S.A sanoi:
Uskotteko, että esiaviollisesta seksistä pidättäytymällä syntyisi sitoutuneempia ja kestävämpiä avioliittoja vaiko kenties juuri päinvastoin?
Onko jossain vaiheessa omakohtaiasesti alkanut tuntua, että olisi pitänyt tehdä aivan toisin?
Kuinka suhtaudutte ihmisiin, jotka aikovat menettää neitsyytensä/poikuutensa vasta papin aamenen jälken?
En (eli kuvittelen, että samat noin 50-50 -mahdollisuudet on sielläkin, toisaalta voisin kuvitella, että siellä on monia asioita, joilla on vaikutusta tuohon pysyvyyden todennäköisyyteen ja toisaalta suhteen onnellisuuden mahdollisuuksiin). Itse koen, että jos nainen ei anna nyt, niin ei se anna myöhemminkään. En ole koskaan kokenut sitä 'huonon naisen' tunnusmerkiksi. Huomaan ne 'huonot naiset' ihan muiden tunnusmerkkien perusteella. Enkä itsekään ole täydellinen, joten en olisi voinut kuvitella saavani kaikinpuolin hyvää naista, vaan toisin kävi
Ei. Seksi oli hyvin mukavaa myös ennen avioliittoa, silloin aikoinaan myös muiden kanssa (yksi kerrallaan tietty, kun ei useampaa saanut kerralla sänkyyn
).
Jos tekevät sen uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, niin säälin. Sanoisivat nyt mielummin, että mielikuvituskaveri käski ja sillä oli enämpi arvomerkkejä kauluksessa. Jos tekevät sen yrittääkseen välttää tulevat sydänsurut (tai muiden pelkojen takia), niin onnea vaan, sitä tarvitsevat. Sitä paitsi sydänsurut on välttämättömiä, jotta sitten myöhemmin osaisi olla onnellinen niistä tavanomaisistakin hetkistä. Jos tekevät sen testatakseen puolisokandidaattiaan ja hänen vakaumustaan, niin :thumbdown tuosta (avoimen räikyvän pilkallisesta) luottamuksen puutteesta häntä kohtaan.
Wikipedia sanoi:
Pidättyväisyyttä perustellaan muun muassa sukupuolitaudeilla, raskaudenehkäisyllä, mielenterveydellä, avioliiton onnellisuudella sekä Raamatun jakeilla.
Just, uskovaisethan on sen verran parempaa sakkia, että he eivät saa sukupuolitauteja eivätkä raskaudu vahingossa. Mielenterveys on tietysti ihan hyvä pointti, mutta tuskin ylenpalttinen seksin odottelu siinä iässä kun sitä oikeasti kaipaisi eniten oikeasti auttaa mielenterveyden ongelmissa, pikemminkin päinvastoin. Toistaiseksi en ole nähnyt yhtäkään tutkimusta avioliiton onnellisuuden ja avioliiton järjestysnumeron välillä. Voisin kuvitella, että se olisi oletusarvoisesti alle 50 (jos oletetaan, että huonoon avioliittoon jäädään, jos ei ole parempaakaan tarjolla).