Itse haluaisin korostaa ylioppilastodistuksessani niitä aineita, joita saatan tarvita tulevaisuudessa: matikka, fysiikka, kemia ja atk. Toisaalta esim. äidinkieltä pidän tärkeänä lähes alalla kuin alalla, aivan kuten englantiakin. Ylioppilastodistuksessa näkyykin melkein kaikki mitä tarvitsenkin osoittamaan vahvuuteni/heikkouteni, mutta ruotsia en varmaankaan tarvitse ja toisaalta atk:ta ei noteerata lainkaan.
Jos ruotsi ei olisi ollut pakollinen kieli, olisin ottanut sen tilalle jonkun toisen kielen, todennäköisesti saksan. Yliopistoissa kun tarvitsee aika usein opetella joku uusi kieli. Lukiota aloittaessani uuden kielen opiskelu tippui täpärästi pois suunnitelmistani. Olisi tullut kursseja "liikaa".
Lukiossa pitäisi olla enemmän vapaaehtoisuutta. Tunsin esim. biologian ja maantiedon tunnit aivan turhiksi: mitään en oppinut eikä asiaa kiinnostanut pätkääkään. Ruotsin voisi tiputtaa vapaaehtoiseksi kieleksi saksan rinnalle. Näin opiskelija voisi opiskella niitä aineita, joista hän on oikeasti kiinnostunut ja joista hänelle on varmasti hyötyä. Olisin myös halunnut suorittaa jonkun työn/kokeen atk:n taidoista.
Lukio tuntuu turhalta koululta ainakin tämän abiturientin silmin. Olisin voinut oppia tässä ajassa niin paljon enemmän. Voisi sanoa, että vain matikassa, fysiikassa ja kemiassa opin jotain uutta. No, ehkä opin vähän paremmaksi kirjoittajaksi äidinkielen tunnilla. Sanoisinpa, että jopa puolet käymistäni kursseista olivat enemmän tai vähemmän turhia. Enkä nyt puhu liikunnan tai kuviksen tunneista.
Mutta kaikesta huolimatta, en kuitenkaan kadu lukioon menemistäni.
