Melko vapaata markkinataloutta - muiden rahoilla tämäkin
Skottilainen moraalifilosofi ja taloustieteilijä Adam Smith oli 1700-luvulla sitä mieltä, että taloutta ohjailee "näkymätön käsi", jonka ansiosta oikea määrä hyödykkeitä päätyy oikeille ihmisille. A. Smith oli siinä määrin idealisti, että hän uskoi järkevien ihmisten tekevän ainoastaan järkeviä päätöksiä pitkällä ajanjaksolla ja siksi valtiovallan ei tulisi puuttua talouteen millään lailla. Vapaakauppa pitää siis huolta lapsistaan.
Suomalaisia kyykytettiin tasapuolisesti ja arvoon katsomatta 90-luvun alussa. Vahvan markan nimissä otettiin valuuttalainaa ranteet kipeänä, olihan kansa yhtä vahva kuin valuuttansa. Vapaata valuuttakauppaa nääs. Markka päätyi kellumaan, kansa uppoamaan. Osalla vapaasukellus päättyy vasta tänä vuonna, kun velkojen anteeksiantava laki saa lopullisen lainvoiman. Markka kellui euroksi jo kuusi vuotta sitten. Markkinoilla on kyky toipua ihmistä nopeammin.
Kenen on syy, kun talous sakkaa ja pankkijärjestelmä tärisee kuin kymppi Richterin asteikolla? Aivan oikein, palkansaajan, kuluttajan, pienyrittäjän, tavallisen lainanottajan.
Pankin on täysin vastuusta vapaa, vaikka velkaa olisi tullut annetuksi täysin maksukyvyttömille, oikeustermein, täyttä ymmärrystä vailla oleville, asiakkaille. Pankin vastuu lakkaa viimeistään sillä hetkellä, kun valtio rientää pelastamaan finanssijärjestelmää.
Siinä missä vanha, sarjakuvia täyteen hakattu linnavenkula istuu taposta kuusi ja risat, ylivelkaantunut saa elinkautisen, joka on nyt lievenemässä viisitoistavuotiseksi.
Miksi sitten velka on ikuista, mutta elämä rajallista? Syynä on markkinoiden erehtymätön kyky, joka ohjaa talouden vääjäämättä oikeaan tasapainoon, olipa velallinen siitä mitä mieltä tahansa.
Erityisesti Yhdysvalloissa on loputon usko siihen, ettei markkinataloutta tulisi mennä missään tapauksessa sorkkimaan. Paitsi, jos vaarassa on mikä tahansa omien intressiryhmien taloudellinen toiminta.
Jos esimerkiksi lentoyhtiöt meinaavat kokea taloudellisen pakkolaskun, voi eläkevastuut siirtää muitta mutkitta liittovaltion maksettavaksi. Taide ne voidaan unohtaa, for good. Se on vain tyhmää maksaa liikaa, eläkkeitäkään. Lentoyhtiöitä ei voi päästää konkurssiin.
Jos taasen Wall Streetin pojilla menee globaalin bungon pallot sekaisin, ei muuta kuin vihellys pilliin ja Fediltä pelastusrahaa rekkakaupalla. Pankkeja ei voi päästää konkurssiin, olipa lainananto miten vastuutonta tahansa.
Osalla yhdysvaltalaisistakin alkaa olla mitta täynnä talouden venäläistä rulettia, jossa pyörittäjänä ovat Wall Streetin pukumiehet, mutta piippu on omalla ohimolla. Ylipalkatut pankkiirit ovat perustelleet kohtuuttomia kompensaatioitaan menetetystä vapaa-ajasta työhön liittyvillä suurilla riskeillä. Kuitenkin riskin toteutuessa, ainoa menetyksen kohde on korkeintaan kyseisen vuoden bonus.
Jos kansainvälisessä "Hullunkuriset perheet"-korttipelissä jää käteen Musta-Pekka, kantavat veronmaksajat taloudellisen vastuun. Vanha suomalaisen sanonta pitänee muuttaa jatkossa muotoon: ei ole hullu joka lainoittaa, vaan joka lainaa.
Vapaan markkinatalouden perusfundamentteja on markkinoiden kyky korjata itsenäisesti häiriötilanteet. Jos hyödykkeestä on liikatarjontaa, se johtaa vääjäämättä tilanteen ylikuumenemiseen, hintojen laskuun ja heikompien yritysten karsiutumiseen markkinoilta.
Charles Darwin uskoi vahvasti, että evoluutiossa heikoimmat häviävät luonnollisen karsinnan kautta. Taloudellisessa evoluutiossa karsinta ei koske ainakaan valtiollisia yrityksiä, pankkeja, telakoita, teleoperaattoreita, savupiipputeollisuutta tai maataloutta. Ne ovat valtiollisen Mustanaamion suojeluksessa.
Jos vapaata markkinataloutta ohjaa näkymätön käsi, niin siinä ranteessa on kyllä muiden varoilla kustannettu sveitsiläinen Patek Philippen kronometri.
