Noista mieleenpainuvista kausista itselleeni on jäänyt mieleen kausi 2005. Kimillä kulki ja kenties paremmin kuin koskaan. Mitä nyt auto sitten porsi tien poskeen vähän väliä, millloin kisassa ja milloin aika-ajossa. Mutta oli se hienoa katsoa kisoja, kun tiesi, että Kimi on nopein kaikista. Aina sai jännittää kestääkö se Mersu maaliin saakka. Nurburgring oli kyseiseltä kaudelta karmein pettymys. En ollut uskoa tilannetta todeksi, vaikkakin se toisaalta olikin odotettavissa.
2008 ei sinänsä ollut mikään eeppinen kausi, vaikkakin virheitä ja keskeytyksiä, sekä muunlaista draamaa kaudella olikin paljon. Mutta tältä kaudelta on jäänyt mieleeni Span kisa. Märällä kelillä ajettiin. Kimillä oli alkukauden loiston jälkeen ollut hieman heikompaa jaksoa käynnissä. Tämä kisa sopi Kimille ja sen oli määrä olla Kimin paluu mestaruustaistoon ja ihan hyvältä se näyttikin, mutta olipahan loppu kisalle! Kimi ja Hamilton ohittelivat toisiaan ja spinnailivat kärjessä vuoron perään. Kunnes yhtäkkiä kuva leikkaa Kimin Ferrarin joka rämähtää seinään. Muistan kuinka pettymys valtasi mielen, tässäkö se mestaruuskamppailu nyt oli? Näin jälkeenpäin voisi todeta, että siihenhän se meni. Span teräskaiteisiin. Kyllä söi silloin miestä.
