Kannatan ylioppilaskirjoitusten valinnaisuuden lisäämistä hallituksen enemmistön esittämällä tavalla. Sen sijaan en näe mitään tarvetta muuttaa lukiojärjestelmää. Lukio on yleissivistävä koulu ja jos jotain erityistä opetusta haluaa on parempi suunnata suoraan ammattipuolelle. Nykyään pyritään lähtökohtaisesti saamaan kiinnostus ammattiopintoihin kasvamaan ja tähän malliin mikään muutaman aineen lukio ei sovellu, sillä juuri ne oppilaat siinne ammatilliselle puolelle pitää saada, joilla ei kiinnostus yläasteen tasoa syvällisemmän yleissivistyksen hankkimiseen riitä.
Hyöty lukion käymisestä minulle oli se, että omat tulevaisuuden suunnitelmat hahmottuivat. Vielä yliopistossakin hyvää lukiosivistystä pystyy hyödyntämään ainakin historian, psykologian ja filosofian osalta. Puutteena järjestelmässä näin omalta kannaltani oli vain se, että aikanaan yläasteella saksa ja ranska olivat toistensa vaihtoehtoja, ja molempia ei ollut mahdollista alkaa opiskella. Lukiossa puolestaan ranskan opettelun aloittaminen ei ollut aikataulullisesti mahdollista. Lähinnä latinaa olisi ollut mahdollista alkaa lukea, mutta siihen ei riittänyt intoa. Nyt kun lähestyvään tenttiin pitää päntätä mm. 200 sivua roomalaisesta oikeudesta ruotsinkielisen kirjan pohjalta on kyllä tullut mieleen, että ehkä latinan kielestä olisi sittenkin ollut hyötyä. Reaalikokeen hajoittaminen useammaksi kokeeksi olisi aikanaan ollut erittäin tervetullut mahdollisuus ja helpottanut myös jatko-opiskelupaikan saamista. Oma osaamiseni kun oli keskittynyt juuri reaaliaineisiin.
Venäjä ei missään vaiheessa assimiloinut Suomea itseensä, emmekä me toisaalta saaneet itsellemme saksalaista kuningastakaan. Ruotsi on näin ollen historiallisesti ja väestörakenteellisesti täysin looginen valinta toiseksi kieleksi. A1 kielen osalta suurien kaupunkien kouluissa löytyy valinnanvaraa englannin, venäjän, saksan ja ranskan välillä ja A2 kieleksi tarjotaan usein vielä englantia, jos siis valitsee A1 kieleksi jonkin muun kielen kuin englannin. B2 ja B3 kieliksi voi sitten edelleen yläasteen ja lukion aikana valita kielet oman kiinnostuksensa ja tarpeensa mukaan. Tältä pohjalta saa kyllä paperilla sellaisen kielitaidon, joka työelämän vaatimukset täytää. Tietysti omatoimisesti täytyy kielitaitoa pitää yllä jatko-opiskelujen ajan.
Hyöty lukion käymisestä minulle oli se, että omat tulevaisuuden suunnitelmat hahmottuivat. Vielä yliopistossakin hyvää lukiosivistystä pystyy hyödyntämään ainakin historian, psykologian ja filosofian osalta. Puutteena järjestelmässä näin omalta kannaltani oli vain se, että aikanaan yläasteella saksa ja ranska olivat toistensa vaihtoehtoja, ja molempia ei ollut mahdollista alkaa opiskella. Lukiossa puolestaan ranskan opettelun aloittaminen ei ollut aikataulullisesti mahdollista. Lähinnä latinaa olisi ollut mahdollista alkaa lukea, mutta siihen ei riittänyt intoa. Nyt kun lähestyvään tenttiin pitää päntätä mm. 200 sivua roomalaisesta oikeudesta ruotsinkielisen kirjan pohjalta on kyllä tullut mieleen, että ehkä latinan kielestä olisi sittenkin ollut hyötyä. Reaalikokeen hajoittaminen useammaksi kokeeksi olisi aikanaan ollut erittäin tervetullut mahdollisuus ja helpottanut myös jatko-opiskelupaikan saamista. Oma osaamiseni kun oli keskittynyt juuri reaaliaineisiin.
Venäjä ei missään vaiheessa assimiloinut Suomea itseensä, emmekä me toisaalta saaneet itsellemme saksalaista kuningastakaan. Ruotsi on näin ollen historiallisesti ja väestörakenteellisesti täysin looginen valinta toiseksi kieleksi. A1 kielen osalta suurien kaupunkien kouluissa löytyy valinnanvaraa englannin, venäjän, saksan ja ranskan välillä ja A2 kieleksi tarjotaan usein vielä englantia, jos siis valitsee A1 kieleksi jonkin muun kielen kuin englannin. B2 ja B3 kieliksi voi sitten edelleen yläasteen ja lukion aikana valita kielet oman kiinnostuksensa ja tarpeensa mukaan. Tältä pohjalta saa kyllä paperilla sellaisen kielitaidon, joka työelämän vaatimukset täytää. Tietysti omatoimisesti täytyy kielitaitoa pitää yllä jatko-opiskelujen ajan.
Viimeksi muokattu:
