Nostalgiset hetket, muistelut ja unohtumattomat historiikit 🏁

[spotter90]

Ligier hyötyi tosi paljon Ranskan valtiosta, sillä niiden tukemat yhtiöt, kuten Renault toimitti moottorit ja Elf öljyt. Ranskan valtion veikkausyhtö sponsoroi tallia.

 

[CCMK]

Ligier hyötyi tosi paljon Ranskan valtiosta, sillä niiden tukemat yhtiöt, kuten Renault toimitti moottorit ja Elf öljyt. Ranskan valtion veikkausyhtö sponsoroi tallia.

Näinkin parhaimmillaan. Etenkin sen jälkeen kun Renault vetäytyi tehdastallina yleisesti ottaen lajissa.

 

[CCMK]

Vuoden 1983 Ligierin kauden suhteen kerrottavasta otannasta tulkoon tähän sen ensimmäinen osa lyhennettynä ja ositettuna vanhemmasta paljon pidemmästä viestistä toiseen toikkiin alkujaan kirjoitettuna.

Tältä kausi näytti:

L 'Equipe Bleu Pohjalla= Ligierin vuosi 1983 Osa 1

''Kaudella 1981 eräs talli oli maailmanmestariehdokas ja oli voittanut useita kilpailuja. Vuonna 1982 alkukaudesta tämän tallin erään nykyään Williamsilla ajavan kuljettajan uskottiin voittavan mestaruus ja tallin uskottiin myös menestyvän erittäin hyvin. Kauden 1982 edetessä tämä talli kuitenkin putosi voittajasuosikeista ensin satunnaisvoittajien mahdolliseen luetteloon, sittemmin palkintokorokepaikkoja tavoitteleviin, sen jälkeen vielä isojen pisteiden ja jäännöspisteiden tavoittelijaksi ja lopulta kaudella 1983 talli jäi ajajineen kokonaan ilman pisteitä.

Tämä talli oli L'Equipe Bleu eli Ligier. Ligier oli saavuttanut kauden 1983 päätteeksi toistaiseksi menestyksekkään taipaleensa aallonpohjan. Kausi Ligierillä sai huipennuksensa hyvinkin pian. Sinä päivänä kun Guy Ligier kuuli, että Renault ei pysty toimittamaan tallille sen tarvitsemia turbomoottoreita kaudeksi 1984 niin hänen kauden 1983 mielenkiinto sammui siihen paikkaan. Miehestä tuli sulkeutunut ja kärttyisä ja myöhemmin kauden puolivälistä lähtien hän oli harvoin enää paikan päällä johtamassa joukkojaan. Ligieriä ei kiinnostanut tallinsa vaikeudet ja kaikki tuntui olevan kuljettajien syytä. Kauden 1983 kaltaista häpeävuotta Ligierin ei olisi hieman paremmalla tuurilla tarvinnut viettää lainkaan.

Eräs kauden omituisimpia kilpa-autoja radalla oli osin rumaksi väitetty JS21. Automalli oli tosiaan erikoinen tapaus. Se hyödynsi Citroenin Jean-Pierre Lablossen kehittämää paineilmajousitusta. Citroen oli kehittänyt paineilmajousitusta henkilöautoihin jo 1960-luvulla ja f1:ssä tämä oli ensimmäisiä paineilmajousitusvirityksiä yksityyppijousitusautoon.

Tämän erikoisuuden keksijä kehui vielä kauden alussa varsin paljon keskusteluaan ja Ranskan salaisilla testeillä painejousituksen kehittämä teho oli parhaimmillaan lähes Brabhamin kauden 1981 siipiauton luokkaa. 2500 kierrosluvun jälkeen auton maavara suorastaan kohosi ilmaan paineen ansiosta ja Guy Ligierin mukaan idea oli nerokas, mutta käytännön hyöty jäi varsin vähäiseksi jopa testeissäkin. Testikaudella Ligier tuntui kuitenkin menestyvän paremmin toisin kuin itse kilpailuissa kaudella.

Lisäksi kehitystiimiin kuuluivat suunnittelijat Michele Beaujon ja Claude Galopin. Myös moottoripuolella oli nuorena tulevaisuuden suurena nimenä f1:n tekniikan osalta pidetty Mario Illien. Toisaalta Illien oli Cosworthin ulkopuolella lähes tuntematon nimi, mutta hänen vallankumouksellinen työskentely lyhyt-tahtimoottorin parissa ja Ligierin moottoriosaston johdon erikoisavustajana toivat hänen nimensä kaudella 1983 moottoriurheilufanien huulille. Illien oli ollut mukana formula 1:n parissa jo kaudesta 1979 lähtien.

Ligier oli myös muutenkin kaudella 1983 liikkeellä laihemmin eväin ja ennakoin kuin ennen. Se oli menettänyt Matran ja Talbotin tuen ja sponsoritukea oli leikattu puolta pienemmäksi Ranskassa vellovan laman takia. JS21 ei todellakaan ollut aivan niin huono kuin mitä kirjoitetut tulokset ovat antaneet ymmärtää. Hitailla radoilla vaikeasti paineistuva painejousitus toimi kuitenkin parhaiten ja se myös näkyi. Erityisesti Long Beachissa ja myös Monacossa Jean-Pierre Jarierin vauhtipotentiaali oli suurta.''

Jatkuu toisessa osassa.

 

[CCMK]

Ligierin vuoden 1983 muistelua tulee tähän vielä jälkimmäisen osan myötä aiemmin kerrotuin ehdoin ja taustoin:

L' Equipe Bleu Pohjalla= Ligierin vuosi 1983 Osa 2

''Monacossa koko Ligierin menestyksen pilasi yllättävän radan kuivumisen ohella myös Beaujonin ja Galopinin riitely kilpailutaktiikasta. Galopin halusi kuivan kelin renkaat Jarierille, mutta Beaujon piti päänsä märän kelin renkaista. Kiinnostumaton herra Ligier jatkoi legendaariseksi muodostunutta omenapiirakkansa syöntiä ja antoi Beaujonin neuvojen mennä Galopinin neuvojen edelle. Siten Jarier tuli menettämään paljon aikaa varikolla ja vain näyttävä suoritus radalla ennen keskeytystä pelasti jotenkin Ligierin kasvot Monacossa.

Monacon jälkeen Renault vahvisti jo alkukaudella ilmoittaman moottoritoimitusongelman ja ennen kautta 1984 niitä ei tulisi. Siten Ligierille oli aivan samantekevää että mitä tapahtuisi kaudella 1983 ja kehitystyö laitettiin ranskalaisittain cafe au bruleeksi. Ainoastaan joitakin Tolemanin auton mukaisia siipipäivityksiä ja Alfa Romeolta tuttuja sivuponttoonipäivityksiä tehtiin. Muutoin autoa ei enää kehitetty mitenkään ja autolla tehtiin vain välttämättömät testit ennen uuden auton valmistumista kaudella.

Kilpailusuorituksellisesti arvioituna Jarier olisi ilman Rosbergn törmäystä voittanut Long Beachissa tai ollut huonoimmassakin tapauksessa kolmas. Monacossa vauhti oli myös hyvää. Toisaalta taas nopeilla radoilla kuten Silverstonessa, Hockenheimissa ja Österreichringillä Jarier oli vetäytyä eräässä vaiheessa viikonloppua kokonaan kilpailusta johtuen auton kilpailukyvyttömyydestä. Kauden jälkimmäisellä puoliskolla talli nosti Michelinin renkaita käyttävien tallien johdossa asemiaan ja Jarierin ajamana Ligier onnistui olemaan enemmän kuin vain haaste Keke Rosbergille ja jopa McLarenin John Watsonin tai Niki Laudan edellä Jarier usein nähtiin kilpailussa.

Raul Boesel vuorostaan pyöri enemmän takajoukoissa ja vain sattuman kaupalla eräässä kilpailussa oli hetken aikaa Jacques Laffiten edellä tämän ollessa ongelmissa kisan alussa. Toisaalta Jarierin itseluottamus rakoili ja pahantuulisuus korostui. Muidenkin kuin vain Patrick Tambayn suuntaan. Lopulta Jarier ja Boesel joutuivat lähtemään pois kauden päätteeksi tallin vahvuudesta. Boeselin osalta mitään todella merkittävää ei paljon ollut todistettavissa vuoden ajalta.

Boesel yksinkertaisesti pääsi talliin vain maksukuskina ja hänen suorituksensa olivat parhaimmillaankin hyvin heikkoja. Talli tosin sorti Boeselia kauden aikana monessa asiassa ja lievästi sanottuna heti rahojen tultua herra Ligierille hän oli tälle vain ilmaa. Muun muassa jo Paul Ricardin ja Circuit Korlandin testeissä tallin kaikki autot kaikkein heikointa JS19BX:ää (Kyseinen automalli oli erittäin salainen paineilmajousituksella toimiva JS19B jota Ligier käytti vain testiautona eikä koskaan tuonut radoille kilpailemaan sen maaefektirakenteen vuoksi.) lukuunottamatta menivät Jarierille. Pisteettömyys on arka paikka Ligierille ja ensi kausi olisi erittäin kiusallinen tilanne herra Ligierille turbomoottoreiden kanssa. No rahaa ainakin on kun välit presidenttiin Ranskassa ovat kunnossa.''

 

[CCMK]

Vuoden 1984 Ligierin muisteluja tulee tähän viestiin seuraavaksi ositettuna ja lyhennettynä aiempina vuosina julkaistun pidemmän viestin pohjilta alkujaan toiseen toikkiin julkaistuna.

Tässä muisteluja siis ensimmäiseltä osaltaan:

Kun Takki Tyhjentyi= Ligierin Kausi 1984 Osa 1

''Kauden 1984 voitiin todeta, että L'Equipe Bleun eli Ligierin tekosyyt olivat loppuneet kesken. Heillä oli vihdoin ja viimein jopa liiankin pitkään odotettu turbomoottori, talli jatkoi Michelinin renkailla, heillä oli Andrea de Cesariksen kaltainen nopea kuljettaja käytettävissään ja edelleenkin varsin hyvä budjetti. Valitettavasti JS23-automalli ei oikeastaan koskaan ollut hyvä, tallin ykköskuljettajaksi määrätty de Cesaris ei osannut edelleenkään kehittää tai testata autoa omaan kokemukseensa nähden lajissa riittävästi ilman muita ongelmia kuten valitettavia kolarointeja ja Francois Hesnault oli sinällään erittäinkin mielenkiintoinen ja tietyllä tavalla mystinen kuljettaja jopa lajissa ollessaan.

Hesnault oli palvellut muun muassa laskuvarjojoukoissa ja harrastanut varusmiespalveluksensa jälkeen kilpa-autoilua lähinnä huvitusmielessä etenkin ensi hätään, mutta sittemmin myös vakavastikin. Francois oli harkinnut ennen rata-autoilua uraansa myös ralliajajana sillä hänen veljensä Philippe Hesnault on ajanut Ranskan rallisarjoissa.

Hesnault ajoi F3-sarjassa kun testikaudella hänen valintansa tuli julki. Suora nousu F1:siin ei ainakaan alustavasti tuntunut yhtään hyvältä ratkaisulta. Hesnault kulutti kauden aikana Dijonia lukuun ottamatta ainakin session verran eli noin puolitoista tuntia myös radan opiskeluun mikä väistämättä myös näkyi tuloksissa. Lisäksi Hesnault ei yksinkertaisesti sanottuna ollut Virallisen Harjoituksen tai yhden kierroksen miehiä vaan kovan luokan kisamiehiä. Hesnault'n keskimääräinen kisa kaudella 1984 oli jossain määrin hyvin samankaltainen kuin Danny Sullivanilla kaudella 1983 eli ajettiin yleensä alku huonosti yleensä hyvistä huippulähdöistä huolimatta, ajettiin keskikastissa usein taistellen ennen mahdollista nousua ja loppuvaiheessa kilpailua ajettiin jo huippumenolla kohti pistesijoja tai pistettä.

Hesnault kärsi kuitenkin samasta kuin Sullivan, Brian Henton tai Derek Daly eli huonot Viralliset Harjoitukset eivät voineet olla vaikuttamatta kilpailussa ja siten yleensäkin kisoissa saattoi ja myös kului liikaakin aikaa sijoitusten poimimiseen. Näyttävyydestä huolimatta. Keskimäärin Hesnault ja de Cesaris tulivat toimeen keskenään joskin Dijonin erikoinen temppu oli Guy Ligieriltä oli käskeä Hesnault pois koko kilpailusta jotta de Cesaris pääsee mukaan kilpailuun ja vielä sillä kauden ainoalla radalla missä etenkin sadekelillä Hesnault olisi voinut vakuuttaa radalla sillä sadekelissä ranskalainen ja ei ihan enää niin kovin nuori noviisi olisi voinut olla erittäinkin lahjakas.

Toisaalta Monacon sadekisa oli Hesnault'n lahjakkuuden sateella tietäen paha isku kun kilpailu päättyi tallikaverin tönäisyyn radalta ja sittemmin ajamiseen kohti vesilätäkköä ja siitä aiheutuneeseen sähkövikaan ja keskeytykseen. Ligierin tähtihetki kaudelta tuli Kyalamissa mistä de Cesaris toi pisteet ja koko kisan mitalta kaikkiaan paras kilpailu oli Imolassa missä de Cesaris oli jopa kolmantena ennen bensanloppumista. Myöhemmin kaudella Tyrrellin hylkäyksen takia talli sai vielä pisteen, mutta siihen pisteputki loppui.

JS23 alkoi mennä yhä huonommaksi ja huonommaksi mitä pidemmälle kausi eteni, JS23B:n kehittämiseen käytettiin paljon aikaa ja rahaa ja sitä ei lopulta koskaan käytetty kisoissa. Hesnault olisi halunnut käyttää autoa, mutta de Cesariksen kielteinen asenne ratkaisi asian ja sitä ei käytetty vaikka se oli valmis jo ennen kauden loppua. Kun Ligierin itsensä painajaismaisena pidettyä kautta 1983 niin kovasti on kritisoitu niin tietyllä kierolla tavalla jopa siitäkin kaudesta oli löydettävissä enemmän onnistumisen merkkejä tai tiettyä tiimihengen hyvyyttä kuin kaudesta 1984. Etenkin Long Beachissa 1983 hieman toisenlaisella onnella Jean-Pierre Jarier olisi voinut voittaa jopa koko kisan tai olla ainakin palkinnoilla Michelinin ylivoiman takia.''

Jatkuu toisessa osassa.

 

[CCMK]

Ligierin vuoden 1984 muistelua toiselta osaltaan tulee tässä viestissä tähän alle lyhennettynä ja aiemmin mainituin ehdoin:

Kun Takki Tyhjentyi= Ligierin Kausi 1984 Osa 2

''Muutenkin potentiaalia oli turbottomuudesta huolimatta enemmän kuin kaudella 1984 sillä tämän kauden automalli itsessään tuntui vain olevan hieman keskikastia parempi tai sinne kuuluva siinä missä kauden 1983 automalli oli todellakin poikkeusoloissa jopa voittajaehdokas. Toisaalta taas molemmat Ligierin uusimmat automallit ovat toimineet hyvin sadeajoissa. Ennen kaikkea kausi 1984 oli nöyryyttävämpi jo siitä syystä, että enää ei voinut teeskennellä jotain muuta kuin mitä tilanne oli.

Guy Ligier itse menetti hyvin nopeasti mielenkiintonsa ja hänen legendaariseksi muodostunut tapa tulla katsomaan kisaa, syödä tallin kuuluisaa ja herkullista omenapiirakkaa, juoda pastis ja polttaa Gitanesia jäi hyvin vähiin kaudella 1984 erityisesti puolenvälin jälkeen. Tallilta puuttui yksinkertaisesti ennen pitkää selkeä johtajuus niin varikolta kuin oikeastaan myös radoiltakin. Andrea de Cesaris taantui kauden 1983 Michele Alboreton tapaan tasolle mikä ei vastannut de Cesariksen ajajankuvaa tai tasoa.

Toisin sanoen de Cesaris menetti motivaationsa, alkoi taas estellä yleisestikin ja tyytyi ajelemaan keskikastissa ja kaiken päätteeksi vielä hävisi tai oli hävitä liiankin usein omalle tallikaverilleen. Francois Hesnault vuorostaan vaan päästeli menemään radalla ja etenkin Brands Hatchissa, Hockenheimissa, Österreichringillä ja Zandvoortissa Sininen Ritari oli omiaan kilpailussa lukuisine ohituksineen ja rallityylisine sivuluisuineen. Zandvoortissa pistesija olisi voinut olla enemmän kuin totta edes hieman paremmalla Virallisen Harjoituksen tuloksella ranskalaiselle, mutta ei.

Seiskapaikka jäi tulokseksi.:frown: Loppukautta kohti myös hänenkin motivaationsa oli koetuksella kun talli alkoi painostaa liikaa, kaivattuja pisteitä ei vain tullut kun talli oli hautautunut vain omiin poteroihinsa ja kun vielä Jacques Laffite ilmoitti takaisin tulostaan talliin niin Hesnault päätti luopua tallin kauden 1985 testipaikasta. Hän on myös vapailla markkinoilla. Toisin sanoen Hesnault ainakin kehittyi debyyttikautensa aikana varsin paljon ja oppi myös testaustyön merkityksen silloin kun talli riiteli de Cesariksen kanssa testitavoista tai muista sopimusasioista. Andrea de Cesaris on jatkamassa tallissa vaikka välillä pitääkin ihmetellä, että mitä italialainen oikein yrittää? Etenkin kuin Ligierille meno oli vain täydellinen hätäratkaisu tallipaikan löytymättömyyden, Gitanesin ja Ranskan Marlboron tahdosta kiinni. Ja loppukauden 1984 motivaatio-ongelmat ja riidan haastamiset radan ulkopuolella eivät myöskään anna hyvää kuvaa hänestä.

Koko kausi 1984 oli pisteistä huolimattakin pannukakku ja on oikeastaan varsin makuasia, että pitääkö kautta 1983 vai 1984 toistaan pahempina. Allekirjoittaneelle ne molemmat olivat melko huonoja joskin Hesnault kyllä pelasti sinällään paljon näyttävillä ajosuorituksillaan ja de Cesaris saavutti kuitenkin edes pisteitä eikä sortunut aivan ylisuureen kiukutteluun kuten esimerkiksi Jean-Pierre Jarier kaudella 1983. Kaudella 1984 valmistajien kymppipaikkaan ja 240 000 dollarin TV-rahaan tarvittiin kuitenkin Tyrrellin diskaus ja sekin on paljon puhuva seikka.''

 

[CCMK]

Ligierin vuoden 1985 muisteluja tulee tähän viestiin ensimmäiseltä osaltaan lyhennettynä ja ositettuna tuttuun tapaan toiseen toikkiin alkujaan kirjoitetusta vanhemmasta pidemmästä viestistä sen pohjalta puhuen.

Tässä siis ensimmäinen osa:

Paluu Parrasvaloihin= Ligierin Kausi 1985 Osa 1

''Jacques Laffiten paluu Ligierille toi tallille parhaimman kauden sitten vuoden 1982 ja silloinhan Laffite juuri viimeksi tallissa ajoi vaikka ehkä vuoden 1982 lopun tapahtumien mennessä vähän toisin ja yleisellä rauhoittumisella puolin ja toisin Laffite ja talli olisivat olleet yhtä koko tämän väliajankin vuoden 1982 ja vuoden 1985 välillä.

JS25-automalli oli lähtökohtaisesti varsin painava auto ellei ehkä painavinkin auto yleensäkin. Vasta tarkka painonpudotusohjelma ja auton raju muokkaaminen muutenkin alustalta erilaisemmaksi toi autoon lopullisesti vauhtia enemmän.

Toisaalta JS25-automalli toimi jopa rajustikin ylipainoisenakin aina paremmin Pirellin renkaille kuin esimerkiksi Brabham jonka piti Pirellin ykköstallina ja eniten testanneena olla menestyksestä päävastuullinen Pirellille vuonna 1985.

Ja alustavissa arvioissa juuri Pirellin renkaiden arvioitiin tuovan Michelinin renkaisiin luottaneelle Ligierille täydellinen katastrofi tai vaikeuttavan taivalta merkittävästi toisin kuin Brabhamille huonoimmillaankaan huolimatta Brabhaminkin vajoamisesta ahdinkoon.

Ligierin osalta voitiin sanoa, että vaikka talli ei Brands Hatchin Jacques Laffiten huippuajoa ja Adelaiden huippuajoa yleensäkin koko Ligierin osalta saanut mitään todella huippuluokan ajoa tai ennen kaikkea kilpailua voitosta aikaan niin ennen kaikkea Ligier tuntui selvältä keskikastin kuninkaalta tai ylemmän keskikastin tallilta. Lisäksi Ligier oli hyvässä vauhdissa lukemattomissa kauden kilpailuissa yleensä kautta linjan.

Oli hienoa nähdä, että vuonna 1985 Ligier palasi vuoden 1982 ja etenkin sitä aikaisempien vuosien vauhtitasoon. Laffiten lisäksi ensin Andrea de Cesaris ja sitten Philippe Streiff esittivät hyviä otteita.''

Jatkuu toisessa osassa.

 

[CCMK]

Ligierin vuoden 1985 muistelujen toinen osa tuleekin lyhennettynä aiemmin mainituin ehdoin tähän päättämään viime aikojen Ligieriä koskevat viestit:

Paluu Parrasvaloihin= Ligierin Kausi 1985 Osa 2

''Andrea de Cesarikselta parhaat ajot olivat Monacossa ja Silverstonessa, mutta lopulta ja ei ihan vähänkään ylireagoidusti Guy Ligier raivostui silmittömästi italialaisen Itävallan Österreichringin kolarista ja antoi tälle heti potkut kun selvisi vain italialaisen selviäminen.

Tosin de Cesaris sai ajaa vielä Zandvoortissa koska Streiff ei vielä tuolloin ehtinyt ajamaan.

Streiff ajoi hieman totutellen ja vaikka Streiff herätti paljon kehuja Brands Hatchissa niin Adelaiden hienot kehut vaihtuivat valtavaan kritiikkiin koska Streiff kolaroi Laffiten kanssa viimeisellä kierroksella. Talli menestyi Adelaidessa niin hyvin, että 10 lisäpistettä maistuivat hyvältä.

Kuljettajien hyvyyden lisäksi selvää oli, että yksi tallin hyväksi puoleksi osoittautui Guy Ligierin rauhoittuminen ja jääminen tallin päätöksissä selvästi taka-alalle. Herra Ligierin arvolle on annettu arvostusta kautta linjan, mutta hänen ollessa mielialaltaan tiukka, temperamenttinen ja jopa koleerinen luonteeltaan niin lopputulokset eivät ole väistämättä hyviä. Johtaviksi hahmoiksi nousivat Gerard Larrousse ja Michel Tetu. Ja he tulivat Renaultilta Ligierille.

Vuodeksi 1986 kaikkien tuttujen tekijöiden jäädessä tallin, Laffiten vahvistettua jatkavansa ainakin vielä vuoden 1986 ajan lajissa ja lisäksi myös herra Ligierin aikoessa pysyä edelleen ja ehkä jopa enemmänkin taka-alalla ovat merkit entistäkin rohkaisevampia. Rene Arnoux tulee välivuoden vietosta lajiin takaisin Ligierille ja Philippe Alliot tulee testikuljettajaksi talliin.

Kuutospaikalla Ligier sai Adelaiden menestyskilpailun myötä itselleen 1,2 miljoonaa dollaria TV-rahaa mikä oli myös tallillekin mukava piristysruiske vaikka tallilla toki on rahaa varsin paljon ennestäänkin ja Renaultin vetäytyessä siitä tulee Ranskan ykköstalli muutenkin.

Ligierille ja Brabhamille oli kaikkiaan vaikeaa päättää arvosanaa ja välillä Brabhamille oli tulla reilusti alempikin arvosana koska se joutui luottamaan tallin ulkopuolisiin asioihin enemmän kuin mitä Ligier, mutta Brabham sentään kuitenkin voitti kaudella ja oli ehkä Nelson Piquetin ajotaitojenkin takia hieman parempi kuin Ligier ja se ratkaisi arvosanan paremmuuden Brabhamin eduksi.''

 

[CCMK]

Arrowsin 1980-luku oli myös ikävä kyllä koettelevaa ja välillä todella vaikeiden menestyksellisten oppivuosien ja pahimmillaan hirvittävää taantumuksien aikaa.

Etenkin kun pian alle tulevista vuosimuisteluista lähtien Arrows oli aloittanut ajan mistä ei enää paluuta ollut koskaan tavallaan parhaimpaan mahdolliseen näyttökyvykkyyteen.

Pois lukien tietenkin vuotta 1988 kun ihan kaikki sinä vuonna muuten tuntui menevän nappiin ja pisteitä tulevan tuntuva määrä kisoista.

Ikävä kyllä kuitenkaan ei koskaan kaivattua voittoa kun muun muassa hetken aikaa tällä muisteltavalla muisteluvälillä voitto tuli hetkeksi aikaa tulospapereissa voimaan vain sen sitten tultua perutuksi kiitos kisatuomarin omasta yli-innokkuudesta johtuvasta virheestä!

Seuraavasta viestistä eteenpäin näitä vielä tulisi joidenkin viestien verran kaikkiaan Arrows-tallin osalta puhuen.

Saa nähdä, että tuleeko muistelua enemmän sitten välillä muustakin tallista, kuljettajasta tai tapahtumasta.

Katsotaan kunhan nämä viestit ovat ohi!

 

[CCMK]

Arrowsin vuoden 1982 muisteluja tulee tähän viestiin lyhennettynä ensimmäiseltä osaltaan aiemmin julkaistusta vanhemmasta pitkästä viestistä toisesta toikista puhuen.

Tähän se siis tulee alle näin:

Aika Ilman Patresea= Arrowsin Vuosi 1982 Osa 1

''Arrowsilla kausi 1982 ei hirvittävästi luvannut odotuksia. Neljä vuotta tallin kanssa ollut Riccardo Patrese lähti pois tallista Brabhamille ja tallin suorituskyvyn odotettiin heikentyvän. Marc Surer loukkaantui vakavasti juuri ennen kauden alkua ja oli pitkään poissa tallista. Patrick Tambay kieltäytyi ajoista ja lopulta Brian Henton sai paikkansa tallista.

Ikävä kyllä Henton ja uusi kuljettaja Mauro Baldi karsiutuivat ja tallille karsiutuminen oli katastrofi. Karsiutumiset ja muut huonot suoritukset jatkuivat vaikka Long Beachissa Henton vaikutti olevan vauhdissa ennen Borguddin järjestämää kolaria. Henton vapautui Imolan alla sopimuksestaan kun Surer palasi talliin, mutta boikotin jälkeen vasta Zolderissa nähtiin Surer ajamassa Arrowsia.

Hetken ajan Surerin kipujen takia näytti siltä, että Surerin tilalle vielä toistaiseksi hankitaan edelliskauden kuljettaja Siegfried Stohr ajamaan tilapäisesti Zolderiin ja Monacoon. Onneksi sitä ei kuitenkaan tarvittu. Surer ajoikin läpi kauden hyviä suorituksia ja kotiuduttuaan Grand Prixin maailmaan myös Baldikin alkoi ajaa mukiinmeneviä tuloksia.''

Jatkuu toisessa osassa.

 

[CCMK]

Arrowsin vuoden 1982 muistelujen jälkimmäinen osa tulee aiemmin kerrotuin ehdoin tähän alle:

Aika Ilman Patresea= Arrowsin Vuosi 1982 Osa 2

''Molemmat kuljettajat saivat pisteitä ja pysyivät yleensä poissa muiden tieltä vaikkakin Baldi oli saada selkäänsä Raul Boeselilta Detroitin romurallin takia. Surerilla taas oli Hockenheimissa ja Las Vegasissa näyttävää ajoa ja sen avulla loppukaudella Surer olikin Pirellin nopein mies radalla varsin usein.

Kausi 1982 oli ehkä Arrowsin osalta hirveä pettymys vain tuloksia katsomalla mutta Patresen jälkeinen aikakausi tallissa on ainakin jotenkin alkanut hyvin ja tiukkaa budjettia helpottaa varmasti myös valmistajien sarjan kymppipaikasta tulleet 200 000 dollaria.

Ensi kaudeksi tallin kuljettajat pysyvät ainakin alustavasti edelleen samana sillä Ragno ei ole hermostunut tallille Imolaa lukuunottamatta muuten mitenkään ja rahaa virtaa ensi kaudeksi enemmän mikä on hyvä asia jo talvitestejä varten.''

 

[CCMK]

Vuoden 1983 Arrows-tallin muisteluja tulee tähän alle kun kausi tunnetusti oli ristiriitainen Ragnon sitten jätettyä tallin kuin nallin kalliolle mitä tuli sponsorointiin sanomisisista huolimatta, että ei olisi muka ollut hermostunut tallille yhtään huomioimatta edeltävän kauden Imolaa niin mitenkään!

Taisi kuitenkin olla, mutta jäänee ikuiseksi arvoitukseksi se suuren todellisen syyn ja seurauksen suhteen lopullinen löytäminen.

Toisaalta joskus noissakin asioissa syynä on voinut myös joidenkin vastaavien tapauksien osalta eräänlainen omistajavaihdos päättävien tahojen portaassa tai joskus myös alemman suoritustason portaissa mitkä raportoivat täyttä roskaa ylemmilleen vain ylennysten toivossa vailla sitten joskus mitään todellista hyötyä koko asiaan.

Sekin kaikki vain typerästä periaatteesta ja kuvittelusta päästä parrasvaloihin sitten joskus kun moni ei pääsekään!

Sen kummemmin nyt hämähäkkilogonsa mukaista yritystä kummemmin arvostelematta jatkettakoon vuoden 1983 Arrowsin muuta muistelua sen ollessa tietenkin ositettu ja lyhennetty pitkästä vanhemmasta viestistä toiseen toikkiin kirjoitettuna juttuna.

Tulkoon se tähän alle:

Sponsoreina Taidemuseo ja Sanomalehdet, Ehkä Pian Jätepaperifirmakin?= Arrowsin Vuosi 1983 Osa 1

''Arrowsilla oli vuoden 1983 jälkeen viimeistään olla syytä ylpeitä kuluneesta kaudestaan. Tolemanin tapaan Arrows oli ehtinyt suunnitella uuden maaefektiautonsa joka kuitenkin piti sääntöjen pakottaessa muuttaa täysin toiseksi. Samalla tallin pääsponsori vetäytyi yllättäen vastoin sovittua ja turvattua tulevaisuutta ja tämä toi Arrowsille suuren haasteen kaudelle. Pääsponsoria ei ollut ja rahat tulivat joko Chico Serran valtavasta lompakosta, satunnaisilta pienyrityksiltä tai omista hyvien vuosien säästöistä ja pienlainoista. Sponsoreihin kuului jopa sanomalehtiä ja taidemuseokin.

Serran poislähtö tallista oli iso kolaus taloudellisesti, mutta Jackie Oliver piti päänsä ja kaikki näyttää käyvänkin hyvin siinä asiassa. Kuitenkin kauden ensimmäisellä puoliskolla Arrows oli Cossyliigan talleista toiseksi nopein. Vain Williams oli sitä nopeampi ja etenkin Marc Surerin ajamana edes Keke Rosbergin yksinvaltius Cossyliigan huipulla ei ollut jatkuvaa tai vähintään ainakin varuillaan sai olla. Erityisen hienoa oli se, että Surer ajotyylistään huolimatta ei hädin tuskin koskaan rikkonut autoaan ja rallityyliset sivuluisut olivat kauden parasta katsottavaa. Poislukien ehkä Rosbergin ja Danny Sullivanin esityksiä.

Surer pystyi myös välttämään tarpeettomia riskejä ja muutaman kerran kauden aikana hän oli todella lähellä järjestää suuryllätyksen. Näkyvimmin Monacossa ja Detroitissa. Tallikaveripuolella Serra oli tavallaan hyvä, mutta myös vaatimaton ja Alan Jonesin paluu jätti vain pahan mielen kaikille ja Oliver oli 50 000 dollaria köyhempi. Lopulta Thierry Boutsenin tulo oli sponsorirahallisesti huono juttu, mutta Surerin ajajankykyjen haastamiseen ja koko tallin yhteisen hyvän kannalta nuori belgialainen kohotti tallin yhteishenkeä olemuksellaan ja asenteellaan ratin takana. Erityisesti tekninen palautteenantokyky ja renkaiden säästökyky olivat ilmiömäistä häneltä.''

Jatkuu toisessa osassa.

 

[CCMK]

Arrowsin vuoden 1983 muistelujen toinen osa tuleekin tähän alle aiemmin kerrotuin ehdoin:

Sponsoreina Taidemuseo ja Sanomalehdet, Ehkä Pian Jätepaperifirmakin?= Arrowsin Vuosi 1983 Osa 2

''Kauden toisella puoliskolla konkurssi oli pahimmillaan vain oven takana ja Silverstonessa huhuiltiin Serran jo palailevan ratin taakse, mutta ei. Serra ei mennyt ratin taakse ja talli selvisi jokseenkin täpärästi. Talli oli kiinnostunut kauden puolivälissä välitankkauksessa ja Montrealissa Arrows oli viimeisillä kierroksilla valmis tankkaamaan Boutsenin auton perinteisellä järjestelmällä. Ikävä kyllä nopeaan painetankkauslaitteistoon ei ollut rahaa ja siten Arrows ei käyttänyt välitankkauksia kauden kisoissa.

Lisäksi loppukaudesta talli sai muista Goodyearin uskottavista ja kilpailukykyisistä talleista poiketen tyytyä käyttämään vain ristikudosrenkaita. Ainoastaan Zandvoortissa Arrows sai yhden koe-erän käyttöön vyörenkaita Akronin mahdilta. Tallilla ei ollut varaa ryhtyä myöskään Goodyearin osto-ohjelmaan jossa vyörenkaita olisi saanut kelpoon asiakashintaan käytettyinä. Tämä kaikki aiheutti sen, että Arrowsit olivat parhaimmillaankin vain keskikastissa kauden jälkipuoliskolla. Zandvoortissa Arrowsit nöyryyttivät hetken aikaa myös Williamsia, mutta muuten kisa oli vaikeaa puurtamista.

Toisaalta kaiken kaikkiaan tallin ajajista erityisesti Surerille kuuluisi kiitoslausunnat ja kehut moneen kertaan ja myös Boutsen teki tulokkaaksi työnsä erinomaisesti. Ennen kaikkea kun molemmat yleensä selvisivät maaliin ja loppukaudesta BMW tuli tukemaan tallia ja antamaan sille turbomoottorit kaudeksi 1984. Jackie Oliverin mieltä lämmittävät myös 300 000 dollarin arvoiset kymppipaikan TV-rahat ja sen myötä Arrows selvisi tallin historian pahimmasta kaudestaan ensi vuoteen.''

 

[CCMK]

Arrowsin vuoden 1984 muistelujen suhteen niin ensimmäinen osa tuleekin tähän alle kun tietenkin niin se kuin jälkimmäinen perustuvat vanhempaan ja pidempään toisen toikin viestiin siellä alkujaan julkaistuna.

Tässä ensimmäinen osa:

Turbokokelaan Rikinkatkuinen Valtakunta Murheen Alhossa= Arrowsin Vuosi 1984 Osa 1

''Vietettyään kaudella 1983 ja erityisesti sen toisella puoliskolla kuivaa kautta Arrows uskoi saavansa kaudesta 1984 hyvän korvikkeen sille tilanteelle jossa tallin autot olivat hyviä ja ketteriä, mutta silti liian hitaita kärkivauhtiin. Valitettavasti kaudella 1984 Arrows sai hyvän oppitunnin siitä, että aina ei kannattanut toivoa vain yhden asian ratkaisevan kaikkea. Totta kai, Arrowsilla oli viimein turbomoottori kuten monella muullakin. Valitettavasti turbomoottori oli BMW ja BMW oli kaudella 1984 vain harvoin luotettava ja kun laadunvalvonta vanhempienkin moottorien osalta oli huonompi kuin vaikkapa Brabhamilla jonka asemasta ei myöskään ollut kehumista niin siten kausi oli tavallaan jo pielessä.

Talli saavutti uudella kaudella kaikkiaan saman määrän pisteitä kuin edelliselläkin kaudella, saavutti saman niin turboilla kuin vapaasti hengittävilläkin moottoreilla ja sen budjetin osat olivat suurin piirtein samanlaiset molempina kausina joskin turboaikakaudella tallilla sentään on pääsponsori ja useita muita sivusponsoreita ja vertailu on samaa vain kulutettujen rahasummien nähden eikä niinkään muun budjetin osalta. Kehitys juuttui paikalleen, mutta ilman turboja Arrowsin autot olisivat ajelleet ehkä Spiritin, Tyrrellin ja RAM:n kanssa kilpaa ja olleet aivan pohjalla. Turbomoottori ei kuitenkaan missään nimessä ollut tallin ratkaisu kaikkiin ongelmiin. Missään nimessä myöskään BMW:tä ei voi syyttää tallin kaikista ongelmista.''

Jatkuu seuraavassa osassa.

 

[CCMK]

Arrows-tallin vuoden 1984 muistelun jälkimmäinen osa tulee tässä:

Turbokokelaan Rikinkatkuinen Valtakunta Murheen Alhossa= Arrowsin Vuosi 1984 Osa 2

''Siinä missä A6-automalli oli äärimmäisen tasapainossa oleva automalli niin Dave Wassin suunnittelema A7-automalli oli vuorostaan aluksi kroonisesti aliohjautuva kunnes Detroitin paikkeilla automallin ohjautuvuus muuttui kroonisesti yliohjautuvaksi. Kun auto sitten lopulta saatiin ennen kauden loppua ohjautuvuutensa osalta edes jotenkin vastaamaan A6-automallin tasapainoa niin A7 ei juuri koskaan ollut keskikastin automallia kummempi auto siinä missä A6:lla oltiin Monacossa viime kaudella jopa palkintokorokkeelle menossa.

Lisäksi autoa oli tulevaisuuden huippunimiin ehdottomasti luettavan Thierry Boutseninkin mukaan vaikea säätää ja auton balanssi oli käytännössä koko ajan kateissa radasta riippuen koska auto oli säätöyliherkkää laatua. Boutsen otti ajoittain erittäin loistavia lähtöjä ja sai ansaitusti myös hyvät pisteet silloin kun niitä sattui saamaan. Marc Surerille A7-automalli oli järkyttävä kokemus ajaa, mitä pidemmälle kausi meni niin hän alkoi turhautua ja Monzassa Surer julisti joko pitävänsä välivuoden tai lopettavansa uransa. Arrowsilla hän ei aikoisi jatkaa. Toisaalta niin kiintynyt kuin Surer oli A6-automalliin niin kauden pohjanoteerauksessa Monacossa molemmat autot karsiutuivat ja A6 ei muutenkaan enää ollut oikein millään tasolla.

Ongelmat jättivät Arrowsin muut huippuajot vähiin kaudella, mutta Itävallassa molemmat kuljettajat saivat sentään pisteitä. Valmistajien ysipaikan varmisti Tyrrell-tallin hylkäys sarjasta ja sen pari lisäpistettä kauden muista kisoista. Ysipaikasta TV-rahaa tulee tallille sentään 300 000 dollaria.''

 

[Dieselmoottori]

Ligier menestyi kyllä F1:ssä ihan kohtuullisesti.

9 GP- voittoa tiimi otti, joista Olivier Panis otti tiimin viimeisen Monacossa 1996.

Prost-tiimi oli sitten jatkumoa Ligierille, ja Alain Prostilla oli unelmana luoda ranskalainen super-tiimi. Valitettavasti Prostin alla tiimi ei koskaan menestystä saanut joitain podiumeja lukuunottamatta.

 

[Dieselmoottori]

Eräs muisto Meksikosta. Kaudella 2017 entiset tiimikaverit McLarenilta, Hamilton ja Alonso, kävivät näyttävän taistelun radalla.

 

[CCMK]

Ligier menestyi kyllä F1:ssä ihan kohtuullisesti.

9 GP- voittoa tiimi otti, joista Olivier Panis otti tiimin viimeisen Monacossa 1996.

Prost-tiimi oli sitten jatkumoa Ligierille, ja Alain Prostilla oli unelmana luoda ranskalainen super-tiimi. Valitettavasti Prostin alla tiimi ei koskaan menestystä saanut joitain podiumeja lukuunottamatta.

Näin teki. Mitä nyt parhaimmillaan toki niin paljon, paljon parempaa odotettiin.

 

[CCMK]

Arrows-tallin vuoden 1985 muistelut nyt ennen viime aikojen viimeisiä viestejä tähän toikkiin seuraavaksi jälleen ositettuna ja lyhennettynä vanhemmista alkujaan toisiin toikkeihin julkaistuista vastaavistaan.

Tässä muistelun ensimmäinen osuus:

Kohti Perinteistä ja Uutta Menestyksen Lyödessä Kättä Melkein Voitollakin?= Arrowsin Vuosi 1985 Osa 1

''Arrows alkoi vihdoin ja viimein todella saada iloa irti kalliilla hinnalla hankituista BMW:n turbomoottoreistaan vuonna 1985. Satunnaisesti ja parhaimmillaan koko kaudella Arrows-tallin kuljettajat olivat radalla jopa nopeampia kuin itse BMW:n tehdastallin Brabhamin kuljettajat.

Se aiheutti melkoisen suitsutuksen tallin puoleen ja melkoisen kritiikin vyöryn Brabhamille.

Arrows A8 oli kunnioitettavan tasaisen hyvä automalli vaikkakaan legendaarisen A6-automallin hyvyyteen tasaisuudessa se ei vaikean säätämisongelmansa vuoksi koskaan päässyt.

Hyvä automalli, kaksi nuorta ja nälkäistä kuljettajaa ja yleensäkin muutama hyvä näyttö ja paras ajoasenne sitten vuoden 1981 alkukauden tallissa tarjosivat Arrows-tallille eniten näkyvyyttä oikeastaan sitten juurikin vuoden 1981 jälkeen lajissa.

Arrowsin kauden paras hetki oli ilman muuta Imolassa jossa viiden ohimenevän minuutin ajan Thierry Boutsen ja Arrows-talli saivat olla jopa voittajia vihdoin ja viimein Alain Prostin ja virheellisesti myös Elio de Angeliksen tultua hylätyiksi.

Boutsenin ajosuoritus tuntui Imolan lisäksi olevan erityisen hyvä juurikin kotikilpailussa Belgiassa. Boutsen oli lopulta toinen Imolassa kun de Angelis ei lopulta ollutkaan hylätty.

Loppukaudellakin Boutsenin ajot olivat usein hyviä sillä belgialaisen tekninen asiantuntevuus, sopeutuvuus ajaa nopeasti kuin tarvittiin millä tahansa radalla ja yleinen huippuluokan ajoasenne positiiviseen kilpailuasenteeseen yhdistettynä tuottivat hyviä ajoja, mutta valitettavan harvoin ne kuitenkin A8:n silloin tällöin tulevien teknisten vikojen tai vaurioiden johdosta jäivät näkymättä.

Silloin tällöin belgialaisella oli pieniä ongelmia myös ajoasenteensa kanssa tai sitten hän uhkasi jäädä vain jotenkin näkymättömäksi radalla. Etenkin kun vertaa vuoden 1985 ilmiö Ayrton Sennaan vaikka aivan muutama vuosi sitten Boutsen tuntui olevan samanlaisen hehkutuksen vallassa kuin Sennakin ja tietenkin on sitä edelleen kotimaassaan Belgiassa.''

Jatkuu seuraavassa osassa sen sitten ollessa tällä kertaa pidempää luokkaa osin tasapainottelun syistä johtuen.

 

[CCMK]

Arrows-tallin vuoden 1985 muistelua lyhennettynä tuleekin vielä tähän alle toiselta osaltaan:

Kohti Perinteistä ja Uutta Menestyksen Lyödessä Kättä Melkein Voitollakin?= Arrowsin Vuosi 1985 Osa 2

''Vaikka Boutsenia haluaisi kritisoidakin niin vuoden 1985 osalta ainakin tallikaveri eli Gerhard Berger pysyi taka-alalla.

Bergerin tapaus olikin kiintoisampi. Itävaltalainen loukkaantui ennen kauden alkua talvikaudella ja oli jäädä kuukausiksi pois kunnes selkäleikkaus onnistui myös niskaleikkauksen yhteydessä ja siten Berger pääsi kuitenkin ajamaan lopulta läpi kauden.

Kuitenkin Bergerillä oli lukuisia ongelmia ja valitettavasti melko paljon kolareitakin. Hänellä oli potentiaalia ja kykyä ajaa kovaa, mutta kurittomuutta ja jonkinlaista vahinkoasennetta ajamiseensa.

Vahinkoasenne on toki jokseenkin hieman alentuvaa, mutta toisaalta parempi olla nöyrä kuin leikkiä täysillä ajavaa ja ratojen ulkopuolella mitään syytä itsessään näkemätöntä nuorta romurallisankaria tyyliin maanmies Jo Gartner johon Bergeriä pahimmillaan kolariputken ollessa verrattiin.

Toisaalta Bergeriin kohdistuvan kritiikin vaimennuksessa auttoi huomattavasti väistyvän maailmanmestari Niki Laudan pitämä puolustuspuhe Bergeristä eikä Berger kyllä edes hurjimmillaankaan oikeasti vaikuttanut niin hengenvaarallisen villiltä tapaukselta kuin miltä Gartner oli muun muassa vaikuttanut vuonna 1984 enemmänkin kuin vain yhdessä sen kauden kilpailussa.

Bergerin onneksi suurin osa vuoden näyttävistä kolareista tapahtui onneksi Vapaissa Harjoituksissa tai Virallisissa Harjoituksissa eikä itse kisoissa. Berger joutui varaamaan aikaa itselleen myös täysillä kuntoon pääsemiseen onnettomuudestaan ja lisäksi vieläkin melko suuri kokemattomuus vaikutti myös Thierry Boutsenia vastaan kärsittyihin tappioihin nopeuspuolella.

Lopulta Bergeriltä otti jopa yllättävänkin kauan itävaltalaisen lahjat tuntien ajamisen osalta olla yhtä kova kuin Boutsen ja melkein ehkä jopa parempikin.

Kun Berger sitten oikeasti alkoikin ajaa rauhoituttuaan muutenkin radalla niin tulosta alkoi tulla ja pian Berger oli itsekin mahdollisiin kolareihinsa enemmänkin syytön kuin syyllinen ja vauhtitaso riitti niin Jackie Oliver oli jälleen ylpeä siitä, että hänellä oli kaksikin kyvykästä keskikastin ja jopa sen yläpuolella olevaa kuljettajaa.

Tekniset viat ja A8-automallin säätöongelmat rajoittavat väistämättä myös Bergerin nopeutta kaudella ja todellisia huippuajoja ei Bergeriltä nähty oikeastaan ennen aivan kauden loppua verrattuna Boutseniin. Toisaalta Bergerin ei tarvinnut ensimmäisellä kokonaisella kaudellaan lajissa näyttää kaikkea osaamistaan heti vaan mies sai onneksi kaikessa rauhassa kehittyä kaudella.

Loppupelissä talli oli onnellinen edes edistymisestään hieman joskin Boutsenin mahdollinen voitto Imolassa olisi tuonut vielä hieman lisää pisteitä ja A8-automallin tehonsaantiongelmat säätöongelmien lisäksi tiedostaen Arrowsin kausi 1985 olisi voinut olla parempikin. TV-rahan osalta kasipaikka tiesi tallille 600 000 dollaria ja sen kuljettajat olivat alustavasti jäämään vuodeksi 1986.

Marc Surer yllättäen kuitenkin halusi palata talliin ja Jackie Oliver otti hänet lopulta kuitenkin mukaan uudelleen talliin vaikka jälleen kerran pientä ihmettelyä oli siinä, että miksi Surer ja Oliver eivät vain päässeet järkevään ja selvään sopuun vuonna 1984 vaikkapa vuoden lopussa pidettävällä suurella kokouksella jossa olisi ns. Puhdistettu likaantunutta ilmapiiriä ongelmista ja alettu keskittyä kauteen 1985 kun aloitettu hirvittävää empimistä ja henkistä mediateatteria vailla mitään järkeä?

Berger joutui kärsimään tästä valinnasta vaikkakin hyvin pian hän pääsikin uuteen Benetton-talliin vuodeksi 1986 kun Eddie Cheeverin otosta sinne ei lopulta tullutkaan pysyvää.

Arvosanan osalta oli paha oikeastaan antaa mitään hirveän huonoa arvosanaa tai oikein paljoa parempaa arvosanaa joten annan sen minkä annan.''