Vietettyäni uskonnollisissa piireissä pitkän tovin olen saanut katsella etenkin uskovaisten "rakkaus odottaa" -nuorten asenteita seksiin ja avioliittoon. Nyt myöhemmin uskonnottomana pakanana voi vain kauhistella niille käsityksille sukupuolielämästä, joista tärkein tietysti seksistä pidättäytyminen papin aameneen saakka.
Voi olla, että sillä suojelee itseään jollakin tavalla, mutta minusta etenkin uskonnollisissa pidättäytymismaailmankuvissa luodaan luonnoton, kieroutunut ja sairas kuva seksistä. Parikymppinen "rakkaus odottaa" -nuori, on minun arkihavaintojeni perusteella osoittautunut seksiä pelkääväksi, mystifisoivaksi ja kauhistelevaksi ihmiseksi. Esimerkki: Olin uskovaisessa porukassa viettämässä leffailtaa, ja kun päästiin kohtaukseen, jossa mies veti vaimoltaan alushousut sängyllä, uskovaiset rupesivat huutamaan kuin happoa olisi päälle kaadettu jumalauta ja peittelivät päitään sohvatyynyjen väliin. Sekä tytöt että pojat kirkuivat, ja minulta vain meinasi loksahtaa leuka sijoiltaan. Kaikki likaiset ja pahat seksikohtaukset piti kelata. Jopa nämä aikuiset kaksikymppiset miehet kelaavat Team American nukkeseksikohtaukset, voitteko kuvitella. En halua kuvitellakaan millaista näiden ihmisten seksielämä on tulevaisuudessa. Hääyönä kun tulee tuo velvollisuus, he ovat tähän saakka vain kauhistelleet ja kääntäneet selkänsä koko jutulle syntinä, ja yhtäkkiä sitä pitäisi syttyä ja käydä kuumana. Vitsit valot pois, lakana väliin ja reikä siihen keskellekö?
Koska "rakkaus odottaa" -tyypit rakentavat yhdynnän ympärille niin järjettömät rakennelmat, tuntuu että monilla, etenkin uskonnollisilla, on seksistä ihan kummalliset odotukset, ikään kuin siinä tapahtuisi jotain yliluonnollista. Moni tulee pettymään. Ensimmäinen kerta sitten kun olet pihdannut 25-vuotiaaksi saakka ja aivopessyt itsesi pitämään kaikkea syntinä, voi olla yllätävän vaikea. Ensimmäinen kerta on muillakin ihmisillä aina säätöä. Sitten kun se on ohi, jos se edes saadaan alkamaan, seuraa vain suuri pettymys. Ei se ollutkaan mitään, mikä saa vuoret järkkymään ja planeetat suistumaan radoiltaan. Se on loppujen lopuksi jotain hyvin yksinkertaista, sotkuista ja primitiivistä, jota savannin paviaanikin tekee kohtauttamatta olkaansa. Seksi rupeaa vasta paranemaan mitä enemmän sitä tekee ja oppiii tuntemaan omaa kehoaan, mieltymyksiään ja ennen kaikkea oppii myös tapoja laittaa toinenkin käymään ylikierroksilla. Ja siinäpä saavat ihmetellä nämä ihmiset jonkin aikaa sitten.
En tietenkään tarkoita, ettei pitäisi mitenkään asettaa sukupuolielämälleen rajoja. Kauhistelen, kun 14 -vuotiaatkin ovat niin aikuisia tälläkin elämänalueella. Huh minä leikin my little poneilla vielä tuossa iässä. Enpä juuri näkisi holtittomuuden tai yhden illan juttujen toimivan minun kohdallani, mutta vakituisessa suhteessahan nyt ei mitään rajoja pidä rakennella sentäs. Järki on pidettävänä virkeänä, mutta ei herrajumala tuossa liikkeessä ole mitään järkeä näin sekulaariselta kannalta katsoen.
