Miksiköhän muuten Salo ei koskaan saanut tilaisuutta ajaa huipputallissa, lyhyttä Ferrari-sijaisuuttaan lukuun ottamatta? Oliko kenties asenteessa vikaa? Vai menettikö luottamuksen vuoden 1990 rattijuopumuksen jälkeen? Vai oliko kilpailu tallipaikoista kerta kaikkiaan niin kovaa, ettei tuuri osunut kohdalle?
Itseäni harmittaa välillä suurestikin se, että Mika Salo ei nimikaimansa Häkkisen tavoin saanut koskaan oikeaa koko kauden kestävää pestiä huipputiimiin F1:ssä.
Lahjakkuutta Salolla oli, pystyihän hän pikku-formuloissa voittamaan Häkkisen ja Michael Schumacherinkin.
Kyllähän tuo rattijuopumus pilasi Salon uran. Muutoin olisi hyvin todennäköisesti päässyt F1:iin jo paljon aiemmin, kuin vasta vuonna 1994 Lotukselle.
Jollei vielä kaudeksi 1991 Salo olisi päässyt F1:iin, niin melko varmasti ainakin kaudeksi 1992.
Ja todennäköisesti olisi päässyt urallaan myös parempien tiimien autoihin, eikä koko uransa olisi käytännössä mennyt pikkutiimeissä.
Lahjoja Salolla oli, olihan hän Britannian F3-sarjassa käynyt tasaväkistä taistelua Häkkisen kanssa niin, että sarjaa kutsuttiin tuona vuonna Mika-Mika-sarjaksi.
Tyrrellillä, Arrowsilla, Sauberilla, ja Toyotalla Salo aina päihittikin tiimikaverinsa, eikä myöskään Ferrari-tuuraus mennyt mitenkään huonosti. Täytyy muistaa, ettei tuota Ferraria ollut rakennettu Salon ajotyyliin sopivaksi, mutta silti Salo kykeni Hockenheimissa ja Monzassa ajamaan paremmin, kuin tiimin vakikuljettaja Irvine.
Tehdäänpä ajatusleikki. Mitä luulette, jos Salo olisi päässyt F1:iin jo kaudeksi 1991, kuten Häkkinen ja Schumacher, olisiko Salosta tullut maailmanmestari?