tuo olisi kelvannut 'Piruetille', mutta kolminkertaisena maailmanmestarina kohta vallan ikämiehenä tuo ei vain oikein käy. Toisaalta kuten Arrowsin Eddie Cheever niin kyllä hakemalla hakien 'Piruetti' Lotuksella oli aika kovassakin kisavedossa taas joten kunhan lähtöruutu olisi ollut 17:sta parempi niin olisi varmasti nähty parempaakin kuin nähtiin. Japanin Satoru Nakajima murheellisesti keskeytti kolariin. Molemmat kuljettajat kärsivät renkaiden liikakulumisesta ja joutuivat siellä käymään vastoin sanomaansa eli tälläkin oli vaikutusta.

Seuraavaan viestiin tulee lisää asiaa.

PS. Lyhennetty mietteitä siirtäen toiseen viestiin.

 

[CCMK]

Tässä lisää tunnelmia Hungaroringiltä 1989 eri talleista puhuen:

March: Molemmat kuljettajat ottivat C-seokset kilpailuun ja he aikoivat olla käymättä varikolla. Ivan Capelli meni tosin varikolle keskeyttämään kierroksella 26. Mauricio Gugelmin keskeyttikin sitten radalle sähkövikaan seuraavalla kierroksella. Keskinkertaisen synkkää sanon minä tästä.

Osella ja Piercarlo Ghinzani: Uskomattoman tuntuisesti kauden yleiskuvaa vasten Nicola Larini esikarsiutui Esikarsinnassa, mutta Ghinzani tosiaan ensi kertaa kaudella pääsi sinänsä läpi ja vielä aika-ajostakin mukaan kisaan sunnuntaille. Näyttävyyden syistä johtuen viidenneksi viimeisestä eli ruudusta 22 kisaan lähtenyt italialainen otti Pirellin Superpehmeät Renkaat kilpailuun. Ghinzani keskeytti varikolle kierroksella 21. Sen enempää ei tästä voinut sanoa.

Benetton: Johnny Herbert edelleen perin pysyvän tuntuisesti on pakkolomalla ja metsästänee paikkaa Belgian Spa-Francorchampsiin Lotuksen testikuljettaja Martin Donnellyn ohella koskien Tyrrellin Jean Alesin tyhjää ajopaikkaa tilapäisesti siellä.

Emanuele Pirro jälleen mukana, mutta kramppien toistuvuus yhtä sopimattomalla ohjaamolla aiheutti toiseksi viimeisen lähtöruudun sijalla 25. Tätä ei myöskään Flavio Briatore tallipäällikkönä tunnu olevan ymmärtämässä. Etenkin kun nyt Briatoren raivoksi Pirro ajaa kuten tallikaverinsa Alessandro Sandro Nannini uudella autolla ja tulosta ei vain tule.

Kuljettajista Nannini otti kilpailuun D-seokset ja hän aikoi käydä varikolla kierroksella 39, mutta Pirro otti C-seokset ja aikoi olla käymättä varikolla. Nannini kävi varikolla jo kierroksella 12 pidon loputtua kokonaan rajun kuoriutumisen seurauksena. Pysähdys kesti 7 sekuntia ja hän otti C-seokset loppuosiota varten kilpailussa. Nannini lopulta keskeytti kierroksella 46 varikolle.

Tätäkin taustaa vasten kaikkea pystyi pitämään Pirron syynä ja haukkua pystyikin joo, mutta kyllä tuo ihan täysin pahasti sanottuna Pirron suuntaan olisi vähän erikoista ja virheellistäkin.

Tuota näkemystä vasten...

Mitä nyt Pirro sentään herjailuun nähden typerän Briatoren lietsoessa sitä oli kisan maalissa hyvin vaikean ja kipuja täynnä olleen kisan jälkeen 8:s ikävästi pisteittä ja Nannini parhaimmillaan pisteajossa ellei palkintoajossa kärkikuskien eri ruuhkiin juuttuneena seiskaruudusta lähteneenä kisaan keskeytti vaihdelaatikkovikaan varikolle kuten todettua. Sen pituinen se.

Seuraavaan viestiin tuleekin sitten osin mittaviakin Dallaran ja Minardin ja sitten niitä pienempiä Ligierin tunnelmia tästä kisasta.

PS. Jaoin viime viestin kahtia pituuden vuoksi joten olkoon näin.

 

[CCMK]

Hungaroringin 1989 kisan muistelut talleittain jatkuvat seuraavaksi Dallaran, Minardin ja Ligierin toimesta puhuen näin:

Dallara: Uskomattoman upea kolmosruutu aika-ajon jälkeen, mutta itkettävän murheellinen pisteetön seiskapaikka ruutulipulla Alex Caffille!

Kilpailuviikonlopun päänimi muutoin kuin kärjessä oli Dallara. Alex Caffi huipensi Pirellin aika-ajorenkaiden iskukyvyn ajamalla itsensä kolmanneksi aika-ajoissa ja lisäksi hän näytti aivan hetken aikaa pystyvän pidättelemään vaikka kaikki kuljettajat maaliin asti lähdön kolmospaikallaan. Aivan alun kolmen kierroksen aikajuttujen perusteella hän olisi ajanut jopa kakkostilan tai Riccardo Patresen kärkipaikan vauhtia hyvinkin sellaisenaan voidakseen johtaa F1-kisaa kunhan vain olisi päässyt kärkeen!

Näin ei lopulta käynyt eli tämän jälkeen pito alkoi kadota vaarallisenkin paljon. Caffia pyydettiin ennen pitkää pelastamaan se mitä pelastettavissa oli eli mahdolliset jäännöspisteet.

Caffin kisasta on todettava se, että hänellä oli kolmostilan menettämisen jälkeen mahdollisuus vielä nk. Hopealautastason viitospaikkaan. Tätäkään ikävästi hän ei kyennyt ylläpitämään. Ei sitten millään kun Pirellin renkaat eivät vain voineet kestää.

Lopullisesti pisteiltä pudotti varikkokäynti ja kierrokselta 38 lähtien olleet uusien renkaiden kyvyttömyys vapauttaa nopeutta hänelle käyttöön pienen käyntihäiriön lisäksi.

Andrea de Cesaris oli 18:sta johtuen olemisesta perjantain moottorivaurion ja lauantaina kroonisen aliohjauksen ja Pirellin aika-ajorenkaiden uhrina. Andrean osalta oikeastaan mikään ei ehtinyt alkaa kilpailussa kun kytkin petti ja hän meni varikolle keskeyttämään jo ensimmäisellä kierroksella. Caffi vuorostaan jäi vielä harmittavasti juuri pisteiden ulkopuolelle seiskapaikalle.

Rengasvalinnoista puhuen:

Kuljettajista Caffi otti Pirellin Pehmeät Renkaat kilpailuun, mutta de Cesaris otti Pirellin Superpehmeät Renkaat kilpailuun. Caffi oli harmissaan siitä, että tallin viimeinen sarja niitä meni de Cesarikselle. Caffi yritti jopa kärkeen, mutta jäi kolmanneksi ja tippui siitä alaspäin ja kierroksen 37 varikkopysähdyksen jälkeen pois pistesijoilta. Caffin pysähdys kesti 11,82 sekuntia ja Caffi otti Pehmeät Renkaat maaliin ajamista varten. Andrea de Cesaris keskeytti varikolle avauskierroksella ja ikävä kyllä de Cesariksen ja Dallaran murheeksi ei tullut sääntöjen mukaista punaista lippua kahteen kierrokseen jolloin kisa olisi voitu aloittaa ikään kuin puhtaalta pöydältä ja johon de Cesaris olisi sitten voinut osallistua uudelleen vara-autolla.

Tämän enempää ei mitään erityisen runsasta sanottavaa ole. Ehkä Caffin varikkopysähdys olisi ratkaisupaikassa voinut olla nopeampikin, mutta ei siitä paljoa iloa olisi ollut jos kerran Pirellit sutivat liian kylmänä kuten tavallista kovassa paikassa!

Minardi: Minardi-tallin kaikkien aikojen tähän asti korkein lähtöruutu menee vähemmän yllättäen Pirellin aika-ajorenkaiden ja Pierluigi Martinin järjestämän kymppiruudun pariin! Kisa olikin sitten vaikeampi, mutta siinä missä Riccardo Patrese kärjessä ja siihen päälle Dallaran Alex Caffi järjesti ensin kroonisen kolmannen paikan ja myöhemmin yhtä kroonisen viitospaikan 'tulpan' niin vastaavasti sitten Martini ikävä kyllä muodosti keskikastin samanlaisen 'junan/tulpan' olemalla sitten kroonisesti kisan alusta lähtien sijaluvuilla 10-11 vähän vaihtelevasti kun osumia tuli keskikastissa vähän liiankin levottomasti ajoittain!

Martini itsepäisyyttään piti pintansa, mutta huolimatta unelmista jäännöspisteen/pisteiden suhteen ne alkoivat jäädä yhä kauemmas ja kauemmas jo hyvinkin varhaisessa vaiheessa kilpailua. Välillä paljon aiemmin parjattu ja siltikin nyt taas sattumanvaraisemmin vaikeuksiin joutumassa oleva tallikaveri Luis Perez-Sala vaikutti ajavan paremminkin kuin Martini suhteellisissa vertailuajoissa, mutta hän oli kuitenkin murheellisesti liiankin kaukana umpihuonon lähtöruudun takia. Tämäkin täytyi ottaa vertailussa huomioon.

Pian espanjalaisesta puhutaan enemmän, mutta nyt vielä kerran takaisin Martinin pariin:

Italialainen oli tosiaan vaikeuksissa ja sen 10 kierrosta oltuaan noilla sijoilla mitä kerrottiin ja ylempänä jos kärjessä sattui ongelmia/keskeytyksiä niin ikävä kyllä sitten alkoi tahti hyytyä. Vähäisen selviytymisen sunnuntai-iltapäivässä lopetti tietenkin kierroksen 10 alkaessa aivan liiankin nopeasti kuljettajan mieleen tullut varikkokäynti Pirellin Superpehmeiden renkaiden petettyä toki nopean oloisena 9 sekunnin mittaisena.

Tästä eteenpäin vielä pari kierrosta sinniteltiin kovaa ajaen kierroksella 12, vaatimattomammin ajaen siitä eteenpäin ja ikään kuin tämä rengaslaadun pettämisen aiheuttava nöyryytys ei olisi ollut tarpeeksi niin tätä seuraten hänellä oli sitten ennen pitkää rikkoutunut oikean takarenkaan pyöränlaakeri ja lisäksi hänen jarrunsa syttyivät tuleen keskeytykseen liittyvän äkkijarrutuksen vuoksi Martinin tullessa varikolle keskeyttämään kierroksella 19!

Perez-Salasta puhuen kisa kuten koko viikonloppu meni hienosta vauhtitasosta huolimatta sitten kisassa oikeastaan pieleen vain ja ainoastaan umpihuonon lähtöruudun takia sen oltua neljänneksi viimeinen ja ruutu 23. Perez-Sala tuota kaikkea vasten oli aloittamassa hienoa kisaa omalla tavallaan.

Ikävä kyllä Pirellin Keskikovat renkaat eivät vain voineet kestää niin kauan kuin miten tietysti espanjalainen toivoi niiden kestävän. Ohituksiakin hän suoritti, mutta sinnittelyllä ennen pitkää oli rajansa. Siihen päälle vielä tekninen vaurio ja kun renkaanvaihtoon ei ollut lupa tiimiradiossa tulla mahdollista hitautta peläten tai muuta haaveria kuten ehkä oikuttelevaa kytkintä tai vastaavaa niin kisa oli pilalla.

Tämän jälkeen jos espanjalainen kisan alun hienouteensa nähden nousi niin nousi vain murheellisesti vähintään puoleksi puhuen niin muiden kuljettajien keskeytysten avittamana. Pistesijat siis jäivät haaveeksi ja pisteettömätkin sijat tippuivat tippumistaan.

Murheellisesti Perez-Salan kisasta sai olla mitä mieltä tahansa, mutta tällä kertaa päivän viimeisen keskeyttäjän 'arvonimi' tuli vastoin tahtoa kun kärjen ajaessa kierroksella 58 Perez-Salan omalla kierroksella 57 ainakin ellei ehkä enemmänkin jääneenä keskeytykseen hänet syöksi Stefano Modena Brabhamilla yrittäen ohitusta kierroksella hänet sitten kolaroiden kun ei Modena ymmärtänyt ohittaa sitten jossakin muualla kuin niin naurettavan ahtaassa välissä!

Perez-Sala siinä vaiheessa omat tekniset vauriot ja loppumaisillaan olevat renkaat huomioiden oli murheellinen ja mahdollinen kisan jatkaminen olisi tuonut hänet ehkä toiseksi viimeiselle sijalle eli sijoille 12-14 vähän riippuen tilanteista ja keskeyttäjistä. Ainoa lopulta siis takana selkeästi ollut kuljettaja oli Perez-Salaa selvästi nopeampi, mutta teknisten vaurioiden takia niin kauaksi pudonnut Tyrrellin Jonathan Palmer. Sen pituinen se mitä nyt Salan osalta varikkokäyntiä olisi todennäköisesti äärimmäisen pian tarvittu keskeytyshetkellä.

Ligier: Lyhyestä virsi kaunis eli täysin kelvottomalla autolla Hungaroringillä ja vain pelkkien viime hetken huippurepäisyjen nimissä saatiin umpikurja aikaero pienemmäksi, mutta ei päästy kilpailuun eli Rene Arnoux ja Olivier Grouillard karsiutuivat sunnuntailta mitä nyt Arnoux tuntuvasti vähemmän ja Grouillard sitten enemmän.

Seuraavaan viestiin sitten mittava Ferrarin osuus.

 

[CCMK]

Hungaroringin 1989 muistelut jatkuvat tässä viestissä ja tämä viesti omistetaan mittavasti yksin Ferrarille ja sitten seuraavaan viestiin yritetään mahduttaa lopullisesti loput muut tallit muistoineen.

Tässäpä tulee uskomattoman voiton järjestäneen tallin kilpailumuistot:

Ferrari: Unkarin Grand Prix 1989 Hungaroringin radalla oli hienoin taistelunäytös pitkään aikaan lajissa. Voittajana kilpailussa oli sinällään varsin epätodennäköinen Nigel Mansell ja Ferrari.

Mansell oli Unkarissa kärsinyt pitkään rengasongelmista ja koska aika-ajorenkaat olivat pidottomia oli Mansell harjoittanut pitkin viikonloppua ankarasti itseään käyttämään kisastrategiaa. Hungaroringin radalla oli jälleen kerran erittäin kuumaa ja asvaltin uusiminen kolmosmutkan uudistuksen yhteydessä tuntui olevan virheliike ja se kulutti renkaita yllättävänkin paljon.

Mansell oli ajanut oman 12:sta ruudun aikansa C-seoksilla mikä oli sille seokselle ylimaallinen aika ainakin melkein. D-seoksilla Mansell olisi voinut olla testikierroksensa huomioiden 6-10 parhaan joukossa ja aika-ajorenkailla Mansell olisi ollut kolmen parhaan joukossa. Ikävä kyllä aika-ajorenkaat eivät toimineet tai ne kuluivat liikaa.

Goodyear ei ollut aluksi edes tuoda mitään muuta kuin jälleen vain C ja D-seoksia, mutta jo lauantaiksi paikan päälle oli järjestynyt pikavauhtia B-seoksia. Pirellin leirissä taas oltiin jälleen kokonaan uuden radan haasteen edessä. Alustavasti lähes kaikki kuljettajat kilpailussa olivat ajamassa Goodyearin puolella C-seoksilla.

Vain McLarenin kuljettajat Ayrton Senna ja Alain Prost ja lisäksi Williamsin Riccardo Patrese olivat ottamassa B-seokset kisaan. B-seokset kestivät vielä C-seostakin varmemmin yleensä maaliin, mutta ongelmana oli valtava pidottomuus B-seoksilla. Patreselle erityisesti rengasvalinta oli toimiva sillä ilman ongelmia Patrese olisi hyvin todennäköisesti voittanut Hungaroringillä.

Lopulta varikkostrategiat menivät hieman toisin ja Mansell ajoi täpärästi maaliin asti C-seoksilla ja sensaatiomaisesti Mansell piti päänsä myös niiden vaihtamattomuudesta kun kierroksella 40 hän olisi voinut tulla varikolle ne vaihtamaan. Ei tullut ja ennen pitkää voitto oli hänen.

Mykistävänkin uskomattomasti parhaimmillaan ja ikään kuin huonoimmillaankin vallan hemmetin hyvänä ajona viiksekkäälle brittikuljettajalle!

Mansellin ainoa huono juttu viikonloppuna oikeastaan oli tietenkin ehkä vähän turhan äreä ja kiukkuinen suhtautuminen 'koulutuksineen' Tyrrellin Jean Alesia kohtaan perjantaina! Mansellia kun oli hieman turhan paljon jarruteltu ja siitä ei britti pitänyt ei yhtään!

Ferrari, Mansell ja tallikaveri Gerhard Berger tätä vastaan olivat olleet vaikeuksissa.

Auto oli Hungaroringille poikkeuksellisen vaikeaa säätää, vaihdelaatikko tietysti puoliautomaattisena oikutteli minkä ehti ihan kuin Mansellin Rio de Janeiron voiton suhteen alkukaudesta oli oikutellut ja Berger oli hermoromahduksen partaalla taas peläten sunnuntaita, että hajoaako häneltä jälleen jotakin pisteittä olevana?!

Hungaroringin rata oli myös todella hiekkainen, röykkyisä ja pidoton mikä ei sopinut Ferrarin automallille ei sitten oikeastaan yhtään.

Valituksiaan vasten Berger oli tietyllä tapaa ainakin vähäisen uskomattomasti kuudes, mutta Mansell 12:sta aika-ajossa. Mansellia alkoi sapettaa enemmän tai vähemmän kaikki, mutta kerättyään itsensä britti jaksoi taas keskittyä. Kun ehkä enintään hän olisi ollut aika-ajoissa lähtöruudussa 10 ihan kaikkensa repien niin jäljelle jäi oikeastaan lopullisen täysin jo aiemminkin mietitty pelkkä kisaan keskittyminen. Siten tilanne alkoikin korjautua.

Jotain Mansellin voitosta vastoin Williamsin Patresen paalupaikkaa ja eräitä muita seikkoja vasten alkoi puoltaa sekin, että britti oli ollut lukemattomissa viime kisoissa palkintoajoissa tai voittoajoissa ennen mahdollisia muita seurauksia, britti oli sunnuntain lämmittelyajon eli nk. Warm-Upin nopein ja Berger oli peräti neljäs mikä parhaimmillaan ilman kroonista teknistä taipumusta keskeyttää olisi tiennyt Bergerille enintään voittoa myös.

Vaikkakin lähtökohtaisesti lähinnä sijoja 2-4 todenmukaisemman vauhtitason suhteen arvioiden. Mansell vaikka välillä talli omituisesti joko tuki kuljettajaansa tai ei MM-kilvan suhteen niin oli edelleen halukas ottamaan mestaruuden ja olemaan luovuttamatta sitä ellei ollut pakko ja nyt oli pakko ottaa pakkovoitto!

Kisan lähtö:

Patrese, Senna ja Dallaran Alex Caffi kärjessä, Williamsin Thierry Boutsen hävisi Prostin ohittaessa hänet ja kun Berger ohitti sitten molemmat ja elintärkeän hyvän lähdön saanut Mansell ohitti Hungaroringin radalla ensimmäiseen mutkaan sitten neljä autoa ollen kovaa vauhtia kohti jäännöspistettä nousemassa vaikka tietenkin piti jäädä sen kasipaikalle vähän tämän jälkeen joka tapauksessa kohti ensimmäistä kierrosta mennen.

Kisan alkuvaiheet: Patrese kuten Caffi pidättelivät kukin omilla sijoilla milloin mitenkin muita ja tämä pelasi koko ajan vaikka sitä ei voinut nähdä niin Mansellin eduksi. Caffi alkoi murheellisesti pudota enemmän ja pian hän kolmostilan miehittämisen sijaan miehitti enää viitostilaa Bergerin ja Prostin mentyä ohi eikä senkään oletettu voivan mitenkään kestää perässään Boutsen, Alessandro Sandro Nannini, Mansell itse ja Derek Warwick Arrowsilla.

Nannini joutui rengasmurheidensa takia varikolle joten se tiesi seiskapaikkaa Mansellille. Odottamisen sijaan britti alkoi nyt ihan hurjasti esittää taikojaan ohittaen sitten nopeasti Boutsenin ja Caffinkin viimein. Viitostilalla, pisteillä ja 17 sekuntia Patresen kärkipaikkaa koskien alkoikin britin raivoisa takaa-ajo.

Tallikaveri Berger joutui rengasmurheisiin osin hänkin joten Mansell pääsi täten Bergerin varikkokäynnin myötä nelostilalle. Viimein Patresen tahdin alkaessa kärjessä hyytyä Mansell pääsi kun pääsikin lähelle muuta kärkijoukkoa ohittaen haasteista huolimatta Prostin ja oli nyt jo kolmas.

Kisan puoliväli: Voittaako Mansell kilpailun? Siltä vaikutti tai ainakin hän olisi ollut kakkonen heti Patresen perään ruutulipulla. Mansell ei mene upporikasta ja rutiköyhää pelaten varikolle ja tämä tulisi kannattamaan perin paljon!

Kisan ratkaisuhetket ja loppu: Kierrokselle 54 mennen sitä ennen Patresen jäähdyttimeen oli osuneesta irtokivestä tullut reikä ja pudottuaan viimein kärjestä Sennan ja Mansellin taakse kolmanneksi oli hetken perästä hänen kisa siinä. Prost meni varikolle tai sortui omiin murheisiinsa toki Patresen keskeytystä väistämään joutuneena pudoten sijojen 5-6 paikkeille ellei ihan ohimeneväksi hetkeksi pisteiden ulkopuolellekin. Berger nousi aina kolmanneksi asti kunnes jo naurettavan tragikoomisesti keskeytti jo 10:ttä kertaa kaudella jääden pisteittä ilmoittaen tallipaikkansa vaihdosta oikeastaan niine hyvineen.

Tämän jälkeen Mansell toisena ajoi Sennaa kiinni ollen pian perässä ja sitten kuin tyhjästä tuli hetken taistelun jälkeen Ruotsin Stefan Johansson Onyxilla kierroksella ohitettavana käytännössä aika keskeytyskuntoisen näköisenä!

Senna uskomattomasti epäröi, nosti jostain syystä liian aikaisin kuten myös pakotti itsensä kaasulle kolmosmutkassa liian myöhään sitten ohitettuaan ruotsalaiskuskin jättäen pienen välin omalla tavallaan ikään kuin 'estelyn' seurauksena ja Mansell iski siihen väliin päästen viimein Sennasta ohi karauttaen kohti ruutulippua!

Ainoa pelko oli enää vaihdelaatikon pettäminen tai renkaiden äkkiloppuminen, mutta lopulta mitään näistä ei tapahtunut ja täten Mansell oli päivän voittaja 25,967 sekunnin eli lähes 26 sekunnin erolla Sennaan Hungaroringin 1989 kilpailun suhteen ruudusta 12 lähteneenä!

Britin monien mielestä kun maailmanmestaruutta ei vieläkään ollut niin hienoin uravoitto siihen mennessä. Kisan nopein kierroskin britille tarttui matkaan siinä sivussa renkaiden sitten kestettyä loppuun kuin kesti.

Entä Berger?

Bergerin päivä tosiaan oli vähän vaikeampi ennen keskeytystäkin, mutta kisan alkuvaiheet ja kierroksen 4 aikaiset sijojen 3-4 vuorottelut lähellä kakkostilaa olivat hienoa seurattavaa. Kärsi kyllä myös ruuhkasta siinä missä tallikaveri Mansell nousi nousemistaan. Ehkä olisi vaatinut enemmän rohkeutta ohituksiin. Tai sitten ei.

Parhaimmillaan voittovauhdissa tai kakkostilan vauhdissa Berger ilman muuta oli. Sitten oli kolmas ja hetken kuluttua auton alkaessa hyytyä vain vaihdelaatikkovaurioon Bergerin arveltiin vielä olleen nk. Takuunelonen kilpailussa sillä sijalla ruutulipulla. Ei ollut ja matka jäi kesken päivän toiseksi viimeisenä kierroksella 56 kärjen mennessä jo omaa kierrosta 57 eli korjauksinkin Berger olisi kuin ihmeen kaupalla jatkaen jäänyt kierroksen ruutulipulla Mansellille.

Ei helppo paikka ja taas vaihdelaatikon petettyä päivän toiseksi viimeisenä keskeyttäneenä Bergerin mitta oli täysi. Silverstonen jälkeen eivät enää maanittelutkaan jo Hockenheimin keskeytys huomioidenkaan enää riittäneet:

Hän lähtisi Ferrarilta McLarenille vuodeksi 1990 tai oikeastaan mihin tahansa muuhunkin huipputalliin tai edes keskikastin talliin missä ei vaihdelaatikot hajoa tragikoomisen naurettavasti jo 10:ttä kertaa peräkkäin kaudella saaden näyttämään hänet MM-kilvassa pelleltä!

Renkaista puhuen vielä kaikkiaan:

Molemmat kuljettajat ottivat kilpailuun C-seokset. Nigel Mansellin onnistui virtuoosimaisesti ajaa itsensä maaliin asti ilman varikkokäyntiä, mutta Gerhard Bergerin kohtalona oli tehdä pysähdys jo kierroksella 29. Bergerin pysähdys kesti 8,04 sekuntia ja uudella sarjalla C-seoksia Berger yritti ajaa maaliin asti.

Mansell vuorostaan lukuisin palkinnoin eli neljään edelliseen kisaan kolme palkintoa Hockenheim huomioiden ja kahdella voitolla nyt kaudelta ilman Montrealin hylkäyskatastrofia ennen kuin kisa oli alkanutkaan yhdessä Benettonin Nanninin kanssa vaikutti olevan jos ei maailmanmestari tai MM-kakkonen niin kovan mestaruushaasteen silti antavana MM-kilvan nk. Hopealautastason kolmonen!

Ferrari tallikilvan kolmonen oli myös samalla tapaa haluten päästä tallikilvan toiseksi kun mestaruutta ei vain voinut enää käytännössä voittaa.

Seuraavaan viestiin laitan loput tallit.

 

[CCMK]

Hungaroringin 1989 kilpailun suhteen puhuen viimeiset tallit muistoineen tulevat tunnelmiltaan tähän kolmanneksi viimeiseen viestiin puheitani vasten aiemmin eli seuraavat kaksi viestiä ovat viimeiset tähän kisaan:

Lola-Larrousse ja Michele Alboreto: Philippe Alliot vallan järkyttävän erikoisesti esikarsiutui Esikarsinnan päätteeksi ja Alboreto tätä vasten oli murtanut kylkiluunsa aika-ajon aikana sitten shikaanin oikaisurallissaan kuten myös lievästi kolaroidenkin. Kylkiluukivut olivat kovia ja tätä taustaa vasten pääsi kuin pääsikin kisaan edelleen vallan vieraan oloisella autolla päästyään tallin riveihin ylipäänsä ajamaan vasta ensimmäistä kertaa Hockenheimissa.

Lähtöruutu oli Hockenheimin uusinta eli viimeinen myös Hungaroringille. Töin tuskin oli päässyt kisaan ja ajoi sunnuntaina.

Toki intettyään pitkään Sid Watkinsin kanssa ennen kuin viimein sitten pääsi karsiutuneiden kuljettajien harmiksi lähtöruudukkoon. Kipulääkkeitä ja tukia piti käyttää ja silti sattui. Kivut olivat liikaa ja ikään kuin se ei olisi ollut tarpeeksi niin koko ajan Alboreto ajoi viimeisenä kisassa jättäen taakse vain niitä ketkä keskeyttivät. Niin ei voinut kestää ja moottori petti. Jälleen viimeisenä näkemyksestä riippuen sijalla 23 tai 22 nk. TV-Kellon näyttäessä taas jälleen vähän mitä sattuu sijaluvun perusteella.

Muutoin puhuen:

Alboreto otti Goodyearin C-seokset renkaista puhuen kilpailuun ja hän ei aikonut käydä varikolla. Hän kävi varikolla lopulta renkaiden kuluttua loppuun yllättäen jo kierroksella 27. Pysähdys kesti 9 sekuntia, mutta sitten hän vain keskeytti heti varikon portille.:frown: Uusilla C-seoksilla oli tarkoitus ajaa maaliin asti. Onneksi nyt saa italialainen levätä ja toivottavasti keskittyä Spa-Francorchampsin pariin toivuttuaan ja mikäli ei toivu niin 'Proffa' Watkins tuskin suostuu antamaan kisalupaa toista kertaa peräjälkeen!

Coloni: Molemmat eli Roberto Moreno tai Pierre-Henri Raphanel eivät päässeet läpi Esikarsinnasta esikarsiutuen. Sen pituinen se.

Eurobrun ja Gregor Foitek: Foitek esikarsiutui Esikarsinnan päätteeksi joten sen pituinen se oikeastaan tällä kertaa huolimatta tallin uudesta automallistakin eli EuroBrun 189:stä!

Zakspeed: Onnettoman sysipaska viikonloppu! Muuta ei taas voinut sanoa tästä kaikesta. Bernd Schneider ja Aguri Suzuki taas esikarsiutuivat Esikarsinnan päätteeksi. Jälleen kumma kyllä Schneideria vähemmän arvosteltiin toisin kuin vallan mielettömästi taas kerran kaikenkarvainen vittuilu tuntui kohdistuvan japanilaisen ajosuorituksiin!

Niin tai näin niin uusin erikoinen huomio minkä talli viimein onnistui 'ymmärtämään' oli tämä:

Yamahan kone yksinkertaisesti vaikka voimaa olisikin niin keittää yli sinä päivänä kun se päästää enintään 547 hevosvoimaa tai sen yli ja usein ei pääse siihen astikaan.

Onko se paljon?

No onhan se jos kisaluokka olisi toista, mutta F1:ssä tuo on perin vähän. Vertailuksi yleensä huonompikin Fordin moottori alirahoitteisen tallin toimesta kuluneenakin kehittää edes se noin 600 hevosvoiman lähelle, Renault-moottori sen noin 650 hevosvoimaa ja Hondan moottori 690 hevosvoimaa ja ainoana kuninkuusluokassa ehkä jo varmastikin päälle 700 hevosvoimaa!

Seuraavaan kahteen viestiin loput sittenkin tulevat.

 

[CCMK]

Hungaroringin 1989 muistelujen suhteen tässä loput tallit mietteineen yhtä seuraavaan kahteen viestiin joista tämä omistetaan Onyxille ja loput Rialille ja AGS:lle ensi viestissä:

Onyx: Ruotsin Stefan Johansson on yhä melkein perin pennittömän tuntuinen ja vieläkin oli lähteä tallista pois ennen kuin jälleen surkean pienen tuntuinen kuukausierä oletetusta palkasta siis pienerämaksuna tuli käteen lauantaiksi! Johansson on kysellyt palkkansa perään pitkään ja tästä oli kiistaa niin Silverstoneen kuin Hockenheimiinkin. Hungaroringillä talli sunnuntain kisan alla tarjosi ruotsalaiselle jatkosopimusta vastineeksi siitä, että hän vain jaksaisi odottaa kiltisti palkkaansa vielä vähän aikaa.

Veteraaniruotsalainen päätti sitten enemmän kuin ehkä vallan kaikkea muuta 'tyytyväisenä' tilanteeseensa saatuaan vakuudeksi edes vähän enemmän käyttörahaa sopimuksen mukaisesta kuukausierästä sitten allekirjoittaa sopimuksen vuodesta 1990, mutta ruotsalainen haluaa oikeasti palkkansa nähdä pian suurempanakin! Bertrand Gachot tallikaverina allekirjoitti jatkosopimuksen kyllä myös, mutta hänkin on valittanut kauden mittaan ja ollut osin nyreä minkä johdosta töin tuskin muste ehti kuivua paperissa kun alkoi uusi huhu:

Aiotaanko Gachot tai jos Johansson ei pääse sopimukseen jatkuvasti palkkansa suhteen sitä pimittävältä tallilta sen kanssa niin korvata mahdollisesti jopa Suomen JJ Lehdolla?

Tämä varsinkin Suomessa alkoi nostaa varovasti päätään tästä eteenpäin vaikka sitä monesti haluttiinkin kieltää ja todellisemmin joutuivat tätä suomalaiset odottamaan vielä jonkin verran ja silloinkin se tuntui tulevan kuin nk. Salamana kirkkaalta taivaalta!

Jatkosopimuksien ollessa ohuet tai sitten ei vuotta 1990 koskien keskittyivät kuitenkin Johansson ja Gachot ajamiseensa Hungaroringin viikonlopun suhteen ollen kuin ollenkin molemmat jatkossa Esikarsinnasta puhuen sen sijoilla 1 ja 4 Johanssonin pitäessä kärkipaikkaa. Paljon ongelmia ja vaikeuksia minkä johdosta Gachot oli ruotsalaista parempi ruudussa 21 kuin taas Johansson oli 24:s ja kolmanneksi viimeinen lähtöruudussaan sunnuntaille.

Krooniset vaihdelaatikkoviat pilasivat vaurioineen ja lopulta hajoamisineen kisapäivän. Sitä ennen:

Gachot oli parhaimmillaan 15:sta ennen kuin vaurio alkoi kasvaa liikaa varsinkin kierroksen 31 jälkeen ja hän keskeytti kierroksella 38 pysyvästi ollessaan jo pudonnut viimeiselle sijalle eli sijojen 18-19 tuntumasta lopullisesti olemaan 19:sta ja viimeinen.

Johansson vuorostaan oli parhaimmillaan 17:sta ja parempaan näytti olevan asiaa hetkellisesti, mutta sitten tuli raja vastaan. Vaihdelaatikkovaurioinen auto ei vain voinut vaihteita menettäessään ajaa kovempaa ja kuten Gachotin osalta vain osin Hungaroringin melko hidas rata piti molemmat Onyxin autot kisassa ennen väistämätöntä keskeytystä osin.

17:sta sija viimeisenä oli Johanssonin keskeytyspaikkakin kun hän alkoi jäädä kierroksen ellei useammankin jo kärjelle omaa kierrostaan ajaen kuin ajoi. Ei varmaankaan olisi laskettu edes kilpailun lopputuloksiin keskeyttäessään kuin keskeytti, mutta ehti sitä ennen järjestää tosiaan tahattomasti McLarenin Ayrton Sennan oletetun kilpailun jälkeisen 'estelyn' mitä Ferrarin Nigel Mansell pääsi kuin pääsikin hyödyntämään voittoon karaten ruotsalaisen pian tämän jälkeen oikeastikin keskeyttäen.

Renkaista puhuen kun niitäkin Onyxin vaihdevaurioiset autot kuluttivat liikaa:

Molemmat kuljettajat ottivat Goodyearin C-seokset kilpailuun. He eivät aikoneet käydä varikolla, mutta lopulta kävivät. Stefan Johansson kävi varikolla kierroksella 31 ja saatuaan vahingossa D-seokset uudelleen kierroksella 44. Johanssonin pysähdykset kestivät 7 sekuntia ja 9 sekuntia. C-seokset uudessa satsissa olisivat riittäneet ennen lopullisia teknisiä ongelmia ennen pitkää. Bertrand Gachot kävi vuorostaan varikolla kierroksella 34 ja pysähdys kesti 9 sekuntia. Tuokin pysähdys pudotti Gachotia entisestään niin alas kuin pudotti. Uusilla C-seoksilla oli tarkoitus ajaa maaliin asti.

Niin huonosti meni siis tosiaan Onyxilla Hungaroringillä 1989.

PS. Jaetaan sitten kahtia kuitenkin tämä päätösviesti eli seuraava on viimeinen.

 

[CCMK]

Viimein mittavan Hungaroringin 1989 muistelun päätös tulee tässä eli vuoroon pääsevät Rial ja AGS talleista puhuen:

Rial: Tallista ovat oikeastaan kaikki vähänkin kokeneet teknikot, insinöörit, mekaanikot ja alemmat päättäjät nostaneet kytkintä painuen sieltä pois muihin talleihin tai vapaille markkinoille. Tallipäällikkö Günther Schmidtiä kun ei raivokohtauksineen tunnu kukaan jaksavan. Paitsi pelokkaat nuoret värvätyt keikkateknikot, keikkainsinöörit tai keikkamekaanikot jotka hekin ovat perin alipalkattuja, mutta silti F1-kokemusta parempiin talleihin metsästäviä sellaisia.

Ja tietysti tallissa ihmeen kaupalla Hockenheimin kotikisan tapaan ovat jatkaneet Schmidtin kiukun lauhtumisen myötä tallista aiemmin keskellä sitä pois potkitut Christian Danner ja Volker Weidler!

Schmidt tallipäällikkönä kuitenkin on tapauksesta mitään sellaisenaan oppimattomana jatkanut edelleen räyhäämistään, mutta nyt raivo on kohdistunut melkein yksinomaan enintään vain Weidlerin suuntaan jättäen ainakin osin tosiaan tallin maineen pelastaneen Dannerin rauhaan.

Uho on kuitenkin kova ja Danner on myös ollut suuttumisen partaalla usein. Aika-ajoon ovat etuoikeutettuja ja saattaisivat päästä jatkoon ainakin Dannerin osalta ja ehkä noin kerran tänä vuonna viimein Weidlerinkin osalta kunhan saisivat tosiaan tallipäällikkö Schmidtin jätettyä taustalle tai kokonaan pois tallin toiminnasta.

Nähdäänkö tässä taas sama kuin mitä ATS:llä nähtiin loppuaikoina?

Siltä näyttää. Molemmat kuitenkin karsiutuivat sunnuntain kilpailusta. Toisin kuin Hockenheimissa missä vauhtia ehkä jatkoon viimeinkin kotiradalla olisi ollut niin täällä Hungaroringilla Weidler oli enemmän kuin hukassa. Ehkä pahiten lyhyellä F1-urallaan tähän asti. Lisäksi aivan kuten Hockenheimissa syyllistyi laittomuuksiin nyt laittomalla takasiivekkeellä saaden 5000 Yhdysvaltain Dollaria sakkoa, mutta selvisi kuitenkin sinänsä aikoineen olemaan mukana viikonlopulla toisin kuin kotikisassa mistä joutui siis viikonlopulta pois suljetuksi auton laittomasta käyntiin työntämisestä johtuen!

Uusimman raivokohtauksen jälkeen Weidler näyttäisi aivan kokonaan jäävän pois tallista vapaille markkinoille ja Danner töin tuskin myöskään jää talliin. Jos jää niin tallikaveri Dannerille on kysymysmerkki. Ikävä juttu nuoren Weidlerin kannalta asiaa ajatellen.

AGS: Täysin pohjalukemissa talli on edelleen joten Esikarsinnasta esikarsiutuivat täten sen tallin kuljettajat Gabriele Tarquini ja Yannick Dalmas jälkimmäisen saadessa nyt edes jokseenkin vähän enemmän tottumusta autoon. Dalmasia tosiaan ei otettu takaisin entiseen talliin eli Lola-Larrousselle sen lopullisemmin tästä lähtien ihmeittä luottaessa aina loppukauden ajan Michele Alboreton ajotaitoihin ja kykyihin. Ei edes vaikka Alboreto olisi joutunut jäämäänkin sivuun kylkiluukivuistakin johtuen tilapäisajoakaan koskien vielä yhtä viimeistä kertaa!

Viimein tämäkin on ohi ja seuraavaksi tulee tuntuvasti lyhyempiä mietteitä Estorilista 1989 seuraavaan viestiin ja sitä seuraavaan viestiin sitten Jerezistä 1989.

 

[CCMK]

Estoril 1989 on tunnettu kilpailu ja juttua siitä riittäisi vaikka mihin asti alkaen muun muassa Suomen paluusta F1-kartalle Jyrki 'JJ' Järvilehdon ensimmäisen kisaviikonlopun yrityksestä ja karsiutumisesta huolimatta.

Viime aikojen pitkien viestien vuoksi kuten vielä edessä olevien sellaisten myötä hyvin pian pidetään tämä seuraavan viestin tapaan lyhyempänä.

Estoril 1989 tosiaan voitiin tiivistää ikään kuin kolmeen tuntemukseen:

Ensinnäkin Nigel Mansell-Ayrton Senna-kolarikohuun missä Senna keskeytti ja Mansell jo hylättynä valmiiksi kilpailusta oli noudattamatta lippua niin perin monesti kuin oli.

50 000 Yhdysvaltain Dollaria oli sakko ja kisakielto vaikuttikin kasvavan ollen varma siis Espanjan Jereziin.

Toisekseen Senna oli nyt perin epätoivoinen ja tämä oli totta:

13 kisaa kohti Senna oli keskeyttänyt niistä seitsemän kertaa ja tämänkin myötä maailmanmestaruus oli melkein lopullisesti mennyttä. Varsinkin kun tallikaveri enää nimellisesti ja yleisesti ottaen vihollisena pidettävä Alain Prost ajoi kisaansa Estorilissa kuin 'leppoisaa sunnuntai-iltapäivän taksiajelua' ja sijoittuen kilpailussa toiseksi ja tämä kakkostila oli Prostin ollessa voittamattakin kisoja jo kuudes sellainen vuoteen!

Tilanne tuntui periaatteessa ihan samalta kuin miten oli vuosi 1987 joistakin lajissa tuntunut aina kun Mansellille silloin maailmanmestaruustaistossaan kävi jotain ja kaikesta oli hyötynyt sitten aina Nelson Piquet ikään kuin niitä kakkostiloja keräillen milloin ei voittanutkaan!

Tuon kaiken myötä Senna oli 24 pistettä jäljessä kun enää oli kolme kisaa jäljellä ja päälle ei myöskään aiottu ajaa enää mitään varakilpailua eli Sennalla oli edessään vain pakkovoittojen tie.

Kolmanteen ja viimeiseen tuntemukseen voitiin sanoa, että Estoril 1989 oli kerrankin ja ainoata kertaa vuorenvarmasti koko vuonna tragikoomisen keskeytysmääränsä takia vuoteen Ferrarilta McLarenille vuodeksi 1990 siirtyvältä Gerhard Bergeriltä kuin unelmakisa!

Oli Bergeristä mitä mieltä tahansa niin hän ohitti lähdössä tai avauskierrosta kohden Sennan, oli voittotaistelussa läpi kilpailun ja kaikkiaankin tuntui johtavan sitä kuin lähdöstä maaliin tavalla vaikka ei olisi aina johtanutkaan!

Kerta kaikkiaan vakuuttava suoritus 11 kertaa putkeen kauden avauksesta Rio de Janeirosta lähtien keskeyttäneenä ja sitten viimein syksyllä Italian Monzassa pistetilinsä tuolloin palkinnoilla kakkostilalta avanneelta itävaltalaiselta tuon oltua siis edeltävä kisa ennen Estorilin vastaavaa!

Myös kisan nopein kierros tuli Bergerin nimiin.

Lopuksi kai täytyi ilahtua näihin päiviin viimeisestä ruotsalaisesta F1-palkintoajosta Ruotsin Stefan Johanssonin Onyxin muodossa sen tultua uskomattoman tarkan upean rengastaktisen ajon myötä Goodyearin A-seoksilla varikolla käymättä vaikkakin toki ihan kisan lopuksi ne oli loppu ja osin palkintomenestykseen tarvittiin ilman muuta Williamsin kuljettajien Thierry Boutsenin ja Riccardo Patresen keskeytykset kuten ennen keskeytyksiä sittenkin niiden käynti renkaanvaihdossa varikolla!

Loihan Johanssonin kolmospaikka ehkä kuitenkin lopulta turhan ennenaikaista uskoa Suomessakin siihen, että JJ voisi myös palkintoja jossakin kohtaa saavuttaa!

Seuraava viesti tuleekin sitten Jerezin 1989 kilpailun tunnelmista niihin liittyen.

 

[CCMK]

Jerez 1989 olikin sitten viimein ensimmäinen kisa sisältäen suomalaisen kuljettajan F1:ssä sitten vuoden 1986 Adelaiden ja Keke Rosbergin kun paikan kisasta otti edeltävässä Estorilin kisasta karsiutunut Jyrki 'JJ' Järvilehto!

Jerez paikkakuntana sijaitsee Estorilista sen aivan vähintään 450 kilometriä ja pisimmillään vähän vaihdellen 675-720 kilometriä siitä tietenkin Espanjaan mennen.

Hienoa oli sherrylaaksossa, mutta...

Toisaalta pääpuheenaihe oli Nigel Mansell, Ferrari, 50 000 Yhdysvaltain Dollarin sakko ja kilpailukielto.

Mansell sai kilpailukiellon Jereziin ja se myös ylläpidettiin. Pahimmillaan uhattiin lisäkilpailukiellollakin loppuvuoteen asti ulottuen ennen kuin koko erikoinen ja muutenkin ainakin hetkeksi huomion pois Ayrton Sennan ja Alain Prostin turhankin kovasta MM-kamppailusta vienyt tapahtuma saatiin käsiteltyä selvästi rauhallisemmin erikseen loppuun.

Mansell ei kohteluunsa ollut tavallaan helpottumisen jälkeen silti tyytyväinen ja uhkasi tapauksen aikana jopa lopettaa uransa ennen aikojaan!

Ehkäpä kuitenkin tuo ihan pahin juttu osin oli lähinnä jo vähän tuttua Mansell-marinaa taas TV-kamerojen edessä mihin britillä oli vähän meidän Kekemme tyyliin taipumusta!

Tuomiopäätöksessä tai vetoomuksessa oli outoutensakin:

Kisatuomaristot Estorilin tai Jerezin vastaavista eivät ehtineet erikoisesti muka kokoontumaan asianmukaisella kokoonpanolla kuulemaan Mansellin muuta vetoomusta ja mahdollisesti kumoamaan kilpailukieltoa kuten eräissä huhuissa oli edellyttäen, että tapaus ei toistuisi!

Kumma kyllä ei ollut Estorilin kisan päätöksestä ehtinyt aiemmin vastaavasti samat tuomaristot keskinäisesti ja Lajin Virallisen Johtavan Tuomarin John Corsmitin päätöksellä vastaavasti kulua kuin sen 1-5 ja ei enempää kuin 6 tuntia kisan päätöksestä kun oli istuttu, päätetty ja ympäri F1-maailmaa tai muutakin maailman tiedotusvälinettä saatiin tietää Mansellin jäävän pois Jerezistä britille langetetun kilpailukiellon vuoksi!

Itse Jerezin kisa joidenkin maailman TV-lähettäjien mukaan oli parempi koostekisana kuin kokonaisuudessaan suorana lähetyksenä niin hirveän vaikealta radalta ohittaa sarjan hitaimpana keskinopeana ratana!

Näin lopuksi:

Erillinen valitus Ferrarilta ei purkanut Mansellin kilpailukieltoa vaan uhkasi jopa lisätä sen kestoa.

Ferrari ei vetänyt sitä pois, mutta myöskään lajin kattojärjestöt eivät ihme kyllä hakeneet tapauksen kestäessä Mansellin kilpailukiellolle jatkoa. Ferrari ei kuitenkaan myöskään hakenut keväästä 1989 poiketen syksyllä 1989 korvaajaa Jereziin Mansellin tilalle. Nicola Larini sai edelleen ajaa Osellalla ja kevään tilanteesta poiketen Jyrki Järvilehto eli JJ Lehto oli jo Onyxilla.

Myöskään Gianni Morbidelli tai Roberto Moreno eivät Dario Benuzzin kanssa päässeet ratin taakse Jereziin. Esikarsinnasta ei jälleen myöskään päästetty viittä kuljettajaa vaan pitäydyttiin jo kevään neuvottelujen perusteella vain neljässä. Muussa tapauksessa Gabriele Tarquini olisi päässyt AGS:llä Esikarsinnasta mukaan Aika-ajoihin.

Seuraavaan viestiin mennään viimein Phoenixin 1991 kisan laajojen käsittelyn suhteen siihen käsiksi ja varmastikin asiaa riittää!