Keskustelua on mielenkiintoista seurata. Suurimman Obama hehkutuksen aikaan ennustin, että sama kritiikki ja tietty syvälle piintynyt ennakkoluulo Yhdysvaltojen presidenttiä kohtaan tulee jatkumaan myös Obaman aikana. Irtisanoutuminen ja etäisyyden ottaminen Bushin politiikkaan on kovin abstrakti ilmaus.
Ihmisoikeusasioiden, ilmastokysymysten ja uuden avoimemman hallinnon esiinmarssi näytti alussa tervetulleelta. Asiat ovat kuitenkin hyvin moniarvoisia, eikä oikeaa vastausta kaikkiin kysymyksiin ole. Muutoksesta on paljon helpompi puhua kuin toteuttaa se oikeasti.
Yhdysvaltojen ongelmien ydin on tällä hetkellä taloudessa ja siihen myös Obama keskittyy. Taloudesta ja sisäpolitiikasta kumpuavat myös ne pelimerkit, jotka kertovat miten uskottava pelaaja Yhdysvallat on tulevaisuudessa globaalissa valtapolitiikassa.
Ennemmin tai myöhemmin Obama joutuu linjaamaan myös Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa. Mikäli doktriiniin on aikomus tehdä merkittäviä muutoksia, pitää ne julkituoda selvästi. Pelkkä muodollinen kädenojennus Yhdysvaltojen viime vuosina perinteiseksi muodostuneiden ”vihollisten” suuntaan ei tule riittämään.
Vaikka suhtauduinkin skeptisesti Obaman mahdollisuuksiin täyttää edes osaa niistä odotuksista joita häneen ennen kauden alkua kiinnitettiin, en aio mitään tuomioita vielä jakaa. Meidän täytyy odottaa ja antaa aikaa Obamalle ja hänen hallinnolleen.