Nostalgiset hetket, muistelut ja unohtumattomat historiikit 🏁

[CCMK]

Tyrrellin vuoden 1983 muistelujen toinen osa lyhennetysti ja aiemmin mainituin ehdoin tunnetusti tulee tässä:

Tyrrell= Pehmoperttien Suosikki Vuodeksi 1983? Osa 2

''Muutoin ero oli aina huomattavasti pienempi ja Sullivan onnistui kahdessa asiassa siinä missä Henton ei onnistunut eli olemaan Alboretoa nopeampi kahdestikin ja tuomaan myös pisteitä tallille. Useampiakin kertoja Sullivan olisi ollut todennäköisesti nopeampi mikäli Alboretolla ei olisi ollut etuilua tallin uuteen autoon ja myös ilman teknisiä vikoja tai vaurioita niissäkin kisoissa missä Sullivan pääsi maaliin.

Samalla välit heikkenivät osin Alboreton järjestämän tallinvaihtouhkailun takia. Sen takia Tyrrell teki kaikkensa saadakseen Alboreton jäämään talliin. Alboreto oli kuitenkin lyhyesti sanottuna tilastojen kannalta Sullivania parempi, mutta asenne ajamiseen oli silti selvästi huonompi ja yleistaso heikentynyt edelliseltä kaudelta osin tallin takia ja myös miehen itsensäkin takia. Ferrari-sopimus taisi sekoittaa pään. Myös vauhti oli ajoittain Alboretolta selvästi omaa oikeaa tasoaan huonompi. Aallonpohja sattui Brands Hatchiin missä Alboreto oli karsiutua kokonaan.

Alboreton vauhtitaso ns. Huonona päivänä oli lähes häpeäluokkaa miehen oikealle tasolle. Päivä meni keskikastissa ja välillä tallikaverikin piti pilkkanaan tai sitten Alboreto tyytyi ajamaan vain Sullivanin edellä pystymättä mitenkään nostamaan tasoaan. Toki huonojen päivien eron selkeyttämistä vaikeutti myös tallin heikentynyt suoritustaso kauden puolivälin jälkeen turbojen jyrätessä. Huippuhetket tallin osalta olivat siis Sullivanin viides sija Monacossa ja Alboreton voitto Detroitissa.

Tuolloin turbosta tuli ajankohtainen, mutta Ken Tyrrell ei hankkinut Alboretolle turboa ja myös Sullivan suivaantui tästä tempusta. Tyrrell taas vuorostaan kulutti vuoden lähinnä jauhamalla lähes sontaluokkaan kuuluvaa asiaa turbojen laillisuudesta ja protestisotaan kyllästyivät lopulta tuomaritkin. Edellisen kahden kauden osalta tuomaristo on tottunut miehen valituksiin, mutta Kyalamin valitusten jälkeen tuomariston mitta oli tullut täyteen Tyrrellin oikuttelua ja viimeinen varoitus on annettu. Sen jälkeen mies todennäköisesti saatetaan seuraavasta valituksesta hylätä kokonaan. Kautta 1984 lähestyttäessä tallin tilanne on epäselvä.

Alboreto on lähdössä pois tallista ja Sullivan voi joko jäädä talliin tai lähteä sieltä takaisin Indycariin. Samalla välitankkauskielto pelastaa tallin ainakin sinällään tallin täydeltä kilpailukyvyttömyydeltä ja ainakin hitailta radoilta pisteitä voi saada. Tallin rahahuolet kasvoivat kuitenkin koska Alboreton lähtiessä pois tallista lähti Benettonkin ja Sullivanin jenkkidollarit eivät taida riittää tallin talouden turvaamiseen. Sullivanin osalta ensimmäinen kausi kuninkuusluokassa oli vaikeuksia täynnä, mutta näyttävyyden takia miehen kannattaisi yrittää vielä yksi kausi lisää.

Tietysti aina voi mennä takaisin rapakon taaksekin, mutta se olisi harmittava juttu tallin kannalta ja muutenkin sillä Tyrrell tarvitsee jokaisen miehen kaudelle 1984 jotta jotakin voidaan vielä saavuttaa. Palkinnoksi sinnittelystä Tyrrell sai tänä vuonna 375 000 dollaria TV-rahaa ja meni sijoituksissa Lotusin edelle sijalle seitsemän valmistajien sarjassa. Ensi kausi on ilmeisesti ainoana turbottomana tallina hyvin mielenkiintoinen.''

 

[CCMK]

Tyrrellin vuoden 1984 kuohuttavaa kautta koskevaa muistelua lyhennettynä alkuperäisen pitkän viestin osuudesta sen tullessa kirjoitetuksi toiseen toikkiin tuleekin nyt tähän viestiin ensimmäiseltä osaltaan.

Se ei ollut pitkä juttu, mutta tässä se tuleekin näin:

Kun Tuomion Kellot Soivat? Tyrrellin Vuosi 1984 Osa 1

''Tyrrell Racingille kausi 1984 vaikutti olevan hieno paluukausi lajissa paremmille sijoille. Tallilla oli käsissään kaksi hienoa nuorta kuljettajaa, edelleen hyvin ketterä 012-automalli ja Cosworthin moottoreilla varustettuna se eli eräänlaista intiaanikesää ja tallin autot pääsivät kauden ensimmäisistä osakilpailuista maaliin kolme kertaa neljästä pisteillä.

Sitten tapahtui uskomattoman hienoja asioita: Stefan Bellof olisi voinut voittaa Monacossa kaatosateen aikana olemalla kilpailun pysäytyshetkellä 5 sekuntia radalla nopeampi kuin kukaan muu ennen nopeimman kierroksenkin hylkäystä ja Martin Brundle oli voittaa Detroitissa Nelson Piquetin Brabhamin öljynjäähdyttimen hajottua juuri ruutulipun jälkeen. Molemmat olivat menestyskisoissaan kolmas ja toinen. Totta kai, alamäki oli odotettu asia Tyrrelille kauden 1983 tapaan kauden toisella nopeiden ratojen puoliskolla. Lisäksi Martin Brundle loukkaantui vakavasti kauden aikana Dallasissa ja ajoittain Stefan Bellof joutui kunnioittamaan Porschen tahtoa Urheiluautojen MM-Sarjassa.

Siten korvaavina kuljettajina nähtiin Stefan Johansson ja Mike Thackwell kauden aikana. Ennen tallille katastrofaalista vesitankkikohua pahin kohu oli lähinnä Danny Sullivanin ajoasioiden kanssa sekoileminen ja päättämättömyys. Vesitankkikohun tuomion painoarvo ylitti rajusti rikokseen suotavan rangaistuksen ja kaikkein askarruttavinta oli, että miten paljon Tyrrell Racing todella syyllistyi rikokseen. Etenkin kun todella kouriintuntuvia todisteita oli FISA:lla vain hyvin vähän tapauksessa ja FISA joutui kerran myös perääntymään virheellisen käsittelyn johdosta koko jutusta.''

Jatkuu toisessa osassa.

 

[CCMK]

Tyrrellin vuoden 1984 kuohuttavan kauden muistelun toinen osa tuleekin tähän alle aiemmin mainituin ehdoin kerrottuna:

Kun Tuomion Kellot Soivat? Tyrrellin Vuosi 1984 Osa 2

''Piittaamatta lukuisista muista todistajanlausunnoista ja lieventävistä asianhaaroista Tyrrell Racing tuomittiin hylätyksi koko MM-Sarjasta 1984 ja lisäksi osallistumiskieltoon kolmeen viimeiseen kilpailuun. Kaudeksi 1985 tallin suunnitelmat ovat avoinna. Bernie Ecclestone on puhunut lajin päättäjien kanssa ja ennen pitkää nämä ovat yksi toisensa jälkeen suostuneet Tyrrellin paluuseen uudelle kaudelle alun ehdottoman kieltämisen jälkeen. Tyrrell olisi voinut tapauksen johdosta vajota konkurssiin, mutta radikaalit kuljettajavaihdokset voivat tulla kyseeseen enemmänkin sillä talli taistelee Willi Maurerin ja Porschen kanssa Bellofin ajattamisesta kaudella ja Brundle on katsellut toisia talleja.

Sullivania ei IndyCar-puolelta tuskin haeta takaisin ja Thackwell on muista kuljettajista ilmaissut halukkuutensa ajaa tallissa kaudella 1985. Vesitankkikohu FISA:n ja eri tuomioistuimien toimesta jätti pahan maun kaudesta 1984 myös jälkipolville ja ennen kaikkea kaksi nuorta kuljettajaa ovat joutuneet enemmän tai vähemmän kovankin arvostelun kohteeksi rikoksesta joita nämä nuoret lahjakkaat kuljettajat eivät ole tehneet. Joka tapauksessa heidän hieno kautensa meni enemmän tai vähemmän piloille ja Bellofin kannalta ura voi olla pahemminkin uhattuna. Brundle vuorostaan toipui juuri Monzan alla Dallasin onnettomuudesta, mutta missä tallissa hän ajaa kaudella 1985 niin se jää nähtäväksi.''

 

[CCMK]

Tyrrellin edellisten viestien suhteen kausista viimeinen eli vuosi 1985 tuleekin sitten seuraaviin kahteen viestiin ositettuna ja lyhennettynä tuttuun tapaan vanhemmasta paljon pidemmästä viestistä puhuen sen ollessa alkujaan toiseen toikkiin kirjoitettu niin tässä ensimmäiseltä osaltaan:

Pohjalla, mutta Vapaa Tuomioista? Tyrrellin Vuosi 1985 Osa 1

''Tyrrell Racingin kohdalta vuoden 1984 tapahtumien lisäksi myös vuoden 1984-1985 talvikaudesta saisi kirjoitettua kirjan jos toisenkin. Talli oli välillä joutua lajista kokonaan suljetuksi ikiajoiksi hirvittävien vuosien 1981-1984 protestitemppujensa takia ja lisäksi talli itsepäisesti yritti saada vieläkin vuoden 1984 pisteitä takaisin vaikka niistä ei enää voinutkaan valittaa.

Lisäksi tallia odotti kohtuuton velkavuori sponsorien peruutettua sopimuksensa. Lopulta FOCA järjesti asiat kuntoon ja takasi jopa Tyrrell Racingin suuriakin velkoja järjestön omiin nimiin.

Tyrrell sai jopa Renaultin turbomoottorit itselleen vaikkakin se joutui vain asiakassuhteeseen ranskalaisen moottorivalmistajan kanssa.

Aloitettuaan kautensa hauraalla ja vanhalla 012-automallilla melkein yhtä hauraiden ja hitaiden Cosworthin moottoreiden kanssa se sai viimein 014-automallinsa valmiiksi 013-mallin jäätyä vain testipenkiksi Ockhamiin.

Ikävä kyllä turbo ei ratkaissut tallin ongelmia. Ainakaan välittömästi. Arrowsin ja RAM:n tapaan Tyrrellin piti opetella kaikki kantapään kautta.

014-automalli oli aina hyvä itsessään, mutta se kärsi testaamattomuudesta ja edelleen jonkin verran teknisestä hauraudesta.

Tallin kuljettajapuolella Tyrrelliä vaivasi Mike Thackwellin tapaus josta tuli vuoden 1984 Danny Sullivan-tapauksen uusinta. Thackwelliä ei ajatettu missään välissä vuonna 1985 lainkaan tallissa eikä Thackwell päässyt talliin vuodeksi 1986 kun Philippe Streiff otettiin rahojen ja Renault-moottorien alennusten takia. Toinen Stefan eli Stefan Johansson ajoi Rio de Janeirossa tilapäisenä kuljettajana ja oli välittömästi seitsemäs mikä oli hieno suoritus.

Tallin tähtikuljettaja Stefan Bellof sai sitkeyden auttamana kaksi pistesijaa kaudella, herätti runsaasti edelleen huomiota huolimatta epäonnestaan näyttävillä ajoillaan tai lähdöillään, mutta menehtyi traagisesti Urheiluautojen MM-Sarjan Span osakilpailussa.

Se aiheutti Ken Tyrrellin silmissä järkytyksen sillä huolimatta ajoittain kovista erimielisyyksistä ja muun muassa Rio de Janeiron hyllytyksestäkin Bellof oli herra Tyrrelin mielestä hänen paras kuljettajansa sitten Jackie Stewartin.

Kun tallin piti sitten sakkomaksuja välttääkseen ajattaa toistakin kuljettajaa Bellofin kuoleman jälkeen niin Ivan Capelli sai ajaa pari kisaa ja Philippe Streiff sai ajaa yhden kisan kaudella. Heidän suorituksensa tuntuivat jokseenkin huonoilta, mutta Capelli sai kuitenkin päätöskisasta hienosti pisteitä.''

Jatkuu seuraavassa viestissä.

 

[CCMK]

Tyrrellin vuoden 1985 muistelun toinen osa lyhennettynä tuleekin sitten tähän päätökseltään:

Pohjalla, mutta Vapaa Tuomioista? Tyrrellin Vuosi 1985 Osa 2

''Martin Brundle tuntui olevan muutoin tallinsa ykkösnimi ja etenkin Bellofin poismenon jälkeen, mutta Brundle kärsi uskomattomasta kroonisesta epäonnesta lukuisia kertoja kaudella. Ja lisäksi jäi pisteittä. Pahin ja selvin esimerkki Brundlen epäonnesta oli Detroitissa Philippe Alliotin järjestämän kolarin myötä, mutta muitakin paikkoja toki oli kaudella.

Brundle osoittautui kuitenkin muutoin kauden aikana hyväksi testaajaksi, mutta vuonna 1985 Tyrrell-talli oli kaikkien aikojen pohjalukemissa niin budjetin kuin myös testauksenkin suhteen. Se oli vajota konkurssiin muutamia kertoja kesken kaudenkin ja FOCA:n täytyi maksaa tallille runsaasti apurahaa hätärahastostaan jo aikaisempien rahalähetysten lisäksi sen selviämiseksi.

Tallin budjetti toki jäi edelliseen aallonpohjaan eli vuoteen 1981 verrattuna toki suuremmaksi, mutta silloin tilanne oli vielä hieman erilainen ja lisäksi tallilla ei ollut lähellekään niin paljon velkoja tai myöhempiä FOCA:lle maksettavia lisävelkoja kuin mitä tulisi olemaan vuoden 1985 jälkeen.

Testityössään Tyrrell-talli jäi oikeastaan melkein kaikkien tallien hännänhuipuksi vuonna 1985 ja se oli kauden puoliväliin mennessä vielä kaikkein vähiten testannut talli lajissa.

Suurin osa vuoden 1985 keskimääräisestä Tyrrell-tallin testityöstä tehtiin radalla kisaviikonloppuna ja vain hyvin vähän muutoin kaudella 1985 talli pystyi testaamaan. Kerrankin viikon mittaisessa Suurtestissä kaudella 1985 Tyrrell-talli testasi vain yhden ainoan päivän kokonaisena ja muutoin oli testaamatta rahanpuutteen vuoksi. Kilometrien kokonaismäärätkin jäivät alhaisimmaksi sitten 1970-luvun alun vuonna 1985.

Kuitenkin kaikkiaan vuotta 1985 voisi Tyrrell-tallin osalta kuvata muutenkin enemmän tai vähemmän yleiseksi oppivuodeksi turbon kanssa ja välivuodeksi jolloin haluttiin vain saada tallin toiminta järjestykseen, vanhat sotkut siivottua ja saamaan tallista ennen vuotta 1981 ollut positiivinen ote aikaan taas eli olemaan nousussa oleva entinen taantunut huipputallikin.

Mieluummin sekin kuin konkurssiuhan alla oleva tai sarjasta protestien takia ulos joutuva rettelöitsijätalli tyyliin ATS vaikkakaan vannefirman tallin puolesta puhuen se ei joutunut ihme kyllä koskaan rettelöiden takia pois sarjasta vaan aivan taloudellisten ja omien muiden ongelmiensa vuoksi.

Siten Tyrrell siis oli kokenut loppupelissä pahempaakin, se sai oikeastikin loppuvuodesta merkittäviäkin sponsorisopimuksia aikaan omin avuinkin ilman FOCA:n apua, näistä merkittävin oli Data Generalin sopimus ja ainakin vuodesta 1986 näyttää Bellofin poismenosta huolimatta tulevan ainakin parempi kausi niin Brundlelle kuin myös varmistuneelle Philippe Streiffille.

Talli sai myös 500 000 dollaria TV-rahaa ysipaikastaan sarjassa. Suurin osa tästä rahasta menee kuitenkin valitettavan todennäköisesti FOCA:n oman velkasaatavien ulosmittaukseen.

Arvosanan puolesta Tyrrell Racingin vuodesta 1985 puhuttaessa olisin voinut todeta tallin saavan huonommankin arvosanan, mutta tallin yleinen sisukkuus ja Brundlen lähinnä sydäntä särkevät tekniset viat tai vauriot loppukaudesta varmalta pistepaikalta pakostakin ainakin omalta osaltani korottivat arvosanaa hieman.''

 

[CCMK]

Alfa Romeolla 1980-luvun mittaan riitti aitoitalialaista näytelmää suuntaan jos toiseen F1-ohjelmassaan.

Sen alkuperäinen järkevä päätehdas vetäytyi ja toiminnanpyörittäjä oli sittemmin pienimuotoisempi tämän jälkeen.

Lopulta kävi niin, että muu pääsponsori halusikin ostaa koko tallin kuviot sitten siltä kertaa samalla tein kun se teki muitakin ostoja ja laajennuksia ennakkoon.

Kun olihan se tietysti omalla tavallaan murheellista katsoa taantumista lähes voittajaehdokkaasta kohti täydellisempää häntäpäätä ainakin melkein eräällä tapaa.

Niin tai näin niin seuraavasta viestistä eteenpäin olisi noita muisteluja jälleen luvassa.

 

[CCMK]

Alfa Romeon vuoden 1982 muistelua tulee tähän viestiin lyhennysten ja ositusten osalta sen ensimmäisen osan myötä alkujaan pitkästä viestistä toiseen toikkiin kirjoitettuna.

Tältä se näytti:

Autodeltan Joutsenlaulu= Alfa Romeon Vuosi 1982 Osa 1

''Alfa Romeolla oli vuonna 1982 toimitalossa tiukat paikat. Neljättä vuotta oltiin vakavasti aloittamassa f1:n maailmassa ja tuloksia oli pakko alkaa tulemaan enemmän. Ikivanhalla autolla aloittaminen oli virhe ja vaikka Brasiliaan saatiin uusi auto niin rakenteeltaan se oli alkeellisempi verrattuna Lotusin, Brabhamin tai Williamsin vastaaviin. McLarenille häviämisen eräänlaisena kakkostallina olisi voinut ymmärtääkin.

Tallin budjetti tällä kaudella oli 6 miljoonaa dollaria ja käytännössä Marlboro Italia olisi voinut pumpata rahaa vaikka loputtomasti talliin. Andrea de Cesaris siirrettiin Alfalle McLarenilta ja Bruno Giacomelli antoi sellaisia näyttöjä edellisellä kaudella, että hänet oli parempi säilyttää tallissa. Kaiken piti olla hyvin, mutta lopulta ei ollutkaan niin hyvin.

Silloin tällöin auto oli hyvä, mutta todellisia kilpailusuorituksia nähtiin harvoin ja sitäkin vähemmän talli saavutti kunnolisia tuloksia. Sitä taustaa vasten Alfa Romeon yllätyspaalupaikka Long Beachissa oli hyvä suoritus. Voittokin olisi voinut parhaimmillaan tulla kilpailusta Monacon tapaan. Alfa Romeon autot ovat aina menestyneet katuradoilla missä V12-moottorin vääntömomentista on paljon hyötyä.

Ikävä kyllä vaikka turboa testattiin niin sisäisen tehottomuuden, turhan viivästelyn ja byrokratian takia koko Autodeltan toiminta turbomoottorien suhteen kaudella 1982 olisi voinut olla parempaakin. Lopulta turboa testattiin kilpailuviikonlopun käytössä vain Monzassa ja siellä se ei ollut kovinkaan paljoa parempi V12-moottoriin verrattuna.''

Jatkuu seuraavassa osassa.

 

[CCMK]

Alfa Romeon vuoden 1982 muistelun jälkimmäinen osa lyhennyksin ja osituksin tietyin jo mainituin ehdoin tuleekin tähän alle:

Autodeltan Joutsenlaulu= Alfa Romeon Vuosi 1982 Osa 2

''Niin paljon kun uusi 182-malli olikin parempi kuin vanha malli niin tekniikaltaan se olisi ehdottomasti pitänyt olla se oikea vuoden 1981 automalli. Sillä olisivat varmasti Giacomelli ja Andretti saaneet pisteitäkin enemmän. Viimeisen kerran todellista vauhtia Alfa Romeo piti Montrealissa, mutta sen jälkeen nopeilla radoilla se putosi keskikastin talliksi ja silloin tällöin muut Cossyliigan autot nöyryyttivät tallia erittäin pahasti ja vain Paul Ricardin radalla tiukasta moottorin vääntömomentista oli hyötyä muihin Cossyliigan autoihin nähden.

Kuljettajapuolella Andrea de Cesaris sentään kasvoi vuoteen 1981 verrattuna ja kolareita ei ollut samoissa määrin, mutta edelleenkin yliyrittämistä esiintyi ja samalla muiden kuljettajien estelyä. Vauhtia tosin riitti erittäin hyvin. Bruno Giacomelli alkoi yhtäkkiä suorastaan taantua Alfalla. Vauhtia riitti kyllä silloin tällöin ja parempiinkin sijoituksiin olisi voinut olla varaa.

Manselliin kolarointi Montrealissa ei ollut mikään mahtisuoritus ja Andrealla taas vuorostaan oli syyttömäksi joutuminen Hockenheimissa kun Watson kolaroi hänet ulos radalta.

Lopulta vain muutama piste koko kaudelta ja 250 000 dollarin ysipaikka TV-rahan suhteen ei hirvittävästi lohduta tallia ja Autodelta todennäköisesti vetäytyy tallin pääsääntöisestä toiminnan pyörittämisestä.

Tämä saa taas molempien kuljettajien suunnan näyttämään synkemmältä kuin mitä ehkä molemmat ansaitsisivatkaan.''

 

[CCMK]

Alfa Romeon vuoden 1983 muistelua tuleekin nyt ensimmäiseltä osaltaan ositetun ja lyhennetyn kerronnan nimissä alkujaan paljon pidemmästä muistelusta omassa toikissaan nyt tähän yhteyteen ikään kuin uudelleen kerrottuna tähän alle:

EuroRacing= Apilatallin Uusi Isäntä vuodeksi 1983 Osa 1

''Alfa Romeosta puhuttaessa on vaikeaa hahmottaa, että onnistuiko talli todella nousemaan kilpailukykyiseksi kaudella 1983 vai ei. Joka tapauksessa varmaa oli, että tämä kausi on ollut tallin paras kausi koskaan etenkin tilastojen osalta. Suoritustasollisesti vuodet 1980-1981 ovat kuitenkin saattaneet olla sinällään jopa parempia ilman silloisia teknisiä murheita. Ja vähän huonommalla tuurilla vuonna 1983 ei välttämättä olisi ollut Alfa Romeota koko lähtöruudukossakaan ilman Euroracingin ja Paolo Pavanellin panostusta asiaan. Autodelta kun vetäytyi f1-tallin pyörittämisestä ja hetken aikaa myös Andrea de Cesris oli tallista poissa. Sittemmin Marlboro Italia suostui kuitenkin vielä jatkamaan rahoittamista, mutta Italian laman takia leikkasi sponsoritukeaan minkä vuoksi aiemmin periaatteessa lähes rajaton rahavirta heikkeni huomattavasti entiseen nähden.

Kuljettajarintamalla de Cesaris otettiin talliin takaisin hyvin äkkiä ja vaikka aiemmin hänen palkkaansa aiottiinkin alentaa kaudeksi 1983 niin uusi sopimus terminoi palkanalennuksen ja sisälsi reippaan palkankorotuksen. Erityisesti Alfa Romeon menestyessä odottamattoman hyvin. Sinällään Marlboro Italian tuki tai sen jatkuminen ei ollu yllätys sillä Euroracingin F2-talliakin Marlboro tuki paljon. Tallin toiseksi kuljettajaksi nousi kenties hieman yllättäen Mauro Baldi Arrowsilta. Tosin tähän oli puolensa. Baldi oli tietyin poliitikon lahjoin onnistunut puhumaan paljon Alfa Romeon merkkihenkilöitä puolelleen jo ennen kautta ja samalla Pavanelli oli Baldin pienempien sarja-aikojen tärkeä tukija ja henkilökohtainen ystäväkin.

Lisäksi Baldi toi myös sittemmin lähinnä nimellisen sponsorisumman Marlboro Italian takia eli Nordican sponsorirahat. Summat jäivät pieniksi koska suursponsori piti siitä huolen. Muuten summa olisi ollut suurempi ja Baldia olisi voinut huomattavasti paremmalla syyllä nimittää kaudella 1983 edelliskauden Arrowsin tapaan maksukuskiksi. Lisäksi Baldin ehtoihin pysyä tallissa oli pitää palkkataso kohtuullisena ja erorahana mahdollisten potkujen osalta Baldi ei olisi saanut tienata enempää kuin Bruno Giacomelli kaudella 1982.

Tallin budjetti oli 5 miljoonaa dollaria kaudella 1983 ja se ei ollut enää suuri, mutta se oli silti riittävän terve budjetti f1-tallin pyörittämiseen. Euroracingin pyörittämä kilpatalli piti kuitenkin Alfa Romeon lippua korkealla saaden lisäksi teknistä tukea Autodeltalta ja sen henkilöstöä pyöri edelleen kulissien takana yhteistyössä tallin kanssa. Samalla talli korjasi välittömästi ainakin yhden edeltäjänsä virheen. Se aloitti turboilla heti sen sijaan, että olisi vain empinyt ja arponut turbomoottorin kanssa pienen ikuisuuden ja lopulta viime kaudella Monzan harjoitusta lukuunottamatta talli olikin sitä käyttämättä. Samaa virhettä ei tehty uudelleen.

Edistyksen tai paljon puhutun kilpailukykyisyyden osalta ainakin Andrea de Cesaris oli onnistunut nostamaan tasoaan kaudella 1983 selvästi koko uraansa nähden. Sen sijaan Mauro Baldille siirtyminen Alfa Romeolle Arrowsilta oli virheliike ja järkevämpää olisi ollut vaikka pitää välivuosi kuninkuusluokasta ja nostaa tarpeeksi sponsorirahaa Arrowsilla jatkamiseen kaudeksi 1984. Se on kuitenkin jossittelua. Baldin ainoa selvä hyvä puoli Bruno Giacomelliin verrattuna oli vain se, että Baldi oli varmempi kuljettaja ja ajoi vähemmän kolareita. Muilta osin Baldin menestys oli hyvin heikkoa parhaimmillaankin ja satunnaispistemiehistä kaudella Baldi oli valitettavasti ylivoimaisesti heikoin mies.

Loppupelissä Euroracingksi sinällään itsensä muuttaneen tallin taival oli jälleen kerran sama vanha juttu. Paljon resursseja, vähän kilpailukykyisyyttä siellä täällä ja verraten vähän kouriintuntuvia huipputuloksia. Tosin talli ei loppupelissä suinkaan epäonnistunut täysin tai ollut mitenkään surkeaksi luokiteltava. Tosin organisaation tasolla ja etenkin henkilöstöpuolella työilmapiiri oli raskas ja haastava. Talli menetti ehkä tärkeimmän jäsenensä eli suunnittelijavelho Gerard Ducarougen kesken kauden Paul Ricardin kilpailun jälkeen sattuneiden potkujen jälkeen.

Farssimaista oli jo de Cesarisin hylkäys ja tuomariston antama esimerkki jälleen kerran, mutta Ducan potkut olivat jotain käsittämätöntä. Etenkin vain siksi, että Duca vain ilmoitti mielipiteensä asiasta normaaliin äänensävyyn. No toisen epäonni on f1-maailmassakin toisen onni eli Lotus poimi hedelmät. Sijoituksellisesti Alfa Romeo saavutti parhaimman sijoituksensa koskaan kaudella 1983. Andrea de Cesaris oli voittovauhdissa ja ilman hidasta välitankkausta ja keskeytystä olisi ollut joka tapauksessa ainakin toinen. Myös Hockenheimista tuomariston vaaralliseksi kuljettajaksi nimittelystä huolimatta de Cesaris oli myös voittovauhdissa ja samoin Kyalamissa. Molemmissa niissä hän tuli toiseksi.''

Jatkuu toisessa osassa.

 

[CCMK]

Alfa Romeon vuoden 1983 muistelujen jälkimmäinen osa tuleekin tähän alle jo aiemmin kerrotuin lyhennyksin ja taustoin:

EuroRacing= Apilatallin Uusi Isäntä vuodeksi 1983 Osa 2

''Kaiken kaikkiaankin de Cesaris suoriutui hyvin kaudesta vaikka luotettavuus pilasi parhaimmat onnenhetket. Ja parhaimmillaankin auto oli melkoisen epäluotettava tai autosta vaurioitui silti jotain ajon aikana. Kyalamissa muun muassa de Cesarisin ohjauspyörä ei kääntynyt koko kilpailun aikana kunnolla mitenkään kun tanko oli vaurioitunut. Loppupelissä de Cesaris olisi ansainnut saada vähintään yhden voiton ja suurimmillaan kolme voittoakin olisi ollut mahdollista saavuttaa ja lukuisia hyviä pisteitä. Tulinen Roomalainen oli toki vanhaan tyyliin myös virhealtis, mutta ensimmäistä kertaa voitiin reilusti sanoa auton pettäneen miehen ennemmin kuin mies auton.

Baldi oli taas tallin toisena kuljettajana jokseenkin nimettömämpi. Hän oli kuljettajana tyyliltään täysin päinvastainen kuin vaikkapa Brian Henton tai Danny Sullivan eli Baldi ajoi hyvin juurikin kisojen alussa tai olemalla nopea yksittäisillä kierroksilla kilpailussa tai aika-ajossa. Näyttävimmätkin suoritukset tuntuivat Baldilla tulevan yleensäkin pienen yliyrittämisen tai onnen kautta ja lähinnä aika-ajoissa. Aivan alkukaudesta Baldi vaikutti pääsevän myös de Cesarisin niskan päälle. Etenkin kun de Cesaris oli vähän väliä tuomariston hampaissa tai teknisissä vaikeuksissa. Muuten Baldi oli vain satunnaisesti de Cesarista parempi. Satunnainen hyvä aika-ajosuoritus ei siis auttanut kilpailun startteja tai alkuosioita lukuunottamatta lainkaan ja Baldin vauhti oli usein korkeintaan keskikastin vauhtia jos sitäkään.

Näyttävimmät ajot Baldi suoritti Imolassa, Monacossa, Zandvoortissa, Monzassa ja Kyalamissa. Jälkimmäisissä Baldin kohtaloksi koituivat erityisesti tekniset viat jo ennen kisan kunnolla käyntiin pääsyä. Baldia kuitenkin pidettiin hyvänä aika-ajajana ja ennen kaikkea hyvien lähtöjen ottajana. Lisäksi Baldi osasi haastaa etenkin kilpailujen aivan alkukierroksilla myös nimikuljettajiakin. Kaikkiaan häntä ei valitettavasti voinut pitää kovinkaan hyvänä kuljettajana ja Kyalamin aika-ajon sijoitus näyttävyydestä huolimatta summasi asian hyvin. Luotettavuuden lisäksi tallia vaivasi myös V8-turbomoottorin uskomaton janoisuus. Toisen polven versionakin se oli janoinen ja myöhemmin kaudella ongelma ei poistunut kolmannen polven päivityksen myötä ja neljännen polven moottori Kyalamissa oli kaikkein janoisin. Se siis oli vielä enemmän polttoainetta kuluttavampi kuin vanha korkealta kiertänyt vapaastihengittävä V12-moottori.

Tallin varikkopysähdykset olivat usein kuin pantterin säikyttämän paviaanilauman liikehdintää eli paniikki tuntui olevan läsnä lähes aina. Etenkin jos talli joutui kilpailemaan toisen tallin kanssa varikolla mekaanikkojen nopeudella. Silverstonen aikoihin talli harkitsi jopa hylkäävänsä turbomoottorit ja kaivavansa V12-moottorit takaisin vain turbokoneen uskomattoman bensankulutuksen vuoksi, mutta pysyi onneksi järjissään. Joka tapauksessa Silverstonen moottoritesteissä kävi selväksi, että välitankkauksia oli pakko tehdä. Ellei sitten halunnut menettää kilpailukykyään ja tulla lopullisesti naurunalaisiksi muiden tallien silmissä. Siten talli käytti lopulta koko loppukauden välitankkauksia. Bensankulutuksen lisäksi ongelmana oli löytää pätevä uusi suunnittelija Ducarougen tilalle.

Luigi Marmiroli tuntui pätevältä hätäratkaisulta, mutta kauden 1984 häämöttäessä tilanne oli harmittava sillä ketään todella pätevää suunnittelijaa ei ollut löytynyt. Alfa Romeon hulppean bensaongelman summasi Hockenheimin toinen sija. Andrea de Cesarisin oli uhrattava viikonlopun aikana sen saavuttamiseen yhteensä 300 litraa bensaa ja keskimäärin talli kulutti 270 litraa polttoainetta kauden kilpailuissa vuonna 1983. Viimeinen tallin pahe oli sen poliittisuus. Edelleenkin Autodelta halusi Alfa Romeon nimen pois Euroracingin osiosta mikäli menestystä ei tulisi ja kauden loppuun mennessä piti tulla ainakin yksi voitto myös Marlboro Italian puolelta tuen jatkamiseksi.

Sitä ei tullut ja vaikka Euroracing on näillä näkymin jatkamassa tallin pyörittämistä kaudeksi 1984 niin Marlboro Italia ei jatka sopimusta ja de Cesarisin tallissa pysyminen on erittäin epävarmaa ja epätodennäköistä. Mahdollista se kyllä on. Onhan mies tallin ehdottomasti paras jäsen tällä hetkellä. Baldin sopimus ja mahdollisesti jopa koko ura summautui yhteen huonoon kauteen paremmassa tallissa ja jatko ei hyvältä näytä vaikka ei hän aivan täysin lapanen ole ratin takana. Ajopaikka oli tosin tuhlattu niin tallin kuin kuljettajankin kannalta. Myös Ducarougen poislähtö tulee näkymään viimeistään kaudella 1984 jos ei jo nytkin. Lisäksi tankkauskielto kaudesta 1984 on vahingollista tallille toistaiseksi. Toisaalta talli saavutti kuutospaikan myötä kaudella 1983 valmistajien sarjassa 500 000 dollaria TV-rahaa ja sen sijoituksen pitäisi edes yleensäkin antaa uskoa tallin jatkamiselle f1:ssä.''

 

[CCMK]

Vuoden 1984 Alfa Romeon muistelua tulee seuraavaksi ensimmäiseltä osaltaan lyhennetyn ja ositetun osuutensa nimissä aiemman vanhempaan toikkiin laitetun pitkän viestin parhaana palana ja osuutena tähän alle:

Benetton EuroRacingin Uusi Kippari keskellä Bensakatastrofia? Alfa Romeon Vuosi 1984 Osa 1

''Kaudella 1984 voimaan tullut uusi polttoainesääntö 220 litrasta kilpailua kohti ilman välitankkauksia ei todennäköisesti koskenut mitään muuta tallia lajissa niin paljon kuin Alfa Romeota. Ei edes Renault kärsinyt koskaan kauden 1984 aikana niin paljon polttoaineongelmista kuin Alfa Romeo. Siinä missä Williams-talli kärsi kauden alusta kauden loppuun asti ratkaisemattomasta aliohjautumisesta, Arrows jatkuvasta aliohjauksesta, yliohjauksesta tai säätötasapainottomuudesta ja Brabham yliohjauksesta niin Alfa Romeo kärsi Riosta Estoriliin asti oikeastaan koko ajan enemmän tai vähemmän polttoaineen riittävyyden ongelmista.

Siinä missä suurin osa talleista oli jo ratkaissut kauden puoliväliin mennessä ongelmat polttoaineen kulutuksen osalta tai ainakin tehneet ongelmastaan edes siedettäviä niin Alfa Romeo ei käytännössä kyennyt ratkaisemaan niitä lainkaan. Alfa Romeo olisi halunnut ainoana tallina eräässä vaiheessa jopa välitankkaukset takaisin lajiin tai muussa tapauksessa edes 250 litran rajan kisoihin ilman välitankkauksia. Lopulta 220 litran raja tulee säilymään ensi kaudellakin mikä on sille marginaalinen helpotus.

Tapahtunutta historiaa vasten katsoen Alfa Romeon kausi 1984 vaikutti alussa jopa lupaavalta. Paolo Pavanellon pyörittämä Euroracing piti Alfa Romeota lajissa pinnalla, Benetton tarjosi edelleen hyvää sponsorirahaa budjetin pienenemisestä huolimatta, Gustav Brunnerin suunnittelema 184T-automalli näytti upealta ja Benetton-tyyliin varikkomiesten asutkin olivat edelleen tyylikkäitä (ja eivät onneksi aivan viime kauden Green and Pink By Benetton-pehmoperttimallia.) ja kuljettajina toimineet Riccardo Patrese ja Eddie Cheever vaikuttivat mukiinmeneviltä huonoimmillaankin alustavasti.

Toisaalta molemmat eivät olisi koskaan tulleet Alfa Romeolle ilman suuria lupauksia joihin kuului muun muassa Patresen suurempi palkka ja ykköskuskin asema toisin kuin Brabhamilla jolle Patresen olisi alun perin pitänyt jäädä vielä vuodeksi naurettavan pienellä palkalla. Cheever taas oli kiinnostunut lähinnä ainoasta järkevästä ja vapaalla olevasta keskikastin paikasta ilman mitään muita seurauksia kun Benetton oli kerran mennyt Alfa Romeolle Tyrrellin sijaan. Todennäköisesti Benettonin Yhdysvaltain haara olisi jättänyt Danny Sullivanin rannalle muulta kuin Tyrreliltä jos Sullivan olisi yrittänyt tavoitellakin Alfa Romeon paikkaa kaudeksi 1984.

Ja molempia kuljettajia yhdisti tekninen lupaus jonka Alfa Romeo lunastikin ennen pitkää käyttöönsä joskin se ei ollut toimiva sellainen eli sähköinen polttoaineensyöttöjärjestelmä jonka piti torjua liiallista polttoaineen kulutusta. Siinä kuitenkaan onnistumatta. Euroopan kauteen mennessä päivityksiä luvattiin lisää, mutta niin ei käynyt ja ajajat tunsivat itsensä petetyiksi. Kauden alkukin hämäsi sillä huolimatta valtavasta polttoaineongelmasta Cheever sai nelostilallaan kolme pistettä ja Patrese ajoi pisteille Kyalamissa samasta ongelmasta huolimatta.

Valitettavasti huippuluokan sähköistä järjestelmää ei juuri nähty ja kun nähtiin se oli käytännössä toimimaton tai sillä ei ollut vaikutusta hulppeaan kulumiseen joka vielä paheni turbosukupolven päivityksen yhteydessä. Lopulta kaudella 1984 Alfa Romeon osalta paljon meni vikaan ja vain vähän mitään todella toimivaa nähtiin. 184T-automalli oli välillä jopa hauraampi kuin edeltäjänsä ja jos muutoin auto olikin kestävä niin siitä loppui aina polttoaine. Polttoaineongelma pakotti tallin kuljettajat valitsemaan kisailun tai säästöajon välillä.''

Jatkuu seuraavassa osassa.

 

[CCMK]

Alfa Romeon vuoden 1984 muistelun jälkimmäinen osa tuleekin jo tunnetuin ehdoin ja lyhennyksin tähän viestiin:

Benetton EuroRacingin Uusi Kippari keskellä Bensakatastrofia? Alfa Romeon Vuosi 1984 Osa 2

''Cheever tietenkin vahvana kisailijana otti aina isomman ahtimen ja ajoi aina täysillä kun taas Patrese hyvin usein tyytyi ottamaan polttoainetehokkaamman pienemmän ahtimen ja yrittämään sillä säästöajon turvin maaliin pääsyä. Poikkeus Patresen kohdalla nähtiin Itävallassa missä Patrese tosiaan ajoikin Cheeverin malliin kilpaa täysillä. Vain ollakseen taas radan varressa ennen pitkää ja bensaongelmissa.

Monacossa tapahtunut välirikko kuljettajien välillä nosti hetkessä vihan muurin talliin ja aiheutti ennen pitkää todella suuria vaikeuksia tallille niin sisäpuolella kuin ulkopuolellakin. Monacon välirikko johtui Cheeverin karsiutumisesta ja lisäksi tallin testauspuoli vaikeutui kuljettajien välirikon takia. Ajoittain tallikaverit olivat jopa tapella toistensa kanssa muun muassa Brands Hatchissa ja Estorilissa. Pois tappelukukot eivät päässeet sillä sopimus sitoi heitä valitettavasti myös kaudeksi 1985.

Kisapuolella Cheever ei tällä kaudella päässyt ilman teknisiä ongelmia maaliin ja jos tuntui pääsevän niin polttoaine loppui aina kesken. Cheeverin keskeytys bensan loppumiseen oli yhtä tavallista kuin McLarenin ajo ruutulipulle ensimmäisenä kaudella 1984. Cheeverin huippuhetket olivat avauskisan ohella Montrealissa, Detroitissa, Dallasissa ja ennen kaikkea Monzassa jossa Alfa Romeo oli muutenkin paremmassa vedossa. Valitettavasti bensa loppui tai Detroitin tapauksessa autosta särkyi harvinaisesti peräti välijäähdytin.

Estorilissa Cheeveriltä ei loppunut bensa järkyttävän pitkän varikkokäynnin ansiosta, mutta kisa oli silti pilalla. Patresen puolelta suurin osa kautta meni hyvinkin vaisusti ja ajoittain Patrese sortui estelyihin ja tuntui olevan taas siellä missä tapahtui eli kolareissa ja huonossa valossa. Patrese toisaalta toi Monzassa Alfa Romeon ainoan palkintokorokesijoituksen juurikin säästöajollaan olemalla kolmas. Myös Nürburgringilla säästöajo toi hänelle ja tallille pisteen. Pari-kolme muutakin paikkaa tuoda pisteitä kaudella oli, mutta säästöajosta huolimattakin bensa loppui usein kesken. Alfa Romeo tuki edelleen myös pientä Osella-tallia takariveissäkin antamalla sille moottoreita ja teknistä apua.

Noloa oli kuitenkin se, että Osella erityisesti Piercarlo Ghinzanin ja välillä myös jopa Jo Gartnerin voimin oli liiankin lähellä Alfa Romeon miehiä kisassa ja Ghinzani nolasi Euroracingin pyörittämän Alfa Romeon Brands Hatchissa ajamalla 18 kierrosta Patresen edellä. Alfa Romeon pohjanoteeraus oli myös Jonathan Palmerin RAM-auton oleminen hetken aikaa tallin auton edessä.

Kauden ainoa kouriintuntuva ja näkyvä huippuhetki tai saavutus ylipäänsä oli Monzassa saavutettu kolmospaikka, mutta se ei ollut edes voitto ja siten Benetton on edelleen vähentämässä tukeaan kaudelle 1985. Autodelta ei myöskään halua tulla takaisin joten kohtalonhetket alkavat olla käsillä sillä tallin on kerta kaikkiaan onnistuttava kaudella 1985 tai mahdollisesti jopa lopetettava lajissa. Kaudesta 1984 tuli jopa edellisiin kausiin verrattuna karmea ison rahan floppi jota ei pelastanut oikeastaan edes valmistajien kasipaikka ja 460 000 dollarin arvoinen TV-rahakaan.''

 

[CCMK]

Vuoden 1985 Alfa Romeon osuus tuleekin tähän jälleen lyhennettynä ja ositettuna pitkä aika sitten kirjoitetusta laajemman viestin toikin osuuksista koostettuna.

Kyseinen vuosi oli vuosien 1977-1985 silloisen Alfa Romeon uuden tulemisen viimeinen vuosi.

Tässä sen kuvausta ensimmäisen osan suhteen:

EuroRacingin Polun Pää= Alfa Romeon Vuosi 1985 Osa 1

''Siinä missä Renault vetäytyi vuoden 1985 päätteeksi näyttävästi ja yleisesti ottaen negatiivisten lehtiotsikoiden saattelemana niin Alfa Romeo ja Alfa Romeon kilpailutoimintaa pyörittävä Euroracing vetäytyi oikeastaan hyvinkin näkymättömästi. Lisäksi vuosi 1985 osoittautui koko Alfa Romeon uuden tulemisen kausista ylivoimaisesti heikoimmaksi ja surkeimmaksi kaudeksi kaikessa nöyryyttävyydessään.

Riccardo Patrese, Eddie Cheever ja Paolo Pavanello olivat toki edelleen tallin johtomiehet jotka tosin tappelivat niin toistensa kanssa kuin etenkin kuljettajatkin keskenään ja Pavanello kyllästyi ennen pitkää myös lehdistöönkin joka kiusasi Alfa Romeota oikeastaan kaikissa mahdollisissa väleissä.

Benetton oli vähentänyt valmiiksi sponsoritukeaan vuodeksi 1985 ja 3 miljoonan dollarin budjetilla Alfa Romeon oli erittäin vaikea saada kautta kunnolla aivan loppua kohti edes loppuunsa. Epäluotettavuus oli Alfa Romeolle ikävä synonyymi.

V8-turbomoottori alkoi olla vanhenemassa viidennen sukupolven turbomoottorista huolimatta, se kulutti liikaa polttoainettakin ja kun lisäksi vielä joka tallilla oli ennen pitkää turbomoottorit niin huonoimmillaan tallin miehet kisailivat kauden aikana lähes viimeisten sijojen välittömässä läheisyydessä. Parhaimmillaan toki edes pistesijoissa selvästikin.

Vuoteen 1984 verrattuna palkinnoistakin haaveilu oli pian ylimaallista. Aivan parhaimmillaan Alfa Romeon vauhti riitti hieman keskikastin yläpuolelle, mutta keskimäärin se oli juuri ja juuri paras keskikastin talli vuonna 1985.

Tämä arvio oli tehty vuoden 1985 automallin 185T:n osalta. Valitettavasti tallin ongelma oli myös hylätä ohjausvaurioille altis vuoden 1985 automalli ja siirtyä polttoaineensäästön ja teknisen säästön nimissä käyttämään vuoden 1984 automallia raskaasti päivitettynä. Eli 184T-automalli nähtiin hieman erinäköisenä radalla nimen 184TB:n alla.

Vuodesta 1977 lähtien enemmän tai vähemmän lajissa uutta tulemista lajissa tehnyt Alfa Romeo haaskasi vuonna 1985 oikeastaan aikaansa. Se ei herättänyt edes huomiotakaan. Ainoastaan muutama näyttävä hetki oli kaudessa mukana. Lähinnä katuradoilla tai satunnaisesti sadesäässä Eddie Cheever herätti ajotaidoillaan ansaittua huomiota häntä kohtaan.

Riccardo Patrese vuorostaan herätti todella näyttävästi vain kaksi kertaa kaudella huomiota. Monacossa ajamalla tulipalonkin sisältävän kolarin Nelson Piquetin kanssa ja Kyalamissa Patrese keskeytti Cheeverin kanssa lähtökolariin ja lopulta kuljettajat jopa tappelivat keskenään pelkän ratakeskustelun lisäksi motorhomessa.:nope:''

Jatkuu seuraavassa osassa.

 

[CCMK]

Vuoden 1985 Alfa Romeon kauden muistelun jälkimmäinen osa tuleekin tähän alle:

EuroRacingin Polun Pää= Alfa Romeon Vuosi 1985 Osa 2

''Silloin tällöin joukkoon mahtui kunnon tekninen vikakin yleensä turbon pettämisen muodossa tai joku muu dramaattinen onnettomuus. 184TB:ssä taas oli vain hyvin rajallisesti mitään parempaa.

Polttoaineensäästön lisäksi ohjautuvuus oli jonkin verran parempaa kuin 185T:ssä. Maaliin pääsykin oli sillä helpompaa. Paremmin Alfa Romeo olisi tehnyt vaikka aloittamalla kauden 184TB:llä ja jatkamalla sitä sitten 185T:llä kun kaikki auton tyyppiviatkin olisi vihdoin ja viimein korjattu kunnon testauksenkin myötä.

Vanhan auton päivitetyllä mallilla ajaminen toi hyvin vähän mitään konkreettista hyötyä tallille eikä se tuonut mitään menestystä tallille. Adelaiden jälkeen talli vetäytyi.

Alfa Romeon osalta selvää oli, että yksikään tallin osakas ei halunnut enää jatkaa toimintaa. Alfa Romeon osalta Pavanello oli lähellä vetäytyä jopa jo keväällä kuultuaan Benettonin haluavan itselleen oman tallin.

Pavanello ei myöskään saanut Autodeltaa tulemaan uudelleen lajiin tai saanut sitä edes jotenkin tukemaan tallia. Alfa Romeo jää jatkamaan lajiin Osellan moottoritoimittajana ja se on solminut Ligierin kanssa yhteistyösopimuksen joka ilmeisesti tarkoittaa moottorisopimusta tai muuta teknistä asiantuntemusapua lähitulevaisuudessa.

Valitettavasti 1950-luvun menestyspäiviin Alfa Romeo ei koskaan kyennyt vuosina 1977-1985 olleen toisen tulemisensa aikana palaamaan samanlaiseen menestykseen. Se ei saanut edes yhtä ainuttakaan voittoa. Se kertoi jo paljon, mutta Alfa Romeon järkyttävän suureen taloudelliseen floppiin pystyi ylivoimallaan vastaamaan vain Renault.

Murheellisen vuoden 1985 arvosanaa tallille estää menemästä neloseksi vain todellakin se hyvin satunnainen hyvä ajo Alfa Romeon osalta vuonna 1985.

Silloin kun Alfa Romeo erittäin harvoin kesti vuonna 1985 niin sillä pystyi silti sentään pysymään jäännöspistevauhdissa. Ennen väistämätöntä keskeytystä tietenkin.''

 

[Dieselmoottori]

Mielenkiintoista muistelua Tyrrellistä ja Alfa Romeosta.

Tyrrellin moni suomalainen mieltää häntäpään tiimiksi, jossa Mika Salo ajoi useamman kauden. Mutta aikoinaan sekin oli tosiaan ihan huipputiimi, ja Jackie Stewart voitti Tyrrellin kalustolla jopa maailmanmestaruuden.

Senkin jälkeen tukevasti keskikastin tiimi, ja vasta viimeisinä vuosinaan romahti häntäpäähän. Paremmalla tuurilla, eli ilman spinniään, tosin Salokin olisi voinut Interlagosissa kaudella 1995 ajaa Tyrrellillä jopa podiumille.

Täytyy myös muistaa, että viime vuosina nähty Alfa Romeo on eri tiimi, kuin se 1980-luvulla nähty Alfa Romeo.

Vaikkakin joissain tilastoissa se taidetaankin laskea yhdeksi ja samaksi tiimiksi.

Alfa Romeo ja McLaren muuten käyttivät lähes identtistä väritystä 1980-luvulla. Äkkiseltään ei olisi voinut sanoa, kumpi on kumpi.

Alla kuvassa ei ole saman tiimin autot lähtöruudukossa, vaikka näin voisi äkkiseltään sanoa.

Mutta kumpi on McLaren ja kumpi Alfa Romeo, osaatteko sanoa?

 

[spotter90]

Mielenkiintoista muistelua Tyrrellistä ja Alfa Romeosta.

Tyrrellin moni suomalainen mieltää häntäpään tiimiksi, jossa Mika Salo ajoi useamman kauden. Mutta aikoinaan sekin oli tosiaan ihan huipputiimi, ja Jackie Stewart voitti Tyrrellin kalustolla jopa maailmanmestaruuden.

Senkin jälkeen tukevasti keskikastin tiimi, ja vasta viimeisinä vuosinaan romahti häntäpäähän. Paremmalla tuurilla, eli ilman spinniään, tosin Salokin olisi voinut Interlagosissa kaudella 1995 ajaa Tyrrellillä jopa podiumille.

Täytyy myös muistaa, että viime vuosina nähty Alfa Romeo on eri tiimi, kuin se 1980-luvulla nähty Alfa Romeo.

Vaikkakin joissain tilastoissa se taidetaankin laskea yhdeksi ja samaksi tiimiksi.

Alfa Romeo ja McLaren muuten käyttivät lähes identtistä väritystä 1980-luvulla. Äkkiseltään ei olisi voinut sanoa, kumpi on kumpi.

Alla kuvassa ei ole saman tiimin autot lähtöruudukossa, vaikka näin voisi äkkiseltään sanoa.

Mutta kumpi on McLaren ja kumpi Alfa Romeo, osaatteko sanoa?

Näytä liitetiedosto 5213

Kuvassa uloimpana oleva on Alfa Romeo, sillä keulassa ja moottorikatteessa on enemmän punaista. Marlboron sponsorivuosina Mclarenin autot värjättiin tupakka-askin näköiseksi. Edessä olevaa autoa #7 ajaa John Watson, vuoden 1982 MM-kakkonen. Alfan autossa Bruno Giacomelli, joka ajoi urallaan yhden palkintosijan ja paalupaikan.

 

[CCMK]

Juuri olin tulossa sanomaan samaa, mutta spotter90 ehti ensin.

Kun näin kävi niin voidaankin jatkaa tästä eteenpäin.

Ligierillä oli myös omat erikoisuutensa, mutta myös huonot vaiheet 1980-luvulla.

Eräänlaisia viimeisiä menestyksen hetkiä siis.

Sen vaiheista olisi tulossa muistelua muutaman seuraavan viestin ajalta ositettuna ja lyhennettynä alkuperäisimmistä toiseen toikkiin alkujaan julkaistuista viesteistä.

Jatketaan näillä puhein eteenpäin.

 

[CCMK]

Mielenkiintoista muistelua Tyrrellistä ja Alfa Romeosta.

Tyrrellin moni suomalainen mieltää häntäpään tiimiksi, jossa Mika Salo ajoi useamman kauden. Mutta aikoinaan sekin oli tosiaan ihan huipputiimi, ja Jackie Stewart voitti Tyrrellin kalustolla jopa maailmanmestaruuden.

Senkin jälkeen tukevasti keskikastin tiimi, ja vasta viimeisinä vuosinaan romahti häntäpäähän. Paremmalla tuurilla, eli ilman spinniään, tosin Salokin olisi voinut Interlagosissa kaudella 1995 ajaa Tyrrellillä jopa podiumille.

Täytyy myös muistaa, että viime vuosina nähty Alfa Romeo on eri tiimi, kuin se 1980-luvulla nähty Alfa Romeo.

Vaikkakin joissain tilastoissa se taidetaankin laskea yhdeksi ja samaksi tiimiksi.

Alfa Romeo ja McLaren muuten käyttivät lähes identtistä väritystä 1980-luvulla. Äkkiseltään ei olisi voinut sanoa, kumpi on kumpi.

Alla kuvassa ei ole saman tiimin autot lähtöruudukossa, vaikka näin voisi äkkiseltään sanoa.

Mutta kumpi on McLaren ja kumpi Alfa Romeo, osaatteko sanoa?

Näytä liitetiedosto 5213

Näinpä ja kiitos kehuista.

PS. En vastaa tähän kun spotter90 ehti jo kertoa asian laidan. Toki muutama muukin ero noilla autoilla oli kuten aina tuo musta takasiiveke, vähäisesti toisessa oli keltaista kun toisessa ei ja lisäksi aina erottuva nk. Apila löytyi toisesta autosta ja toisesta ei.

 

[CCMK]

Ligierin vuoden 1982 muistelua tulee tässä lyhennettynä ensimmäisessä osassaan:

L' Equipe Bleu Sankarista Narriksi?= Ligierin Kausi 1982 Osa 1

''Ligierille kausi 1982 oli vaikein siihen asti. Voittoja ei tullut ainuttakaan ja huono vuosi maksoi lopulta kaksi hyvää kuljettajaa.

Jacques Laffiten piti olla kauden alussa vahva ehdokas haastamaan jälleen mestaruudesta taistelevat turbokuljettajat. Tallin itsekin piti saada vihdoin ja viimein Matran turbomoottori. Ikävä kyllä turbo lykkääntyi yhä pidemmälle tulevaisuuteen ja lopulta koko turbo jäi saamatta.

Sitten tuli vielä nopeasti muokatun vanhan auton ja kokonaan uuden auton murheet päälle. JS19 oli niin huono välillä, että Eddie Cheever halusi ajaa vain vanhaa autoa tai sitten hän ei ajaisi ollenkaan. Lopulta Cheeverin käytös aiheutti hänelle vilttiketjuun siirtymisen Ranskan kilpailun aikaan ja vain Jean-Pierre Jabouillen oma kieltäytyminen yllätysajosta kotikisassa sai hänet mukaan kisaan. Guy Ligier kiisteli Laffiten ja Jabouillen kanssa.''

Jatkuu toisessa osassa.

 

[CCMK]

Tässä jälkimmäinen osa vuoden 1982 Ligierin muistoista aiemmin kerrotuin ehdoin:

L' Equipe Bleu Sankarista Narriksi?= Ligierin Kausi 1982 Osa 2

''Hirvittävistä sisäisistä ristiriidoista huolimatta talli menestyikin yllättävän hyvin ja katuradoilla auto oli kuin kotonaan. Laffiten viimeinen Ligierin vuosi toistaiseksi ei sujunut hirveän hyvin, mutta silti palkinnoille pääsy Itävallassa maistui ja Las Vegasissa ennen keskeytystä vauhtia olisi voinut olla enemmänkin. Lopullisesti kaikkein ristiriitaisinta kaudessa 1982 oli Ligierillä koko auton toimivuus.

Yhdessä kisassa se saattoi toimia kuin unelma ja toisessa kisassa olla kokonaan kilpailukyvytön. Alkukaudesta tyyppivika oli bensan höyrystyminen ja loppukaudesta välillä täydellinen ohjauskyvyttömyys ja helmojen hajoaminen.

TV-rahaa talli sai lopulta 325 000 dollaria kasipaikasta, mutta suunta oli parhaimmillaan kolmen joukossa eikä kahdeksannessa paikassa.''