Pelottaako yöllä?

[OoPee]

Jos ei, niin kannattais varmaankin lukaista lävitte seuraavat toikit (törmäsin sattumalta etsiessäni ihan jotain muuta):

http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?t=393
ja etenkin:
http://www.hoyhensaaret.info/foorumi/viewtopic.php?t=135&postdays=0&postorder=asc&start=0

Ja jos vielä aihe kiinnostaa, niin aiheesta on kirjoitettu gradukin, joka löytyy pdf:nä tuolta.

Jos gradu on pikkusen liian pitkä yhdeltä istumalta luettavaksi, niin ehkäpä wikipedian artikkeli auttaa pohjustamaan.

Pakko tunnustaa, että tää oli mulle ihan nevöhööd-juttu ja tuli melkoinen WTF-fiilis lukiessa :eek!: :eek!: :eek!: :eek!: Muutama stoori sai ihan oikeesti kylmät väreet kulkemaan selkäpiitä pitkin

Unihalvauksesta en itse ole varsinaisesti koskaan kokenut, tosin joskus (onneksi hyvin hyvin harvoin, tosin hassua kyllä, usiemmiten sitten muutamana yönä peräkkäin, kun kohdalle sattuu) on juuri nukahtaessani säpsähtänyt "hereille" ja tuntenut, että en en pysty hengittämään, joutuu ihan tosissaan rimpuilemaan, että lähtee taas kulkemaan. Liekö sitten kevyempi versio tuosta vaiko vain sairaan mielikuvituksen aikaansaamaa väsyneen ruumiin kiusaamista, paha sanoa.

Hyvää yötä, kauniita unia ja oman mörön kuvia :ahem:

 

[Dominic]

En katso nykyään televisiota ollenkaan, unihalvailen vaan kaiken aikaa mörköjen kera. Kauhua ja jännäreitä!

 

[OoPee]

En katso nykyään televisiota ollenkaan, unihalvailen vaan kaiken aikaa mörköjen kera. Kauhua ja jännäreitä!

Selvittäiskö tämän kenties senkin, miksei Jaskalla ole TV-lupaa? :eek!:

 

[Knoukka]

Suuri osahan noista unihalvauksista voidaan selittää avaruusolentojen sieppauksilla ja itse paholaisen piipahduksella sängyn vieressä.

 

[OoPee]

Suuri osahan noista unihalvauksista voidaan selittää avaruusolentojen sieppauksilla ja itse paholaisen piipahduksella sängyn vieressä.

Toi olis kieltämättä loogisin vaihtoehto, munkaan mielestä tämmöisille kaappauksille ja paholaishavainnoille on suorastaan naurettavaa yrittää ettiä minkäänlaista tieteellistä selitystä :nope:

 

[abc]

Päikkäreillä moista on sattunut. Yöllä ei ikinä.

Noista oli joskus juttua jossain - oiskohan ollu merkityksettömien ilmoitusten toikissa - ei ollutkaan niinkään vaan enämpi noista lucid hommeleista (tuolla)

 

[Runar ja Kyllikki]

Jos ei, niin kannattais varmaankin lukaista lävitte seuraavat toikit (törmäsin sattumalta etsiessäni ihan jotain muuta):

http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?t=393
ja etenkin:
http://www.hoyhensaaret.info/foorumi/viewtopic.php?t=135&postdays=0&postorder=asc&start=0

Ja jos vielä aihe kiinnostaa, niin aiheesta on kirjoitettu gradukin, joka löytyy pdf:nä tuolta.

Jos gradu on pikkusen liian pitkä yhdeltä istumalta luettavaksi, niin ehkäpä wikipedian artikkeli auttaa pohjustamaan.

Pakko tunnustaa, että tää oli mulle ihan nevöhööd-juttu ja tuli melkoinen WTF-fiilis lukiessa :eek!: :eek!: :eek!: :eek!: Muutama stoori sai ihan oikeesti kylmät väreet kulkemaan selkäpiitä pitkin

Unihalvauksesta en itse ole varsinaisesti koskaan kokenut, tosin joskus (onneksi hyvin hyvin harvoin, tosin hassua kyllä, usiemmiten sitten muutamana yönä peräkkäin, kun kohdalle sattuu) on juuri nukahtaessani säpsähtänyt "hereille" ja tuntenut, että en en pysty hengittämään, joutuu ihan tosissaan rimpuilemaan, että lähtee taas kulkemaan. Liekö sitten kevyempi versio tuosta vaiko vain sairaan mielikuvituksen aikaansaamaa väsyneen ruumiin kiusaamista, paha sanoa.

Hyvää yötä, kauniita unia ja oman mörön kuvia :ahem:

Mä voisin melkein vannoa, että olen nimenomaan tälle forumille joskus tehnyt pollinkin unihalvauksesta.
Itse olen lähes koko ikäni (Mulle tuli eka unihalvaus jo ihan kakarana) pitänyt unihalvausta selityksenä mm. useimpiin erilaisiin ruumiistairtautumis- jeesuksennäkemis- ja ufonnäkemiskokemuksiin.
Unihalvauksen aikana tapahtuvat asiat ovat huomattavan toden tuntuisia. Mulla ainakin niitä on kahden tyyppisiä: Sellaisia, jossa ihan suoranaisesti näkee harhoja (unia siis) ja sellaisia että on ihan hereillä muttei pysty liikkumaan.

 

[Runar ja Kyllikki]

Suuri osahan noista unihalvauksista voidaan selittää avaruusolentojen sieppauksilla ja itse paholaisen piipahduksella sängyn vieressä.

:thumbup:

 

[Runar ja Kyllikki]

http://www.hoyhensaaret.info/foorumi/viewtopic.php?t=135&postdays=0&postorder=asc&start=0

Tuolta poimittua:

Niinkuin sanoin aiemmin, unihalvaukset eivät ole pelottavia ellei niitä pelkää. Jos tiedät mitä on meneillä niin pystyt hallitsemaan tilanteen.

Jee, ei ole pelottavia jos ei niitä pelkää. Tosi hyvä logiikka.
Joo, on täysin paskapuhetta tollanen, että unihalvauksen pystyis tajuamaan ja hallitsemaan. Menee tollakin selkounen ja unihalvauksen käsite näemmä sekaisin.

 

[OoPee]

Jee, ei ole pelottavia jos ei niitä pelkää. Tosi hyvä logiikka.
Joo, on täysin paskapuhetta tollanen, että unihalvauksen pystyis tajuamaan ja hallitsemaan. Menee tollakin selkounen ja unihalvauksen käsite näemmä sekaisin.

Joo, kahlasin ton pidemmän toikin lävitte (meni kyllä hetki jos toinenkin) ja aika monella sellainenkin, jolle noita tapahtui useasti, myönsi edelleenkin noiden aiheuttavan pelkoa. Oli siellä kyllä niitäkin, jotka väittivät, että kokemuksen karttuessa sitä pelkoa pystyy aika hyvin kontrolloimaan. Aika monellahan ne kokemukset olivat sellaisia, että kroppa oli halvaantunut, mutta tuntui kuin olisi ollut täysin hereillä ja silti näki näkyjä. Erona uneen on ilmeisesti se, että nuo näyt tuntuvat huomattavasti todellisimmilta eivätkä ole sellaista utuista mössöä, mitä unet useinmiten ovat. Johtuisko sitten siitä, että tuossa tilassa ollaan usein silmät auki ja jotenkin todellisuus ja uni sekoittuvat, vähän kuin olis kaks kuvaa päällekkäin.

Noh, paha sanoa, kun en ole itse kokenut enkä nuo luettuani ole ihan varma haluanko edes kokea

 

[OoPee]

Unihalvauksen aikana tapahtuvat asiat ovat huomattavan toden tuntuisia.

Noniinhänmäjustsanoin

 

[Knoukka]

Tässä pitää muistuttaa siitä, että tuo todellisuuskin kun on vaan havainnon suodattama kuva (veiled reality), jostain minkä me oletamme todellisuudeksi.

Ainakaan mä en uskalla täydellisellä varmuudella sanoa, en edes arkiforumkeskustelussa, varmasti että mikä on todellisuutta, mikä unta ja mikä mun havaintoa milloin mistäkin.

Muutama unihalvauskokemus on, erittäin vaikuttavia sellaisia, seurauksena mm. palovamma. Pelottaviakin, jo kokemuksena ja palovammatapaus hieman selittämättömyytensä vuoksi. Eroavat muuten täysin valveunesta, ainakin mulla.

 

[OoPee]

Muutama unihalvauskokemus on, erittäin vaikuttavia sellaisia, seurauksena mm. palovamma. Pelottaviakin, jo kokemuksena ja palovammatapaus hieman selittämättömyytensä vuoksi. Eroavat muuten täysin valveunesta, ainakin mulla.

Perkelettäkös siinä panttaat, kerro! :thumbdown

 

[Runar ja Kyllikki]

Joo, kahlasin ton pidemmän toikin lävitte (meni kyllä hetki jos toinenkin) ja aika monella sellainenkin, jolle noita tapahtui useasti, myönsi edelleenkin noiden aiheuttavan pelkoa. Oli siellä kyllä niitäkin, jotka väittivät, että kokemuksen karttuessa sitä pelkoa pystyy aika hyvin kontrolloimaan. Aika monellahan ne kokemukset olivat sellaisia, että kroppa oli halvaantunut, mutta tuntui kuin olisi ollut täysin hereillä ja silti näki näkyjä. Erona uneen on ilmeisesti se, että nuo näyt tuntuvat huomattavasti todellisimmilta eivätkä ole sellaista utuista mössöä, mitä unet useinmiten ovat. Johtuisko sitten siitä, että tuossa tilassa ollaan usein silmät auki ja jotenkin todellisuus ja uni sekoittuvat, vähän kuin olis kaks kuvaa päällekkäin.

Noh, paha sanoa, kun en ole itse kokenut enkä nuo luettuani ole ihan varma haluanko edes kokea

Joku postaus tuolla oli sellainen, missä asia esitettiin aika hyvin, kirjotti jotakuinkin että: "Siinä jotenkin aistii jonkun kokonaisvaltaisen pahan läsnäolon".
Just sellanen se tunne on.

 

[OoPee]

Joku postaus tuolla oli sellainen, missä asia esitettiin aika hyvin, kirjotti jotakuinkin että: "Siinä jotenkin aistii jonkun kokonaisvaltaisen pahan läsnäolon".
Just sellanen se tunne on.

Tuo tunne on ilmeisesti hyvin tyypillistä (oli tosiaan luettavissa noiden linkkienkin takaa monen asian kokeneen vahvistamana). Mielenkiinto kyllä heräs, että miksi nimenomaan juuri pahan eli mikä on se tekijä, joka saa unihalvauksen aikana ihmisen aistimaan pahan läsnöolon.

Myönnän, että ihan pikkiriiikkisen pelottava asia tuo jollaintapaa :frank:

 

[Juskanen]

Joku postaus tuolla oli sellainen, missä asia esitettiin aika hyvin, kirjotti jotakuinkin että: "Siinä jotenkin aistii jonkun kokonaisvaltaisen pahan läsnäolon".
Just sellanen se tunne on.

Kyllä. Mulla on ollu noita varmaan kymmeniä, ellei satoja. Ja edelleen se kauhu on sanoinkuvaamatonta. Olen varma, että itse piru kaikkine demoneineen yrittää viedä minut. Viime aikoina olen alkanut miettiä, että entä jos en vastustelisikaan, antaisi mennä vaan. Kuolisinko vai tulisinko hulluksi? Jompaa kumpaa, ihan varmasti.

Mun unihalvaukset tulee monesti päiväunien yhteydessä, harvemmin yöunien kanssa. Se alkaa koko pään valtaavalla metallisella kohisevalla äänellä, joka voimistuu ja voimistuu jatkuvasti. Heti, kun kuulen sen äänen, tiedän, että tää on tätä, ja iskee kauhu ja paniikki. Pakko rimpuilla ja taistella vastaan, yrittää huutaa ja liikuttaa itseään. Ääntä ei kuulu eikä lihakset toimi. Silmät vain saa auki tai kiinni. Se ääni voimistuu ja tiedän että mitä voimakkaammaksi se käy, sitä lähempänä Paha on.

Kertaakaan en ole uskaltanu antaa periksi, vaan aina taistellut niin kauan, että saan liikautettua kättä tai jalkaa. Se kohtaus äänineen loppuu samantien.

Kahdesta kauhukokemuksestani tämä on toinen. Ja ikävä kyllä vaikuttaa, että näitä tulee edelleen. Eikä se mulla vähennä pelkoa, vaikka tiedän, että kyse on "vain" unihalvauksesta.

 

[OoPee]

Kyllä. Mulla on ollu noita varmaan kymmeniä, ellei satoja. Ja edelleen se kauhu on sanoinkuvaamatonta. Olen varma, että itse piru kaikkine demoneineen yrittää viedä minut. Viime aikoina olen alkanut miettiä, että entä jos en vastustelisikaan, antaisi mennä vaan. Kuolisinko vai tulisinko hulluksi? Jompaa kumpaa, ihan varmasti.

Jossain mm. joku oli sitä mieltä, että noista pääsis just sillä eröön, ettei vastustelis vaan kattois homan loppuun asti. Tiärä sitte häntä.

Mun unihalvaukset tulee monesti päiväunien yhteydessä, harvemmin yöunien kanssa. Se alkaa koko pään valtaavalla metallisella kohisevalla äänellä, joka voimistuu ja voimistuu jatkuvasti. Heti, kun kuulen sen äänen, tiedän, että tää on tätä, ja iskee kauhu ja paniikki. Pakko rimpuilla ja taistella vastaan, yrittää huutaa ja liikuttaa itseään. Ääntä ei kuulu eikä lihakset toimi. Silmät vain saa auki tai kiinni. Se ääni voimistuu ja tiedän että mitä voimakkaammaksi se käy, sitä lähempänä Paha on.

Noita juttuja ja asiaan liittyviä artikkeleita luettuani toi sun kertomas on kuin suoraan alan oppikirjasta.

Kahdesta kauhukokemuksestani tämä on toinen. Ja ikävä kyllä vaikuttaa, että näitä tulee edelleen. Eikä se mulla vähennä pelkoa, vaikka tiedän, että kyse on "vain" unihalvauksesta.

Niinkuin joku tuolla muualla sanoi, kyllä hyvä kauhuleffakin pelottaa vaikka kuinka tietäis, että se ei ole totta.

 

[Knoukka]

Perkelettäkös siinä panttaat, kerro! :thumbdown

90-luvun alussa olin silloisen tyttöystävän luona Välkkylässä. Oli pihatalkoot ja mä torkuin yksin sisällä. Makasin vatsallani puoliunessa kun unihalvaus, se kai se oli, tuli: oli kuin aika olisi miltei pysähtynyt, en pystynyt liikkumaan mutta jotenkin ihmeellisesti näin kaiken mitä pihalla tapahtui- hidastetusti ja kaikkialta yhtä aikaa. Kyseessä ei ollut kuitenkaan out of body experience vaan mä vaan koin näkeväni lähiympäristön hyvin tarkkaan ja äärimmäisen muistettavasti, seinistä yms huolimatta. Muutaman hetken kuluttua aloin kuulla surinan ja ujelluksen sekaista ääntä ylhäältä ja taivaasta löi ikäänkuin "bumerangi-salama" mun etu- ja keskisormen läpi ja poistui bumerangimaista kiertorataa pois (läpi kattojen joiden läpi myös koin näkeväni). Ihan kuin ois kuumalla ruoskalla lyöty. Samalla unihalvaus kirposi ja havahduin sormien kipuun. Siitä heräilin ihmetellen, sormia katsellen ja koitellen, joihin nousi hiljalleen toisen asteen palovammat. Nämä palovammat kävin näyttämässä, ja puhdistuttamassa naapurirapun lääkäriopiskelijalla.

Tästä tapauksestahan alkoi helvetinmoinen miettiminen että mitä todella tapahtui: sormeilinko pistorasiaa, vuotavaa sähköjohtoa, kävelinkö unissani keittiöön ja poltin sormeni liedessä, uunissa tai leivänpaahtimessa, kävikö joku tekemässä käytännön pilan, väkivaltaa tai mitä tahansa? En muista niistä hetkistä kuitenkaan mitään tuollaista, ja sellainen toiminta tuntuu ihan mahdottomalta ajatukselta. Kaikki laitteetkin olivat kiinni ja kunnossa. Oli syyskesä, patterit olivat kylminä eikä mitään muutakaan fyysistä syytä tälle palovammalle ja siihen liittyvälle kivulle löytynyt.

Tää tapaus on säilynyt mulle täydellisenä mysteerinä tähän päivään saakka. Luonnollista selitystä ei vain löytynyt.

 

[Knoukka]

Tuo tunne on ilmeisesti hyvin tyypillistä (oli tosiaan luettavissa noiden linkkienkin takaa monen asian kokeneen vahvistamana). Mielenkiinto kyllä heräs, että miksi nimenomaan juuri pahan eli mikä on se tekijä, joka saa unihalvauksen aikana ihmisen aistimaan pahan läsnöolon.

Myönnän, että ihan pikkiriiikkisen pelottava asia tuo jollaintapaa :frank:

Tästähän on hyvinkin paljon juttua. Suosittelen esimerkiksi professori Antti Eskolan kirjaa Tiedän ja Uskon. Eskolahan kirjoittaa hyvin rohkeasti siitä kuinka paha kävi hänen huoneessaan. Saman tunnustuksen teki jokin aika sitten entinen piispa, en muista nimeä, mutta hänkin uskalsi asiasta puhua vasta jäätyään eläkkeelle piispan virasta.

 

[OoPee]

90-luvun alussa olin silloisen tyttöystävän luona Välkkylässä. Oli pihatalkoot ja mä torkuin yksin sisällä. Makasin vatsallani puoliunessa kun unihalvaus, se kai se oli, tuli: oli kuin aika olisi miltei pysähtynyt, en pystynyt liikkumaan mutta jotenkin ihmeellisesti näin kaiken mitä pihalla tapahtui- hidastetusti ja kaikkialta yhtä aikaa. Kyseessä ei ollut kuitenkaan out of body experience vaan mä vaan koin näkeväni lähiympäristön hyvin tarkkaan ja äärimmäisen muistettavasti, seinistä yms huolimatta. Muutaman hetken kuluttua aloin kuulla surinan ja ujelluksen sekaista ääntä ylhäältä ja taivaasta löi ikäänkuin "bumerangi-salama" mun etu- ja keskisormen läpi ja poistui bumerangimaista kiertorataa pois (läpi kattojen joiden läpi myös koin näkeväni). Ihan kuin ois kuumalla ruoskalla lyöty. Samalla unihalvaus kirposi ja havahduin sormien kipuun. Siitä heräilin ihmetellen, sormia katsellen ja koitellen, joihin nousi hiljalleen toisen asteen palovammat. Nämä palovammat kävin näyttämässä, ja puhdistuttamassa naapurirapun lääkäriopiskelijalla.

Tästä tapauksestahan alkoi helvetinmoinen miettiminen että mitä todella tapahtui: sormeilinko pistorasiaa, vuotavaa sähköjohtoa, kävelinkö unissani keittiöön ja poltin sormeni liedessä, uunissa tai leivänpaahtimessa, kävikö joku tekemässä käytännön pilan, väkivaltaa tai mitä tahansa? En muista niistä hetkistä kuitenkaan mitään tuollaista, ja sellainen toiminta tuntuu ihan mahdottomalta ajatukselta. Kaikki laitteetkin olivat kiinni ja kunnossa. Oli syyskesä, patterit olivat kylminä eikä mitään muutakaan fyysistä syytä tälle palovammalle ja siihen liittyvälle kivulle löytynyt.

Tää tapaus on säilynyt mulle täydellisenä mysteerinä tähän päivään saakka. Luonnollista selitystä ei vain löytynyt.

Uh-huh :eek!:

Jumala rankas ampumalla sua salamalla näpeille. Muut rehki talkootöissä ja kundi nukku. Ihan oikein tommoselle lusmulle! :thumbdown :thumbdown :thumbdown