Odottaako tosi rakkaus?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Estate
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
villeneuvella ja Nipsuhuulella on vielä pitkä tie edessään!
Mutta hyvä että uudessakin forumistien sukupolvessa on minun, jacquesin ja ässämiehen mantelinperijöitä!
 
Itsehän en ole vielä seurustellut kertaakaan, vaikka ikää on jo 19.

Tuo ei ole omasta näkökulmasta mikään paha ikä olla vielä ilman seurustelusuhteita. Ei hätää! :thumbup:

Itseäkin haittasi tuo ujous ja se, että pidän kaikenlaista boastaamista vastenmielisenä, joten tuli mentyä toiseen ääripäähän ja Tamin sanoin tehtyä itsestään pieni.

Myöhemmin tajusin, että naiset pitävät jos mies ei ota itseään liian vakavasti muttei myöskään anteeksipyytele olemassaoloaan. Tai naiset ja naiset. Yksi nainen nyt ainakin, mutta sen enempää en tarvitse! :ahem:
 
Itsehän en ole vielä seurustellut kertaakaan, vaikka ikää on jo 19. Suurimpana syynä luultavasti on oma ujous sekä myös se on saattanut vaikuttaa, että lukioaikana tuli pyörittyä sellaisissa porukoissa, joissa ei ollut naisia. Nykyisin monet kaveritkin on naisia ja se on ollut positiivista huomata, että naiset viihtyvät seurassani, vaikka olen vaan oma tavallinen itseni.
Tämähän kuulostaa ihan allekirjoittaneelta, jos vain sukupuolet vaihdetaan toisin päin. Ei hätää, minä aloitin seurustelun kakskakkosena, ja sen jälkeen onkin tullut tyytyväisesti pysyttyä yhden ja saman miehen kanssa. Hyvää kannattaa odottaa. :thumbup:
 
Kyllä uskon siihen :) Harmi että sitä sai odottaa kauemmin kuin halusin mutta onneksi ollaan vielä nuoria! :ahem:
 
Tämähän kuulostaa ihan allekirjoittaneelta, jos vain sukupuolet vaihdetaan toisin päin. Ei hätää, minä aloitin seurustelun kakskakkosena, ja sen jälkeen onkin tullut tyytyväisesti pysyttyä yhden ja saman miehen kanssa. Hyvää kannattaa odottaa. :thumbup:

Henkinen kyvykkyys mitataan hetkessä, jolloin siitä oikeasta ja parhaasta superkumppanista joutuukin yllättäen luopumaan.

Hevonen vetää jalastaan roikkuvan ihmisen kivikentän läpi. Vuosia vetää hän sua pitkin kivikenttiä.

Mutta totta on myös, se että kun kukin tällaisen kentän joskus ylittää, on asialla pari vaikutusta. Ensin rakentuu muuri joka antaa voimaa ja näennäistä itsetuntoa toimia ylipäätään ihmisenä, ja sen jälkeen vuosien varrella muurista poistetaan palasia päivä päivältä, kunnes taas uskaltaa.

Hienoa on elämä ja opettavaista. Mikään oppi ei mene elämässä hukkaan. Kaikki käytetään.

Mutta Melissalle silti, toivottavasti sun tai kenenkään muunkaan ei tarvitsisi luopua. Koskaan.

EDIT: Ja nää nyt oli vaan mun kokemuksia. Toisilla tiet voivat olla asian käsittelyyn moninaisemmat tai ainakin erilaiset.
 
Viimeksi muokattu:
Henkinen kyvykkyys mitataan hetkessä, jolloin siitä oikeasta ja parhaasta superkumppanista joutuukin yllättäen luopumaan --
Tiedostanhan minä että riski on olemassa, varsinkin nyt kun olen muuttamassa pitkäksi aikaa ulkomaille. Alkuaikoina se oli mielessä häiritsevässäkin määrin. Sittemmin olen todennut, että kun nyt lopultakin olen onnellinen, niin elän päivän kerrallaan ja otan vaikeudet vastaan sitten jos/kun ne ovat tullakseen. Eihän elämää oikein voi tulevaisuutta pelätenkään elää.
 
Juuri oikea asenne ja todennäköisesti myös toimivin, niin parisuhteen kuin elämän onnellisuuden kannaltakin.

Turhia murehtimisella vaan aikaistetaan mullan alle pääsyä ja tietoisesti tehdään elämästään hankalampi kuin se oikeasti onkaan.
 
Kohta 6 vuotta kestäneen parisuhteen mittaan sen vaan yllättäen huomasi, että enää ei odotakaan toisen ilmoittavan, että "tää ol täs ny si, moro" hetkenä minä hyvänsä.

Domppari on kyllä oikeassa, että se luottamus menee hetkessä jos on mennäkseen. Siihen en kyllä kykene, että aina pelkäisi pahinta, kun ei ole mitään näkyvää syytä.

Gravitaatio on siitä luotettava juttu, että se pilvilinna tulee kyllä alas vauhdilla jos on tullakseen ilman, että sitä tarvitsee pelätä. Se on Satakuntalaiselle kova paikka, kun täytyy myöntää, että hyvin menee. :alppu:
 
Gravitaatio on siitä luotettava juttu, että se pilvilinna tulee kyllä alas vauhdilla jos on tullakseen ilman, että sitä tarvitsee pelätä. Se on Satakuntalaiselle kova paikka, kun täytyy myöntää, että hyvin menee. :alppu:

Gravitaatiosta tuli ensimmäiseksi mieleen tissien roikkuminen. Mutta ehkä joillekin rintojen terhakkuus vastaa pilvilinnaa, eikä se väärin ole!
 
Gravitaatiosta tuli ensimmäiseksi mieleen tissien roikkuminen. Mutta ehkä joillekin rintojen terhakkuus vastaa pilvilinnaa, eikä se väärin ole!

Olenko minä sitten homo, kun gravitaatiosta tuli mieleen impotenssi?

Nämä kertovat enemmän persoonasta kuin tuhat rorschachin musteläikkätestiä. Domppari on tissimies ja kouvo...noh, on kouvo.
 
Odottaako tosi rakkaus? No vittu ei. Ei sellaista ole olemassakaan, ei sellaista kukaan kaipaa.

Sitäpaitsi ei siitä kuitenkaan tule olemaan mitään hyötyä. Ärsyttää, kun rakkauden ja seurustelun tarkoitus tuntuu olevan seksillä leijuminen, toisen osapuolen ulkonäöllä leijuminen ja muille vittuilu.


Sirkkelin läpi kaikki kusipäämuka-alfat niin oppivat. Ei oikeesti mitä helvettiä, tuntuu niiden ainut funktio olevan parittelu ja muiden ihmisten ärsytys ja niille vittuilu.
 
Odottaako tosi rakkaus? No vittu ei. Ei sellaista ole olemassakaan, ei sellaista kukaan kaipaa.

Sitäpaitsi ei siitä kuitenkaan tule olemaan mitään hyötyä. Ärsyttää, kun rakkauden ja seurustelun tarkoitus tuntuu olevan seksillä leijuminen, toisen osapuolen ulkonäöllä leijuminen ja muille vittuilu.


Sirkkelin läpi kaikki kusipäämuka-alfat niin oppivat. Ei oikeesti mitä helvettiä, tuntuu niiden ainut funktio olevan parittelu ja muiden ihmisten ärsytys ja niille vittuilu.

Joku on nyt vähän ärripurri.
 
Joku on nyt vähän ärripurri.

Ei ole, mutta vituttaa se miten voit tehdä kaiken täysin oikein ja silti se nainen lähtee kuitenkin jonkun lätkäalfan mukaan josta se ei edes oikeasti tykkää ja sitten tulee mulle itkemään parin kuukauden päästä kun se mies lyö ja ei ole yhtään kiva ja ei koskaan kuuntele ja raah.

Ja sama kuvio toistunut monta kertaa. Kyllä muistetaan sitten kun apua tarvitaan, niih. :rolleyes:
 
Ylös