Vihapolitikointi muuttaa Yhdysvaltoja
Olli Kivinen
Yhdysvaltain terveydenhoitolain uudistamisen vaikeudet innoittivat monet opposition republikaanit ja myös riippumattomat tarkkailijat sanomaan, että puolue on saanut uuden ja vahvan poliittisen aseen ensi syksyn kongressivaaleihin. Barack Obaman ja muiden johtavien demokraattien loppukiri lain hyväksymisen puolesta tuotti kongressin toisessa kamarissa, edustajainhuoneessa, vain hyvin niukan voiton, koska yksikään republikaani ei äänestänyt sen puolesta ja muutamat demokraatitkin loikkasivat vastustajan leiriin.
Obaman voitto oli tärkeä virstanpylväs – olkoonkin, että republikaanit tekevät parhaansa kääntääkseen tappion voitokseen lainsäädännöllisellä kikkailulla liittovaltion tai osavaltioiden tasolla. Obama oli keskittänyt tarmonsa terveydenhoitolain läpivientiin kongressissa. Se oli keskeinen osa hänen ohjelmaansa.
Nyt Obamalla on mahdollisuus ottaa aloite käsiinsä ja kiinnittää lisää huomiota myös talouspolitiikkaan ja ulkopolitiikkaan. Viimeksi mainitussa hänen saavutuksensa ovat jääneet vähäisiksi, mikä on aiheuttanut pettymyksiä hänen kannattajilleen. Valonpilkahdus nähtiin loppuviikolla, kun Yhdysvallat ja Venäjä ilmoittivat päässeensä periaatteessa sopimukseen strategisten aseiden vähennyksestä. Uuteen suuntaan viittasi myös Israelin pääministerin Benjamin Netanjahun erittäin tyly kohtelu Washingtonissa.
Täpärä voitto kongressissa johti pika-arvioihin republikaanien vahvistumisesta ja jopa Obaman saamasta Pyrrhoksen voitosta – saavutuksesta, joka kääntyy itseään vastaan. Näinköhän on? Muutaman päivän tarkasteluaika on jo viilentänyt tunteita. Juuri nyt voi näyttää siltä, että republikaaneilla olisi mahdollisuus selvään voittoon syksyn vaaleissa. Välivaalit ovat usein vahvan protestin paikka. Puoli vuotta on kuitenkin pitkä aika politiikassa.
Republikaaninen puolue on joutunut oikeistonsa panttivangiksi: eturiviin ovat nousseet oikeata äärilaitaa edustavat – jopa räyhäoikeistoon kuuluvat – miehet ja naiset. Taistelu Obaman terveysuudistusta vastaan saavutti itseään ruokkivan vihapolitikoinnin tason. Vaikutelmaa vahvistivat vandalismi ja uhkailu demokraattien edustajia kohtaan, demokratian halveksunta sekä osin rasistinen kielenkäyttö.
Monia amerikkalaisia asiantuntijoita hämmentää se, mitä vanhalle ja arvokkaalle republikaanipuolueelle on tapahtunut. Puolue on tuottanut maalle merkittäviä valtiomiehiä ja ollut keskeinen tekijä Yhdysvaltain kasvattamisessa maailman voimakkaimmaksi supervallaksi.
Yhdysvalloissa on totuttu kovaan poliittiseen kielenkäyttöön, mutta kuume nousi nyt poikkeuksellisen korkeaksi. Mikä on muuttanut hienon puolueen vihan puolueeksi, kysyy esimerkiksi kirjailija Timothy Egan. Hän vertaa nykytilannetta Ronald Reaganin aikaan. Reagan oli kova oikeistolainen, joka taisteli keskusvallan lisäämistä vastaan, mutta vihan sijasta puolueen yleinen mieliala oli myhäilevä optimismi.
Totaalisen vastarinnan valitsemisessa on selvät vaaransa. Ensimmäinen ongelma on se, että amerikkalaiset arvostavat voittajaa, joka pääsee läpi harmaan kiven, ja Obama saavutti yhden osavoiton. Toinen on sitoutumattomien, poliittiseen keskustaan lukeutuvien äänestäjien suhtautuminen.
Karkeasti laskien maan äänestäjäkunta on jakaantunut kolmeen osaan. Republikaaneilla ja demokraateilla on kummallakin noin kolmanneksen suuruinen "varma" osuus äänestäjistä. Niiden väliin jää liikkuvien äänestäjien joukko. Osa heistä vierastaa nyt nähdyn kaltaista räyhäpolitiikkaa.
Vaarana on myös se, että ylisanat isoäitien tappamisesta, valtakunnan tuhosta, sosialismista ja pakkovallan tulosta kääntyvät republikaaneja vastaan. Näin käy erityisesti siinä tilanteessa, että myös laaja keskiluokka huomaa uudistusten merkityksen itselleen ja havaitsee republikaanien muuttuneen ei, ei, ei -puolueeksi.
Karikkona voi hyvin pitää myös viime vuosina kehittynyttä "teekutsuliikettä", joka käy ruohonjuuritasolla taistelua valtiovallan liian suureksi katsottua valtaa vastaan.
Amerikkalaisten voimakas vapauden kaipuu on vuosien saatossa johtanut todella kummallisiin pienryhmiin, joista osa kannattaa väkivaltaa. Joidenkin ryhmien hurjat sanat Obamasta ja hänen ohjelmastaan – suurin uhka amerikkalaiselle elämänmuodolle sitten 1850-luvun, maailmanloppu, antikristus, Gestapo ja fasisti – ovat löytäneet tiensä teekutsuille ja jopa johtavien republikaanien sanavarastoon.
Kirjavasta liikkeestä saattaa olla vaaleissa hyötyä republikaaneille, mutta sen käyttäytyminen on arvaamatonta, ja yhtä hyvin se voi kääntyä puolueelle taakaksi.
Opposition ongelmia lisää se, että Obaman uudistuksista ensimmäisenä tulee voimaan terveydenhoitolaki, joka vetoaa laajoihin kansanjoukkoihin. Yksityisiin yhtiöihin perustuvassa sairausvakuutusjärjestelmässä on ollut paljon vääryyksiä, joiden vuoksi vakava sairaus on voinut ajaa vakuutettujakin vararikkoon. Republikaanien raivokas yritys torpedoida terveydenhoitolaki antaa demokraateille aseita syyttää republikaanipuoluetta uudistusten vaikeuttamisesta ja kysyä, kuka vastustaa sen ja sen vääryyden poistamista. Republikaanien uhossa uhkaa unohtua, että vaalit voitetaan keskustassa.
Amerikassa käytetään valtavasti rahaa terveydenhoitoon: puolitoista tai jopa kaksi kertaa niin suuri osa maan bruttokansantuotteesta kuin esimerkiksi Pohjoismaissa. Huimaavasta rahankäytöstä huolimatta tilastot terveydenhoidon saavutuksista koko kansan tasolla ovat synkkää luettavaa, olipa kyseessä vaikkapa imeväiskuolleisuus tai odotettavissa oleva elinikä.
